Eli siis se toinen uusi ohjausliike mikä Fiin kanssa opittiin ei ollut twister vaan twisti. Nippelitietoutta ;)
torstai 17. joulukuuta 2009
torstai 10. joulukuuta 2009
Kuulumisia
Taas on pitkä aika kulunut viime päivityksestä... Onneksi osa ihmisistä on voinut seurata päivityksiäni facebookin kautta... :) Mutta mistähän sitä alottaisi...
No agilitysta tietenkin. Meillähän oli jonkun aikaa taukoa agilitysta, koska Fiillä oli kiima ja Veetin olen ajatellut tiputtaa agi hommista koknaan pois... Yritän keskittyä sen kanssa johonkin muuhun... Tänään se esim. teki maahanmenoja ihan intsinä että kaipa joku toko olisi sille hyvä laji... Fiin kanssa olen tehnyt hyppytekniikka hommia muutamaan otteeseen ja käynyt omissa treeneissä ja niissä se on mennyt ihan hyvin. Samoin maananataina oltiin Salosen Nooran koulutuksessa ja voi vitsi me oltiin ihan liekeissä. Tosin mentiin matalilla rimoilla koska Noora oli sitä mieltä että käyn ensin siellä Piiralla kysymässä hänen mielipidettä rakenteesta ja muusta ja sitten vasta aletaan miettimään sitä hyppytekniikkaa uudelleen... Toivottavasti sillä ei ole mitään kauheen pahaa vikaa missään... Kuvauttaakin olisi tarkoitus, mutta mulla ei edelleenkään ole papereita sille ja haluaisin että ne olisi sitten viralliset lausunnot... Joka tapauksessa Nooran opissa opittiin kaksi uutta termiä ja ennen kaikkea kaksi uutta ohjaustekniikkaa tai ohjausliikettä: ihmisnuoli ja twister. Lisäksi opettelimme vanhaa tuttuamme valssia (siinä kun tuntuu aina olevan jotain fiilattavaa vaikka sitä on tehnyt jo ties vaikka kuinka monta vuotta), vekkiä, takaa kiertoa ja takaleikkausta. Todella hienosti Fii oppi nuo kaksi uuttaa liikettä ja olin ihan ällikällä kun tein ensimmäisen kerran Fiin kanssa takaa kiertoa, koska olin ihan varma ettei se osaa sitä koska ollaan sitä vaan kerran harjoiteltu, mutta se osas sen ihan täydellisesti ja vielä kaukaa! WAU! Ihmettelin sitä siinä ääneen ja Noora vain sanoi että se varmaan johtuu siitä kun silloin ensimmäisellä kerralla sain Veetin kanssa läksyksi sitä yhden esteen hypyttämistä sivu suunassa ja tein sitä myös Fiin kanssa ja se jotenkin ilmeisesti yhdistää takaa kierron ja sen keskenään ja on ihan virtuoosi siinä! Nyt taas yritän sisäistää kaikki Nooran opit ja soveltaa omiin treeneihin.
Mietin tuota hyppytekniikka asiaa ja ensin ajattelin että jatkan niitä ihan normaalisti, mutta nyt en oikein enää tiedä... Pitäisikö mun vaan tehdä niitä syvien lihasten vahvistus harjoituksia vai pitäisikö myös ottaa tekniikkaa... Vaaranahan tässä on se että saan jotain peruuttamatonta aikaa niitten tekniikka harjoitusten kanssa. Pitäisi varmaan konsultoida Leenan kanssa... Veetin tosiaan ajattelin tiputtaa tästä agi hommasta pois kokonaan ja keksiä sille jotain ihan muuta tekemistä...
Josko sitä sitten jatkais tallijutuista. Tosiaan olen aika urakalla tässä ohessa myös talleillut ja ratsastellut. Voi vitsit kyllä se vaan on niin kivaa ja hevosen selästäkään en ole vielä onnistunut tiputtautumaan vaikka välillä vähän hutera olo onkin. Innostuin tosi paljon tästä talli jutusta ja nyt olen jo hankkimassa ratsihousuja ja ties vaikka mitä välinettä ja härpäkettä... :) Nytkin istun tässä tietokoneen ääressä lihakset kipeinä kun oltiin eilen aika pitkällä maastolla ja laukattiin aika paljon ja mulla oli sellanen suomen pienhevonen joka aina välillä päättää että nyt laukataan ja nyt ei laukata... Ensimmäisillä kerroilla se vähän jallitti mua enkä aina saanut sitä laukkaamaan, mutta nyt saan sen kyllä yleensä laukkaamaan, mutta jos on pitkä matka mikä laukataan niin silloin se saattaa kesken laukan päättää et nyt ei taas huvita. Saatan saada sen vielä pari kertaa sen jälkeen laukkaamaan, mutta jossain vaiheessa tulee se vaihe vastaan että voin vaikka seistä päälläni siellä selässä enkä saa sitä enää laukkaamaan ja siinä vaiheessa yleensä multakin on jo kunto loppu kun olen työstänyt, työstänyt ja vielä kerran työstänyt sitä laukkaa... Kuntokuuria siis molemmille... :)
Nyt alkaa pikku hiljaa näkymään valoa työmarkkinoillakin ja parhaimman buustin työhommiin sain Matkalla Töihin -kurssilta, jossa opin tuntemaan muutaman oikean tyypin ja tekemään hakemuksista ja ansioluetteloista myyvän näköisiä. Ihan pientä kajastusta on siis tammikuulle näkyvissä, mutta en kuitenkaan hehkuta sitä sen enempää ennen kuin tiedän varmaksi. Mitä vaan voi vielä sattua! Toivotaan silti parasta! Olishan se oikeesti tosi hienoa jos pääsisin vihdoin ja viimein urani alkuun! Nyt yritän nauttia tästä kaikesta vapaa-ajasta mitä minulle on suotu, vaikka vaikeeta se aina välillä on kun sitä on nyt niin ylenpalttisesti.
Joulukin tulla rymistää eikä meillä ole vieläkään mitään joulusuunnitelmia... Ei harmainta aavistustakaan mihin mennään tai mitä tehdään... Kylläpä kai se tässä sitten selviää...
Ainiin, tuosta paimentamisesta piti sen verran laittaa, että me ei sinne sitten koskaan päästy, koska mulla osu juuri sopivasti haastattelu siihen kohtaan, joten täytyy ottaa se homma uusiksi jossain vaiheessa...
No agilitysta tietenkin. Meillähän oli jonkun aikaa taukoa agilitysta, koska Fiillä oli kiima ja Veetin olen ajatellut tiputtaa agi hommista koknaan pois... Yritän keskittyä sen kanssa johonkin muuhun... Tänään se esim. teki maahanmenoja ihan intsinä että kaipa joku toko olisi sille hyvä laji... Fiin kanssa olen tehnyt hyppytekniikka hommia muutamaan otteeseen ja käynyt omissa treeneissä ja niissä se on mennyt ihan hyvin. Samoin maananataina oltiin Salosen Nooran koulutuksessa ja voi vitsi me oltiin ihan liekeissä. Tosin mentiin matalilla rimoilla koska Noora oli sitä mieltä että käyn ensin siellä Piiralla kysymässä hänen mielipidettä rakenteesta ja muusta ja sitten vasta aletaan miettimään sitä hyppytekniikkaa uudelleen... Toivottavasti sillä ei ole mitään kauheen pahaa vikaa missään... Kuvauttaakin olisi tarkoitus, mutta mulla ei edelleenkään ole papereita sille ja haluaisin että ne olisi sitten viralliset lausunnot... Joka tapauksessa Nooran opissa opittiin kaksi uutta termiä ja ennen kaikkea kaksi uutta ohjaustekniikkaa tai ohjausliikettä: ihmisnuoli ja twister. Lisäksi opettelimme vanhaa tuttuamme valssia (siinä kun tuntuu aina olevan jotain fiilattavaa vaikka sitä on tehnyt jo ties vaikka kuinka monta vuotta), vekkiä, takaa kiertoa ja takaleikkausta. Todella hienosti Fii oppi nuo kaksi uuttaa liikettä ja olin ihan ällikällä kun tein ensimmäisen kerran Fiin kanssa takaa kiertoa, koska olin ihan varma ettei se osaa sitä koska ollaan sitä vaan kerran harjoiteltu, mutta se osas sen ihan täydellisesti ja vielä kaukaa! WAU! Ihmettelin sitä siinä ääneen ja Noora vain sanoi että se varmaan johtuu siitä kun silloin ensimmäisellä kerralla sain Veetin kanssa läksyksi sitä yhden esteen hypyttämistä sivu suunassa ja tein sitä myös Fiin kanssa ja se jotenkin ilmeisesti yhdistää takaa kierron ja sen keskenään ja on ihan virtuoosi siinä! Nyt taas yritän sisäistää kaikki Nooran opit ja soveltaa omiin treeneihin.
Mietin tuota hyppytekniikka asiaa ja ensin ajattelin että jatkan niitä ihan normaalisti, mutta nyt en oikein enää tiedä... Pitäisikö mun vaan tehdä niitä syvien lihasten vahvistus harjoituksia vai pitäisikö myös ottaa tekniikkaa... Vaaranahan tässä on se että saan jotain peruuttamatonta aikaa niitten tekniikka harjoitusten kanssa. Pitäisi varmaan konsultoida Leenan kanssa... Veetin tosiaan ajattelin tiputtaa tästä agi hommasta pois kokonaan ja keksiä sille jotain ihan muuta tekemistä...
Josko sitä sitten jatkais tallijutuista. Tosiaan olen aika urakalla tässä ohessa myös talleillut ja ratsastellut. Voi vitsit kyllä se vaan on niin kivaa ja hevosen selästäkään en ole vielä onnistunut tiputtautumaan vaikka välillä vähän hutera olo onkin. Innostuin tosi paljon tästä talli jutusta ja nyt olen jo hankkimassa ratsihousuja ja ties vaikka mitä välinettä ja härpäkettä... :) Nytkin istun tässä tietokoneen ääressä lihakset kipeinä kun oltiin eilen aika pitkällä maastolla ja laukattiin aika paljon ja mulla oli sellanen suomen pienhevonen joka aina välillä päättää että nyt laukataan ja nyt ei laukata... Ensimmäisillä kerroilla se vähän jallitti mua enkä aina saanut sitä laukkaamaan, mutta nyt saan sen kyllä yleensä laukkaamaan, mutta jos on pitkä matka mikä laukataan niin silloin se saattaa kesken laukan päättää et nyt ei taas huvita. Saatan saada sen vielä pari kertaa sen jälkeen laukkaamaan, mutta jossain vaiheessa tulee se vaihe vastaan että voin vaikka seistä päälläni siellä selässä enkä saa sitä enää laukkaamaan ja siinä vaiheessa yleensä multakin on jo kunto loppu kun olen työstänyt, työstänyt ja vielä kerran työstänyt sitä laukkaa... Kuntokuuria siis molemmille... :)
Nyt alkaa pikku hiljaa näkymään valoa työmarkkinoillakin ja parhaimman buustin työhommiin sain Matkalla Töihin -kurssilta, jossa opin tuntemaan muutaman oikean tyypin ja tekemään hakemuksista ja ansioluetteloista myyvän näköisiä. Ihan pientä kajastusta on siis tammikuulle näkyvissä, mutta en kuitenkaan hehkuta sitä sen enempää ennen kuin tiedän varmaksi. Mitä vaan voi vielä sattua! Toivotaan silti parasta! Olishan se oikeesti tosi hienoa jos pääsisin vihdoin ja viimein urani alkuun! Nyt yritän nauttia tästä kaikesta vapaa-ajasta mitä minulle on suotu, vaikka vaikeeta se aina välillä on kun sitä on nyt niin ylenpalttisesti.
Joulukin tulla rymistää eikä meillä ole vieläkään mitään joulusuunnitelmia... Ei harmainta aavistustakaan mihin mennään tai mitä tehdään... Kylläpä kai se tässä sitten selviää...
Ainiin, tuosta paimentamisesta piti sen verran laittaa, että me ei sinne sitten koskaan päästy, koska mulla osu juuri sopivasti haastattelu siihen kohtaan, joten täytyy ottaa se homma uusiksi jossain vaiheessa...
perjantai 30. lokakuuta 2009
Kokouksia, saunailta ja talleilua
Lauantaina oli TSAUn johtokunnan kokous ja saunailta. Kokous venyi jopa 4,5 tunnin mittaiseksi, mutta kun se vihdoin ja viimein oli ohi palkittiin meidät hyvällä ruualla, juomalla ja tietenkin seuralla :) . Pitkästä aikaa minäkin pääsin tuulettumaan oikein kunnolla. Ei sen puoleen, eipä tarvitse vähän aikaan taas lähteä...
Maanantaina olikin sitten KisAn hallituksen vuoro, mutta luojan kiitos se ei kestänyt kuin 1-1,5 tuntia, joten se ei ollu yhtä tuskallista. Mulla oli auto tuon maanantain tuulilasin vaihdossa ja menin KisAn sihteerin Katin kanssa kokoukseen ja tietenkin poiskin päin ja samalla tuli juttua taas hevosista ja talleilusta. Meillä on joskus aikaisemminkin ollut juttua samaisesta aiheesta, mutta silloin en sitten sen kummemmin alkanut asiaa kaivella kun en tiennyt mitä tuleman pitää, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain. Tuli nimittäin juttua Kärkelän tallista, joka sijaitsee Kiskossa ja siitä kuinka tallin pyörittäjä voisi kaivata aina välillä apuja. Vastineeksi tallihommista saisin ratsastella ja mahdollisesti myös saisin jokusen ratsastustunnin. Ratsastus on ollut pitkä aikainen haaveeni sillä olenhan käynyt hevospainotteisen lukion. Keskiviikkona sitten talssin ensimmäistä kertaa Kärkelän tallille tutustumaan paikkoihin ja hevosiin. Talli sijaitsee vanhan Kärkelän kartannon miljöössä ja on upeissa vanhoissa puitteissa. Ihan tallin vieressä virtaa pieni koski jonka yli kulkee pieni ajosilta. Talli sijaitsee vanhan ruukin tiloissa ja tavallaan on siroteltu eripuolille rakennusta. Maneesia ei ole, mutta kunnon kokoinen ratsastuskenttä löytyy. Samoin tarhat ja laitumet ovat kunnon kokoiset ja hevosia ja poneja on yhteensä 22. Tänään olin sitten toista kertaa ja tällä kertaa Veetikin pääsi mukaan. Ulkona se olisi mennyt ja viipottanut vaikka koko päivän, mutta kun piti mennä talliin sisälle niin siitä Veeti ei tykännyt sitten yhtään. Veeti osasi hienosti väistää hevosia ja kulki suht luontevasti tarhojen ja aitojen välissä. Jossain vaiheessa täytyy kokeilla mitä Fii sanoo moisesta.
