Paaaaaljon juttuja

Paljon on taas kerennyt tapahtua viime aikoina...

Heti pääsiäisen jälkeen aloitin työt. Tosin en mitään koulutusta vastaavaa, mutta töitä kuitenkin. Tehdään aamu- ja iltavuoroa ja se onkin oikeastaa syy miksi mä en ole tänne viime aikoina kirjoitellut.

Pääsiäisen jälkeisen viikon ohjelma oli seuraava: tiistai aamuna paimentamaan Somerolle, torstaina agsa treenit ja perjantain Puutarhan Kevät 2010 -messut, mutta toisin kävi. En päässyt paimentamaan, koska olin aamuvuorossa, en jaksanut lähteä treeneihin, koska olin niin väsynyt ja hieman nuhainen ja perjantaina työt haittasivat jälleen vapaa-aikaa. Samoin kävi kaikelle ilta ohjelmalle tällä viikolla, koska olin iltavuorossa. Perjantaina ei tosin ollut kuin kolme tuntia töitä, joten silloin pääsi helpolla. Ammuisin tosin riitti ohjelmaa: maanantai ja tiistai aamu meni nukkuessa sillä teimme molempina päivinä pidempää vuoroa. Keskiviikkonakin olisin halunut nukkua pidempään, mutta oli pakko vääntäytyä kahdeksan aikaa ylös, jotta kerkeen ennen kymmentä verikokeisiin Saloon missattuani maanantaiksi varaamani ajan... :/ Samalla reissulla juoksin sekä Kelassa että Verotoimistossa. Torstai aamun vääntäydyin jälleen jo seitsemän aikaa ylös jotta pääsisin tallille. Sinne oli ihan pakko päästä pitkästä aikaa! Ja hyvä oli että menin sillä sain tavata ensimmäisen kerran Sohvi-varsan, joka oli syntynyt viikkoa aikaisemmin ja oli niin söpö kuin olla ja voi. Ei kenelläkään voin olla noin pientä turpaa ja pieniä kavioita ja silkin pehmeää karvaa ja harjaa. AIVAN IHANA! Perjantaina nousinkin jo heti kuudelta aamulla, jotta kerkeisin käymään Lohjalla iskän korjaamolla vaihdattamassa kesärenkaat ja tsekkauttamassa muutaman muun jutun autosta, jotka tarvitsisi "pientä" huoltoa... Kuten huomaatte ei paljoon koiran treenaamista ole tuohon soppaan saanut sekoitettua.

Viikonloppu oli yhtälailla täynnä toimintaa... Lauantaina lähdimme heti aamusta paikallisen kukkakaupan kautta Lohjalle rakkaan Mammani hautajaisiin. Niin paljon kuin inhoankin hautajaisia menivät nämä kohtuullisen hyvin ja muistotilaisuudessa sain mahdollisuuden tutustua paremmin Mamman runosuonen tuotoksiin ja ilokseni huomasin, että olin jopa ylpeä Mamman tuotoksista vaikka en mitään runoudesta ymmärrä. Tässä yksi jonka luin tilaisuudessa vieraille ja sanoisin, että tämä on kuin minulle luotu tämä runo:

"Eteenpäin

Jokaisella elämässään on ohjenuora
tässä nyt yhtä tahdon esiin tuoda
jo lapsena kun pahaa tein
ja pienempää tukasta vein
murahti vaari,
niin ain
mut mä aattelin, et eteenpäin

Kouluaikana kun jotain sattui
lakki hukkui tai saappaat kastui
oli tiedossa vastaus kuultavaksi
se korvissa kasvoi huutavaksi
niin ain,
mut mä aattelin, et eteenpäin

Laiskanläksyn kun joskus sorruin
niin opettaja, mua kovin torui
vaik mä yritin parhaani tehdä
ei auennut, vaan se tiivis kehä
taaskin kuulin tuon tutun jutun
niin ain,
ja taaskin yritin eteenpäin

Sitten tuli unelma suuri ja johtava
työelämä kiehtoi, tulevaisuus oli hohtava
kunnes ensitili luulot haihdutti
ja unelmat suuret laihdutti
silloin soi tuttu sävel
niin ain,
mut mä aattelin, et eteenpäin"

Taimi Vainio, ensiesitys eläkkeensaajien tilaisuudessa 25.4.1984

Mammahan oli myös kova taulun maalaaja ja viimeisen taulunsa Mamma maalasi meille tänne Krinttilään tupaantuliaislahjaksi ja minun ylioppilaslahjaksi.

Launatai iltapäivällä lähdinkin katsomaan agilitykisoja Lohjan Aurlahteen, jossa oli paljon tuttuja! Kiitos Pia auton pukukoppina lainaamisesta! Ja kiitos kaikille muille hyvästä seurasta!

Sunnuntaina katseltiin tietenkin aamupäivä silmäkovana telkkaria sillä Elixiristä tuli AGILITYA! Ajatelkaa! Kyllä oli hieno seurata ihan oikealta TV-kanavalta agilitya! Luksus-tunne! Tästä inspiroituneena sain taivuteltua Danin pihalle minun kanssani tekemään ping pong treeniä Fiille perusestesarjalla 5 esteellä ja rimat 20cm. Pienen tauon jälkeen nostin rimat 25 cm ja pienen alkukompuroinnin jälkeen Fii alkoi taas menemään suht puhtaasti! Eli voisiko olla mahdollista, että sen hyppytekniikka olisi jo parempi?!?!?! Täytyy varmaan alkaa väläyttelee sille niitä korkeampia esteitä pidennetyllä viimeisellä välillä...

Tämän jälkeen lähdettiin KisAn kentälle käymään, jossa Dani piti minulle sellaisen pikaisen tekniikka & nopeus treenin, mikä oli kyllä oikein kattava sillä minun kunto ei olisi kestänyt yhtään enempää... :) Mutta hauskaa oli ja olen tyytyväinen, että sain tuon ukon körilään pitämään minulle sellaisen! Näitä myös jatketaan!

