Kuulumisia ja Pheonix

Do diih, nyt alan taas olemaan back in business, kaikkien pääsykokeiden, koiran lopettamisten ja TSAUn juhannuskisojen jälkeen. Tosin nyt on kyllä iskenyt sellanen laiskuus että alta pois.

Oli kyllä sellanen härdelli tuo juhannus että hyvää päivää ja ihme että selvisin hengissä. Kaiken laisia mokia tuli tehtyy niin juhannuksena kuin ennen juhannusta, mutta ottakaamme niistä opiksi! Nyt on kyllä kiva kun ei ole mitään sellasta akuuttia kiirettä mihinkään vaan on vähän niin kuin kesäloma. Mun pitäis vielä kaiken lisäksi valmistua nyt 30.6., joten siitäkään ei tarvitse enää ottaa paniikkia. Eilen pääsin oikeesti kunnon lenkille ensimmäistä kertaa varmaan viimeseen neljään viikkoon jollei enemmän.

Sitten lupasin kirjoittaa tuosta Pheonixistä. Johonkin kommenttiin pistinkin jo (tosin pienellä kirjoitusvirheellä) että virallinen nimi on Roses and Dreams Hit the buck ja jos en nyt ihan kauheesti valehtele niin tyttö on lähtösin Belgiasta. Ja tosiaan jos ymmärsin oikein niin tuo kenguru on ollut jollain omistajalla jo kerran, mutta on palauttanut sen kasvattajalle väittäen sen olevan ongelma koira, mutta oikeesti ainut ongelma mikä sillä on, on sellainen pieni muotoinen räksytys ja se tosiaan on pieni muotoista sillä voisin väittää että Wilma haukkui paljon enemmä mitä Pheonix. Pheonix tuli siis meille "hoitoon" ja nyt toistaiseksi on jäänyt sille tielle ja toivottavasti jää pitemmäksikin aikaa sillä tuo on kyllä sellanen tempperamentti pakkaus, että sen kanssa vois oikeesti pärjätä esim. just agilityssa.. =), mutta kaikki aikanaan. Olenkin jo sopinut kouluttajani kanssa että vuorottelen Veetin ja Pheonixin kanssa treeneissä ja sitten treenaan itsenäisesti. P tuli Coppercreek'sin kasvattajan, Lotan, kautta jolla on siis Elvis, joka on muistaakseni P:n eno.

Ajattelin että liitän tähän kuvia ja kaikkea, mutta en vaan oo saanu kaivettua kameraa esiin vaikka nyt on ollu niin hienot kelitkin. Ehkä huomenna tai yli huomenna...=) Tosiaan tuo on kyllä sellainen kenguru kun hyppii neljä jalkaa tasajalkaa naaman korkeudelle sillai niin kuin kaverimme Irma, joka on sileäkarvainennoutaja. Pheonix on myös lähes täysin peloton tyyppi. Sitä ei paljon erilaiset alustat hetkauta ja kaikki reijät, kolot, tunnelit ja muut yhtä ihanat paikat pitää tutkia. Se pysyy hyvin käskyn alla, esim. eilen kun olimme metsässä lenkillä P näki peuran, joka juoksi ihan nenän edestä hirveetä vauhtia ja vaikka P vähän lähti perään räksyttämään tuli se takasin lähes heti kun sitä huhuilin (tosin vähän piti koko ajan räksyttää peuran suuntaan ja karvat oli ihan pystyssä). Tuosta tulee kiva piikkisika kun se nostaa noi pitkät selkäkarvat pystyyn. Mitähän muuta... Tosi hauska tyyppi kertakaikkiaan. En tunne kauheen montaa aussieta, mutta väittäisin että tuollaista toista ei ihan heti löydy. En tiedä onko se paimentamista vai mitä (paimenkoirien ongelma joka tapauksessa), mutta se välillä tekee sitä että yrittää ottaa kiinni hihasta tai jostain vauhdissa ja yleensä tietenkin agsa kentällä eli se käy aika kuumana välillä, mutta osaa mennä ihan nätisti suurimman osan ajasta. Olisko se tänä aikana, kun on ollut meillä, tehnyt mulle sen kaksi kertaa.
Tässä nyt varmaan tähän hätään mieleen tulevat asiat... Toivottavasti saatte jonkin käsityksen tuosta kettutytöstä. Ei mitenkään erityisen hyvin kirjoitettu, mutta eiköhän kaikki mun blogia lukeneet ole siihen jo tottunut... =)

Moikataan kun nähdään!