Huomenna onkin sitten TSAUn viralliset agilitykilpailut ja minä olen vastaava koetoimitsija. Ei kyllä yhtään nappais.No kai se on vaan pakko.
Onks pakko jos ei ihan oikeesti taho?
Maanantaina olikin sitten KisAn hallituksen vuoro, mutta luojan kiitos se ei kestänyt kuin 1-1,5 tuntia, joten se ei ollu yhtä tuskallista. Mulla oli auto tuon maanantain tuulilasin vaihdossa ja menin KisAn sihteerin Katin kanssa kokoukseen ja tietenkin poiskin päin ja samalla tuli juttua taas hevosista ja talleilusta. Meillä on joskus aikaisemminkin ollut juttua samaisesta aiheesta, mutta silloin en sitten sen kummemmin alkanut asiaa kaivella kun en tiennyt mitä tuleman pitää, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain. Tuli nimittäin juttua Kärkelän tallista, joka sijaitsee Kiskossa ja siitä kuinka tallin pyörittäjä voisi kaivata aina välillä apuja. Vastineeksi tallihommista saisin ratsastella ja mahdollisesti myös saisin jokusen ratsastustunnin. Ratsastus on ollut pitkä aikainen haaveeni sillä olenhan käynyt hevospainotteisen lukion. Keskiviikkona sitten talssin ensimmäistä kertaa Kärkelän tallille tutustumaan paikkoihin ja hevosiin. Talli sijaitsee vanhan Kärkelän kartannon miljöössä ja on upeissa vanhoissa puitteissa. Ihan tallin vieressä virtaa pieni koski jonka yli kulkee pieni ajosilta. Talli sijaitsee vanhan ruukin tiloissa ja tavallaan on siroteltu eripuolille rakennusta. Maneesia ei ole, mutta kunnon kokoinen ratsastuskenttä löytyy. Samoin tarhat ja laitumet ovat kunnon kokoiset ja hevosia ja poneja on yhteensä 22. Tänään olin sitten toista kertaa ja tällä kertaa Veetikin pääsi mukaan. Ulkona se olisi mennyt ja viipottanut vaikka koko päivän, mutta kun piti mennä talliin sisälle niin siitä Veeti ei tykännyt sitten yhtään. Veeti osasi hienosti väistää hevosia ja kulki suht luontevasti tarhojen ja aitojen välissä. Jossain vaiheessa täytyy kokeilla mitä Fii sanoo moisesta.
Huomenna onkin sitten TSAUn viralliset agilitykilpailut ja minä olen vastaava koetoimitsija. Ei kyllä yhtään nappais.No kai se on vaan pakko.
Onks pakko jos ei ihan oikeesti taho?
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Veeti vanhainkodissa
Viime viikon torstaina, kun olin selvinyt selkäkivuista, päätin ajaa treeneihin Suomusjärven Hinttaan vanhainkodin kautta ja käydä mummelia moikkaamassa. Olin juuri vähän aikaa sitten kuullut että sinne saa viedä koiran sisälle, joten ajattelin että Veetihän on ihan täydellinen sinne kun on niin rauhallinen ja rakastaa rapsutuksia. Ajattelin jo ennen ennen kuin pääsimme sisään että pidän Veetin vapaana sillä ne laitoksen liukkaat lattiat on todella inhottavat kulkea remmissä. Hienostihan se Veeti siellä mennä viipotti eikä yhtään mammaakaan saatu keilattua nuri :) . Mummeli vaan oli niin väsynyt ettei oikein jaksannut seurustella, joten lähettiin sitten muita mammoja ja pappoja moikkaamaan. Siinä samassa Veeti taisi vetää puolien asukkien iltapäivä kahvin kanssa jaetut kääretorttupalaset ja ties vaikka mitä eli ihan joka torstai ei olla sinne menossa... Ihmeen rautanen vatsa tuolla koiralla on kun ei mennyt tuon kummemmin sekaisin.
Illalla treeneissä mulla oli hyvä meininki Fiin kanssa ja päästiin me jopa radalle saakka ja kerettiin ottamaan muuri-hyppy-putki-puomi pätkä kun puomin alastulossa Fii tuli jotenkin oudosti alas ja ilmeisesti vähän myös ontu jalkaansa. Vein koiran autoon ja kävin seuraamassa Anun ja Enskan treenin ja menin purkamaan kiukkuani TSAUn toimistoon. Tuli sitten toimistokin siivottua...
Illalla treeneissä mulla oli hyvä meininki Fiin kanssa ja päästiin me jopa radalle saakka ja kerettiin ottamaan muuri-hyppy-putki-puomi pätkä kun puomin alastulossa Fii tuli jotenkin oudosti alas ja ilmeisesti vähän myös ontu jalkaansa. Vein koiran autoon ja kävin seuraamassa Anun ja Enskan treenin ja menin purkamaan kiukkuani TSAUn toimistoon. Tuli sitten toimistokin siivottua...
maanantai 19. lokakuuta 2009
Tämäkin vielä...
Eilen sitten aamupäivällä, ihan rauhassa kotona ollessani, pamahti selkä. Ihan yhtäkkiä tuolta vasemmalta puolelta lapaluun ympäriltä meni niin kovin jumiin, että kaikki liikkuminen teki todella kipeää. Olin kuitenkin päättänyt että treenit menen vetämään ja käyn Pyhälammella siskon tyttöä kattomassa (ja vähän tietysti siskoakin =) ), joten sinnehän lähdin. Itse asiassa taisi olla hyvä että lähdin, koska tuntui että selkä vetristy siinä samalla kun sitä äheltämällä yritti jotenkin liikkua. Nyt se tuntuu jo paljon paremmalta vaikka aamulla kun yritin venytellä niin meinasin saada pa*ka halvauksen kun se sattu niin kovin, mutta pistin vähän Panadolia aamupalaksi poskeen ja johan alkoi pelittämään. Onneksi on noita vahvempia särkylääkkeitä vielä jäljellä joulukuusta niin voi niitä sitten käyttää vähän muihinkin särkyihin (jotain positiivista siitäkin keikasta...).
Koirista sen verran, että Fii on näin kotona rauhoittunut melkoisesti. Muualla en sitten vielä tiedä että osaako se silloin käyttäytyä, mutta olisi tarkoitus aloittaa opettelemaan kävelemään remmissä niin, että se ei siellä agility hallillakaan riuhdo ja sinkoile joka suuntaan. Veeti yrittää selkeästi ottaa jälleen henkistä yliotetta vinkumalla ja muutenkin ujuttamalla itsensä jotenkin jommankumman "liiveihin", mutta yritän aina muistaa että ei sen aloitteesta ja motkotan samalla siitä Danille. Vielä kun meillä kävis vieraita sen verran että päästäis harjoittelemaan niiden vastaanottoa niin olis ihan hyvä.
Olen viime aikoina käynyt koirien kanssa mettässä rämpimässä siinä toivossa että ne oppis käyttämään niitä syviä lihaksia. Eihän se tietysti heti näy, mutta toivossa on hyvä elää. Tarttis alkaa käymään tuolla KisAn kentällä harjottelemassa niitä hyppytekniikka juttuja... Toivotaan ettei vielä vähään aikaan tuu lunta eikä kenttä jäädy.
KisA hakee muuten edelleen talviharjoittelupaikkaa eli jos tiedät jonkun sopivan Muurla-Suomusjärvi-Kisko-Perniö-Karjalohja akselilta niin ilmoitappa heti mulle!
Siinähän noita taas olikin...
Koirista sen verran, että Fii on näin kotona rauhoittunut melkoisesti. Muualla en sitten vielä tiedä että osaako se silloin käyttäytyä, mutta olisi tarkoitus aloittaa opettelemaan kävelemään remmissä niin, että se ei siellä agility hallillakaan riuhdo ja sinkoile joka suuntaan. Veeti yrittää selkeästi ottaa jälleen henkistä yliotetta vinkumalla ja muutenkin ujuttamalla itsensä jotenkin jommankumman "liiveihin", mutta yritän aina muistaa että ei sen aloitteesta ja motkotan samalla siitä Danille. Vielä kun meillä kävis vieraita sen verran että päästäis harjoittelemaan niiden vastaanottoa niin olis ihan hyvä.
Olen viime aikoina käynyt koirien kanssa mettässä rämpimässä siinä toivossa että ne oppis käyttämään niitä syviä lihaksia. Eihän se tietysti heti näy, mutta toivossa on hyvä elää. Tarttis alkaa käymään tuolla KisAn kentällä harjottelemassa niitä hyppytekniikka juttuja... Toivotaan ettei vielä vähään aikaan tuu lunta eikä kenttä jäädy.
KisA hakee muuten edelleen talviharjoittelupaikkaa eli jos tiedät jonkun sopivan Muurla-Suomusjärvi-Kisko-Perniö-Karjalohja akselilta niin ilmoitappa heti mulle!
Siinähän noita taas olikin...
maanantai 12. lokakuuta 2009
Juttuja
Jos kirjoittelis tännekkin taas pitkästä aikaa...
Minun elämään ei kuulu edelleenkään mitään erityisen hyvää, mutta ei anneta sen nyt häiritä.
Lauantaina oli Varsinais-Suomen piirimestaruuskisat ja voi vitsi että olin iloinen tai voisiko sitä jopa sanoa että ylpeä? Vaikka ei ne ihmiset siellä mitenkään mun ansiosta ollut, mutta olin vaan niin ylpeä että kaikki tutut on jaksanu niin hyvin treenata ja muutenkin. TSAUlaiset pärjäs hurjan hienosti! Joukkue kisassa jokaisessa säkäluokassa TSAUn kakkos joukkueet nappasivat hopeaa tai pronssia ja yksilökisassa TSAUlaiset pärjäsivät myös loistavasti! Mineissä nimittäin piirimestaruuden nappasivat Hanna Miettinen ja Hulda ja makseissa tuli peräti vitos voitto (voiko noin sanoa tai siis kirjoittaa?) kun kaikki 5 ensimmäistä sijaa meni TSAUlaisille ja Jouni Orenius ja Yoko nappasivat tietenkin piirimestaruuden, vaikka Jouni kovin vaatimaton asian suhteen oli kun heille tuli toiselta radalta vitonen. Kisoissa oli vielä muitakin TSAUlaisia, jotka pärjäsivät myös hienosti!
Ja sitten Tassulaiset! Olipa hienoa nähdä että Tassut olivat saaneet kerättyä monta joukkuettä piirimestaruuksiin ja vaikka tuloksia ei mitenkään hurjasti tullutkaan niin oli ihana nähdä että suht alottelevat koirakot olivat uskaltautuneet niinkin hurjaan joukkoon kisaamaan! Aivan loistavaa! Niin sitä pitää!
Itsellä tuli tietenkin kisojen myötä hirmu hinku kisaamaan ja mielellään reenailisin ihan kunnolla, mutta Veeti kerää edelleen kierroksia tylsällä elämällä ja pääsee aina välillä tekemään vauhti suoraa ja Fii käyttäytyy nykyään kuin sika ja varsinkin agility hallilla. Mä olenkin nyt ottanut sen kanssa sellasen kurin palautuksen mikä jatkuu edelleen ja toivottavasti se alkaa tuottamaan tulosta nopeasti. Fiillä pitäisi myös alkaa se kiima näitä aikoja ja mä toivon että se aloittaa sen pian tai ainakin niin että me päästään sitten loppuvuoden koulutuksiin. Siitä puhen ollen me ollaan Even kanssa taas varattu Nooralle koulutus aika ja se on joulukuun alussa ja sitten sain inspiraation tutustua paimennukseen ja tilasin Kaisa Hilskalta yksityistunnin asian tiimoilta. Oikeastaan minulla ei ole mitään odotuksia tältä tunnilta, mutta on mukava mennä katsomaan miten noi koirat lampaisiin reagoi ja sitten täytyy kattoa uudelleen olisko paimennuskärpänen purrut. Olisin ensin halunut mennä sellaiselle kurssille, mutta se oli sitten tietenkin juuri samana päivänä kun meillä on agility treenit joten en voinut siihen sitten mennä. Oishan täältä lähempääkin tietysti löytynyt joitain paimennusihmisiä, mutta olen jotenkin saanut sellaisen käsityksen, että mulla on joko väärän rotuinen koira tai sitten me ei olla ollenkaan päteviä paimennukseen ja Hilskan kanssa meillä on ollut aikaisemminkin juttua tästä lampaisiin tutustumisesta, joten päätin aloittaa sieltä. Mitään en paimennuksesta vielä ymmärrä enkä sitä lähde kauheella paahteella opiskelemaan ennen kuin näen miten mun koirat niihin lampaisiin raegoi ja muutenkin pääsen keskustelemaan asiasta tietävän ihmisen kanssa.
Siinä kai noi suurimmat kuulumiset ;)
Minun elämään ei kuulu edelleenkään mitään erityisen hyvää, mutta ei anneta sen nyt häiritä.
Lauantaina oli Varsinais-Suomen piirimestaruuskisat ja voi vitsi että olin iloinen tai voisiko sitä jopa sanoa että ylpeä? Vaikka ei ne ihmiset siellä mitenkään mun ansiosta ollut, mutta olin vaan niin ylpeä että kaikki tutut on jaksanu niin hyvin treenata ja muutenkin. TSAUlaiset pärjäs hurjan hienosti! Joukkue kisassa jokaisessa säkäluokassa TSAUn kakkos joukkueet nappasivat hopeaa tai pronssia ja yksilökisassa TSAUlaiset pärjäsivät myös loistavasti! Mineissä nimittäin piirimestaruuden nappasivat Hanna Miettinen ja Hulda ja makseissa tuli peräti vitos voitto (voiko noin sanoa tai siis kirjoittaa?) kun kaikki 5 ensimmäistä sijaa meni TSAUlaisille ja Jouni Orenius ja Yoko nappasivat tietenkin piirimestaruuden, vaikka Jouni kovin vaatimaton asian suhteen oli kun heille tuli toiselta radalta vitonen. Kisoissa oli vielä muitakin TSAUlaisia, jotka pärjäsivät myös hienosti!