Oikeastaan vähän valehtelin teille tuossa aikaisemmin. Olen minä kerennyt Fiin kanssa ottamaan muutamat kontakti treenit siellä sun täällä, mutta luulen että Anetella soi taas kohta puhelin uuden tapaamisen suhteen, jotta voidaan taas katsastaa olenko tehnyt hommia oikein... Nyt täytyy alkaa myös suunnittelemaan keppitreeniä. Olen vähän odotellut että saisin nuo uudet keppini maalattua ennen kuin lähden niitä tuonne ulos tökkimään...

Mutta tässä taisi olla taas kaikki kuulumiset parin viikon ajalta!

Hiffauksen vaikeus...

Taas otettiin hyppytekniikkaa Fiin kanssa. Tällä kertaa otettiin viiden esteen perussarjaa, suorilla rimoilla joissa korkeus oli 20 cm.

Nyt sen asento on mun mielestä jo parempi heti alusta. Selkeesti huomasi, kun kokeilin toisella treeni kerralla ottaa Fiin kanssa ensin putkeen lähetyksen ja sitten siitä sarjalle, että sitä häiritsee ohjaajan liike. Kun se tulee putkesta sen pää on todella ylhäällä ja liike pomppivaa ja odottaa multa käskyä, mutta kun se näkee sarjan toisessa päässä targetin ja sitä kutsutaan sieltä, sen asento muuttuu heti paremmaksi. Edelleen se välillä kolistelee niitten rimojen kanssa, mutta me tehdään nyt näitä treenejä omissa agsa treeneissä ja heti kun niitä voi tehdä ulkona käyn hakemassa pihalle sarjan verran esteitä ja teetän niitä useammin. Tosin niitäkään ei saa ihan joka päivä teettää, mutta ainakin kolme kertaa viikossa.

Treenien välissä otettiin kontaktille peruuttamista ja Fiille tuntuu olevan helpompaa tarjota A:n kontaktilla peruuttamista kuin kotona portaalle. Kyllä se kotonakin välillä tarjoaa, mutta sitten se tuntuu hukkaavan ajatuksen ja toljottaa mua tyhmänä... No olen nyt saanut itseäni vähän suoristettua kyykystä ja tällä hetkellä se tosiaan tarvitsee niitä apuja, että tajuaa peruuttaa, mutta välillä se tajuaa sen ihan itse. Välillä tulee sellanen olo, että olen ehkä tehnyt liikaa sen kanssa kerralla ja ajattelin että otan munakellon avuksi, johon laitan vaikka sen 5 minuuttia aina, etten innostu pitkittämään näitä sessioita. Nyt myös ajattelin, että voisimme muutaman kerran keskittyä niihin istu ja maahan käskyihin ja tietysti siihen kehon hallintaan, niin ei mee kauheen tylsäksi...

Tässä varmaan taas kaikki tärkeimmät.

Ilon ja surun päivä

Sain tänään aamulla puhelun, kun olin matkalla Somerolle paimentamaan, jossa isäni ilmoitti minulle että rakas Mammamme on nukkunut eilen illalla pois. Nuku rauhassa Mamma! Mamma eli pitkän elämän ja jopa ehkä liian pitkän kuntoon nähden. Mamma olisi täyttänyt tämän vuoden lopulla 93 vuotta! Ihmisen luonnollista kiertokulkuahan tämä vain on... Vaikka siltikin ikävää!

No, mutta sitten muihin asioihin. Paimentamassa todellakin käytiin ja se meni ihan mukavasti. Fiin kanssa harjoiteltiin hakukaaria, ajamista ja pysähtymistä lauman takana. Kyllähän se laumaan vähän tietysti otti etäisyyttä, mutta vielä on piiiiiitkä matka... Nyt täytyy ottaa istu ja maahan käskyt koulutuksen alle, niin että niitä noudatetaan vaikka minä liikkuisin ja/tai olisin vähän kauempana...
Veeti ei ensin näyttänyt minkäänlaista kiinnostusta lampaisiin, mutta hetken päästä se alkoi taas ajamaan niitä takaan tuttuun haukkupomppu -tyyliinsä. Tätä kesti tosin hyvin pienen hetken. Siinä sitten kokeiltiin kaiken näköistä, mutta mikään ei tuntunut toimivan, jotta Veeti olisi lampaista kiinnostunut. Viimeiseksi tehtiin niin, että minä menin Veetin kanssa kävelemään aitaukseen ja aina kun se liikkui tai oli kiinnostunut lampaista, minä kehuin, mutta hyvin hillityllä äänellä. Aina kun Veeti alkoi haistelemaan, menin sen luo ja tönäisin vähän sanomatta mitään ja kannustin lähtemään mun mukana lampaiden luo. Se tuntui jollain tapaa toimivan ja Veeti alkoi kiertämään lampaita. Ei se juurikaan niitä liikkeelle saannut, mutta se kiersi niitä ja Marika sanoin, että se oli oikein hyvä juttu ja että Veeti voi sitä kautta saada enemmän itseluottamusta siihen tekemiseen.

Paimennuksen jälkeen ajettiin Märyyn Aneten luo hakemaan neuvoja kontaktien treenaamiseen. Me Aneten kanssa tavattiinkin jo ensimmäisen kerran kontaktien merkeissä sunnuntaina TSAUn kisoissa, jolloin Anette neuvoi opettaamaan nenä kosketuksen maahan ja/tai alustalle niin, että Fiin takajalat on ylempänä (esim. rappusella). Tätä me kerkesimme kolmisen kertaa harjoittelemaan tässä välissä ja pääsimme siihen pisteeseen, että Fii tarjosi minulle nenä kosketusta maahan, mutta vielä se ei osannut hakea oikeaa asentoa. Tänään sitten mietimme, että seuraavaksi opetan Fiin peruttamaan portaalle ja tarjoamaan sitä nenä kosketusta ja pikku hiljaa alan vaatimaan sitä tarjoamaan sitä oikeaa asentoa ja paikkaa ja liittämään siihen käsky sanan, joka tulee varmaan olemaan "kiipee".
Olen ihan intsinä näistä jutuista, kun vihdoinkin mulla on tietty suunnitelma millä lähden kaikkia näitä asioita opettamaan ja tällä hetkellä kaikki tuntuu tosi selkeeltä. Kiitos Anette!

