maanantai 29. maaliskuuta 2010

Hiffauksen vaikeus...

Taas otettiin hyppytekniikkaa Fiin kanssa. Tällä kertaa otettiin viiden esteen perussarjaa, suorilla rimoilla joissa korkeus oli 20 cm.

Nyt sen asento on mun mielestä jo parempi heti alusta. Selkeesti huomasi, kun kokeilin toisella treeni kerralla ottaa Fiin kanssa ensin putkeen lähetyksen ja sitten siitä sarjalle, että sitä häiritsee ohjaajan liike. Kun se tulee putkesta sen pää on todella ylhäällä ja liike pomppivaa ja odottaa multa käskyä, mutta kun se näkee sarjan toisessa päässä targetin ja sitä kutsutaan sieltä, sen asento muuttuu heti paremmaksi. Edelleen se välillä kolistelee niitten rimojen kanssa, mutta me tehdään nyt näitä treenejä omissa agsa treeneissä ja heti kun niitä voi tehdä ulkona käyn hakemassa pihalle sarjan verran esteitä ja teetän niitä useammin. Tosin niitäkään ei saa ihan joka päivä teettää, mutta ainakin kolme kertaa viikossa.

Treenien välissä otettiin kontaktille peruuttamista ja Fiille tuntuu olevan helpompaa tarjota A:n kontaktilla peruuttamista kuin kotona portaalle. Kyllä se kotonakin välillä tarjoaa, mutta sitten se tuntuu hukkaavan ajatuksen ja toljottaa mua tyhmänä... No olen nyt saanut itseäni vähän suoristettua kyykystä ja tällä hetkellä se tosiaan tarvitsee niitä apuja, että tajuaa peruuttaa, mutta välillä se tajuaa sen ihan itse. Välillä tulee sellanen olo, että olen ehkä tehnyt liikaa sen kanssa kerralla ja ajattelin että otan munakellon avuksi, johon laitan vaikka sen 5 minuuttia aina, etten innostu pitkittämään näitä sessioita. Nyt myös ajattelin, että voisimme muutaman kerran keskittyä niihin istu ja maahan käskyihin ja tietysti siihen kehon hallintaan, niin ei mee kauheen tylsäksi...

Tässä varmaan taas kaikki tärkeimmät.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Ilon ja surun päivä

Sain tänään aamulla puhelun, kun olin matkalla Somerolle paimentamaan, jossa isäni ilmoitti minulle että rakas Mammamme on nukkunut eilen illalla pois. Nuku rauhassa Mamma! Mamma eli pitkän elämän ja jopa ehkä liian pitkän kuntoon nähden. Mamma olisi täyttänyt tämän vuoden lopulla 93 vuotta! Ihmisen luonnollista kiertokulkuahan tämä vain on... Vaikka siltikin ikävää!

No, mutta sitten muihin asioihin. Paimentamassa todellakin käytiin ja se meni ihan mukavasti. Fiin kanssa harjoiteltiin hakukaaria, ajamista ja pysähtymistä lauman takana. Kyllähän se laumaan vähän tietysti otti etäisyyttä, mutta vielä on piiiiiitkä matka... Nyt täytyy ottaa istu ja maahan käskyt koulutuksen alle, niin että niitä noudatetaan vaikka minä liikkuisin ja/tai olisin vähän kauempana...
Veeti ei ensin näyttänyt minkäänlaista kiinnostusta lampaisiin, mutta hetken päästä se alkoi taas ajamaan niitä takaan tuttuun haukkupomppu -tyyliinsä. Tätä kesti tosin hyvin pienen hetken. Siinä sitten kokeiltiin kaiken näköistä, mutta mikään ei tuntunut toimivan, jotta Veeti olisi lampaista kiinnostunut. Viimeiseksi tehtiin niin, että minä menin Veetin kanssa kävelemään aitaukseen ja aina kun se liikkui tai oli kiinnostunut lampaista, minä kehuin, mutta hyvin hillityllä äänellä. Aina kun Veeti alkoi haistelemaan, menin sen luo ja tönäisin vähän sanomatta mitään ja kannustin lähtemään mun mukana lampaiden luo. Se tuntui jollain tapaa toimivan ja Veeti alkoi kiertämään lampaita. Ei se juurikaan niitä liikkeelle saannut, mutta se kiersi niitä ja Marika sanoin, että se oli oikein hyvä juttu ja että Veeti voi sitä kautta saada enemmän itseluottamusta siihen tekemiseen.