Ja sitten Tassulaiset! Olipa hienoa nähdä että Tassut olivat saaneet kerättyä monta joukkuettä piirimestaruuksiin ja vaikka tuloksia ei mitenkään hurjasti tullutkaan niin oli ihana nähdä että suht alottelevat koirakot olivat uskaltautuneet niinkin hurjaan joukkoon kisaamaan! Aivan loistavaa! Niin sitä pitää!
Itsellä tuli tietenkin kisojen myötä hirmu hinku kisaamaan ja mielellään reenailisin ihan kunnolla, mutta Veeti kerää edelleen kierroksia tylsällä elämällä ja pääsee aina välillä tekemään vauhti suoraa ja Fii käyttäytyy nykyään kuin sika ja varsinkin agility hallilla. Mä olenkin nyt ottanut sen kanssa sellasen kurin palautuksen mikä jatkuu edelleen ja toivottavasti se alkaa tuottamaan tulosta nopeasti. Fiillä pitäisi myös alkaa se kiima näitä aikoja ja mä toivon että se aloittaa sen pian tai ainakin niin että me päästään sitten loppuvuoden koulutuksiin. Siitä puhen ollen me ollaan Even kanssa taas varattu Nooralle koulutus aika ja se on joulukuun alussa ja sitten sain inspiraation tutustua paimennukseen ja tilasin Kaisa Hilskalta yksityistunnin asian tiimoilta. Oikeastaan minulla ei ole mitään odotuksia tältä tunnilta, mutta on mukava mennä katsomaan miten noi koirat lampaisiin reagoi ja sitten täytyy kattoa uudelleen olisko paimennuskärpänen purrut. Olisin ensin halunut mennä sellaiselle kurssille, mutta se oli sitten tietenkin juuri samana päivänä kun meillä on agility treenit joten en voinut siihen sitten mennä. Oishan täältä lähempääkin tietysti löytynyt joitain paimennusihmisiä, mutta olen jotenkin saanut sellaisen käsityksen, että mulla on joko väärän rotuinen koira tai sitten me ei olla ollenkaan päteviä paimennukseen ja Hilskan kanssa meillä on ollut aikaisemminkin juttua tästä lampaisiin tutustumisesta, joten päätin aloittaa sieltä. Mitään en paimennuksesta vielä ymmärrä enkä sitä lähde kauheella paahteella opiskelemaan ennen kuin näen miten mun koirat niihin lampaisiin raegoi ja muutenkin pääsen keskustelemaan asiasta tietävän ihmisen kanssa.
Siinä kai noi suurimmat kuulumiset ;)
lauantai 12. syyskuuta 2009
Jos kirjoittaisi pitkästä aikaa ihan treeni asiaakin...
Veetin kanssa ollaan edelleen jatkettu Nooran ohjeiden mukaan. Alkuperäiset ohjeet meni kutakuinkin näin: Ei yhtään ylimäärästä huomiota ja erossa Fiistä. Treeneinä harjoitellaan tiukkoja käännöksiä niin, että meillä on yksi hyppy, jossa rima on ihan alhaalla, ja minä olen hypyn vieressä polvillani kasvot hyppyä kohden. Veeti on mun toisellapuolella ihan kyljessä kiinni ja suorassa. Lähetän Veetin hyppäämään hypyn ja suhahdan kun se on hyppäämässä ja palkkaan nami kippoon. Edistymisen mukaan lisätään välimatkaa hyppyyn ja minä nousen seisomaan. Kun välimatka on tarpeeksi pitkä, aletaan nostamaan rimaa. Tällä hetkellä olemme siinä tilanteessa, että minä seison esteestä noin 2-3m ja heitän namin aina vastakkaiseen suuntaan mihin Veeti hyppää, koska nami kippo alkoi käymään selkeesti tylsäksi ja näin sain vähän lisää vauhtia ja intoa tekemiseen. Ajattelin, että nyt samalla kun harjoitellaan lisää välimatkaa niin voisin välillä vaihdella niin, että vähemmän välimatkaa, mutta rima korkeamalle. Toinen harjoite mitä ollaan tehty on tuon lelun kanssa leikkiminen niin, että Veetillä on valjaat jossa on liina kiinni. Minä hetsaan sitä johonkin leluun ja heti kun se kiinnostuu heitän pienen matkan ja sanon sille "mene" ja päästän sen lelun luo. En kuitenkaan päästä sitä riekkumaan lelun kanssa vaan otan liinasta kiinni ja menen sen luo ja revitän sitä lelua vähän aikaan kunnes taas teen aikaisemmin kuvailemallani tavalla. Tätä piti tehdä eri paikoissa ja eri aikoja.
Fii ei ollut silloin aikaisemmin Nooran koulutuksessa, mutta Eve oli Dominon kanssa ja Domino muistuttaa aika paljon Fiitä, joten sovelsin Dominon neuvoja Fiihin: Samanlainen harjoitus kun Veetillä ja samalla tavalla edetään, mutta kriteerinä on nyt että Fii ei saa kolauttaa rimaa kun se hyppää sen yli. Kyllä se vielä kolauttelee, mutta ne pahimmat rysäykset on selkeesti tässä harjoituksessa jääneet pois ja ihan siisteja (jopa ilman kolautuksia) hyppyjäkin tulee. Olen saanut Fiille kasvatettua vähän välimatkaa, mutta en paljon. Fiin kanssa ollaan käyty ihan normi treeneissäkin ja todella nopeasti se on oppinut menemään niin kuin minä ohjaan ja sillä on hyvä draivi aina päällä, välillä vähän liian hyväkin... Viime treeneissä oli niin kova meno että se nappasi minua vähän kädestä. Tai oikeastaan se vaan loikasi ja nakutti hampaitaan samalla ja onnistui saamaan ihoa hampaidensa väliin niin että minulle tuli pieni veren purkauma ihon alle, ei sen pahempaa. Komensin sitä välittömästi tapauksen jälkeen niin että se lopetti hyppimisen ja rahoittu viereen. Tämä on sinänsä hankala tapaus, koska en oikein tiedä että miten saisin sen energian suunnattua oikein ja lopettamaan tuon loikkimisen... Tähän on joka tapauksessa tulossa apua ainakin joltain osin, koska ensi perjantaina meillä on jälleen Nooran koulutus ja sinne olisivat nyt tulossa molemmat koirat. Nyt vaan toivotaan, että Fiillä ei kerkeä kiima alkamaan ennen sitä. Sillä tulisi puol vuotta edellisestä kiimasta ihan syyskuun lopulla / lokakuun alussa, joten on siinä ja siinä...
Nyt täytyykin tämä viikko treenata ahkerasti, jotta oltaisin saatu mahdollisemman paljon aikaiseksi ennen ensi perjantaita. Virheet otan ihan mielelläni mukaan sinne koulutukseen, koska niistähän se paras palaute tulee, mutta edistyminen on kuitenkin mun mielestä ihan eri asia. Siis edistyminen harjoituksessa eli ne välimatkat ja riman korkeudet ja muut sen sellaiset jutut. Juuri sopivasti sadekin lakkasi ulkona joten taidanpa lähteä pihalle reenaan.
Fii ei ollut silloin aikaisemmin Nooran koulutuksessa, mutta Eve oli Dominon kanssa ja Domino muistuttaa aika paljon Fiitä, joten sovelsin Dominon neuvoja Fiihin: Samanlainen harjoitus kun Veetillä ja samalla tavalla edetään, mutta kriteerinä on nyt että Fii ei saa kolauttaa rimaa kun se hyppää sen yli. Kyllä se vielä kolauttelee, mutta ne pahimmat rysäykset on selkeesti tässä harjoituksessa jääneet pois ja ihan siisteja (jopa ilman kolautuksia) hyppyjäkin tulee. Olen saanut Fiille kasvatettua vähän välimatkaa, mutta en paljon. Fiin kanssa ollaan käyty ihan normi treeneissäkin ja todella nopeasti se on oppinut menemään niin kuin minä ohjaan ja sillä on hyvä draivi aina päällä, välillä vähän liian hyväkin... Viime treeneissä oli niin kova meno että se nappasi minua vähän kädestä. Tai oikeastaan se vaan loikasi ja nakutti hampaitaan samalla ja onnistui saamaan ihoa hampaidensa väliin niin että minulle tuli pieni veren purkauma ihon alle, ei sen pahempaa. Komensin sitä välittömästi tapauksen jälkeen niin että se lopetti hyppimisen ja rahoittu viereen. Tämä on sinänsä hankala tapaus, koska en oikein tiedä että miten saisin sen energian suunnattua oikein ja lopettamaan tuon loikkimisen... Tähän on joka tapauksessa tulossa apua ainakin joltain osin, koska ensi perjantaina meillä on jälleen Nooran koulutus ja sinne olisivat nyt tulossa molemmat koirat. Nyt vaan toivotaan, että Fiillä ei kerkeä kiima alkamaan ennen sitä. Sillä tulisi puol vuotta edellisestä kiimasta ihan syyskuun lopulla / lokakuun alussa, joten on siinä ja siinä...
Nyt täytyykin tämä viikko treenata ahkerasti, jotta oltaisin saatu mahdollisemman paljon aikaiseksi ennen ensi perjantaita. Virheet otan ihan mielelläni mukaan sinne koulutukseen, koska niistähän se paras palaute tulee, mutta edistyminen on kuitenkin mun mielestä ihan eri asia. Siis edistyminen harjoituksessa eli ne välimatkat ja riman korkeudet ja muut sen sellaiset jutut. Juuri sopivasti sadekin lakkasi ulkona joten taidanpa lähteä pihalle reenaan.
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Vuodatusta ( VAROITUS: sisältää lähestulkoon pelkiä huonoja asioita)
Tuntuu siltä, että kesäkuun jälkeen ei ole muuta tapahtunutkaan kuin huonoja asioita. Tuntuu siltä että mun niskaan on satanut silkkaa puhdasta pa*kaa koko tämän ajan eikä mitään hyviä uutisia oikein miltään elämäni osa-alueelta... Ei hyviä uutisia työ- tai koulurintamalta tai raha-asioissa, ei mitenkään erityisen hyviä uutisia harrastus puolelta ja tuntuu että parisuhdekin alkaa kärsimään tästä kaikesta masennuksesta ja muusta yhtä iloisista jutuista.
Niin kuin jo mainitsinkin niin työ- ja koulumaailmasta ei ole kuulunut mitään miltään taholta, joka luonnollisesti vaikuttaa suoraan noihin raha-asioihin. Töitä olen hakenut Helsingistä, Turusta ja tältä omalta alueelta ja vähän sen ulkopuoleltakin, mutta toisaalta eipä ole ollut paljon paikkojakaan mihin hakea.
Harrastus tai voishan sitä melkein sanoa että perhe puolella on huonoja uutisia Veetin veljestä, joka sai viime viikonloppuna epilepsia kohtauksen. Voimia kuitenkin kaikesta vatutuksesta huolimatta sinne ja toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!
Yhdistys puolella sain taas kuulla eräältä arvon jäseneltä kuinka huonosti asiat on taas hoidettu tässä yhdistyksessä ja että kyllä pitäisi paljon skarpata siinä, tässä ja tossa, mutta silti tämä arvon jäsen ei ole halukas tekemään mitään asioiden eteen... Tämän jäsenen kannattaisi varmaan jälleen muistuttaa itselleen, että yhdistyksiä hoidetaan TALKOO TYÖLLÄ ja kaikki jotka tekevät edes jotain yhdityksen eteen tekevät sitä lähestulkoon omaa hyvyyttään, jotta kaikilla olisi kiva harrastaa... En yhtään ihmettele ettei meinaa ihmisiä löytyä vastuu hommiin yhdityksissä kun tietyt jäsenet lynkkaavat nämä aktiivit heidän virheistään. Älkää ymmärtäkö väärin, minusta on tärkeää että yhdistyksen toiminnasta annetaan sekä kritiikkiä että myös hyvää palautetta, mutta sen kritiikinkin voisi antaa RAKENTAVASTI ja mahdollisesti ehdottaa jotain toimia jonkun asian korjaamiseksi eikä vain valittaa kaikesta mahdollisesta vain valittamisen ilosta. Jokaisessa yhdityksessä varmasti otetaan mielellään uusia aktiivisia jäseniä mukaan vastuu tehtäviin mikäli itse on sitä mieltä, että pystyisi hoitamaan asiat paremmin kuin miten ne nyt hoidetaan. No jooh, tässä taas yksi purkautuminen...
Terveys on sentään toistaiseksi säilynyt mitä nyt pientä flunssaa podin viime viikolla, mutta ei sitäkään sitten tiedä koska sitä kenties taas löytää itsensä jostain polilta varsinkin tätä menoa...
Olen ajatellut että vaihtaisin maisemia pariksi päiväksi ihan jo oman mielenterveyteni vuoksi, koska pikku hiljaa alkaa nämä koti seinät kaatumaan päälle ja muutenkin ahdistamaan. Ajattelin lähteä kummityttöä katsomaan Porin lähelle, mutta ajankohta on vielä hiukan auki. Toinen mitä ajattelin minne voisin ehkä paeta vähäksi aikaa on kummitädin ja -sedän luo Nilsiään, mutta en ole vielä heille jutellut asiasta, joten en tiedä vielä olenko menossa ollenkaan ja muutenkaan en ole vielä miettinyt niin pitkälle, että voinko edes lähteä niin pitkälle reissulle.
Ilmoittauduin kylläkin juuri vähän aikaa sitten Salon kansalaisopiston espanjan kielen kurssille, josko vaikka sieltä saisi jotain iloa irti. Samoin hain työkkärin Liiketoiminta-Akatemiaan, josko vaikka pääsis tekemään jotain hyödyllistäkin välillä, mutta siihenkin on ensin jokin haastattelu ja sitten vasta valitaan eli ei ole mitenkään varmaa että sinne pääsee.. Sitten vasta alkaakin ahistaa jos mä en sinnekkään pääse ja joudun mätänemään täällä kotona... No ei ajatella sitä vielä! Se on sitten sen ajan murhe!