Iloisin uutinen tänään oli se, että minut kutsuttiin Yrityskehittäjävalmennuksen haastatteluun, vaikka olin aivan varma etten sinne pääse!

Sitten muutama sana viikonlopusta. Viikonloppuna juostiin oikein urakalla kisoja kattelemassa. Lauantaina käytiin Kirkkonummen kisoissa ja saipa molemmat koirat hyvää treeniä ihmisten ilmoilla olemisesta. Fii haukku ja teki ties vaikka mitä ja palkkailin sitä aina kun oli hiljaa ja rauhassa. Sunnuntaina lähdettiin sitten TSAUn kisoja katsomaan Lietoon ja siellä ihmetyksekseni Fii osasi käyttäytyä, kuin olisi aina käynyt kisoissa. Ei haukkunut ainakaan kovin usein radalla meneviä koiria eikä aiheuttanut suurta häiriötä kanssa katsojillekaan. Ulkona Fiin piti niille muutamille haukkua, mutta ei muuten pahemmin. Varsinkin sunnuntaina kun olin katsomassa 1-2-luokkalaisten kisoja tuli itsellekin kova kisa hinku, mutta täytyy nyt katsoa kuinka me edistytään noissa kaikissa systeemeissä mitä on ollut kehitteillä...

Toivossa on hyvä elää!

Eilen oltiin taas koirien kanssa Liedon suunnassa treenailemassa. Tai siis Fii oli treenaamassa ja Veeti vaan liuku mukana.

Tehtiin Fiin kanssa nyt sitten niitä hyppytekniikka juttuja ja videoitakin löytyy, kiitos Enskan omistajan Anun! En kuitenkaan aio niitä mihinkään näkyville laittaa kun ne on edelleen liian isoja kooltaan.
Eli ping pongia neljän esteen perussarjalla. Koska Agimetin esteillä pienin korkeus on 25cm niin oli rimat vinossa niin, että toinen pää maassa ja toinen lusikalla.
Ensimmäisellä kerralla Fii oli ehkä hiukan jännittyneempi kuin toisella kerralla, mutta minusta näytti, että toisella kerralla se alkoi jo laskemaan päätä hiukan siihen suuntaan mitä sen kuuluisi olla hypättäessä. Hyvä niin! Muuta en vielä osaa sanoa, koska opettelen tässä samalla tulkitsemaan näitä hyppyjuttuja ja harjoituksia, joten analyysit ovat varmasti varsin vähäiset näin alkuun. Toivon, että kun minulle on kertynyt jo muutama kymmen noita hyppytekniikka videoita, niin voin katsella ensimmäistä ja viimeistä videota ja huomata ilokseni sen suuren edistyksen mitä olemme saaneet aikaan. Toivossa on hyvä elää!
Tällä viikolla on noi kropan kontrolli harjoitukset vähän jääneet, mutta olen aina ruokaa antaessani vaatinut siltä kunnon istumista eli takajalat sielä pepun alla eikä sivuilla harottamassa ja toivon, että tuo koira huomaa kuinka paljon helpompaa on lähteä kovaa liikkeelle kun saa kohdistettua niihin taka koipiin enemmän voimaa ja ne pitää, kun että ne taka jalat harottaa sieltä pepun alta miten sattuu ja kun lähtee liikkeelle, ne sutii vaan tyhjää... Kuten sanoin: toivossa on hyvä elää!

Treenien lopuksi menimme Fiin ja Enskan kanssa läheiselle tien pätkälle (jossa ei siis kulje autoja ollenkaan) ja päästimme nämä kaksi tonttua juoksemaan keskenään. Jonkun aikaa siinä seisottuamme, jäimme miettimään, että kuinkahan kauan nämä kaksi jaksaisi juosta sitä tietä edes takaisin toisiaan jahdaten (ja HUOM! tie ei ollut aurattu). Pyydystettyämme koiramme vauhdista lähdimme kohti autoja ja kohti kotia joskin ajokeli oli mitä surkein eikä tehnyt kotimatkasta yhtää helpompaa...
Lainatakseni vielä aussie ihmistä Sari Kariluotoa: "Aussie on ihan päätön koira" XD

No mutta tässä oli varmaan taas tärkeimmät tällä kertaa.

Ping pongia koiralla ja selkeitä visioita

Eilen vietettiin oikein antoisa päivä Vantaalla Vappu Alatalon hyppysemman jatkokurssilla. Fii on tehnyt jonkun verran niitä perushyppysarjoja, mutta ei mitenkään paljon ja se nyt olikin jo etukäteen tiedossa, että sillä ei ole hajuakaan siitä kropastaan.

Fii kolisteli menemään niitä harjoituksia, mitä siellä tehtiin, lähes tulkoon raamit kaulassa, mutta ei se mitään... Pääasia että meillä oli hauskaa ja sitä Fiillä varmasti oli, sillä se olisi varmaan vetänyt auton mukanaan halliin, kun lähdettiin ovea kohti, sen verran kovin se veti remmissä.
Hyppytekniikan harjoitteleminen avartui minulle entistä enemmän tämän kurssin myötä ja nyt sain selvän suunnan Fiin hyppytekniikan harjoittelemiseen.
Saimme kotitehtäväksi pelata ping pongia ja kun ping pong alkaa sujumaan niin voimme alkaa harjoittelemaan etäisyyttä perussarjalla. Ohessa meidän täytyy harjoitella PALJON koordinaatiota ja kropan hallintaa.
Ping pongilla tarkoitetaan sitä, että Fii yritetään saada rentoutumaan hyppysarjoille ja tämä onnistuu niin että apuohjaajan kanssa kutsutaan Fiitä edes takaisin sarjalla (mikä voi olla perussarja tai kasvavasarja) ja näin ollen kun sarjaan ei yhdistetä mitään istumisia tai paikallaanoloja vaan se saa mennä sarjalla vapaasti edes takaisin ja saa aina palkan molemmista päistä. Mietin, että en varmaan voi tehdä näitä vielä ulkona, joten meidän ohjatut treenit menevät varmaankin tämän tekemisessä ja lisäksi tarvitsen tähän sen apuohjaajan joten luotan Even apuun siis tässä toistaiseksi. Ajattelin myös, että pitäisi varmaan kuvata nämä hyppysessiot ja katsoa oikein videolta, että miten se alkaa muuttumaan ja kehittymään. Itse ainakin huomasin, että kun ei ole harjaantunutta silmää moiselle, on todella vaikea erottaa eri koirien hypyissä mitään eroa jollei jonkun hyppäämisessä ole jotain todella omituista tai muuten erottuvaa. Videolta sen varmaan näkisi parhaiten. Seuraavaksi täytyy yrittää puhua joku kaveri ympäri luovuttamaan minulle videokamera... Vapaaehtoisia? Mullahan on kyllä kamera jolla voi myös kuvata, mutta kun se ei ole sitä varten tehty niin se on vähän huono siinä hommassa.