Muistoissamme Wilma 17.9.2002-17.6.2009

Niin siinä nyt sitten kävi, että Wilma, alias Wiimu-Piimu, siirtyi paremmille metsästys ja jäljestys maille tänä aamuna.

Wilmallahan tunnetusti oli paljon vaivoja ja lisää ilmeni koko ajan, joten pitkällisen pohdinnan ja keskustelun jälkeen päätimme Danin kanssa, että on parempi että viemme Wilman lopetettavaksi. Päätös oli vaikea ja rankka, mutta toisaalta, vaikka nyt itkettää ja on surullinen olo, olen myös helpottunut, koska nyt ei tarvitse enää murehtia onko Wilmalla kipuja ja saako se hetken rauhaa rapsuttamiseltaan. Samoin sitä ei tarvitse enää jättää kotiin yksin kun me muut lähdemme jonnekkin, koska aina kun Wilman otti mukaan, vaikka ihan vaan lenkille, niin sen kierrokset nousi niin paljon, että kaikki oireet vaan paheni.
Näin on parempi kaikkien kannalta.

KIITOS WILMA KAIKISTA YHTEISISTÄ HETKISTÄ KANSSASI!

Pika, pika päivitys

Tervehdys jälleen!

Käyn nyt pikaseen kirjoittamassa kuulumisia kun on niin pirunmoinen kiire koko ajan. Valmistuminen ja pääsykokeisiin lukeminen vie suuremman osan ajastani ja samalla pitäisi noita agsa hommia hoitaa ja omiakin koiria joskus treenata... HUOH! No kesäkuun puolen välin pitäisi helpottaa kun silloin on viimeiset pääsykokeet ja sitten juhannuksen jälkee helpottaa noi agsa hommat kun saadaan TSAUn juhannuskisat alta pois. Kiitos vain Susannalle kun paikkasit juhannuskisojen mainostamisen... =). On se mielessä ollut jo pitkään, mutta kun ei tiedä missä välissä senkin ois revennyt tekemään...

Tosiaan viime keskiviikkona käytiin Veetin kanssa silmät ja polvet tarkastamassa, terveet oli molemmat, ja sitten mentiin kuvauksiin heti perään (kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä) ja sielläkin näytti kaikki olevan suht kunnossa, et ainut asia mitä sanottiin niin että lonkat ei ainakaa C:tä huonommat oo eli jäämme odottamaan Kennelliiton lausuntoa. Sitten jäin miettimään sellasia asioita kun että kumpaa uskoa: eläinlääkäriä vai Kennelliittoa, että kummat ne sitten ihan oikeesti on..? Niin ja sitten olen saannut sellaisen käsityksen että vaikka lonkat oliskin vähän huonommat kuin A:t niin sen ei vissiin pitäis kauheesti vaikuttaa tuohon agsaamiseen vai olenko ymmärtänyt ihan väärin? Mietin vaan että mikä se virallinen lausunto tuleekin sitten olemaan niin miten se vaikuttaa meidän harrastamiseen...

Niin ja sitten seuraava murhe on se että me Veetin kanssa joudutaa jälleen kerran vaihtamaan treeniryhmää. Tällä kertaa kouluttaja lopettaa kahden porukan vetämisen ja keskittyy vain toiseen porukkaan. Ja mikä tässä on kaikkein ärsyttävintä, viimeset treenit oli perjantaina (tosin kouluttaja ei viitsinyt ilmestyä paikalle eikä myöskään ilmoittaa asiasta) eikä meillä vielä ole uutta treeniryhmää, paitsi se mun entinen ryhmä, mihin muuten menisinkin ihan mielelläni, mutta kun se aika on edelleen mulle täysin mahdoton... Eli pääsisin nukkumaan ehkä siinä puolen yön aikaa jos niissä treeneissä lähen käymään... Täytyneen yrittää treenailla KisA:n kentällä ja esteillä edes jonkun verran... Tosin yksin treenaamisesta ei oikein meinaa koskaan tulla mitään...

