Keppejä ja koirien geenitutkimusta

Eilen sain postilaatikkooni Susan Garrettin 2 x 2 wave training DVD:t ja eilen kerkesin jo niistä ensimmäisen katsomaan ja täytyy sanoa että ei se ollenkaan hullummalta kuullostanut/näyttänyt. Tosin siinä videollakin suositeltiin, että ennen kuin alkaa harjoittelemaan keppejä niin pitäisi harjoitella juurikin sitä koordintaatiota ja kehon kontrollointia plus jotain leikki juttuja ja muuta ja mä luulen että kun ulkona on lunta ihan miljoona kuutioo yksin meijän pihassa niin taidan tosiaan keskittyä tämän kevät talven siihen koordinaatioon ja hyppy hommiin ja sitten kun lumet alkaa sulamaan kaivetaan upouudet kepit esiin.

Tänään aamulla käytiin eläinlääkärissä otattamassa verikokeet koirista ja nyt tällä hetkellä ne odottaa jääkaapissa postitusta. Olisin viennyt ne heti samalla postiin mutta ell oli sitä mieltä että niitä pitäisi hetki pitää jääkaapissa ennen kuin laittaa ne postiin joten siellä ne nyt sitten on ja iltapäivällä lähtevät kohti Helsingin yliopistoa ja Hannes Louhen tutkimusryhmälle.

Paimentamassa Veetin ja Fiin kanssa

Oltiin nyt sitten toista kertaa paimentamassa ja täytyy sanoa, että ylätyin tästä kerrasta todella positiivisesti.

Veeti meni jälleen ensin ja herran jumala kun päästin sen sinne lampaiden luo... Mä pari kertaa siinä vilkasin, että tuliko mun mukaan jonkun toisen koira, mutta Veeti se oli. Veeti syöksyi lampaille ja alkoi liikuttelemaan niitä lampaita ympärinsä. Tosin Veeti kyllä haukku aika paljon siinä samalla, mutta Marika oli sitä mieltä, että ei välitetä siitä kun se on nyt noinkin itsevarma viimeseen verrattuna. Alkuun sillä ei ollut aavistustakaan mitä niitten lampaiten kanssa olis kuulunut tehdä, mutta kyllä se välillä teki ihan oikeinkin... Kai? Tai ainakin varmaan ihan vaan vahingossa..? Toisella kerralla Veeti oli ihan väsähtänyt jo ja meinattiin siinä että otetaan sen kanssa vain kerta lampailla per käynti niin ei pääse pieni paimenpoika uuvahtamaan. Jälkeen päin olin ihan fiiliksissä ja ihmettelin edelleen että oliko se tosiaan Veeti siellä lampaitten kanssa?!?!? Niin suuri muutos oli pojassa tapahtunut, etten olis ihan heti uskonut... On tainut Veetykkä käyttää niitä harmaita aivosoluja siellä päässään viimeisen kolmen viikon aikana... :D

Fii menikin sitten toisena ja Fiin ensimmäisellä kerralla ei oikeastaan tapahtunut mitään erikoista ja paimennus näytti samalta, mutta se toinen kerta... Sovittiin ensimmäisellä kerralla, että toisella kerralla en päästä Fiitä heti sinne lampaitten luo, vaan vien sen aitaukseen ja pistän sen istumaan ja menen ensin itse lampaiden luo. Sitten vasta pyydän Fiin lampaiden luo. Ensin näytti siltä että en saa sitä pysymään siellä portin luona, mutta kyllä se siellä sitten pysy ja pääsin lampaiden luo kutsumaan sitä. Kaiken tämän jälkeen me onnistuimme koko session ajan pitämään lampaat kohtuullisesti koossa eli Fii ei kartaakaan räjäyttänyt sitä laumaa sikin sokin kenttää vaan piti ne koossa!!!!! Ensin en edes sitä tajunut, mutta sitten kun tultiin pois ja Marika sanoi jotain, niin tajusin että hetkinen mehän ei tosiaan kertaakaan hajotettu sitä laumaa sillai että Fiin olisi pitänyt joku yksi lammas jostain hakea!!! Mä olin niin ylpeä sekä Fiistä että itsestäni! JEE! Yksi pieni mutta tässä kuitenkin on matkassa nimittäin Fii on alkanut näykkimään lampaita ja tänään olin joka kerta auttamatta myöhässä sen komentamisessa... Mutta ehkä mä osaan ens kerralla varautua tähän paremmin. Mutta positiivisiä asioita on se että muutaman kerran Fii vaihtoi ihan itse suuntaa pitääkseen lampaat mun edessä eikä kiertänyt mun selän taakse ja sitten se että loppua kohden aloin pikku hiljaa tajuta sen kepin merkityksen, mutta olin edelleen koko ajan myöhässä sen kanssa. Ehkä mä joskus vielä..?