Salosen agsa koulutuksesta kirjoittelinkin jo aikaisemmin ja harjoituksia ollaan tehty ja olen kokeillut joitain omia variaatioita harjoituksista. Nyt toivotaan että päästään taas pian uudelleen ja ennen kaikkea saan raavittua rahat siihen. Joku varmaan pitää mua hulluna kun pistän viimeiset pennoseni agsa koulutukseen, mutta se on mulle kuitenkin sellanen henkireikä tällä hetkellä, että jos mä joudun siitäkin luopumaan niin se on varma alamäki...
No niin, jokohan mä valitin tarpeeksi? Jos jollekkin ei vielä riittänyt niin keksin varmasti lisää valittamisen ja itsesäälin aihetta jos joku sitä haluaa... Pistäkää sitten vaan viestiä tulemaan! xD
Niin kuin jo mainitsinkin niin työ- ja koulumaailmasta ei ole kuulunut mitään miltään taholta, joka luonnollisesti vaikuttaa suoraan noihin raha-asioihin. Töitä olen hakenut Helsingistä, Turusta ja tältä omalta alueelta ja vähän sen ulkopuoleltakin, mutta toisaalta eipä ole ollut paljon paikkojakaan mihin hakea.
Harrastus tai voishan sitä melkein sanoa että perhe puolella on huonoja uutisia Veetin veljestä, joka sai viime viikonloppuna epilepsia kohtauksen. Voimia kuitenkin kaikesta vatutuksesta huolimatta sinne ja toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!
Yhdistys puolella sain taas kuulla eräältä arvon jäseneltä kuinka huonosti asiat on taas hoidettu tässä yhdistyksessä ja että kyllä pitäisi paljon skarpata siinä, tässä ja tossa, mutta silti tämä arvon jäsen ei ole halukas tekemään mitään asioiden eteen... Tämän jäsenen kannattaisi varmaan jälleen muistuttaa itselleen, että yhdistyksiä hoidetaan TALKOO TYÖLLÄ ja kaikki jotka tekevät edes jotain yhdityksen eteen tekevät sitä lähestulkoon omaa hyvyyttään, jotta kaikilla olisi kiva harrastaa... En yhtään ihmettele ettei meinaa ihmisiä löytyä vastuu hommiin yhdityksissä kun tietyt jäsenet lynkkaavat nämä aktiivit heidän virheistään. Älkää ymmärtäkö väärin, minusta on tärkeää että yhdistyksen toiminnasta annetaan sekä kritiikkiä että myös hyvää palautetta, mutta sen kritiikinkin voisi antaa RAKENTAVASTI ja mahdollisesti ehdottaa jotain toimia jonkun asian korjaamiseksi eikä vain valittaa kaikesta mahdollisesta vain valittamisen ilosta. Jokaisessa yhdityksessä varmasti otetaan mielellään uusia aktiivisia jäseniä mukaan vastuu tehtäviin mikäli itse on sitä mieltä, että pystyisi hoitamaan asiat paremmin kuin miten ne nyt hoidetaan. No jooh, tässä taas yksi purkautuminen...
Terveys on sentään toistaiseksi säilynyt mitä nyt pientä flunssaa podin viime viikolla, mutta ei sitäkään sitten tiedä koska sitä kenties taas löytää itsensä jostain polilta varsinkin tätä menoa...
Olen ajatellut että vaihtaisin maisemia pariksi päiväksi ihan jo oman mielenterveyteni vuoksi, koska pikku hiljaa alkaa nämä koti seinät kaatumaan päälle ja muutenkin ahdistamaan. Ajattelin lähteä kummityttöä katsomaan Porin lähelle, mutta ajankohta on vielä hiukan auki. Toinen mitä ajattelin minne voisin ehkä paeta vähäksi aikaa on kummitädin ja -sedän luo Nilsiään, mutta en ole vielä heille jutellut asiasta, joten en tiedä vielä olenko menossa ollenkaan ja muutenkaan en ole vielä miettinyt niin pitkälle, että voinko edes lähteä niin pitkälle reissulle.
Ilmoittauduin kylläkin juuri vähän aikaa sitten Salon kansalaisopiston espanjan kielen kurssille, josko vaikka sieltä saisi jotain iloa irti. Samoin hain työkkärin Liiketoiminta-Akatemiaan, josko vaikka pääsis tekemään jotain hyödyllistäkin välillä, mutta siihenkin on ensin jokin haastattelu ja sitten vasta valitaan eli ei ole mitenkään varmaa että sinne pääsee.. Sitten vasta alkaakin ahistaa jos mä en sinnekkään pääse ja joudun mätänemään täällä kotona... No ei ajatella sitä vielä! Se on sitten sen ajan murhe!
Salosen agsa koulutuksesta kirjoittelinkin jo aikaisemmin ja harjoituksia ollaan tehty ja olen kokeillut joitain omia variaatioita harjoituksista. Nyt toivotaan että päästään taas pian uudelleen ja ennen kaikkea saan raavittua rahat siihen. Joku varmaan pitää mua hulluna kun pistän viimeiset pennoseni agsa koulutukseen, mutta se on mulle kuitenkin sellanen henkireikä tällä hetkellä, että jos mä joudun siitäkin luopumaan niin se on varma alamäki...
No niin, jokohan mä valitin tarpeeksi? Jos jollekkin ei vielä riittänyt niin keksin varmasti lisää valittamisen ja itsesäälin aihetta jos joku sitä haluaa... Pistäkää sitten vaan viestiä tulemaan! xD
tiistai 25. elokuuta 2009
MYYTÄVÄNÄ KOIRA SÄLÄÄ!
Kuristava ketjupanta. Pituus 57,5 cm (rinkulat mukaan lukien). 5 €.
Jokke Y-valjaat. Pehmeetä hirven nahkaa, ei hankaa karvaa pois/huonoksi. Mahalenkin pituus hiukan reilu 100 cm ja kaula aukon ympärysmitta on n. 60 cm. Mahalenkkiin tehty muutama ylimääränen reikä. Kaula aukko ja rintaremmi pehmustettu. Vähän käytetyt. 30 €.
Kankaiset Y-valjaat. Mahalenkki säädettävä, pisimmillään pituus reilu 80 cm. Kaula aukko myös säädettävä. Rintaremmi pehmustettu. Kaula aukon toisessa remmissä pari pientä kulumaa. 5 €.
Jokken nahkaiset valjaat. Yksi ylimääräinen reikä tehty mahavyöhön. Mahavyön pituus reilu 50 cm. Rintaremmin pituus 50 cm. 15 €.
Hurtan toppa loimi. Kokoa 50. Hyvässä kunnossa! 20 €.
Lisäksi olisi myytävänä muutama starttilahjakorttia TSAU:n virallisiin kisoihin 10 € / kortti. Myyn ensimmäiselle kuka antaa rahat käteen! Sitten olisi vielä yksi koiran kuljetuskoppi, mutta siitä mulla ei vielä ole kuvaa eikä mittoja.
Noora Salosen koulutuksessa ja muuta
Viime viikon torstaina käytiin Salosen Nooran koulutuksessa ja olin oikein tyytyväinen käyntiin. Nyt koirat on jälleen jääkaudella ja koko ajan erillään toisistaan eli elämä on todella tylsää. Samalla tehdään pieniä agsa harkkoja mielellään usempi kerta päivässä. Eli näin jatketaan vähän aikaa. Kaverina tunnilla oli Eve ja hänellä oli Domino bortsu mukana. Dominohan muistuttaa aika paljon Pheonixia tai toisin päin, joka tapauksessa, olen soveltanut samoja neuvoja Pheonixiin, mitä Noora neuvoi Dominolle.
Veetillä näkee jo tuloksia, mutta Pheonixillä ei vielä niin selviä, mutta näillä jatketaan!
Tässä tämä pika päivitys!
Veetillä näkee jo tuloksia, mutta Pheonixillä ei vielä niin selviä, mutta näillä jatketaan!
Tässä tämä pika päivitys!
lauantai 8. elokuuta 2009
maanantai 27. heinäkuuta 2009
Kylmää kyytiä
Meillä on viime aikoina ollut aika kylmää kyytiä koirien suhteen. Ei rapsutteluja, ei puhumista muuten kuin silloin kun on ollut pakko eikä edes koiriin päin katsomista... Veetin suhteen tämä on jo jonkun verran auttanut, ja odotankin innolla torstaina treenejä, että miten se mahtaa mennä. Sen jälkeen voidaan alkaa miettimään niitä rapsutuksia ja muita, mutta vain minun tai Danin aloitteesta. Fii kokeilee edelleen rajojaan ja meillä on sellanen tahtojen taisto menossa että alta pois. Noh eiköhän sekin ala tuosta talttumaan.
Sen verran jäi viime postista pois, että huonoja uutisin Fiin suku rintamalta eli Fiin emän emän veli sai tässä muutama viikko sitten epileptisen kohtauksen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Fiin pennutus jää nyt laskuista pois kokonaan ja Fii tullaan steriloimaan myöhemmin kunhan se nyt ensin kehittyy ihan oikeesti aikuiseksi.
Minun elämään ei kuulukkaan mitään erikoista edelleenkään... Yhtä tylsää kun aina ennenkin ja alkaa tuntumaan siltä, että masennus vaan syvenee...
Sen verran jäi viime postista pois, että huonoja uutisin Fiin suku rintamalta eli Fiin emän emän veli sai tässä muutama viikko sitten epileptisen kohtauksen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Fiin pennutus jää nyt laskuista pois kokonaan ja Fii tullaan steriloimaan myöhemmin kunhan se nyt ensin kehittyy ihan oikeesti aikuiseksi.
Minun elämään ei kuulukkaan mitään erikoista edelleenkään... Yhtä tylsää kun aina ennenkin ja alkaa tuntumaan siltä, että masennus vaan syvenee...
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
Löpinää
Hmm... Kuinkahan kaukaa sitä alottais.
Alotetaan nyt vaikka viime viikonlopusta. Olin Turussa, Liedossa katselemassa Agilityn MM-karsintoja. Hienot kisat oli vaikka katsomossa olikin vähän tukalat oltavat. Karsinnoissa tapasin myös Veetin kasvattajat Kirsin ja Mikan ja Veetin isän omistajan Pirkon. Olikin hyvä että tapasin heidät, koska olin vähän pelännyt että miten Kirsi ja Mika suhtautuu, ja Pirkko myös, siihen kun en ole tuosta Veetistä saanut oikein mitään irti, mutta nyt oloni helpotti ja sain erittäin hyviä neuvoja tähän meidän tilanteeseen. Kiitos siitä heille! Nyt olenkin alku viikon ollut todella "tyly" koiria kohtaan eli en ole kiinnittänyt juuri mitään huomiota niihin. Olen ainoastaan antanut ruuan ja käyttänyt niitä muutamalla remmilenkillä, vaatien katsekontaktia aina kun remmi kiristyy, ja välillä pitänyt tarhassa vähän aikaa. Ruokaakin antaessani olen vaatinut jotain pientä (niin kuin aina) ja antanut ruuan hyvin vähäeleisesti. Ainut kontakti minkä meinaan ottaa on huomenna agilitytreeneissä ja katsotaan mitä alku viikko on koirille tehnyt.
Nyt olen myös sitten Facebookissa. Liityin sinne vihdoin ja viimein sunnuntai-illalla. Olen jo pitkään miettinyt että pitäis, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Karsinnoissa tuli Pirkon kanssa tästä puhe ja päätin heti liittyä. (Varsinainen mainospuhe... =))
Mitähän muuta... Tää kotona oleminen on mulle kyllä ihan kamalaa. Kun ei ole mitään sen säännöllisempää tekemistä niin ei tuu kyllä kotonakaan tehtyä oikeastaan mitään... Mut sit ei kuitenkaan oo rahaa mennä esim. jonnekkin aina kahville tai tekemään jotain niin että sais päivänsä sillä käyntiin.
Jotain tekemistä täytyy keksiä edelleen. Jos jollain on jotain hyviä ehdotuksia niin kertokaa ihmeessä!
Alotetaan nyt vaikka viime viikonlopusta. Olin Turussa, Liedossa katselemassa Agilityn MM-karsintoja. Hienot kisat oli vaikka katsomossa olikin vähän tukalat oltavat. Karsinnoissa tapasin myös Veetin kasvattajat Kirsin ja Mikan ja Veetin isän omistajan Pirkon. Olikin hyvä että tapasin heidät, koska olin vähän pelännyt että miten Kirsi ja Mika suhtautuu, ja Pirkko myös, siihen kun en ole tuosta Veetistä saanut oikein mitään irti, mutta nyt oloni helpotti ja sain erittäin hyviä neuvoja tähän meidän tilanteeseen. Kiitos siitä heille! Nyt olenkin alku viikon ollut todella "tyly" koiria kohtaan eli en ole kiinnittänyt juuri mitään huomiota niihin. Olen ainoastaan antanut ruuan ja käyttänyt niitä muutamalla remmilenkillä, vaatien katsekontaktia aina kun remmi kiristyy, ja välillä pitänyt tarhassa vähän aikaa. Ruokaakin antaessani olen vaatinut jotain pientä (niin kuin aina) ja antanut ruuan hyvin vähäeleisesti. Ainut kontakti minkä meinaan ottaa on huomenna agilitytreeneissä ja katsotaan mitä alku viikko on koirille tehnyt.
Nyt olen myös sitten Facebookissa. Liityin sinne vihdoin ja viimein sunnuntai-illalla. Olen jo pitkään miettinyt että pitäis, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Karsinnoissa tuli Pirkon kanssa tästä puhe ja päätin heti liittyä. (Varsinainen mainospuhe... =))
Mitähän muuta... Tää kotona oleminen on mulle kyllä ihan kamalaa. Kun ei ole mitään sen säännöllisempää tekemistä niin ei tuu kyllä kotonakaan tehtyä oikeastaan mitään... Mut sit ei kuitenkaan oo rahaa mennä esim. jonnekkin aina kahville tai tekemään jotain niin että sais päivänsä sillä käyntiin.