Mutta siis joo... Tuossa oli nyt ne tärkeimmät kuulumiset...

Elämää ja problematiikkaa

Voi kauhistus mikä tahti on viime aikoina ollut...

Kuten kaikki varmaan tietää olen aloittanut TSAUn kisavastaavan hommia hoitamaan ja tuntuu että olen jatkuvasti solmussa jonkun asian kanssa ja jotkut asiat meinavat unohtua täysin... Paljon on ollut hommaa ja tulee olemaan...

Samoin jotkut varmaan tietävät australiapaimenkoira nartusta, Pheonixista, joka on meillä ollut nyt jo jonkun aikaa hoidossa. Tyttö etsii siis kotia vaikka mielelläni sen itse pitäisin, avokki ei vain oikein tunnu lämpenevän asiasta... En ole pitänyt mitään kiirrettä tuon koiran kanssa jos se vaikka ihan vaivihkaa jäisi tähän meille =).. No joo... Veeti ja Pheonix tulee hyvin toimeen keskenään, mutta Pheonix on aika kovapäinen ja yrittää ehkä jonkun verran haastaa Wilmaa tuossa pomon paikassa eli siinä on ollut pientä kitkaa, mutta suuremmilta ongelmilta ollaan vältytty...

Samoin Kiskon Agility ry alkaa virkoomaan talvi horroksestaan ja siellä nyt sattuu ja tapahtuu. Meillä on mm. äitienpäivänä 10.5. mätsäri ja epikset Muurlassa, 13.5. alkaa näyttelykurssi Kiskossa, 18.5. alkaa arkitottelevaisuus kurssi alle 1-vuotiaille koirille Kiskossa ja tänään sain kuulla että voisimme pitää agility esityksen Kisko päivänä 28.6. Kiskon kunnantalolla... Täytyy varmaan sen verran vanhaa Wilmaa vaivata että kaivan sen naftaliinista siihen esitykseen mukaan. Se on kuitenkin varmin näistä koirista... Estesuojakin saadaan kentälle vappun aikoihin ja kenttä lanattua vapun jälkeen joten treenit päästään varmaan aloittamaan toukokuun toisella viikolla.

Tassujen puolesta minua ei onneksi työlistä mikää muu kuin viralliset kisat jotka ovat 7.6. ja nekin on aika hyvin hallussa eli ei ole paljon hommaa.

Opinnäytetyökin on saanut huutia viime aikoina ja alkaa pahasti näyttämään siltä että saattaisin ehkä jopa valmistua toukokuussa... Voi, se olis kyllä ihanaa, mutta seuraava huolen aihe onkin sitten tulevaisuus... Kun pääsen koulusta eroon minulle ei jää muuta kuin koirat ja agility... Vaikka rakastan harrastustani suunnattomasti ja olen valmis tekemään sen eteen töitä, en halua siitä joka päiväistä hommaa koska se ei ole enää sen jälkee rakas harrastus. Jotain on siis keksittävä... Olen miettinyt kahta vaihtoehtoa, eli haen Turun kauppakorkekouluun tai/ja haen Saloon Turun yliopistoon elektroniikan tuotteistaminen -linjalle. Töitä tuntuu olevan tosi vaikea saada, joten vaihtoehdot kutistuvat opiskeluun. Joka tapauksessa, jos jään työttömänä kotiin, sekoan eli se ei ole vaihtoehto... Tätä voin pähkäillä ensi torstaihin asti jolloin on viimeinen hakupäivä yliopistoon.