Ei voi muuta sanoa kuin että ihan mahtava fiilis jäi kyllä tästä kerrasta ja jos en vielä viime kerralla ollut täysin hurahtanut paimentamiseen niin nyt olen! XD

Ainiin! Sellanen lisäys vielä että Fii on todettu täysin terveeksi Kennelliitossa eli se yksi ykkönen kyynärissä muuttui nollaksi! JES!

Olympialaiset

Kyllä on Suomi surkeesti alottanut Vancouverin karkelot... Kova oli uho sinne mentäessä mutta taidetaan tulla maitojunassa ja häntä koipien välissä takaisin. Peetu Piiroinen on onneksi pelastanut meijät ihan täydeltä flopilta ja avannut mitali tilin, mutta muuten näyttää heikolta. Pitkä on vielä matka yhdestä mitalista 12:een mitaliin... Epäonneakin tietty on ollu matkassa kuten Janne Ahosen kaatuminen ja loukkaantuminen harjoitushypyssä eilen.

Jos agility olis olympialaji niin kyllä varmasti tulis mitaleita Suomeenkin xD !

No toivotaan että loppua kohden tulisi edes muutama mitali.

Nooran koulutuksessa Fiin kanssa

Tänään oltiin taas Nooran koulutuksessa ja kivaa oli!

Fii ei vieläkään hyppää oikein, mutta en mä sitä odottanutkaan. Todettiin vaan että osaa tosi hyvin työstää hyppyään kun hyppää kääntäen, mutta suoralla linjalla räiskii miten sattuu. Kokeiltiin hyppäämsitä yhdellä hypyllä samalla tekniikalla kuin käännöshyppyä, jonka opetin Fiille kesällä, ja Fii alkoi jo siinä käyttämään itseää kohtuu hyvin joten ei sen pitäisi toivoton tapaus olla. Juttelin että olisi kiva saada se yksi yksäri tunti joltain sellaiselta hyppy ammattilaiselta joka voisi sanoa mielipiteensä ja silloin Noora sanoin että Vappu Alatalo on tulossa Suomeen jossain vaiheessa kevättä että kannattaa ottaa siihen yhteyttä ja nyt aionkin laittaa sähköpostia hänelle, josko häneltä liikenisi yksi tunti meille.

Otettiin jälleen myös ohjaustekniikoita. Tällä kertaa vuorossa oli pakkovalssi ja niisto. Hiukan joutui taas keskittymään siihen omaa tekemiseen ja tekemään mielikuvaharjoituksia, että sai ajoituksen oikein ja korjattua aikaisempia mokia. Hyvin se kuitenkin loppujen lopuksi meni ja ehtipä Noora siinä jo sanomaan, että olen luonnonlahjakkuus ohjauksessa (...?!?!? luonnonlahjakkuudesta en tiedä mutta onhan se kiva saada välillä kehujakin jostain ;) ) ja että teen ja korjaan ohjaustani aina niin kuin neuvotaan. Vielä kun saataisiin koira hyppäämään oikein niin voisi alkaa agsa sujumaan vielä paremmin.

No jos treeneistä ei ollut mitään muuta hyötyä, niin ainakin sain hyvän fiiliksen! Toivotaan että se kestäis edes hetken. Nyt aletaan täällä kotona työstämään sitä koordinaatiota ja hyppytekniikkaa ja jossain vaiheessa toivon että osaisin päättää kuinka opetan Fiille kontaktit ja sitten toivon että mulla olisi jossain vaiheessa varaa hankkia Susan Garretin DVD paketti jossa hän opettaa kepit jollain ainutlaatuisella tavalla, niin että koira oppii ihan oikeasti hakemaan kepit oikein ja suorittamaan ne loppuun saakka itsenäisesti. En tiedä onko tekniikka nyt niin kovin kummonen, mutta ihan mielenkiinnosta aion siihen tutustua. DVD:n esittely video löytyy YouTubesta.