Jotain tekemistä täytyy keksiä edelleen. Jos jollain on jotain hyviä ehdotuksia niin kertokaa ihmeessä!
maanantai 6. heinäkuuta 2009
Insinööri (AMK), Veeti todettu terveeksi ja muita löpinöitä
Tosiaan valmistuin viime tiistaina 30.6.2009 Turun ammattikorkeakoulusta tietotekniikan tai tarkemmin sulautettujen järjestelmien insinööriksi. Jee! Mä tein sen vihdoin ja viimein. Tosin en ollut yhtään varma valmistumisesta, muuta kuin vasta sitten kun ihan oikeasti sain paperit käteen. Siihen saakka olin ihan varma, etten mä nyt vielä valmistu, kuitenkin mä oon taas unohtanut jotain enkä sen takia voi valmistua. Mutta nyt se on ihan totta...
Tosiaan Terhi tuossa jo onnittelikin noista Veetin tuloksista ja tosiaan Veeti todettiin täysin terveeksi lonkista ja kyynäristä. Jee! Olin ihan varma että siellä on jotain vikaa kun Piira joskus aikoinaan sanoi että jos sitä istuma asentoa ei korjata niin se voi vaikuttaa lonkkiin, mutta on näköjään hoito tehnyt tehtävänsä.
Koirienkin kanssa olen taas kerennyt treenailee vähän enemmän. Viime torstaina oli taas TSAUn treenit ja otin silloin treeneissä vain Pheonixin kanssa, koska oli niin kuuma ja tunnetusti Veeti ei toimi kauheen hyvin kuumalla säällä. Pheonix tekee tosi innokkaasti ja haluaa tehdä, mutta vielä ei tuo ohjaus ole oikein mennyt tuonne jakeluun eli seuraa helposti mua esteen ohi jos en ole varmistelemassa siinä vieressä että menee esteelle. Kontakti esteille en ole P:tä vielä uskaltanut laittaa kun se on jotenkin niin hukassa vielä noineen tassuines, mutta nyt otettiin puomin yks "siiveke" ja laitettiin se nojaamaan pöytää vasten ja mentiin sitä pitkin edes takasin. Se meni just niin kuin ajattelinkin eli eihän se siellä kunnolla pysynyt vaan lipsui vähän väliä. Täytyy siis niitä syviä lihaksi kehitellä... Ja jossain vaiheessa meinaan viedä P:n Piiralle jotta hän voi sen kopeloida läpi ja kertoo mielipiteensä lihashuollon ja syvienlihasten kannalta. Veetin kanssa otin kujia hallissa treenien jälkeen ja herran jumala kuinka hienosti se meni! Olin ihan halolla päähän lyöty että mistä se tollasen innon on kehittänyt? V meni tasan kerran väärin ja sen jälkeen se meni niin hienosti vaikka vähän sitä kujaa kavensinkin. Olin kyllä ylpee tuosta ukkelista!
Perjantaina otin KisAn kentällä treenien jälkeen omien koirien kanssa ja Veeti meni taas ihan uskomattoman hienosti ja kovaa. En ottanut sen kanssa kuin 4 hypyn suoraa, mutta silti en oo koskaan nähnyt sen menevän niin kovin kun se nyt meni. Ja intoa tuntui olevan. Aloin jo epäillä ettei se ole Veeti ja sanoinkin sille siinä kentällä että kuka sä oikein oot ja mitä sä oot tehny mun koiralle..? Pheonix ei sitten niin hienosti mennytkään vaan alitteli rimoja samassa harjoituksessa ja pääsi vielä saamaan palkan siitä kerran, perkule... No vähän aikaa siinä sitten harjoiteltiin uudeleen riman YLI hyppäämistä ja kun se onnistui muutaman kerran niin sitten lopetettiin.
Tänään otin tuossa kotipihalla alastulokontaktia ja se meni molemmilta tosi hyvin. Veeti nyt on tietysti vähän pidemmällä siinä, mutta osaamisen nähden molemmilla meni tosi hienosti.
Eiköhän se tästä taas lähde... =)
Eipä taas muuta erikoista!
Tosiaan Terhi tuossa jo onnittelikin noista Veetin tuloksista ja tosiaan Veeti todettiin täysin terveeksi lonkista ja kyynäristä. Jee! Olin ihan varma että siellä on jotain vikaa kun Piira joskus aikoinaan sanoi että jos sitä istuma asentoa ei korjata niin se voi vaikuttaa lonkkiin, mutta on näköjään hoito tehnyt tehtävänsä.
Koirienkin kanssa olen taas kerennyt treenailee vähän enemmän. Viime torstaina oli taas TSAUn treenit ja otin silloin treeneissä vain Pheonixin kanssa, koska oli niin kuuma ja tunnetusti Veeti ei toimi kauheen hyvin kuumalla säällä. Pheonix tekee tosi innokkaasti ja haluaa tehdä, mutta vielä ei tuo ohjaus ole oikein mennyt tuonne jakeluun eli seuraa helposti mua esteen ohi jos en ole varmistelemassa siinä vieressä että menee esteelle. Kontakti esteille en ole P:tä vielä uskaltanut laittaa kun se on jotenkin niin hukassa vielä noineen tassuines, mutta nyt otettiin puomin yks "siiveke" ja laitettiin se nojaamaan pöytää vasten ja mentiin sitä pitkin edes takasin. Se meni just niin kuin ajattelinkin eli eihän se siellä kunnolla pysynyt vaan lipsui vähän väliä. Täytyy siis niitä syviä lihaksi kehitellä... Ja jossain vaiheessa meinaan viedä P:n Piiralle jotta hän voi sen kopeloida läpi ja kertoo mielipiteensä lihashuollon ja syvienlihasten kannalta. Veetin kanssa otin kujia hallissa treenien jälkeen ja herran jumala kuinka hienosti se meni! Olin ihan halolla päähän lyöty että mistä se tollasen innon on kehittänyt? V meni tasan kerran väärin ja sen jälkeen se meni niin hienosti vaikka vähän sitä kujaa kavensinkin. Olin kyllä ylpee tuosta ukkelista!
Perjantaina otin KisAn kentällä treenien jälkeen omien koirien kanssa ja Veeti meni taas ihan uskomattoman hienosti ja kovaa. En ottanut sen kanssa kuin 4 hypyn suoraa, mutta silti en oo koskaan nähnyt sen menevän niin kovin kun se nyt meni. Ja intoa tuntui olevan. Aloin jo epäillä ettei se ole Veeti ja sanoinkin sille siinä kentällä että kuka sä oikein oot ja mitä sä oot tehny mun koiralle..? Pheonix ei sitten niin hienosti mennytkään vaan alitteli rimoja samassa harjoituksessa ja pääsi vielä saamaan palkan siitä kerran, perkule... No vähän aikaa siinä sitten harjoiteltiin uudeleen riman YLI hyppäämistä ja kun se onnistui muutaman kerran niin sitten lopetettiin.
Tänään otin tuossa kotipihalla alastulokontaktia ja se meni molemmilta tosi hyvin. Veeti nyt on tietysti vähän pidemmällä siinä, mutta osaamisen nähden molemmilla meni tosi hienosti.
Eiköhän se tästä taas lähde... =)
Eipä taas muuta erikoista!
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Kuulumisia ja Pheonix
Do diih, nyt alan taas olemaan back in business, kaikkien pääsykokeiden, koiran lopettamisten ja TSAUn juhannuskisojen jälkeen. Tosin nyt on kyllä iskenyt sellanen laiskuus että alta pois.
Oli kyllä sellanen härdelli tuo juhannus että hyvää päivää ja ihme että selvisin hengissä. Kaiken laisia mokia tuli tehtyy niin juhannuksena kuin ennen juhannusta, mutta ottakaamme niistä opiksi! Nyt on kyllä kiva kun ei ole mitään sellasta akuuttia kiirettä mihinkään vaan on vähän niin kuin kesäloma. Mun pitäis vielä kaiken lisäksi valmistua nyt 30.6., joten siitäkään ei tarvitse enää ottaa paniikkia. Eilen pääsin oikeesti kunnon lenkille ensimmäistä kertaa varmaan viimeseen neljään viikkoon jollei enemmän.
Sitten lupasin kirjoittaa tuosta Pheonixistä. Johonkin kommenttiin pistinkin jo (tosin pienellä kirjoitusvirheellä) että virallinen nimi on Roses and Dreams Hit the buck ja jos en nyt ihan kauheesti valehtele niin tyttö on lähtösin Belgiasta. Ja tosiaan jos ymmärsin oikein niin tuo kenguru on ollut jollain omistajalla jo kerran, mutta on palauttanut sen kasvattajalle väittäen sen olevan ongelma koira, mutta oikeesti ainut ongelma mikä sillä on, on sellainen pieni muotoinen räksytys ja se tosiaan on pieni muotoista sillä voisin väittää että Wilma haukkui paljon enemmä mitä Pheonix. Pheonix tuli siis meille "hoitoon" ja nyt toistaiseksi on jäänyt sille tielle ja toivottavasti jää pitemmäksikin aikaa sillä tuo on kyllä sellanen tempperamentti pakkaus, että sen kanssa vois oikeesti pärjätä esim. just agilityssa.. =), mutta kaikki aikanaan. Olenkin jo sopinut kouluttajani kanssa että vuorottelen Veetin ja Pheonixin kanssa treeneissä ja sitten treenaan itsenäisesti. P tuli Coppercreek'sin kasvattajan, Lotan, kautta jolla on siis Elvis, joka on muistaakseni P:n eno.
Ajattelin että liitän tähän kuvia ja kaikkea, mutta en vaan oo saanu kaivettua kameraa esiin vaikka nyt on ollu niin hienot kelitkin. Ehkä huomenna tai yli huomenna...=) Tosiaan tuo on kyllä sellainen kenguru kun hyppii neljä jalkaa tasajalkaa naaman korkeudelle sillai niin kuin kaverimme Irma, joka on sileäkarvainennoutaja. Pheonix on myös lähes täysin peloton tyyppi. Sitä ei paljon erilaiset alustat hetkauta ja kaikki reijät, kolot, tunnelit ja muut yhtä ihanat paikat pitää tutkia. Se pysyy hyvin käskyn alla, esim. eilen kun olimme metsässä lenkillä P näki peuran, joka juoksi ihan nenän edestä hirveetä vauhtia ja vaikka P vähän lähti perään räksyttämään tuli se takasin lähes heti kun sitä huhuilin (tosin vähän piti koko ajan räksyttää peuran suuntaan ja karvat oli ihan pystyssä). Tuosta tulee kiva piikkisika kun se nostaa noi pitkät selkäkarvat pystyyn. Mitähän muuta... Tosi hauska tyyppi kertakaikkiaan. En tunne kauheen montaa aussieta, mutta väittäisin että tuollaista toista ei ihan heti löydy. En tiedä onko se paimentamista vai mitä (paimenkoirien ongelma joka tapauksessa), mutta se välillä tekee sitä että yrittää ottaa kiinni hihasta tai jostain vauhdissa ja yleensä tietenkin agsa kentällä eli se käy aika kuumana välillä, mutta osaa mennä ihan nätisti suurimman osan ajasta. Olisko se tänä aikana, kun on ollut meillä, tehnyt mulle sen kaksi kertaa.
Tässä nyt varmaan tähän hätään mieleen tulevat asiat... Toivottavasti saatte jonkin käsityksen tuosta kettutytöstä. Ei mitenkään erityisen hyvin kirjoitettu, mutta eiköhän kaikki mun blogia lukeneet ole siihen jo tottunut... =)
Moikataan kun nähdään!
Oli kyllä sellanen härdelli tuo juhannus että hyvää päivää ja ihme että selvisin hengissä. Kaiken laisia mokia tuli tehtyy niin juhannuksena kuin ennen juhannusta, mutta ottakaamme niistä opiksi! Nyt on kyllä kiva kun ei ole mitään sellasta akuuttia kiirettä mihinkään vaan on vähän niin kuin kesäloma. Mun pitäis vielä kaiken lisäksi valmistua nyt 30.6., joten siitäkään ei tarvitse enää ottaa paniikkia. Eilen pääsin oikeesti kunnon lenkille ensimmäistä kertaa varmaan viimeseen neljään viikkoon jollei enemmän.
Sitten lupasin kirjoittaa tuosta Pheonixistä. Johonkin kommenttiin pistinkin jo (tosin pienellä kirjoitusvirheellä) että virallinen nimi on Roses and Dreams Hit the buck ja jos en nyt ihan kauheesti valehtele niin tyttö on lähtösin Belgiasta. Ja tosiaan jos ymmärsin oikein niin tuo kenguru on ollut jollain omistajalla jo kerran, mutta on palauttanut sen kasvattajalle väittäen sen olevan ongelma koira, mutta oikeesti ainut ongelma mikä sillä on, on sellainen pieni muotoinen räksytys ja se tosiaan on pieni muotoista sillä voisin väittää että Wilma haukkui paljon enemmä mitä Pheonix. Pheonix tuli siis meille "hoitoon" ja nyt toistaiseksi on jäänyt sille tielle ja toivottavasti jää pitemmäksikin aikaa sillä tuo on kyllä sellanen tempperamentti pakkaus, että sen kanssa vois oikeesti pärjätä esim. just agilityssa.. =), mutta kaikki aikanaan. Olenkin jo sopinut kouluttajani kanssa että vuorottelen Veetin ja Pheonixin kanssa treeneissä ja sitten treenaan itsenäisesti. P tuli Coppercreek'sin kasvattajan, Lotan, kautta jolla on siis Elvis, joka on muistaakseni P:n eno.