Perjantain illalla otin yhteyttä agilityn kontakti (tai ylipäätäs agilityn) guruun Anetteen ja pyysin josko hän voisi konsultoida minua noissa kontaktien opettamisessa Fiille, kun itse olen ollut vähän hukassa sen suhteen. Heti puhelun alussa Anette ilmoitti, että hänellä on selkeä visio siitä kuinka ne pitäisi Fiille opettaa, joten jään innolla odottamaan ensimmäistä tapaamistamme.

Tänään oli muuten meikäläisen ihka ensimmäiset oikeat nimpparit!

Tässä oli varmaan ne tärkeimmät kuulumiset tällä kertaa.

Paimentamassa jälleen!

Tänään oltiin taas aamusta paimentamassa ja nyt ei tapahtunut mitään kovin ihmeellistä.

Oltiin tällä kertaa ulkona aidatulla alueella ja jonkun verran oli vaikeeta kulkee takaperin siellä koska se pohja ei ollut ihan tasanen vaan siellä oli muutama sellanen nyppylä mihin meinasin aina kompastua.
Otin Fiin kanssa ensin ja meillä oli neljä lammasta. Jotenkin musta tuntui että se meni ihan persiilleen koko homma. Fii hajotti sen lauman välillä pitkin poikin ja minä huidoin ja toheloin omiani.
Veeti meni sitten seuraavaksi ja nyt sille oli tullut joku taantuma. Ensin ei ollut ollenkaan kiinnostunut lampaista, mutta kun sai niihen liikettä niin kiinnostui taas. Nyt meillä oli jo sellanen lähemmäksi kymmenpäinen lauma niitä lampaita siinä. Kuitenkin sen lauman kanssa kävi sitten loppujen lopuksi niin, että ne jumitti aidan viereen ja Veeti ei uskaltanut mennä sinne väliin ja se lyssähti sitten siihen. Mentiin sitten kuitenkin vielä kokeilemaan lampaitten "koti" aitaukseen (jossa oli siis ainakin 20 lammasta), niin siellä Veeti teki välillä tosi hienoja kokoamisia, mutta sitten se taas aina välillä haisteli, söi lampaan kakkaa ja merkkaili pitkin aitausta. Tämä oli kuitenkin Veetin ainut kerta lampailla tällä kertaa, jotta sillä kasvaisi nälkä edes vähän niitä lampaita kohtaan ja myöhemmin se olisi ollut menossa uudestaa, mutta en päästänyt.
Fii pääsi toisenkin kerran ja tällä kertaa minä oli oppinut taas jo jotain uutta. Minähän (tunnetusti) pälpätän aika paljon, joten käytin liikaa sanoja "ei" ja "Fii". Nyt oli tarkoitus että en käyttäisi noita sanoja niin paljon vaan käyttäisin enemmän paimennus keppiä ja kehuisin enemmän. Aluksi se ei onnistunut ollenkaan, mutta sitten loppua kohdin kun pääsin siihen pisteeseen, että löin enemmän kepillä maahan saadakseni Fiin huomion ja sihisin rauhallisesti kun halusin sen lähtevän kiertämään lampaita tai vaihtaa suuntaa, alkoi Fii toimia huomattavasti paremmin. Sain Fiin paremmin pysäytettyä sivuilla ja vaihtamaan suuntaa, eikä se enää kiertänyt niin montaa kertaa mun selän takaa vaan pysyi mun edessä. Edelleen se näykkii niitä lampaita, mutta ei ehkä niin pahasti kuitenkaan.

Hauskaa oli taas ja jäinkin omien treenien jälkeen vielä seuraamaan toisten treeniä, kun minulla tuota aikaa tuntuu riittävän vaikka muille jakaa ja siinä se päivä meni mukavasti rupatellessa. Lähdettiin vasta yhden aikoihin ajelemaan Salon kautta takasin kotiin. Ostin Klossnereille 10-kortin ja tulemme käymään siellä tästä eteenpäin varmaan noin kahden viikon välein. Olen ajatellut että seuraavan kerran mentäisiin 23.3., mutta täytyy ensin tarkistaa tuo minun erittäin tiukka aikatauluni että antaako se periksi silloin... ;D

VEETI 3 VUOTTA!

Tämä tulee vähän myöhässä tänne blogiin, mutta kuiteski...

Veeti the Mammanmussukka täytti lauantaina 3 vuotta!

Keppejä ja koirien geenitutkimusta

Eilen sain postilaatikkooni Susan Garrettin 2 x 2 wave training DVD:t ja eilen kerkesin jo niistä ensimmäisen katsomaan ja täytyy sanoa että ei se ollenkaan hullummalta kuullostanut/näyttänyt. Tosin siinä videollakin suositeltiin, että ennen kuin alkaa harjoittelemaan keppejä niin pitäisi harjoitella juurikin sitä koordintaatiota ja kehon kontrollointia plus jotain leikki juttuja ja muuta ja mä luulen että kun ulkona on lunta ihan miljoona kuutioo yksin meijän pihassa niin taidan tosiaan keskittyä tämän kevät talven siihen koordinaatioon ja hyppy hommiin ja sitten kun lumet alkaa sulamaan kaivetaan upouudet kepit esiin.