Paimennuksen jälkeen ajettiin Märyyn Aneten luo hakemaan neuvoja kontaktien treenaamiseen. Me Aneten kanssa tavattiinkin jo ensimmäisen kerran kontaktien merkeissä sunnuntaina TSAUn kisoissa, jolloin Anette neuvoi opettaamaan nenä kosketuksen maahan ja/tai alustalle niin, että Fiin takajalat on ylempänä (esim. rappusella). Tätä me kerkesimme kolmisen kertaa harjoittelemaan tässä välissä ja pääsimme siihen pisteeseen, että Fii tarjosi minulle nenä kosketusta maahan, mutta vielä se ei osannut hakea oikeaa asentoa. Tänään sitten mietimme, että seuraavaksi opetan Fiin peruttamaan portaalle ja tarjoamaan sitä nenä kosketusta ja pikku hiljaa alan vaatimaan sitä tarjoamaan sitä oikeaa asentoa ja paikkaa ja liittämään siihen käsky sanan, joka tulee varmaan olemaan "kiipee".
Olen ihan intsinä näistä jutuista, kun vihdoinkin mulla on tietty suunnitelma millä lähden kaikkia näitä asioita opettamaan ja tällä hetkellä kaikki tuntuu tosi selkeeltä. Kiitos Anette!

Iloisin uutinen tänään oli se, että minut kutsuttiin Yrityskehittäjävalmennuksen haastatteluun, vaikka olin aivan varma etten sinne pääse!

Sitten muutama sana viikonlopusta. Viikonloppuna juostiin oikein urakalla kisoja kattelemassa. Lauantaina käytiin Kirkkonummen kisoissa ja saipa molemmat koirat hyvää treeniä ihmisten ilmoilla olemisesta. Fii haukku ja teki ties vaikka mitä ja palkkailin sitä aina kun oli hiljaa ja rauhassa. Sunnuntaina lähdettiin sitten TSAUn kisoja katsomaan Lietoon ja siellä ihmetyksekseni Fii osasi käyttäytyä, kuin olisi aina käynyt kisoissa. Ei haukkunut ainakaan kovin usein radalla meneviä koiria eikä aiheuttanut suurta häiriötä kanssa katsojillekaan. Ulkona Fiin piti niille muutamille haukkua, mutta ei muuten pahemmin. Varsinkin sunnuntaina kun olin katsomassa 1-2-luokkalaisten kisoja tuli itsellekin kova kisa hinku, mutta täytyy nyt katsoa kuinka me edistytään noissa kaikissa systeemeissä mitä on ollut kehitteillä...

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Toivossa on hyvä elää!

Eilen oltiin taas koirien kanssa Liedon suunnassa treenailemassa. Tai siis Fii oli treenaamassa ja Veeti vaan liuku mukana.

Tehtiin Fiin kanssa nyt sitten niitä hyppytekniikka juttuja ja videoitakin löytyy, kiitos Enskan omistajan Anun! En kuitenkaan aio niitä mihinkään näkyville laittaa kun ne on edelleen liian isoja kooltaan.
Eli ping pongia neljän esteen perussarjalla. Koska Agimetin esteillä pienin korkeus on 25cm niin oli rimat vinossa niin, että toinen pää maassa ja toinen lusikalla.
Ensimmäisellä kerralla Fii oli ehkä hiukan jännittyneempi kuin toisella kerralla, mutta minusta näytti, että toisella kerralla se alkoi jo laskemaan päätä hiukan siihen suuntaan mitä sen kuuluisi olla hypättäessä. Hyvä niin! Muuta en vielä osaa sanoa, koska opettelen tässä samalla tulkitsemaan näitä hyppyjuttuja ja harjoituksia, joten analyysit ovat varmasti varsin vähäiset näin alkuun. Toivon, että kun minulle on kertynyt jo muutama kymmen noita hyppytekniikka videoita, niin voin katsella ensimmäistä ja viimeistä videota ja huomata ilokseni sen suuren edistyksen mitä olemme saaneet aikaan. Toivossa on hyvä elää!
Tällä viikolla on noi kropan kontrolli harjoitukset vähän jääneet, mutta olen aina ruokaa antaessani vaatinut siltä kunnon istumista eli takajalat sielä pepun alla eikä sivuilla harottamassa ja toivon, että tuo koira huomaa kuinka paljon helpompaa on lähteä kovaa liikkeelle kun saa kohdistettua niihin taka koipiin enemmän voimaa ja ne pitää, kun että ne taka jalat harottaa sieltä pepun alta miten sattuu ja kun lähtee liikkeelle, ne sutii vaan tyhjää... Kuten sanoin: toivossa on hyvä elää!