Ajattelin että liitän tähän kuvia ja kaikkea, mutta en vaan oo saanu kaivettua kameraa esiin vaikka nyt on ollu niin hienot kelitkin. Ehkä huomenna tai yli huomenna...=) Tosiaan tuo on kyllä sellainen kenguru kun hyppii neljä jalkaa tasajalkaa naaman korkeudelle sillai niin kuin kaverimme Irma, joka on sileäkarvainennoutaja. Pheonix on myös lähes täysin peloton tyyppi. Sitä ei paljon erilaiset alustat hetkauta ja kaikki reijät, kolot, tunnelit ja muut yhtä ihanat paikat pitää tutkia. Se pysyy hyvin käskyn alla, esim. eilen kun olimme metsässä lenkillä P näki peuran, joka juoksi ihan nenän edestä hirveetä vauhtia ja vaikka P vähän lähti perään räksyttämään tuli se takasin lähes heti kun sitä huhuilin (tosin vähän piti koko ajan räksyttää peuran suuntaan ja karvat oli ihan pystyssä). Tuosta tulee kiva piikkisika kun se nostaa noi pitkät selkäkarvat pystyyn. Mitähän muuta... Tosi hauska tyyppi kertakaikkiaan. En tunne kauheen montaa aussieta, mutta väittäisin että tuollaista toista ei ihan heti löydy. En tiedä onko se paimentamista vai mitä (paimenkoirien ongelma joka tapauksessa), mutta se välillä tekee sitä että yrittää ottaa kiinni hihasta tai jostain vauhdissa ja yleensä tietenkin agsa kentällä eli se käy aika kuumana välillä, mutta osaa mennä ihan nätisti suurimman osan ajasta. Olisko se tänä aikana, kun on ollut meillä, tehnyt mulle sen kaksi kertaa.
Tässä nyt varmaan tähän hätään mieleen tulevat asiat... Toivottavasti saatte jonkin käsityksen tuosta kettutytöstä. Ei mitenkään erityisen hyvin kirjoitettu, mutta eiköhän kaikki mun blogia lukeneet ole siihen jo tottunut... =)
Moikataan kun nähdään!
keskiviikko 17. kesäkuuta 2009
Muistoissamme Wilma 17.9.2002-17.6.2009
Niin siinä nyt sitten kävi, että Wilma, alias Wiimu-Piimu, siirtyi paremmille metsästys ja jäljestys maille tänä aamuna.
Wilmallahan tunnetusti oli paljon vaivoja ja lisää ilmeni koko ajan, joten pitkällisen pohdinnan ja keskustelun jälkeen päätimme Danin kanssa, että on parempi että viemme Wilman lopetettavaksi. Päätös oli vaikea ja rankka, mutta toisaalta, vaikka nyt itkettää ja on surullinen olo, olen myös helpottunut, koska nyt ei tarvitse enää murehtia onko Wilmalla kipuja ja saako se hetken rauhaa rapsuttamiseltaan. Samoin sitä ei tarvitse enää jättää kotiin yksin kun me muut lähdemme jonnekkin, koska aina kun Wilman otti mukaan, vaikka ihan vaan lenkille, niin sen kierrokset nousi niin paljon, että kaikki oireet vaan paheni.
Näin on parempi kaikkien kannalta.
KIITOS WILMA KAIKISTA YHTEISISTÄ HETKISTÄ KANSSASI!
Wilmallahan tunnetusti oli paljon vaivoja ja lisää ilmeni koko ajan, joten pitkällisen pohdinnan ja keskustelun jälkeen päätimme Danin kanssa, että on parempi että viemme Wilman lopetettavaksi. Päätös oli vaikea ja rankka, mutta toisaalta, vaikka nyt itkettää ja on surullinen olo, olen myös helpottunut, koska nyt ei tarvitse enää murehtia onko Wilmalla kipuja ja saako se hetken rauhaa rapsuttamiseltaan. Samoin sitä ei tarvitse enää jättää kotiin yksin kun me muut lähdemme jonnekkin, koska aina kun Wilman otti mukaan, vaikka ihan vaan lenkille, niin sen kierrokset nousi niin paljon, että kaikki oireet vaan paheni.
Näin on parempi kaikkien kannalta.
KIITOS WILMA KAIKISTA YHTEISISTÄ HETKISTÄ KANSSASI!
keskiviikko 20. toukokuuta 2009
Pika, pika päivitys
Tervehdys jälleen!
Käyn nyt pikaseen kirjoittamassa kuulumisia kun on niin pirunmoinen kiire koko ajan. Valmistuminen ja pääsykokeisiin lukeminen vie suuremman osan ajastani ja samalla pitäisi noita agsa hommia hoitaa ja omiakin koiria joskus treenata... HUOH! No kesäkuun puolen välin pitäisi helpottaa kun silloin on viimeiset pääsykokeet ja sitten juhannuksen jälkee helpottaa noi agsa hommat kun saadaan TSAUn juhannuskisat alta pois. Kiitos vain Susannalle kun paikkasit juhannuskisojen mainostamisen... =). On se mielessä ollut jo pitkään, mutta kun ei tiedä missä välissä senkin ois revennyt tekemään...
Tosiaan viime keskiviikkona käytiin Veetin kanssa silmät ja polvet tarkastamassa, terveet oli molemmat, ja sitten mentiin kuvauksiin heti perään (kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä) ja sielläkin näytti kaikki olevan suht kunnossa, et ainut asia mitä sanottiin niin että lonkat ei ainakaa C:tä huonommat oo eli jäämme odottamaan Kennelliiton lausuntoa. Sitten jäin miettimään sellasia asioita kun että kumpaa uskoa: eläinlääkäriä vai Kennelliittoa, että kummat ne sitten ihan oikeesti on..? Niin ja sitten olen saannut sellaisen käsityksen että vaikka lonkat oliskin vähän huonommat kuin A:t niin sen ei vissiin pitäis kauheesti vaikuttaa tuohon agsaamiseen vai olenko ymmärtänyt ihan väärin? Mietin vaan että mikä se virallinen lausunto tuleekin sitten olemaan niin miten se vaikuttaa meidän harrastamiseen...
Niin ja sitten seuraava murhe on se että me Veetin kanssa joudutaa jälleen kerran vaihtamaan treeniryhmää. Tällä kertaa kouluttaja lopettaa kahden porukan vetämisen ja keskittyy vain toiseen porukkaan. Ja mikä tässä on kaikkein ärsyttävintä, viimeset treenit oli perjantaina (tosin kouluttaja ei viitsinyt ilmestyä paikalle eikä myöskään ilmoittaa asiasta) eikä meillä vielä ole uutta treeniryhmää, paitsi se mun entinen ryhmä, mihin muuten menisinkin ihan mielelläni, mutta kun se aika on edelleen mulle täysin mahdoton... Eli pääsisin nukkumaan ehkä siinä puolen yön aikaa jos niissä treeneissä lähen käymään... Täytyneen yrittää treenailla KisA:n kentällä ja esteillä edes jonkun verran... Tosin yksin treenaamisesta ei oikein meinaa koskaan tulla mitään...
Mutta siis joo... Tuossa oli nyt ne tärkeimmät kuulumiset...
Käyn nyt pikaseen kirjoittamassa kuulumisia kun on niin pirunmoinen kiire koko ajan. Valmistuminen ja pääsykokeisiin lukeminen vie suuremman osan ajastani ja samalla pitäisi noita agsa hommia hoitaa ja omiakin koiria joskus treenata... HUOH! No kesäkuun puolen välin pitäisi helpottaa kun silloin on viimeiset pääsykokeet ja sitten juhannuksen jälkee helpottaa noi agsa hommat kun saadaan TSAUn juhannuskisat alta pois. Kiitos vain Susannalle kun paikkasit juhannuskisojen mainostamisen... =). On se mielessä ollut jo pitkään, mutta kun ei tiedä missä välissä senkin ois revennyt tekemään...
Tosiaan viime keskiviikkona käytiin Veetin kanssa silmät ja polvet tarkastamassa, terveet oli molemmat, ja sitten mentiin kuvauksiin heti perään (kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä) ja sielläkin näytti kaikki olevan suht kunnossa, et ainut asia mitä sanottiin niin että lonkat ei ainakaa C:tä huonommat oo eli jäämme odottamaan Kennelliiton lausuntoa. Sitten jäin miettimään sellasia asioita kun että kumpaa uskoa: eläinlääkäriä vai Kennelliittoa, että kummat ne sitten ihan oikeesti on..? Niin ja sitten olen saannut sellaisen käsityksen että vaikka lonkat oliskin vähän huonommat kuin A:t niin sen ei vissiin pitäis kauheesti vaikuttaa tuohon agsaamiseen vai olenko ymmärtänyt ihan väärin? Mietin vaan että mikä se virallinen lausunto tuleekin sitten olemaan niin miten se vaikuttaa meidän harrastamiseen...
Niin ja sitten seuraava murhe on se että me Veetin kanssa joudutaa jälleen kerran vaihtamaan treeniryhmää. Tällä kertaa kouluttaja lopettaa kahden porukan vetämisen ja keskittyy vain toiseen porukkaan. Ja mikä tässä on kaikkein ärsyttävintä, viimeset treenit oli perjantaina (tosin kouluttaja ei viitsinyt ilmestyä paikalle eikä myöskään ilmoittaa asiasta) eikä meillä vielä ole uutta treeniryhmää, paitsi se mun entinen ryhmä, mihin muuten menisinkin ihan mielelläni, mutta kun se aika on edelleen mulle täysin mahdoton... Eli pääsisin nukkumaan ehkä siinä puolen yön aikaa jos niissä treeneissä lähen käymään... Täytyneen yrittää treenailla KisA:n kentällä ja esteillä edes jonkun verran... Tosin yksin treenaamisesta ei oikein meinaa koskaan tulla mitään...
Mutta siis joo... Tuossa oli nyt ne tärkeimmät kuulumiset...
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Elämää ja problematiikkaa
Voi kauhistus mikä tahti on viime aikoina ollut...
Kuten kaikki varmaan tietää olen aloittanut TSAUn kisavastaavan hommia hoitamaan ja tuntuu että olen jatkuvasti solmussa jonkun asian kanssa ja jotkut asiat meinavat unohtua täysin... Paljon on ollut hommaa ja tulee olemaan...
Samoin jotkut varmaan tietävät australiapaimenkoira nartusta, Pheonixista, joka on meillä ollut nyt jo jonkun aikaa hoidossa. Tyttö etsii siis kotia vaikka mielelläni sen itse pitäisin, avokki ei vain oikein tunnu lämpenevän asiasta... En ole pitänyt mitään kiirrettä tuon koiran kanssa jos se vaikka ihan vaivihkaa jäisi tähän meille =).. No joo... Veeti ja Pheonix tulee hyvin toimeen keskenään, mutta Pheonix on aika kovapäinen ja yrittää ehkä jonkun verran haastaa Wilmaa tuossa pomon paikassa eli siinä on ollut pientä kitkaa, mutta suuremmilta ongelmilta ollaan vältytty...
Samoin Kiskon Agility ry alkaa virkoomaan talvi horroksestaan ja siellä nyt sattuu ja tapahtuu. Meillä on mm. äitienpäivänä 10.5. mätsäri ja epikset Muurlassa, 13.5. alkaa näyttelykurssi Kiskossa, 18.5. alkaa arkitottelevaisuus kurssi alle 1-vuotiaille koirille Kiskossa ja tänään sain kuulla että voisimme pitää agility esityksen Kisko päivänä 28.6. Kiskon kunnantalolla... Täytyy varmaan sen verran vanhaa Wilmaa vaivata että kaivan sen naftaliinista siihen esitykseen mukaan. Se on kuitenkin varmin näistä koirista... Estesuojakin saadaan kentälle vappun aikoihin ja kenttä lanattua vapun jälkeen joten treenit päästään varmaan aloittamaan toukokuun toisella viikolla.
Tassujen puolesta minua ei onneksi työlistä mikää muu kuin viralliset kisat jotka ovat 7.6. ja nekin on aika hyvin hallussa eli ei ole paljon hommaa.
Opinnäytetyökin on saanut huutia viime aikoina ja alkaa pahasti näyttämään siltä että saattaisin ehkä jopa valmistua toukokuussa... Voi, se olis kyllä ihanaa, mutta seuraava huolen aihe onkin sitten tulevaisuus... Kun pääsen koulusta eroon minulle ei jää muuta kuin koirat ja agility... Vaikka rakastan harrastustani suunnattomasti ja olen valmis tekemään sen eteen töitä, en halua siitä joka päiväistä hommaa koska se ei ole enää sen jälkee rakas harrastus. Jotain on siis keksittävä... Olen miettinyt kahta vaihtoehtoa, eli haen Turun kauppakorkekouluun tai/ja haen Saloon Turun yliopistoon elektroniikan tuotteistaminen -linjalle. Töitä tuntuu olevan tosi vaikea saada, joten vaihtoehdot kutistuvat opiskeluun. Joka tapauksessa, jos jään työttömänä kotiin, sekoan eli se ei ole vaihtoehto... Tätä voin pähkäillä ensi torstaihin asti jolloin on viimeinen hakupäivä yliopistoon.
Treenailtukin, uskokaa tai älkää, on kaiken tämän keskellä. Veetin (ja Pheonixin) treenaamista on varjostanut Pheonixin kiima. Veetiin se on vaikuttanut haluttomuutena kaikkeen eli ruoka ei maistunut ja samoin treenaaminen on ollut vielä hitaampaa mitä se oli. Pheonix ei tietenkään ole päässyt treenaamaan ollenkaan paitsi koti pihalla. Nyt kun P:n kiima on ohi on meillä kahden viikon tauko treeneissä. Niin sopivasti kun se osuikin. Kotosalla ollaan treenailtu KisAn esteillä lähinä hyppytekniikkaa ja jotain täsmätreenejä kuten takaleikkausta ja sylkkäriä. Nyt kun kevät tosiaan on täällä pitää alkaa harjoittelemaan alastulokontakteja ja keppejä. Meinaan laittaa johonkin tontin nurkkaan kujakepit pystyyn, millä on tähänkin asti harjoiteltu, ja väliksi ajattelin nyt jotain 10-15cm. Ja sitten miten edistytään pienennetään väliä. Kauheen usein sitä väliä ei viittis vaihtaa kun ne kepit joutuu joka kerta lyömään maahan kiinni... =) Tuo Veetin hitaus agilityssa on edelleen sellanen asia mikä mietityttää ja pistää välillä harmittamaan. Jos ohjaan lelulla niin se piristyy hiukan, mutta silti se ei ole sellaista mitä haluaisin sen olevan ja tuntuu että joudun kaiken energiani pistämään treeneissä siihen että saan sen edes liikkeelle. Syvät lihakset sillä on ihan selkeesti jo paremmat ja se pystyy hyppäämään siivosti eikä sellaisia hämähäkkihyppyjä. Veeti kyllä irtoaa jonkun verran ja varsinkin putkeen, mutta meille ei pääse sellaisia tilanteita tulemaan missä sen pitäisi irrota kun mä kerkeen tekemään volttia ja kuperkeikkaa ennen kuin Veeti tulee jonkun mutkan tai jotain muuta. Jokin tässä meidän yhteistyössä mättää ja pahasti... Olen alkanut tekemään kaikkea mahdollista sellaista että se koira ei saa multa mitään ilmaiseksi. Kaikki rapsutukset lähtee mun aloitteesta, lähtenyt jo pitkään. Käskytys on rohkaisevaa eli en kimitä vaan sellasella matalalla ja rohkealla äänellä jne. Tuosta lelun käytöstä olen saanut kahta eri versiota neuvoksi eli toiset sanoo että älä missää nimessä anna sen koiran voittaa sitä lelua ja viedä sulta ja toiset sit taas sanoo että anna sen voittaa se lelu, joten sen kanssa olen vähän hukassa. Nyt olen tehnyt vähän molempia eli välillä annan voittaa ja välillä en.