Tänään aamulla käytiin eläinlääkärissä otattamassa verikokeet koirista ja nyt tällä hetkellä ne odottaa jääkaapissa postitusta. Olisin viennyt ne heti samalla postiin mutta ell oli sitä mieltä että niitä pitäisi hetki pitää jääkaapissa ennen kuin laittaa ne postiin joten siellä ne nyt sitten on ja iltapäivällä lähtevät kohti Helsingin yliopistoa ja Hannes Louhen tutkimusryhmälle.

Paimentamassa Veetin ja Fiin kanssa

Oltiin nyt sitten toista kertaa paimentamassa ja täytyy sanoa, että ylätyin tästä kerrasta todella positiivisesti.

Veeti meni jälleen ensin ja herran jumala kun päästin sen sinne lampaiden luo... Mä pari kertaa siinä vilkasin, että tuliko mun mukaan jonkun toisen koira, mutta Veeti se oli. Veeti syöksyi lampaille ja alkoi liikuttelemaan niitä lampaita ympärinsä. Tosin Veeti kyllä haukku aika paljon siinä samalla, mutta Marika oli sitä mieltä, että ei välitetä siitä kun se on nyt noinkin itsevarma viimeseen verrattuna. Alkuun sillä ei ollut aavistustakaan mitä niitten lampaiten kanssa olis kuulunut tehdä, mutta kyllä se välillä teki ihan oikeinkin... Kai? Tai ainakin varmaan ihan vaan vahingossa..? Toisella kerralla Veeti oli ihan väsähtänyt jo ja meinattiin siinä että otetaan sen kanssa vain kerta lampailla per käynti niin ei pääse pieni paimenpoika uuvahtamaan. Jälkeen päin olin ihan fiiliksissä ja ihmettelin edelleen että oliko se tosiaan Veeti siellä lampaitten kanssa?!?!? Niin suuri muutos oli pojassa tapahtunut, etten olis ihan heti uskonut... On tainut Veetykkä käyttää niitä harmaita aivosoluja siellä päässään viimeisen kolmen viikon aikana... :D

Fii menikin sitten toisena ja Fiin ensimmäisellä kerralla ei oikeastaan tapahtunut mitään erikoista ja paimennus näytti samalta, mutta se toinen kerta... Sovittiin ensimmäisellä kerralla, että toisella kerralla en päästä Fiitä heti sinne lampaitten luo, vaan vien sen aitaukseen ja pistän sen istumaan ja menen ensin itse lampaiden luo. Sitten vasta pyydän Fiin lampaiden luo. Ensin näytti siltä että en saa sitä pysymään siellä portin luona, mutta kyllä se siellä sitten pysy ja pääsin lampaiden luo kutsumaan sitä. Kaiken tämän jälkeen me onnistuimme koko session ajan pitämään lampaat kohtuullisesti koossa eli Fii ei kartaakaan räjäyttänyt sitä laumaa sikin sokin kenttää vaan piti ne koossa!!!!! Ensin en edes sitä tajunut, mutta sitten kun tultiin pois ja Marika sanoi jotain, niin tajusin että hetkinen mehän ei tosiaan kertaakaan hajotettu sitä laumaa sillai että Fiin olisi pitänyt joku yksi lammas jostain hakea!!! Mä olin niin ylpeä sekä Fiistä että itsestäni! JEE! Yksi pieni mutta tässä kuitenkin on matkassa nimittäin Fii on alkanut näykkimään lampaita ja tänään olin joka kerta auttamatta myöhässä sen komentamisessa... Mutta ehkä mä osaan ens kerralla varautua tähän paremmin. Mutta positiivisiä asioita on se että muutaman kerran Fii vaihtoi ihan itse suuntaa pitääkseen lampaat mun edessä eikä kiertänyt mun selän taakse ja sitten se että loppua kohden aloin pikku hiljaa tajuta sen kepin merkityksen, mutta olin edelleen koko ajan myöhässä sen kanssa. Ehkä mä joskus vielä..?

Ei voi muuta sanoa kuin että ihan mahtava fiilis jäi kyllä tästä kerrasta ja jos en vielä viime kerralla ollut täysin hurahtanut paimentamiseen niin nyt olen! XD

Ainiin! Sellanen lisäys vielä että Fii on todettu täysin terveeksi Kennelliitossa eli se yksi ykkönen kyynärissä muuttui nollaksi! JES!

Olympialaiset

Kyllä on Suomi surkeesti alottanut Vancouverin karkelot... Kova oli uho sinne mentäessä mutta taidetaan tulla maitojunassa ja häntä koipien välissä takaisin. Peetu Piiroinen on onneksi pelastanut meijät ihan täydeltä flopilta ja avannut mitali tilin, mutta muuten näyttää heikolta. Pitkä on vielä matka yhdestä mitalista 12:een mitaliin... Epäonneakin tietty on ollu matkassa kuten Janne Ahosen kaatuminen ja loukkaantuminen harjoitushypyssä eilen.

Jos agility olis olympialaji niin kyllä varmasti tulis mitaleita Suomeenkin xD !

No toivotaan että loppua kohden tulisi edes muutama mitali.

Nooran koulutuksessa Fiin kanssa

Tänään oltiin taas Nooran koulutuksessa ja kivaa oli!