Treenailtukin, uskokaa tai älkää, on kaiken tämän keskellä. Veetin (ja Pheonixin) treenaamista on varjostanut Pheonixin kiima. Veetiin se on vaikuttanut haluttomuutena kaikkeen eli ruoka ei maistunut ja samoin treenaaminen on ollut vielä hitaampaa mitä se oli. Pheonix ei tietenkään ole päässyt treenaamaan ollenkaan paitsi koti pihalla. Nyt kun P:n kiima on ohi on meillä kahden viikon tauko treeneissä. Niin sopivasti kun se osuikin. Kotosalla ollaan treenailtu KisAn esteillä lähinä hyppytekniikkaa ja jotain täsmätreenejä kuten takaleikkausta ja sylkkäriä. Nyt kun kevät tosiaan on täällä pitää alkaa harjoittelemaan alastulokontakteja ja keppejä. Meinaan laittaa johonkin tontin nurkkaan kujakepit pystyyn, millä on tähänkin asti harjoiteltu, ja väliksi ajattelin nyt jotain 10-15cm. Ja sitten miten edistytään pienennetään väliä. Kauheen usein sitä väliä ei viittis vaihtaa kun ne kepit joutuu joka kerta lyömään maahan kiinni... =) Tuo Veetin hitaus agilityssa on edelleen sellanen asia mikä mietityttää ja pistää välillä harmittamaan. Jos ohjaan lelulla niin se piristyy hiukan, mutta silti se ei ole sellaista mitä haluaisin sen olevan ja tuntuu että joudun kaiken energiani pistämään treeneissä siihen että saan sen edes liikkeelle. Syvät lihakset sillä on ihan selkeesti jo paremmat ja se pystyy hyppäämään siivosti eikä sellaisia hämähäkkihyppyjä. Veeti kyllä irtoaa jonkun verran ja varsinkin putkeen, mutta meille ei pääse sellaisia tilanteita tulemaan missä sen pitäisi irrota kun mä kerkeen tekemään volttia ja kuperkeikkaa ennen kuin Veeti tulee jonkun mutkan tai jotain muuta. Jokin tässä meidän yhteistyössä mättää ja pahasti... Olen alkanut tekemään kaikkea mahdollista sellaista että se koira ei saa multa mitään ilmaiseksi. Kaikki rapsutukset lähtee mun aloitteesta, lähtenyt jo pitkään. Käskytys on rohkaisevaa eli en kimitä vaan sellasella matalalla ja rohkealla äänellä jne. Tuosta lelun käytöstä olen saanut kahta eri versiota neuvoksi eli toiset sanoo että älä missää nimessä anna sen koiran voittaa sitä lelua ja viedä sulta ja toiset sit taas sanoo että anna sen voittaa se lelu, joten sen kanssa olen vähän hukassa. Nyt olen tehnyt vähän molempia eli välillä annan voittaa ja välillä en.
Nämä on vaan esimerkkejä siitä mitä olen Veetin kanssa kokeillut.
Toisaalta olen tyytyväinen saavutuksiimme, kun nyt Veeti sentään tekee agilitya ihan sillai innokkaasti eli se ei enää ole niin korvatluimussa ja sellanen haluton... Viimeksikin kun otimme keinua ensimmäistä kertaa niin Veeti tykkäs siitä niin paljon että kun minä olin menossa jo pois niin Veeti meni ittekseen uudelleen keinulle sen näköisenä että joko lopetettiin. Minä tietenkin juoksin äkkiä sinne keinulle kehumaan ja palkkaamaan ja ottamaan toista päätä vastaan ettei se heti tömähdä alas. Että sillai se on tosi innokas.

Veetille on muuten varattu kuvausaika eli 13.5. meillä on aika Kuninkaantie Eläinklinikalle ja siellä kuvataan kyynärät, selkä ja lonkat ja samalla tarkastetaan silmät ja polvet. Vähän kyllä jänskättää miten poika reagoi nukutukseen ja ennen kaikkea mitä sieltä kuvista näkyy...

Mutta johan tuossa oli kaiken näköistä kerrottavaa, joten eiköhän se riitä vähäksi aikaa...

Hyvää kevättä kaikille!

Ja nyt niitä kuvia

Nyt albumista löytyy muutamia uusia kuvia komeasta 2-vuotiaasta Veetistä. Muutama kuva alusta on niitä huonoja kuvia jotka mainitsin tuossa aikaisemmassa tekstissä mutta loput kuvat on otettu Pyhälammen jäällä ja mukana oli myös äitini koira Milli.
Klikkaa kuvaa niin pääset uuteen albumiin.
Kannattaa katsoa kuvat diaesityksenä, minkä saa albumin vasemmasta yläkulmasta...

