Alku vuoden hulinat

Ruu on kotiutunut meille hyvin ja on päässyt tekemään ja kokemaan kaiken näköistä.

Veetin kanssa ei vielä yhteispeli oikein toimi, mutta eiköhän sekin pikku hiljaa ala toimimaan.
Ollaan opeteltu istumista ja maahanmenoa ja tänään viimeksi kiertämistä. Se oppii kyllä tosi nopeesti!
Sitten ollaan oltu Ehytillä, Koirahallilla, ostoskeskus Plazassa ja agilitykisoissa. Plazassapäästiin niinkin jännään laitteeseen kuin hissiin. Paljon on nähty ja tavattu ihmisiä ja koiria! Ajatus olisi että mennään kattomaan lampaksia maanantaina ja sitten olisi tarkoitus tehä bussi-/junamatka Turkuun jossain vaiheessa, mutta sen aikataulua ei ole tarkemmin mietitty...

Veetiltä lähti pallit vajaa viikko sitten ja tämä paranemis prosessi on ollu kyllä yhtä tuskaa! Veeti ei voi sietää kauluria ja nyt ollaankin sitten käyty aika moista taistelua siitä, että nuoleeko hän vai eikö hän nuole... No nyt aletaan olee jo voiton puolella, joten ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu! Jännä nähä miten tuo koira muuttuu vai muuttuuko ollenkaan.

Enskan kanssa käytiin vuoden ekoissa kisoissa 27.1. ATT:lla ja saatiin hyllyt molemmista radoista, mutta hauskaa oli. Eka rata oli pelkkää rallattelua, mutta toisessa oli jo jotain ideaa. Ensi viikonloppuna mennään BAT:n kisoihin ja siellä onkin sitten kisaajia varmaan koko Suomen edestä...

Siinä varmaan kaikki näin pikaisesti!

Moikataan kun nähdään! :)

Odotuksen ihana piina!

Niin, pitkään tätä on odotettu ja nyt se on jo ihan nurkan takana! Pari päivää töitä ja sitten perjantaina vielä juuri ennen hakureissua yhdet hautajaiset. Vähän synkäksi vetää, mutta sehän on normaali ihmisen elinkaari, tänne synnytään ja täältä kuollaan. Danin isoäidin sisko kuoli joulun ja uuden vuoden välillä... :/

Sunnuntaina otettiin Enskan kanssa ensikosketus agilityyn tälle vuodelle ja se meni ihan hyvin. Kepi ja keinu-puomi treenii lähinnä ja eikä niissä mitään suurempaa ongelmaa ollut... Luulenkin, että en kerkee käymään sen kanssa reenimässä ennen kuin vasta sitten 20.1. kun on valkku. Vaikkakin pitäisi... Täytyy yrittää järkätä jokua aika!

Veetin kanssa aloitetaankin sitten jo ensi viikolla rally-toko kurssi Anetella ja Ruu pääsee mukaan ihmettelemään maailmaa!

Voi kauhia! Kyllä mä oon niin peukalo keskellä kämmentä sen pennun kanssa, mutta kai se siitä kun päästään tutustumaan toisiimme... ^^

Ilon kyyneleitä!

Tänään käytiin Helsingissä kirjottamassa nimet paperiin ja Fii siirtyy virallisesti uusille omistajilleen. Tämä on kyllä ollut vaikea tie, mutta nyt se näköjään palkitaan! Mietin pitkään, että luopuisin Fiistä ja podin huonoa omaa tuntoa ja ajattelin, että olen huono koiranomistaja kun en voi pitää tuota koiraa... Olin ihan varma, että ihmiset puhuu selkäni takana, että halusin vaan eroon siitä koirasta ja ties vaikka mitä. Ja niin varmaan puhuukin! Mutta nyt kun katson tilannetta niin tulos on, että Fii on onnellisempi, Veeti on onnellisempi, me ollaan onnellisempia ja uudet omistaja on onnellisia, joten tämähän on enemmän kuin hyvä! Aivan sama mitä mieltä muut on, mutta näin on hyvä ja se on tärkeintä! Joka kerta kun olen käynyt Fiitä katsomassa, lähden sieltä hymy suin ja silmiini kirpoaa kyyneleet, onnen kyyneleet, niin onnellinen olen Fiin puolesta! En voi edes sanoin kuvata kuinka tyytyväinen olen tähän tilanteeseen! Enkä voi koskaan tarpeeksi kiittää Fiin uusia omistajia!

Fii oli ensin menossa Tampereelle eräälle koirankouluttajalle, mutta jostain syystä tämä kouluttaja ilmoitti, ettei voikaan ottaa Fiitä. Ilmoitin nykyisille omistajille, että Fii olisikin vapaa ja sain kuulla heistä enemmän. En todellakaan ollut "vakuuttunut" siitä, että he pärjäisivät Fiin kanssa sillä heillä ei ollut juurikaan kokemusta koirista. Ystävien koiria ovat hoidelleet useamminkin, mutta siihen se oikeestaan jäi. Toinen mistä en ollut ollenkaan varma oli kerrostalo. Olisin voinut kuvitella, että Fii haukkuisi kaikkia ääniä ja eikä pystyisi yhtään rentoutumaan. Olin kuitenkin valmis kokeilemaan. Olin ihan satavarma, että he eivät jaksaisi/kestäisi Fiin yli-innokkutta ja sähellystä ja se tulisi parin viikon päästä takaisin kotiin. Mutta toisin kävi! Fii on hurmannut kaikki ja käyttäytyy kuulemman kuin unelma (paitsi aina välillä lenkillä). Ei hauku yksin ollessaan, eikä vissiin muutenkaan enää. Lenkeillä vielä välillä räkyttää ikävästi, mutta sekään ei kuulemman ole ihan hirveesti haitannut, paitsi niinä pahimpina päivinä. Kuitenkaan eivät ole valmiita luovuttamaan Fiin suhteen.

En voi olla kuin onnellinen, että kaikki meni loppujen lopuksi näin! Onni onnettomuudessa!

No nyt meille on tulossa sitten jo uusi kaveri Veetille, mutta olettaisin, että tämä ei ole ollenkaan niin dominoiva kuin Fii ja voisin hyvinkin kuvitella, että Veeti ja Ruu tulee oikein hyvin toimeen keskenään. Asiaa myös auttaa se, että Ruu tulee pennusta asti meille ja oppii kunnioittamaan Veetiä alusta saakka, koska Veeti on vanhempi.

Jopa kissa tuntuu olevan onnelisempi! Vielä... Odotetaan Ruun saapumista... ;)

Root eli Ruu

Root eli Ruu on siis meidän tuleva riiviö. Tänään ostin vähän leluja pentuselle vaikkakin Veeti oli sitä mieltä, että hän voi testata ne. Päätin kaivaa Veetin vanhan röh röh possun ja antaa sen riehua hetken sen kanssa ja hauskaa sillä tuntu olevankin. Sille ei vaan voi jättää mitään leluja kun se syö ne, siis ihan oikeesti jyystää siitä palan ja sitten mutustelee sitä...