Fii ei vieläkään hyppää oikein, mutta en mä sitä odottanutkaan. Todettiin vaan että osaa tosi hyvin työstää hyppyään kun hyppää kääntäen, mutta suoralla linjalla räiskii miten sattuu. Kokeiltiin hyppäämsitä yhdellä hypyllä samalla tekniikalla kuin käännöshyppyä, jonka opetin Fiille kesällä, ja Fii alkoi jo siinä käyttämään itseää kohtuu hyvin joten ei sen pitäisi toivoton tapaus olla. Juttelin että olisi kiva saada se yksi yksäri tunti joltain sellaiselta hyppy ammattilaiselta joka voisi sanoa mielipiteensä ja silloin Noora sanoin että Vappu Alatalo on tulossa Suomeen jossain vaiheessa kevättä että kannattaa ottaa siihen yhteyttä ja nyt aionkin laittaa sähköpostia hänelle, josko häneltä liikenisi yksi tunti meille.

Otettiin jälleen myös ohjaustekniikoita. Tällä kertaa vuorossa oli pakkovalssi ja niisto. Hiukan joutui taas keskittymään siihen omaa tekemiseen ja tekemään mielikuvaharjoituksia, että sai ajoituksen oikein ja korjattua aikaisempia mokia. Hyvin se kuitenkin loppujen lopuksi meni ja ehtipä Noora siinä jo sanomaan, että olen luonnonlahjakkuus ohjauksessa (...?!?!? luonnonlahjakkuudesta en tiedä mutta onhan se kiva saada välillä kehujakin jostain ;) ) ja että teen ja korjaan ohjaustani aina niin kuin neuvotaan. Vielä kun saataisiin koira hyppäämään oikein niin voisi alkaa agsa sujumaan vielä paremmin.

No jos treeneistä ei ollut mitään muuta hyötyä, niin ainakin sain hyvän fiiliksen! Toivotaan että se kestäis edes hetken. Nyt aletaan täällä kotona työstämään sitä koordinaatiota ja hyppytekniikkaa ja jossain vaiheessa toivon että osaisin päättää kuinka opetan Fiille kontaktit ja sitten toivon että mulla olisi jossain vaiheessa varaa hankkia Susan Garretin DVD paketti jossa hän opettaa kepit jollain ainutlaatuisella tavalla, niin että koira oppii ihan oikeasti hakemaan kepit oikein ja suorittamaan ne loppuun saakka itsenäisesti. En tiedä onko tekniikka nyt niin kovin kummonen, mutta ihan mielenkiinnosta aion siihen tutustua. DVD:n esittely video löytyy YouTubesta.

Fiin kanssa Piiralla

Eilen tosiaan käytiin iltapuhteeksi Piiralla ja Fii pääsi kopeloitavaksi. Ajattelin jo mennessä sinne päin että jos Leena ei jumeja tuosta koirasta löydä niin jo on kumma, mutta kyllähän se niitä löysi. Lantio oli Fiilläkin jumissa samoin kuin kaula. Fiihän ei sitten rauhoittunut ollenkaan koko käsittelyn aikana vaan vähintäänkin läähätti koko ajan. Kun sitten alettiin olemaan käsittelyn loppu suoralla niin kyselin miten meidän nyt pitäisi jatkaa. Vastaukseksi tuli että nyt pitää muutama päivä ottaa lunkisti eikä päästää Fiitä riekkumaan eikä liukastelemaan. Samoin syvässä lumihangessa pomppiminen on kieletty. Syvissä lihaksissa ei ollut mitään ongelmaa mutta keskittyminen ja koordinaatio olivat huonot ja niitä nyt pitäisi työstää erinnäisillä askellus harjoituksilla. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus myös alkaa paremmin kiinnittämään huomiota tuohon hyppytekniikkaan, mutta siitä juttua sitten myöhemmin. Katsotaan nyt mihin tästä päästään.

Fiin terveystuloksia

Eilen oltiin sitten Mevetissä kuvattavana ja peilattavana ja ihan hyvin meni. Fiillä oli puhtaat silmät, ristiselkä terve ja lonkat ja kyynärät lähti Kennelliittoon tuloksin A/A ja 0/1. Olin ensin tuosta ykkösestä harmissani, mutta sitten kun juttelin Axelsonin ja niiden hoitajien kanssa niin Axelson sanoi että se on siinä ja siinä että onko ykkönen vai ei ja sitten kun kysäsin heti tietysti agilitysta niin kaikki vakuutti että ihan hyvin voi harrastaa agilitya siitä ykkösestä huolimatta. Vielä ajattelin noi polvet käydä tarkistuttamassa jossain vaiheessä Vähäpellolla kun hän käy aika usein Halikossa ja sitten tuo tyttö onkin tutkittu läpikotaisin. Keskiviikkona mennään sitten Piiralle ja ihmettelen jos tuosta koirasta ei jotain jumeja löydy. Kyllä se niin sohlo on. =)

Ainiin. Fii on nyt sitten maksua vailla rekisteröity Suomen rekisteriin ja miun koira!

Paimentamassa

Eilen oltiin sitten ensimmäistä kertaa noiden koiruuksien kanssa paimentamassa ja hauskaahan se oli.

Otin ensin Veetin kanssa, koska sen reaktion halusin ensimmäiseksi nähdä. Muistutetaan nyt sitten tässä välissä, että minä en tiedä mitään paimennuksesta! Veeti ei oikein ensin tykännyt koko hommasta ja jossain vaiheessa se jähmetty sinne lampaitten keskelle, mutta sitten kun Swedu tuli vähän apuun niin Veetikin vähän rentoutui ja alkoi liikkumaan. Ensimmäisellä kerralla tosiaan päästiin siihen että Veeti uskalsi liikkua lampaitten keskellä tosin kovin lähelle se ei vieläkään mennyt. Mielummin hän olisi leikkinyt Swedun kanssa ja kävi haistelemassa Swedua välillä ja olisitte nähnyt Swedun ilmeen kun Swedu suurena paimenkoirana piti silmä kovana lampaita silmällä ja sitten Veeti, kaikkien kaveli, menee haistelee ja heiluttaa häntää Swedulle. Swedulla oli just sellanen ilme että WTF????? Kuka haluaa leikkiä kun voi paimentaa lampaita! BUAHAHAHAHAHA! Se oli kyllä niin näkemisen arvoinen hetki! Vähän kyllä nauratti tuo Veeti siinä vaiheessa... Hihihi...