Veeti 2 vee!

Veeti täytti jo eilen 2 vuotta! Kuinka mun oma pikku öpsönlöpsykkä, mamman pikku kullannuppu voi olla jo 2 VUOTTA? Vauva kuviakin tossa kattelin ja ajattelin että ei tuo oo sama koira ollenkaan, mutta kyllä se vaan on.

ONNEA VEETI JA VEETIN SISARUKSET YMPÄRI SUOMEA!

On se niin söpö ja komea! Yritin eilen ottaa jonkun hienon 2-vuotis kuvan mutta en saanut mitään erityisen hyvää kuvaa ja ne huonotkin kuvat on edelleen kamerassa kun siitä loppu patterit enkä saanut niitä koneelle. Täytyy yrittää saada joku oikein hieno kuva Veetistä tässä lähiaikoina.

Alive tai Vivo

Tosiaan hengissä selvittiin viime sunnuntaisesta ylitoimitsijan hommasta... Rankkaa oli mutta toisaalta oli ihan mukavaa. Suurimmilta kämmeiltä vältyttiin. Mitään suurempaa nurinaakaan ei ole kuulunut, joten oletan että kaikki oli ainakin jotenkin kunnossa. Muutamia asioita oli joita en osanut ajatella mutta kiitos tiettyjen henkilöiden tuli niitäkin ajateltua...
Työntekijät oli ihan supermukavia ja heidän ansioistaan päivä sujui suht mutkattomasti.

Viime perjantaiset agi treenitkin meni ihan mukavasti. Olin todella tyytyväinen. Reenaillaan vielä jonkun aikaa ja jos kaikki menee hyvin niin sitten voisi alkaa miettimään epävirallisia. Vauhtia meillä ei ainakaan vielä oo kauheasti joten täytyy miettiä saisiko sitä lisää jollain. Mulla olisi sellanen tuntuma että Veeti kaipaa vaan vähän lisää itseluottamusta esteillä että se uskaltaa suorittaa niitä vielä enemmän itsenäisesti jolloin se saa myös lisää vauhtia. Samoin ollaan nyt aikapitkälti menty nanna palkalla, kun se lelu oli jossain vaiheessa sellanen että se kyllä repi sitä mun kanssa mutta sitten yhtäkkiä se sai jotain muuta päähänsä ja sitten se ei enää kelvannut, mutta luulisin että sitä voisi taas kokeilla ottaa treeneihin mukaan. Kotona olen käyttänyt lelua palkkana kun olemme ottaneet jotain pikku treenejä pihalla ja silloin se on oikein hyvin mukana siinä leikissä. Hyppytekniikkaa en ole päässyt treenaamaan kun en uskalla ulkona ottaa ja hallit on aika vähissä tällä hetkellä, joten se on jäänyt. Syviä lihaksia ollaan tehty ties missä. Kotona ollaan tehty ne perusharjoitukset ja lenkillä ollaan kiipeilty kivillä ja kaatuneilla puunrungoilla ja vaihdeltu niiden päällä asentoja. Mirva oli viimeksi treeneissä sitä mieltä että se on oppinut jo paremmin käyttämään takapäätään. JEE! Jotain edistystä!!!

Aktiivi harjoituksissa ollaan keskitytytty viime aikoina peruuttamiseen (avittaa myös niitä syviälihaksia) ja se meneekin oikein hyvin. Ihan suoraan se ei peruuta mutta peruuttaa kuitenkin. Täytyy alkaa seuraavaksi miettimään että miten saan sen peruttamaan suoraan. Joku kuja voisi olla hyvä mutta sitten se saattaa alkaa ehdollistamaan sitä suoraan peruuttamista paikkaan... Jalkojen välissä peruuttaminen voisi kanssa olla sellanen jos vaan osaa itte peruuttaa suoraan ja ehkä se menee turhan hankalaksi... No täytyy funtsia...

Eipä mulla varmaan muuta tärkeetä ollut... Katsellaan taas jossain vaiheessa.