Fiin kanssa Piiralla

Eilen tosiaan käytiin iltapuhteeksi Piiralla ja Fii pääsi kopeloitavaksi. Ajattelin jo mennessä sinne päin että jos Leena ei jumeja tuosta koirasta löydä niin jo on kumma, mutta kyllähän se niitä löysi. Lantio oli Fiilläkin jumissa samoin kuin kaula. Fiihän ei sitten rauhoittunut ollenkaan koko käsittelyn aikana vaan vähintäänkin läähätti koko ajan. Kun sitten alettiin olemaan käsittelyn loppu suoralla niin kyselin miten meidän nyt pitäisi jatkaa. Vastaukseksi tuli että nyt pitää muutama päivä ottaa lunkisti eikä päästää Fiitä riekkumaan eikä liukastelemaan. Samoin syvässä lumihangessa pomppiminen on kieletty. Syvissä lihaksissa ei ollut mitään ongelmaa mutta keskittyminen ja koordinaatio olivat huonot ja niitä nyt pitäisi työstää erinnäisillä askellus harjoituksilla. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus myös alkaa paremmin kiinnittämään huomiota tuohon hyppytekniikkaan, mutta siitä juttua sitten myöhemmin. Katsotaan nyt mihin tästä päästään.

Fiin terveystuloksia

Eilen oltiin sitten Mevetissä kuvattavana ja peilattavana ja ihan hyvin meni. Fiillä oli puhtaat silmät, ristiselkä terve ja lonkat ja kyynärät lähti Kennelliittoon tuloksin A/A ja 0/1. Olin ensin tuosta ykkösestä harmissani, mutta sitten kun juttelin Axelsonin ja niiden hoitajien kanssa niin Axelson sanoi että se on siinä ja siinä että onko ykkönen vai ei ja sitten kun kysäsin heti tietysti agilitysta niin kaikki vakuutti että ihan hyvin voi harrastaa agilitya siitä ykkösestä huolimatta. Vielä ajattelin noi polvet käydä tarkistuttamassa jossain vaiheessä Vähäpellolla kun hän käy aika usein Halikossa ja sitten tuo tyttö onkin tutkittu läpikotaisin. Keskiviikkona mennään sitten Piiralle ja ihmettelen jos tuosta koirasta ei jotain jumeja löydy. Kyllä se niin sohlo on. =)

Ainiin. Fii on nyt sitten maksua vailla rekisteröity Suomen rekisteriin ja miun koira!

Paimentamassa

Eilen oltiin sitten ensimmäistä kertaa noiden koiruuksien kanssa paimentamassa ja hauskaahan se oli.

Otin ensin Veetin kanssa, koska sen reaktion halusin ensimmäiseksi nähdä. Muistutetaan nyt sitten tässä välissä, että minä en tiedä mitään paimennuksesta! Veeti ei oikein ensin tykännyt koko hommasta ja jossain vaiheessa se jähmetty sinne lampaitten keskelle, mutta sitten kun Swedu tuli vähän apuun niin Veetikin vähän rentoutui ja alkoi liikkumaan. Ensimmäisellä kerralla tosiaan päästiin siihen että Veeti uskalsi liikkua lampaitten keskellä tosin kovin lähelle se ei vieläkään mennyt. Mielummin hän olisi leikkinyt Swedun kanssa ja kävi haistelemassa Swedua välillä ja olisitte nähnyt Swedun ilmeen kun Swedu suurena paimenkoirana piti silmä kovana lampaita silmällä ja sitten Veeti, kaikkien kaveli, menee haistelee ja heiluttaa häntää Swedulle. Swedulla oli just sellanen ilme että WTF????? Kuka haluaa leikkiä kun voi paimentaa lampaita! BUAHAHAHAHAHA! Se oli kyllä niin näkemisen arvoinen hetki! Vähän kyllä nauratti tuo Veeti siinä vaiheessa... Hihihi...