No sitten tuli Fii. Fii meni heti lampaitten luo ja heti nokka kiinni niitten persuuksissa, että kukas sää oot ja mitäs sää täällä teet? Hei miksi sä juokset karkuun? Marika siinä sitten oli alkuun vähän kattomassa että mitä siitä tulee ja ihan kivastihan se sitten lähti ja kuulemman Fiillä oli selkee ajatus siitä koossa pitämisestä. Niin minä olin ihan yhtä pihalla Fiin kuin Veetinkin kanssa ja olin aina väärässä välissä ja kaikkea. Muutaman kerran Fii hajotti koko lauman ja sitten sillä saatto hiukan vauhti nousta kovaksi kun se lähti yhtä lammasta jahtaamaan, mutta niistäkin selvittiin.

Toisella kerralla Veeti oli sitten jo paljon rennompi. Siinä vuoroamme odotellessa en suostunut Veetiä silittelemään ollenkaan vaikka se sitä kerjäsi, joten hän turvautui Kimmoon (toinen kouluttaja) ja kuten moni varmasti tietää Veetin, niin Kimmosta tuli Veetin sydänystävä kun hän sai siinä istua rapsutettavana koko sen ajan kunnes meijän vuoro tuli taas. Sanoinkin jossain vaiheessa että Veeti on vähän tollanen mamman helkis liikkis ja mainitsinkin siinä että auta armias jos Tuija tai Pete tulee vastaan jossain niin syliin on kiivettävä... Veeti kaikkien kaveli! Tällä kertaa Swedu oli jälleen mukana ja hiukanko jossain vaiheessa aloin ihmettelee, että mikä hiton papukaija täällä laulaa kun alkoi kuulumaan sellasta ihme viserrystä, mutta sitten tajusin että se on Kimmo joka ohjasi Swedua pillillä. Välillä Veeti juoksenteli Swedun perässä ja otti välillä muutaman laukka askeleenkin ja sitten välillä kun Swedu sai lampaisiin vähän enemmän liikettä, niin Veetikin innostui vähän komentamaan, mutta paimennukseksi sitä ei voinut mun mielestä sanoa... Niin Marika ja Kimmo väitti että ei se ihan toivoton tapaus ole kunhan se tajuaa että se saa siellä lampaitten keskellä oikeesti tehä omia juttujaan, joten jatkamme siellä käyntiä nyt ainakin jonkun aikaa. Siellä on kuulemman ollu sellaisiakin koiria kun ei ne tee mitään, haistelee vaan ja syö lampaan kakkaa, joten siihen nähden Veeti oli ihan hyvä.

Fiin toinen kerta meni sitten mun mielestä jo tosi hyvin ja minäkin aloin hiukan tajuamaan että missä mun kuuluu olla ja niin edelleen, mutta korostan sanaa HIUKAN! Marikan mielestä Fiillä on selkeä ajatus siitä koossa pitämisestä, mikä sinänsä on ihme että sillä on mitään ajatusta päässä... :) Kun sitten homma oli loppunut ja päästy ulos päästin Fiin vapaaksi ajatuksena että kaappaan Veetin autosta mukaan ja käydään vielä kävelemässä hiukan että saavat haukattua raitista ilmaa. Saman aikaisesti Marika päästi lampaat ja koirat ulos ja Fii totta kai syöksyi sinne. Itse en nähnyt mitä siellä tapahtu mutta huutelin Fiitä takaisin autolle ja kun se sieltä tuli niin Marika vaan huuteli perään että "joo-o, kyllä sillä tosiaan on selkee ajatus sillä koiralla" eli kai se sitten teki jotain oikein niitten lampaitten kanssa..? Kun lähettiin vähän kävelemään saatiin me yksi ylimääräinen lenkki kaveri mukaan.

Ikävä kyllä videoita en saanut tarpeeksi hyvä laatuisiksi jotta olisin voinut ne tänne laittaa...

Ainiin, jossain välissä käytiin sitten kattomassa vajaa viikon vanhaa karitsaa Ekaa. Voi että kun se oli pieni ja niin valtavat jalat! Varsin suloinen ilmestys!

Seuraava paimennus kerta onkin jo varattu ja se on 23.2. ja aamu treeni eli silloin nähdään mitä nuo koirulit on niistä lampaista kypsytellyt päissään... =) Tuon viimeisen lauseen voi sitten ymmärtää niin monella eri tavalla... XD

Myönnyttelyä

Jokunen aika sitten minulla oli suhteellisen jyrkkiä (ja myönnettäköön, osaksi myös hyvin tyhmiä) mielipiteitä tieyistä henkilöistä agilityn piirissä (moni varmaan ymmärtää keistä puhun tai siis kirjoitan), mutta olen huomannut että mielipiteeni on alkanut pehmimään viime aikoina. Edelleen olen sitä mieltä että ne tempaukset, joiden takia minäkin ilmaisin hyvin jyrkkiä (ja tyhmiä) mielipiteitäni, olivat erittäin tyhmästi tehty ja lajin kannalta jopa erittäin haitallisia, enkä niitä vieläkään hyväksy, mutta muuten minun arvostukseni on jälleen pikku hiljaa alkanut nousemaan koska nämä ihmiset ovat oikeasti todella hyviä agilityssa ja sitä ei vaan voi kieltää. Olenkin monen ihmisen kanssa jutellut sitä, että ihmetyttää miksi nämä ihmiset tekevät tai, toivottavasti vaan, tekivät näitä tyhmiä tempauksia ja kuohutti Suomen agility kansaa niillä, kun he, jos ketkään, olisivat voineet ja voivat kuohuttaa Suomen agility kansaa sillä huikealla osaamisellaan ja niillä hyvillä asioilla ja ovat sitä myös jonkun verran tehneet tosin ikävillä "mausteilla". Ymmärrän toki että kun on paljon esillä missä tahansa yhteisössä niin potaskaa sataa niskaan joka tapauksessa, teitpä sitten mitä tahansa (kokemusta löytyy, tosin pienemmistä yhteisöistä :)), mutta osa niistä tietysti saattaa olla ihan asiallista palautetta ja loput voi sitten jättää omaan arvoonsa (esim. ne minun kommentit *häpeää*, vaikka kerrottakoon, että kunniallisesti kommentoin OMALLA nimellä silloin kun kommentoin, mitä kovin moni muu ei tuntunut tekevän...). Toivottavasti arvostukseni voi säilyä ja ikävät tempaukset ovat takana päin.