Nämä on vaan esimerkkejä siitä mitä olen Veetin kanssa kokeillut.
Toisaalta olen tyytyväinen saavutuksiimme, kun nyt Veeti sentään tekee agilitya ihan sillai innokkaasti eli se ei enää ole niin korvatluimussa ja sellanen haluton... Viimeksikin kun otimme keinua ensimmäistä kertaa niin Veeti tykkäs siitä niin paljon että kun minä olin menossa jo pois niin Veeti meni ittekseen uudelleen keinulle sen näköisenä että joko lopetettiin. Minä tietenkin juoksin äkkiä sinne keinulle kehumaan ja palkkaamaan ja ottamaan toista päätä vastaan ettei se heti tömähdä alas. Että sillai se on tosi innokas.
Veetille on muuten varattu kuvausaika eli 13.5. meillä on aika Kuninkaantie Eläinklinikalle ja siellä kuvataan kyynärät, selkä ja lonkat ja samalla tarkastetaan silmät ja polvet. Vähän kyllä jänskättää miten poika reagoi nukutukseen ja ennen kaikkea mitä sieltä kuvista näkyy...
Mutta johan tuossa oli kaiken näköistä kerrottavaa, joten eiköhän se riitä vähäksi aikaa...
Hyvää kevättä kaikille!
Kuten kaikki varmaan tietää olen aloittanut TSAUn kisavastaavan hommia hoitamaan ja tuntuu että olen jatkuvasti solmussa jonkun asian kanssa ja jotkut asiat meinavat unohtua täysin... Paljon on ollut hommaa ja tulee olemaan...
Samoin jotkut varmaan tietävät australiapaimenkoira nartusta, Pheonixista, joka on meillä ollut nyt jo jonkun aikaa hoidossa. Tyttö etsii siis kotia vaikka mielelläni sen itse pitäisin, avokki ei vain oikein tunnu lämpenevän asiasta... En ole pitänyt mitään kiirrettä tuon koiran kanssa jos se vaikka ihan vaivihkaa jäisi tähän meille =).. No joo... Veeti ja Pheonix tulee hyvin toimeen keskenään, mutta Pheonix on aika kovapäinen ja yrittää ehkä jonkun verran haastaa Wilmaa tuossa pomon paikassa eli siinä on ollut pientä kitkaa, mutta suuremmilta ongelmilta ollaan vältytty...
Samoin Kiskon Agility ry alkaa virkoomaan talvi horroksestaan ja siellä nyt sattuu ja tapahtuu. Meillä on mm. äitienpäivänä 10.5. mätsäri ja epikset Muurlassa, 13.5. alkaa näyttelykurssi Kiskossa, 18.5. alkaa arkitottelevaisuus kurssi alle 1-vuotiaille koirille Kiskossa ja tänään sain kuulla että voisimme pitää agility esityksen Kisko päivänä 28.6. Kiskon kunnantalolla... Täytyy varmaan sen verran vanhaa Wilmaa vaivata että kaivan sen naftaliinista siihen esitykseen mukaan. Se on kuitenkin varmin näistä koirista... Estesuojakin saadaan kentälle vappun aikoihin ja kenttä lanattua vapun jälkeen joten treenit päästään varmaan aloittamaan toukokuun toisella viikolla.
Tassujen puolesta minua ei onneksi työlistä mikää muu kuin viralliset kisat jotka ovat 7.6. ja nekin on aika hyvin hallussa eli ei ole paljon hommaa.
Opinnäytetyökin on saanut huutia viime aikoina ja alkaa pahasti näyttämään siltä että saattaisin ehkä jopa valmistua toukokuussa... Voi, se olis kyllä ihanaa, mutta seuraava huolen aihe onkin sitten tulevaisuus... Kun pääsen koulusta eroon minulle ei jää muuta kuin koirat ja agility... Vaikka rakastan harrastustani suunnattomasti ja olen valmis tekemään sen eteen töitä, en halua siitä joka päiväistä hommaa koska se ei ole enää sen jälkee rakas harrastus. Jotain on siis keksittävä... Olen miettinyt kahta vaihtoehtoa, eli haen Turun kauppakorkekouluun tai/ja haen Saloon Turun yliopistoon elektroniikan tuotteistaminen -linjalle. Töitä tuntuu olevan tosi vaikea saada, joten vaihtoehdot kutistuvat opiskeluun. Joka tapauksessa, jos jään työttömänä kotiin, sekoan eli se ei ole vaihtoehto... Tätä voin pähkäillä ensi torstaihin asti jolloin on viimeinen hakupäivä yliopistoon.
Treenailtukin, uskokaa tai älkää, on kaiken tämän keskellä. Veetin (ja Pheonixin) treenaamista on varjostanut Pheonixin kiima. Veetiin se on vaikuttanut haluttomuutena kaikkeen eli ruoka ei maistunut ja samoin treenaaminen on ollut vielä hitaampaa mitä se oli. Pheonix ei tietenkään ole päässyt treenaamaan ollenkaan paitsi koti pihalla. Nyt kun P:n kiima on ohi on meillä kahden viikon tauko treeneissä. Niin sopivasti kun se osuikin. Kotosalla ollaan treenailtu KisAn esteillä lähinä hyppytekniikkaa ja jotain täsmätreenejä kuten takaleikkausta ja sylkkäriä. Nyt kun kevät tosiaan on täällä pitää alkaa harjoittelemaan alastulokontakteja ja keppejä. Meinaan laittaa johonkin tontin nurkkaan kujakepit pystyyn, millä on tähänkin asti harjoiteltu, ja väliksi ajattelin nyt jotain 10-15cm. Ja sitten miten edistytään pienennetään väliä. Kauheen usein sitä väliä ei viittis vaihtaa kun ne kepit joutuu joka kerta lyömään maahan kiinni... =) Tuo Veetin hitaus agilityssa on edelleen sellanen asia mikä mietityttää ja pistää välillä harmittamaan. Jos ohjaan lelulla niin se piristyy hiukan, mutta silti se ei ole sellaista mitä haluaisin sen olevan ja tuntuu että joudun kaiken energiani pistämään treeneissä siihen että saan sen edes liikkeelle. Syvät lihakset sillä on ihan selkeesti jo paremmat ja se pystyy hyppäämään siivosti eikä sellaisia hämähäkkihyppyjä. Veeti kyllä irtoaa jonkun verran ja varsinkin putkeen, mutta meille ei pääse sellaisia tilanteita tulemaan missä sen pitäisi irrota kun mä kerkeen tekemään volttia ja kuperkeikkaa ennen kuin Veeti tulee jonkun mutkan tai jotain muuta. Jokin tässä meidän yhteistyössä mättää ja pahasti... Olen alkanut tekemään kaikkea mahdollista sellaista että se koira ei saa multa mitään ilmaiseksi. Kaikki rapsutukset lähtee mun aloitteesta, lähtenyt jo pitkään. Käskytys on rohkaisevaa eli en kimitä vaan sellasella matalalla ja rohkealla äänellä jne. Tuosta lelun käytöstä olen saanut kahta eri versiota neuvoksi eli toiset sanoo että älä missää nimessä anna sen koiran voittaa sitä lelua ja viedä sulta ja toiset sit taas sanoo että anna sen voittaa se lelu, joten sen kanssa olen vähän hukassa. Nyt olen tehnyt vähän molempia eli välillä annan voittaa ja välillä en.
Nämä on vaan esimerkkejä siitä mitä olen Veetin kanssa kokeillut.
Toisaalta olen tyytyväinen saavutuksiimme, kun nyt Veeti sentään tekee agilitya ihan sillai innokkaasti eli se ei enää ole niin korvatluimussa ja sellanen haluton... Viimeksikin kun otimme keinua ensimmäistä kertaa niin Veeti tykkäs siitä niin paljon että kun minä olin menossa jo pois niin Veeti meni ittekseen uudelleen keinulle sen näköisenä että joko lopetettiin. Minä tietenkin juoksin äkkiä sinne keinulle kehumaan ja palkkaamaan ja ottamaan toista päätä vastaan ettei se heti tömähdä alas. Että sillai se on tosi innokas.
Veetille on muuten varattu kuvausaika eli 13.5. meillä on aika Kuninkaantie Eläinklinikalle ja siellä kuvataan kyynärät, selkä ja lonkat ja samalla tarkastetaan silmät ja polvet. Vähän kyllä jänskättää miten poika reagoi nukutukseen ja ennen kaikkea mitä sieltä kuvista näkyy...
Mutta johan tuossa oli kaiken näköistä kerrottavaa, joten eiköhän se riitä vähäksi aikaa...
Hyvää kevättä kaikille!
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Ja nyt niitä kuvia
Nyt albumista löytyy muutamia uusia kuvia komeasta 2-vuotiaasta Veetistä. Muutama kuva alusta on niitä huonoja kuvia jotka mainitsin tuossa aikaisemmassa tekstissä mutta loput kuvat on otettu Pyhälammen jäällä ja mukana oli myös äitini koira Milli.
Klikkaa kuvaa niin pääset uuteen albumiin.
Kannattaa katsoa kuvat diaesityksenä, minkä saa albumin vasemmasta yläkulmasta...
Klikkaa kuvaa niin pääset uuteen albumiin.
Kannattaa katsoa kuvat diaesityksenä, minkä saa albumin vasemmasta yläkulmasta...
lauantai 7. maaliskuuta 2009
Veeti 2 vee!
Veeti täytti jo eilen 2 vuotta! Kuinka mun oma pikku öpsönlöpsykkä, mamman pikku kullannuppu voi olla jo 2 VUOTTA? Vauva kuviakin tossa kattelin ja ajattelin että ei tuo oo sama koira ollenkaan, mutta kyllä se vaan on.
ONNEA VEETI JA VEETIN SISARUKSET YMPÄRI SUOMEA!
On se niin söpö ja komea! Yritin eilen ottaa jonkun hienon 2-vuotis kuvan mutta en saanut mitään erityisen hyvää kuvaa ja ne huonotkin kuvat on edelleen kamerassa kun siitä loppu patterit enkä saanut niitä koneelle. Täytyy yrittää saada joku oikein hieno kuva Veetistä tässä lähiaikoina.
ONNEA VEETI JA VEETIN SISARUKSET YMPÄRI SUOMEA!
On se niin söpö ja komea! Yritin eilen ottaa jonkun hienon 2-vuotis kuvan mutta en saanut mitään erityisen hyvää kuvaa ja ne huonotkin kuvat on edelleen kamerassa kun siitä loppu patterit enkä saanut niitä koneelle. Täytyy yrittää saada joku oikein hieno kuva Veetistä tässä lähiaikoina.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Alive tai Vivo
Tosiaan hengissä selvittiin viime sunnuntaisesta ylitoimitsijan hommasta... Rankkaa oli mutta toisaalta oli ihan mukavaa. Suurimmilta kämmeiltä vältyttiin. Mitään suurempaa nurinaakaan ei ole kuulunut, joten oletan että kaikki oli ainakin jotenkin kunnossa. Muutamia asioita oli joita en osanut ajatella mutta kiitos tiettyjen henkilöiden tuli niitäkin ajateltua...
Työntekijät oli ihan supermukavia ja heidän ansioistaan päivä sujui suht mutkattomasti.
Viime perjantaiset agi treenitkin meni ihan mukavasti. Olin todella tyytyväinen. Reenaillaan vielä jonkun aikaa ja jos kaikki menee hyvin niin sitten voisi alkaa miettimään epävirallisia. Vauhtia meillä ei ainakaan vielä oo kauheasti joten täytyy miettiä saisiko sitä lisää jollain. Mulla olisi sellanen tuntuma että Veeti kaipaa vaan vähän lisää itseluottamusta esteillä että se uskaltaa suorittaa niitä vielä enemmän itsenäisesti jolloin se saa myös lisää vauhtia. Samoin ollaan nyt aikapitkälti menty nanna palkalla, kun se lelu oli jossain vaiheessa sellanen että se kyllä repi sitä mun kanssa mutta sitten yhtäkkiä se sai jotain muuta päähänsä ja sitten se ei enää kelvannut, mutta luulisin että sitä voisi taas kokeilla ottaa treeneihin mukaan. Kotona olen käyttänyt lelua palkkana kun olemme ottaneet jotain pikku treenejä pihalla ja silloin se on oikein hyvin mukana siinä leikissä. Hyppytekniikkaa en ole päässyt treenaamaan kun en uskalla ulkona ottaa ja hallit on aika vähissä tällä hetkellä, joten se on jäänyt. Syviä lihaksia ollaan tehty ties missä. Kotona ollaan tehty ne perusharjoitukset ja lenkillä ollaan kiipeilty kivillä ja kaatuneilla puunrungoilla ja vaihdeltu niiden päällä asentoja. Mirva oli viimeksi treeneissä sitä mieltä että se on oppinut jo paremmin käyttämään takapäätään. JEE! Jotain edistystä!!!
Aktiivi harjoituksissa ollaan keskitytytty viime aikoina peruuttamiseen (avittaa myös niitä syviälihaksia) ja se meneekin oikein hyvin. Ihan suoraan se ei peruuta mutta peruuttaa kuitenkin. Täytyy alkaa seuraavaksi miettimään että miten saan sen peruttamaan suoraan. Joku kuja voisi olla hyvä mutta sitten se saattaa alkaa ehdollistamaan sitä suoraan peruuttamista paikkaan... Jalkojen välissä peruuttaminen voisi kanssa olla sellanen jos vaan osaa itte peruuttaa suoraan ja ehkä se menee turhan hankalaksi... No täytyy funtsia...