Treenien lopuksi menimme Fiin ja Enskan kanssa läheiselle tien pätkälle (jossa ei siis kulje autoja ollenkaan) ja päästimme nämä kaksi tonttua juoksemaan keskenään. Jonkun aikaa siinä seisottuamme, jäimme miettimään, että kuinkahan kauan nämä kaksi jaksaisi juosta sitä tietä edes takaisin toisiaan jahdaten (ja HUOM! tie ei ollut aurattu). Pyydystettyämme koiramme vauhdista lähdimme kohti autoja ja kohti kotia joskin ajokeli oli mitä surkein eikä tehnyt kotimatkasta yhtää helpompaa...
Lainatakseni vielä aussie ihmistä Sari Kariluotoa: "Aussie on ihan päätön koira" XD

No mutta tässä oli varmaan taas tärkeimmät tällä kertaa.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Ping pongia koiralla ja selkeitä visioita

Eilen vietettiin oikein antoisa päivä Vantaalla Vappu Alatalon hyppysemman jatkokurssilla. Fii on tehnyt jonkun verran niitä perushyppysarjoja, mutta ei mitenkään paljon ja se nyt olikin jo etukäteen tiedossa, että sillä ei ole hajuakaan siitä kropastaan.

Fii kolisteli menemään niitä harjoituksia, mitä siellä tehtiin, lähes tulkoon raamit kaulassa, mutta ei se mitään... Pääasia että meillä oli hauskaa ja sitä Fiillä varmasti oli, sillä se olisi varmaan vetänyt auton mukanaan halliin, kun lähdettiin ovea kohti, sen verran kovin se veti remmissä.
Hyppytekniikan harjoitteleminen avartui minulle entistä enemmän tämän kurssin myötä ja nyt sain selvän suunnan Fiin hyppytekniikan harjoittelemiseen.
Saimme kotitehtäväksi pelata ping pongia ja kun ping pong alkaa sujumaan niin voimme alkaa harjoittelemaan etäisyyttä perussarjalla. Ohessa meidän täytyy harjoitella PALJON koordinaatiota ja kropan hallintaa.
Ping pongilla tarkoitetaan sitä, että Fii yritetään saada rentoutumaan hyppysarjoille ja tämä onnistuu niin että apuohjaajan kanssa kutsutaan Fiitä edes takaisin sarjalla (mikä voi olla perussarja tai kasvavasarja) ja näin ollen kun sarjaan ei yhdistetä mitään istumisia tai paikallaanoloja vaan se saa mennä sarjalla vapaasti edes takaisin ja saa aina palkan molemmista päistä. Mietin, että en varmaan voi tehdä näitä vielä ulkona, joten meidän ohjatut treenit menevät varmaankin tämän tekemisessä ja lisäksi tarvitsen tähän sen apuohjaajan joten luotan Even apuun siis tässä toistaiseksi. Ajattelin myös, että pitäisi varmaan kuvata nämä hyppysessiot ja katsoa oikein videolta, että miten se alkaa muuttumaan ja kehittymään. Itse ainakin huomasin, että kun ei ole harjaantunutta silmää moiselle, on todella vaikea erottaa eri koirien hypyissä mitään eroa jollei jonkun hyppäämisessä ole jotain todella omituista tai muuten erottuvaa. Videolta sen varmaan näkisi parhaiten. Seuraavaksi täytyy yrittää puhua joku kaveri ympäri luovuttamaan minulle videokamera... Vapaaehtoisia? Mullahan on kyllä kamera jolla voi myös kuvata, mutta kun se ei ole sitä varten tehty niin se on vähän huono siinä hommassa.