No sitten tuli Fii. Fii meni heti lampaitten luo ja heti nokka kiinni niitten persuuksissa, että kukas sää oot ja mitäs sää täällä teet? Hei miksi sä juokset karkuun? Marika siinä sitten oli alkuun vähän kattomassa että mitä siitä tulee ja ihan kivastihan se sitten lähti ja kuulemman Fiillä oli selkee ajatus siitä koossa pitämisestä. Niin minä olin ihan yhtä pihalla Fiin kuin Veetinkin kanssa ja olin aina väärässä välissä ja kaikkea. Muutaman kerran Fii hajotti koko lauman ja sitten sillä saatto hiukan vauhti nousta kovaksi kun se lähti yhtä lammasta jahtaamaan, mutta niistäkin selvittiin.

Toisella kerralla Veeti oli sitten jo paljon rennompi. Siinä vuoroamme odotellessa en suostunut Veetiä silittelemään ollenkaan vaikka se sitä kerjäsi, joten hän turvautui Kimmoon (toinen kouluttaja) ja kuten moni varmasti tietää Veetin, niin Kimmosta tuli Veetin sydänystävä kun hän sai siinä istua rapsutettavana koko sen ajan kunnes meijän vuoro tuli taas. Sanoinkin jossain vaiheessa että Veeti on vähän tollanen mamman helkis liikkis ja mainitsinkin siinä että auta armias jos Tuija tai Pete tulee vastaan jossain niin syliin on kiivettävä... Veeti kaikkien kaveli! Tällä kertaa Swedu oli jälleen mukana ja hiukanko jossain vaiheessa aloin ihmettelee, että mikä hiton papukaija täällä laulaa kun alkoi kuulumaan sellasta ihme viserrystä, mutta sitten tajusin että se on Kimmo joka ohjasi Swedua pillillä. Välillä Veeti juoksenteli Swedun perässä ja otti välillä muutaman laukka askeleenkin ja sitten välillä kun Swedu sai lampaisiin vähän enemmän liikettä, niin Veetikin innostui vähän komentamaan, mutta paimennukseksi sitä ei voinut mun mielestä sanoa... Niin Marika ja Kimmo väitti että ei se ihan toivoton tapaus ole kunhan se tajuaa että se saa siellä lampaitten keskellä oikeesti tehä omia juttujaan, joten jatkamme siellä käyntiä nyt ainakin jonkun aikaa. Siellä on kuulemman ollu sellaisiakin koiria kun ei ne tee mitään, haistelee vaan ja syö lampaan kakkaa, joten siihen nähden Veeti oli ihan hyvä.

Fiin toinen kerta meni sitten mun mielestä jo tosi hyvin ja minäkin aloin hiukan tajuamaan että missä mun kuuluu olla ja niin edelleen, mutta korostan sanaa HIUKAN! Marikan mielestä Fiillä on selkeä ajatus siitä koossa pitämisestä, mikä sinänsä on ihme että sillä on mitään ajatusta päässä... :) Kun sitten homma oli loppunut ja päästy ulos päästin Fiin vapaaksi ajatuksena että kaappaan Veetin autosta mukaan ja käydään vielä kävelemässä hiukan että saavat haukattua raitista ilmaa. Saman aikaisesti Marika päästi lampaat ja koirat ulos ja Fii totta kai syöksyi sinne. Itse en nähnyt mitä siellä tapahtu mutta huutelin Fiitä takaisin autolle ja kun se sieltä tuli niin Marika vaan huuteli perään että "joo-o, kyllä sillä tosiaan on selkee ajatus sillä koiralla" eli kai se sitten teki jotain oikein niitten lampaitten kanssa..? Kun lähettiin vähän kävelemään saatiin me yksi ylimääräinen lenkki kaveri mukaan.

Ikävä kyllä videoita en saanut tarpeeksi hyvä laatuisiksi jotta olisin voinut ne tänne laittaa...

Ainiin, jossain välissä käytiin sitten kattomassa vajaa viikon vanhaa karitsaa Ekaa. Voi että kun se oli pieni ja niin valtavat jalat! Varsin suloinen ilmestys!

Seuraava paimennus kerta onkin jo varattu ja se on 23.2. ja aamu treeni eli silloin nähdään mitä nuo koirulit on niistä lampaista kypsytellyt päissään... =) Tuon viimeisen lauseen voi sitten ymmärtää niin monella eri tavalla... XD