Sitten omia kuulumisia. Edelleen odotellaan että päästään tuon Fiin kanssa tutkimuksiin ja saadaan varmuus siitä että sillä ei ole mitään vikaa missään ja että se voi jatkaa agilitaamista normaalisti. Elättelen toiveita ettei siinä ole mitään sellaista vikaa vikaa kun se ei oireile mitenkään muuten muuta kuin sillä huonolla hyppytekniikallaan. Olen jo kovin suunnitellut ja hakenut inspiraatiota agsa kisoista omiin treeneihin jahka tosiaan päästään selvyyteen siitä että tuo koira on terve. Samalla toivon sydämeni pohjasta, että Veeti innostuisi lampaista ja paimentamisesta, koska se kuulostaisi suhteellisen kivalta harrastukselta agilityn jälkeen tietenkin ja voisin sen harrastamista Veetin kanssa jatkaa. Aion kyllä viedä myös Fiin kokeilemaan lammastelua, mutta sen jatkosta en sitten tiedä vaikka se olisikin hyvä siinä. Toki varmasti sitten jos se ei voi agilityssa jatkaa. Myös varasuunnitelmia olen kehitellyt jos kumpikaan omista koirista ei voi agsassa jatkaa. Kaverillani on shelttejä ja heillä on pieni pentu tällä hetkellä kasvamassa ja tuossa jo vähän juteltiin että jos niikseen tulee niin saan sen agsa koirakseni. Heillä on myös yksi vanhempi sheltti joka on jo osoittanut pienessä määrin osaamistaan agilityssa joten sekin on mahdollista saada kaveriksi. Kolmatta koiraa en meille voi ottaa enkä oikeastaan haluakkaan, ainakaan vielä. Alku vuoden hässäkkä osoitti sen, että kaksi koiraa on ainakin toistaiseksi maksimi meillä. Katsotaan sitten joskus kun nykyiset koirani ovat jo vähän vanhempia ja muutenkin tiedän tulevaisuudesta enemmän kun tällä hetkellä se on täysin auki.

Tässä oli varmaan taas tarpeeksi minun mietelmiä vähäksi aikaa.
Moikataan kun nähdään!

Kuvia pitkästä aikaa

Täältä löytyy pitkästä aikaa muutama kuva Veetistä ja Pheonixista.

Alku vuosi

Taas on aikaa kulunut, mutta meitin elämään ei edelleenkään kuulu mitään mullistavaa... Tallilla on käyty, agsa treeneissä ei olla kun on ollut niin kylmä, myös jotain pientä matkustelua ollaan harrastettu ja muuten ollaankin eletty normaalisti.

Joulu meni ja uusi vuosi tuli. Meillä ei juurikaan joulua vietetty. Sen verran vain että käytiin Danin isovanhemmilla syömässä, muuten vain oltiin.
Uusi vuosikin oltiin kotona, koska Fii ei ollut ollut vielä yhtään uutta vuotta minulla, joten en tiennyt kuinka se reagoi raketteihin. Koirat kävi ulkona vielä illalla joskus seitsemän aikaan ja silloin joku ampui yhden raketin. Siinä kun Veeti lähti rakettia kohti niin Fii suuntasi lähimpää pusikkoon suojaan eli ei se mikään varma niitten suhteen ole ja ulos en sitä sen kummemmin viennyt sinä iltana, mutta sisällä kun oltiin, se alkuun kuunteli ja ihmetteli raketteja, mutta kun me ei Danin kanssa reagoitu niihin mitenkään niin eipä sekään ottanut niistä turhia paineita. Päätin antaa ruuan koirille tasan puolelta öin ihan vaan sen takia että eivät ihmettele sitä pahinta pauketta. Samalla me voitiin Danin kanssa hiukan vilkaista ikkunasta ulos ja kattella muutama raketti... :). Joskus yhden aikaan Fii oli jo ihan rento vaikka vielä vähän räiskykin ja huomasin että kun minä haukottelin haukotteli Fii pian perään eli oli jo todella rento.
Uuden vuoden päivänä lähettiinkin sitten ajelemaan kohti Nilsiää kummitätiä ja -setää morjestamaan muutamaksi päiväksi. Hauska reissu sinänsä ja maiseman vaihto teki NIIN hyvää, mutta sillai oli vähän tylsää kun oli niin kylmä ettei koiria voinut pitää ulkona kuin muutaman minuutin kerralla kun ne jo alkoi nostelee jalkojaan eli sisällä oltiin pitkälti. Hiukan käytiin Tahkolla katselemassa paikkoja ja muutamaa mökkiä jotkat ovat kummivanhempieni yrityksen, Palatsitahkon, vuokramökkejä. Reissusta tultiin seuraavana maanantaina ja loppuviikko oltiin kotosalla kun Danikin oli lomalla sitten viime joulun...

Tällä viikolla ollaan yritetty aloittaa normaalia arkea. Talilla oon ollut koko alku viikon ja siinä se sitten olikin... Kotona olen jotain saanut tehtyä, mutta en mitään erityistä. Töistä odotellaan edelleen uutisia ja pieni epätoivo alkaa hiipiä kehon jokaiseen kolkkoon kun mitään ei tapahdu ja tekemisen halu olisi SUURI! Mä suorastaan tursuan intoa päästä töihin, jopa niin paljon että kaikki muu tuntuu tosi laimealta... Toivottavasti tähän saisi jonkin selvyyden pian! Tiedoksi kaikille Salon alueella asuville, että jos yhtäkkiä kuulette jotain epämääräisiä huudahteluja ja kirkumista niin se olen minä... entinen työtön! XD