Perjantain illalla otin yhteyttä agilityn kontakti (tai ylipäätäs agilityn) guruun Anetteen ja pyysin josko hän voisi konsultoida minua noissa kontaktien opettamisessa Fiille, kun itse olen ollut vähän hukassa sen suhteen. Heti puhelun alussa Anette ilmoitti, että hänellä on selkeä visio siitä kuinka ne pitäisi Fiille opettaa, joten jään innolla odottamaan ensimmäistä tapaamistamme.

Tänään oli muuten meikäläisen ihka ensimmäiset oikeat nimpparit!

Tässä oli varmaan ne tärkeimmät kuulumiset tällä kertaa.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Paimentamassa jälleen!

Tänään oltiin taas aamusta paimentamassa ja nyt ei tapahtunut mitään kovin ihmeellistä.

Oltiin tällä kertaa ulkona aidatulla alueella ja jonkun verran oli vaikeeta kulkee takaperin siellä koska se pohja ei ollut ihan tasanen vaan siellä oli muutama sellanen nyppylä mihin meinasin aina kompastua.
Otin Fiin kanssa ensin ja meillä oli neljä lammasta. Jotenkin musta tuntui että se meni ihan persiilleen koko homma. Fii hajotti sen lauman välillä pitkin poikin ja minä huidoin ja toheloin omiani.
Veeti meni sitten seuraavaksi ja nyt sille oli tullut joku taantuma. Ensin ei ollut ollenkaan kiinnostunut lampaista, mutta kun sai niihen liikettä niin kiinnostui taas. Nyt meillä oli jo sellanen lähemmäksi kymmenpäinen lauma niitä lampaita siinä. Kuitenkin sen lauman kanssa kävi sitten loppujen lopuksi niin, että ne jumitti aidan viereen ja Veeti ei uskaltanut mennä sinne väliin ja se lyssähti sitten siihen. Mentiin sitten kuitenkin vielä kokeilemaan lampaitten "koti" aitaukseen (jossa oli siis ainakin 20 lammasta), niin siellä Veeti teki välillä tosi hienoja kokoamisia, mutta sitten se taas aina välillä haisteli, söi lampaan kakkaa ja merkkaili pitkin aitausta. Tämä oli kuitenkin Veetin ainut kerta lampailla tällä kertaa, jotta sillä kasvaisi nälkä edes vähän niitä lampaita kohtaan ja myöhemmin se olisi ollut menossa uudestaa, mutta en päästänyt.
Fii pääsi toisenkin kerran ja tällä kertaa minä oli oppinut taas jo jotain uutta. Minähän (tunnetusti) pälpätän aika paljon, joten käytin liikaa sanoja "ei" ja "Fii". Nyt oli tarkoitus että en käyttäisi noita sanoja niin paljon vaan käyttäisin enemmän paimennus keppiä ja kehuisin enemmän. Aluksi se ei onnistunut ollenkaan, mutta sitten loppua kohdin kun pääsin siihen pisteeseen, että löin enemmän kepillä maahan saadakseni Fiin huomion ja sihisin rauhallisesti kun halusin sen lähtevän kiertämään lampaita tai vaihtaa suuntaa, alkoi Fii toimia huomattavasti paremmin. Sain Fiin paremmin pysäytettyä sivuilla ja vaihtamaan suuntaa, eikä se enää kiertänyt niin montaa kertaa mun selän takaa vaan pysyi mun edessä. Edelleen se näykkii niitä lampaita, mutta ei ehkä niin pahasti kuitenkaan.

Hauskaa oli taas ja jäinkin omien treenien jälkeen vielä seuraamaan toisten treeniä, kun minulla tuota aikaa tuntuu riittävän vaikka muille jakaa ja siinä se päivä meni mukavasti rupatellessa. Lähdettiin vasta yhden aikoihin ajelemaan Salon kautta takasin kotiin. Ostin Klossnereille 10-kortin ja tulemme käymään siellä tästä eteenpäin varmaan noin kahden viikon välein. Olen ajatellut että seuraavan kerran mentäisiin 23.3., mutta täytyy ensin tarkistaa tuo minun erittäin tiukka aikatauluni että antaako se periksi silloin... ;D

maanantai 8. maaliskuuta 2010

VEETI 3 VUOTTA!

Tämä tulee vähän myöhässä tänne blogiin, mutta kuiteski...

Veeti the Mammanmussukka täytti lauantaina 3 vuotta!