Eipä mulla varmaan muuta tärkeetä ollut... Katsellaan taas jossain vaiheessa.
Työntekijät oli ihan supermukavia ja heidän ansioistaan päivä sujui suht mutkattomasti.
Viime perjantaiset agi treenitkin meni ihan mukavasti. Olin todella tyytyväinen. Reenaillaan vielä jonkun aikaa ja jos kaikki menee hyvin niin sitten voisi alkaa miettimään epävirallisia. Vauhtia meillä ei ainakaan vielä oo kauheasti joten täytyy miettiä saisiko sitä lisää jollain. Mulla olisi sellanen tuntuma että Veeti kaipaa vaan vähän lisää itseluottamusta esteillä että se uskaltaa suorittaa niitä vielä enemmän itsenäisesti jolloin se saa myös lisää vauhtia. Samoin ollaan nyt aikapitkälti menty nanna palkalla, kun se lelu oli jossain vaiheessa sellanen että se kyllä repi sitä mun kanssa mutta sitten yhtäkkiä se sai jotain muuta päähänsä ja sitten se ei enää kelvannut, mutta luulisin että sitä voisi taas kokeilla ottaa treeneihin mukaan. Kotona olen käyttänyt lelua palkkana kun olemme ottaneet jotain pikku treenejä pihalla ja silloin se on oikein hyvin mukana siinä leikissä. Hyppytekniikkaa en ole päässyt treenaamaan kun en uskalla ulkona ottaa ja hallit on aika vähissä tällä hetkellä, joten se on jäänyt. Syviä lihaksia ollaan tehty ties missä. Kotona ollaan tehty ne perusharjoitukset ja lenkillä ollaan kiipeilty kivillä ja kaatuneilla puunrungoilla ja vaihdeltu niiden päällä asentoja. Mirva oli viimeksi treeneissä sitä mieltä että se on oppinut jo paremmin käyttämään takapäätään. JEE! Jotain edistystä!!!
Aktiivi harjoituksissa ollaan keskitytytty viime aikoina peruuttamiseen (avittaa myös niitä syviälihaksia) ja se meneekin oikein hyvin. Ihan suoraan se ei peruuta mutta peruuttaa kuitenkin. Täytyy alkaa seuraavaksi miettimään että miten saan sen peruttamaan suoraan. Joku kuja voisi olla hyvä mutta sitten se saattaa alkaa ehdollistamaan sitä suoraan peruuttamista paikkaan... Jalkojen välissä peruuttaminen voisi kanssa olla sellanen jos vaan osaa itte peruuttaa suoraan ja ehkä se menee turhan hankalaksi... No täytyy funtsia...
Eipä mulla varmaan muuta tärkeetä ollut... Katsellaan taas jossain vaiheessa.
keskiviikko 11. helmikuuta 2009
Agilitya ja muuta elämää
Aikalailla agilityn parissa on aika mennyt. Kun on kaikki KisAn jutut mitä pitää hoitaa ja uusia esteitä pistäis alkaa hankkimaan. Sitten on Tassujen viralliset kisat kesäkuussa ja sinne olen hoidellut mittapyörää, ajanottolaitteita, muutamaa estettä ja pääsponsorin. Sitten on 1.3. TSAUn kisat missä olen ylitoimitsijana ENSIMMÄISTÄ kertaa! Kamala kun mua jännittää! Ilmoitetaan nyt täälläkin että
JOS OLET TSAUN JÄSEN NIIN ILMOITTAUDU TÖIHIN VIRALLISIIN KISOIHIN 1.3.! VIELÄ ON PALJON PAIKKOJA AUKI KUTEN ESIM. RATAMESTARIN PAIKKA JA PÖYTÄKIRJANPITÄJÄN PAIKKA!
Kaiken tämän lisäksi on ollut meidän omat treenit ja KisAn treenit, mitkä muuten siirettiin lopputalveksi Tassuareenalle... Hinta on suht kova, mutta ihmiset hinkuu treenaamaan ja muita vaihtoehtoja ei tällä hetkellä ole.
Jonkun verran olen myös uhrannut aikaa espanjan kielen opiskeluun. Kerkesimme myös vierailemaan Turun rakentaminen&asuminen -messuilla. Niin ja hiihtämässäkin ollaan kerran käyty tosin ei kovin hienoin tuloksin... Sukset oli ihan uudet eikä minkään näköistä pitoa pohjassa, joten minulla oli ainakin seuraavan puolen viikkoa peppu kipeä... =) Kaikennäköistä sitä tulee touhuttua kun ei ole mitään aikaa vievää tekemistä kuten töitä... Aika vaikea saada näin taantuman uhan alla töitä... No nyt yritän olla edes jotenkin hyödyksi ja tehä kouluhommat pois lopullisesti ja omistaa loppu aikani agilitylle... Tai niin pitkälle kun rahat riittää...
Siitä puhen ollen, treenit on meillä sujunut ihan kivasti. En ole jaksanut ottaa mitään paineita kisoihin pääsystä, aika näyttää mitä tapahtuu. Otan varmaan kameran jossain vaiheessa mukaan treeneihin, koska tajuan niin paljon paremmin mitä tapahtuu kun nään sen "ulkopuolisena". Kauheen rikkonaista tää meijän treenaaminen on ollut kun ensin oli se että Piira ei "päästänyt" meitä treenaamaan, sitten pääsimme kerran treenaamaa ja sit taas ei päästy ku oli TSAUn kisat ja sit taas päästiin ja nyt perjantaina ei taaskaan päästä kun kouluttaja viettää hiihtolomaa Siilinjärvellä... Tai pääsishän sitä, mutta mä en oikein osaa treenata yksin...
Eipä tässä varmaan kauheesti muuta kirjoteltavaa tähän hätään ole... Tuossa oli nuo suurimmat tapahtumat...
Que buen tiempo! Tengo que salir fuera, pero primero continuo con unos ejercicios de español!
Hasta luego!
Mette
JOS OLET TSAUN JÄSEN NIIN ILMOITTAUDU TÖIHIN VIRALLISIIN KISOIHIN 1.3.! VIELÄ ON PALJON PAIKKOJA AUKI KUTEN ESIM. RATAMESTARIN PAIKKA JA PÖYTÄKIRJANPITÄJÄN PAIKKA!
Kaiken tämän lisäksi on ollut meidän omat treenit ja KisAn treenit, mitkä muuten siirettiin lopputalveksi Tassuareenalle... Hinta on suht kova, mutta ihmiset hinkuu treenaamaan ja muita vaihtoehtoja ei tällä hetkellä ole.
Jonkun verran olen myös uhrannut aikaa espanjan kielen opiskeluun. Kerkesimme myös vierailemaan Turun rakentaminen&asuminen -messuilla. Niin ja hiihtämässäkin ollaan kerran käyty tosin ei kovin hienoin tuloksin... Sukset oli ihan uudet eikä minkään näköistä pitoa pohjassa, joten minulla oli ainakin seuraavan puolen viikkoa peppu kipeä... =) Kaikennäköistä sitä tulee touhuttua kun ei ole mitään aikaa vievää tekemistä kuten töitä... Aika vaikea saada näin taantuman uhan alla töitä... No nyt yritän olla edes jotenkin hyödyksi ja tehä kouluhommat pois lopullisesti ja omistaa loppu aikani agilitylle... Tai niin pitkälle kun rahat riittää...
Siitä puhen ollen, treenit on meillä sujunut ihan kivasti. En ole jaksanut ottaa mitään paineita kisoihin pääsystä, aika näyttää mitä tapahtuu. Otan varmaan kameran jossain vaiheessa mukaan treeneihin, koska tajuan niin paljon paremmin mitä tapahtuu kun nään sen "ulkopuolisena". Kauheen rikkonaista tää meijän treenaaminen on ollut kun ensin oli se että Piira ei "päästänyt" meitä treenaamaan, sitten pääsimme kerran treenaamaa ja sit taas ei päästy ku oli TSAUn kisat ja sit taas päästiin ja nyt perjantaina ei taaskaan päästä kun kouluttaja viettää hiihtolomaa Siilinjärvellä... Tai pääsishän sitä, mutta mä en oikein osaa treenata yksin...
Eipä tässä varmaan kauheesti muuta kirjoteltavaa tähän hätään ole... Tuossa oli nuo suurimmat tapahtumat...
Que buen tiempo! Tengo que salir fuera, pero primero continuo con unos ejercicios de español!
Hasta luego!
Mette
perjantai 9. tammikuuta 2009
Joulu tuli, joulu meni...
Samoin kävi uudelle vuodelle tai siis sille aatolle... =) Kuntokin on alkanut kohentumaan ja nyt voi jo vähän enemmän tehä itse vaikka omalla tavallani nautin tilanteesta käyttää muita hyväkseni näissä fyysisissä hommissa... =)
Koirat on joutunut tyytymään lähinä niihin aktivointi harjotuksiin, jotain pieniä kävelylenkkejä ollaan tehty metsäteille ja eilen järven jäälle.
Uutena Vuonna otin koirat pihalle aitaukseen ja heittelin nannoja nurmikkolle etsittäväksi samalla kun raketteja paukku ympärillä. Veeti aina välillä lähti siinä vaiheessa jahtaamaan rakettia kun se suhahti ilmaan mutta kun se paukahti ei Veeti reagoinut moiseen ollenkaan ja jatkoi nannan etsimistä. Monta kertaa Veeti vielä lopetti sen jahtaamisen kun kutsuin sen takasi nannojen pariin. Wilma aina välillä vilkasi taivaalle että onpa kauniita raketteja no ei vaineskaa vähän epäillen se sinne taivaalle vilkuili, mutta jatko nannan etsimistä kaikessa rauhassa. Varsinainen teräsmamma, tosin Wilma on laihtunut ihan kamalasti. Olen pikku hiljaa nostanut sen ruuan määrää ja antanut sille paljon rasvaa mikä pitäisi imeytyä lähes kokonaan, mutta vielä en ole saanut sitä kunnolla lihoomaan. Kokeilen vielä jonkun aikaa syöttää sitä rasvaa ja jos se ei auta niin sitten vien sen eläinlääkärille. Mitään muita oireita en mielestäni ole siinä huomannut vaikka yritin tuosta Koiran vaivat kirjasta kattella mitä muita oireita voisi liittyä laihtumiseen.
Pyhälammella oli sellanen n. 15 cm paksu jää ja päätettiin äitin kanssa lähteä pitkästä aikaa nauttimaan järven jäästä. Matkalla tuli mieleen että eräs tuttu koira piireistä asuu matkan varrella ja aiemmin viikolla jo juttelimme puhelimessa että hän on lomalla koko viikon, joten ajattelin että ehkä hän on kiinnostunut lähtemään mukaan joidenkin koiriensa kanssa. Tuttuni tulikin kolmen koiran kanssa mukaan ja niinpä lähdimme kolmen ihmisen ja kuuden koiran voimin jäälle kävelemään. Kävely reissun jälkeen paistettiin vähän makkaraa ja juotiin lämmintä mehua. Muuten aika on mennyt lähinnä kotona lorvailessa ja tuota KisA:n talvitapahtumaa järjestäessä. Siitä tulikin mieleen:
Kiskon Agility ry järjestää talvitapahtuman sunnuntaina 11.1.2009
Luvassa on Match Show ja Hupikisoja koirille ja epävirallinen Pet Show kaneille.
Tervetuloa!
Koirat on joutunut tyytymään lähinä niihin aktivointi harjotuksiin, jotain pieniä kävelylenkkejä ollaan tehty metsäteille ja eilen järven jäälle.
Uutena Vuonna otin koirat pihalle aitaukseen ja heittelin nannoja nurmikkolle etsittäväksi samalla kun raketteja paukku ympärillä. Veeti aina välillä lähti siinä vaiheessa jahtaamaan rakettia kun se suhahti ilmaan mutta kun se paukahti ei Veeti reagoinut moiseen ollenkaan ja jatkoi nannan etsimistä. Monta kertaa Veeti vielä lopetti sen jahtaamisen kun kutsuin sen takasi nannojen pariin. Wilma aina välillä vilkasi taivaalle että onpa kauniita raketteja no ei vaineskaa vähän epäillen se sinne taivaalle vilkuili, mutta jatko nannan etsimistä kaikessa rauhassa. Varsinainen teräsmamma, tosin Wilma on laihtunut ihan kamalasti. Olen pikku hiljaa nostanut sen ruuan määrää ja antanut sille paljon rasvaa mikä pitäisi imeytyä lähes kokonaan, mutta vielä en ole saanut sitä kunnolla lihoomaan. Kokeilen vielä jonkun aikaa syöttää sitä rasvaa ja jos se ei auta niin sitten vien sen eläinlääkärille. Mitään muita oireita en mielestäni ole siinä huomannut vaikka yritin tuosta Koiran vaivat kirjasta kattella mitä muita oireita voisi liittyä laihtumiseen.
Pyhälammella oli sellanen n. 15 cm paksu jää ja päätettiin äitin kanssa lähteä pitkästä aikaa nauttimaan järven jäästä. Matkalla tuli mieleen että eräs tuttu koira piireistä asuu matkan varrella ja aiemmin viikolla jo juttelimme puhelimessa että hän on lomalla koko viikon, joten ajattelin että ehkä hän on kiinnostunut lähtemään mukaan joidenkin koiriensa kanssa. Tuttuni tulikin kolmen koiran kanssa mukaan ja niinpä lähdimme kolmen ihmisen ja kuuden koiran voimin jäälle kävelemään. Kävely reissun jälkeen paistettiin vähän makkaraa ja juotiin lämmintä mehua. Muuten aika on mennyt lähinnä kotona lorvailessa ja tuota KisA:n talvitapahtumaa järjestäessä. Siitä tulikin mieleen:
Kiskon Agility ry järjestää talvitapahtuman sunnuntaina 11.1.2009
Luvassa on Match Show ja Hupikisoja koirille ja epävirallinen Pet Show kaneille.
Tervetuloa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)