Kaikki ei mennyt niin kuin piti...

Ohhoh... Mistähän alottaisi...

No joka tapauksessa en päässyt noihin treeneihin mistä mainitsin edellisessä postissa, koska joulukiireet painoivat päälle... Ajattelin että jätän nämä yhdet treenit joulun takia väliin, niin sitten voin rauhassa käydä perjantaisin niin kauan kun treenit kestää... Niih, vai voinko..?

Viikonloppu meni ihan mukavasti ilman suurempia ongelmia ja otin koirien kanssa lauantaina pihalla hyppy jumppa sarjoja ja siivoskelin huushollia... Viikolla ja viikonloppuna minulla oli pientä vatsakipua silloin tällöin mutta se oli niin olematonta että en kiinittänyt siihen mitään sen kummempaa huomiota. Sunnuntaina alotin aamulla joulutorttujen leipomisesta ja tunsin jo silloin että veto on jotenkin poissa ja vatsakin on vähän kipeämpi kuin aikaisemmin. Otin buranan ja toisenkin, mutta olo ei oikein helpottanut. Puolen päivän aikaan olin jo niin kipeä etten jaksanut tehdä mitään vaan makasin sohvalla. Neljän aikaan vatsakipu vain yltyi ja loppu illasta en voinut olla enää paikallani, koska kipu oli niin sietämätön. Seitsemän aikaan lähimme sitten Saloon ensiapuun.
Koska minulle on jo aikasemmin tehty iso leikkaus ruuansulatuselimistöön, aavistin heti jotain pahaa. Samaisen leikkauksen takia kuljen useammin myös vessassa mitä normaalisti, nyt olin viimeksi käynyt vessassa edellisenä yönä...
Ensiavussa sanottiin että minulla on jokin alkava vatsatauti, annettiin kaksi kipupiikki persauksiin, iskettiin resepti käteen ja lähetettiin kotiin. Kotona otin määrätyt lääkkeet ja ajattelin että eiköhän se tästä. Illalla kun menimme nukkumaan en saanut unta vaan pyörin ja ähkin. Ajattelin että menen alakertaan nukkumaan niin en häiritse Dania. Ei kestänyt kauan kun juoksin vessaan oksentamaan. Toisaalta olin iloinen, koska ajattelin että no nyt helpottaa. Huuhtelin suun ja otin vain muutaman huikan vettä ja menin takaisin nukkumaan. Olin ehkä kaksi minuuttia makuullani kunnes kipu alkoi taas. Kun olin oksentanut kolmannen kerran pelkkiä maha nesteitä ja kärsinyt käsittämättömistä kivuista, päätin että nyt riitti ja lähdin uudelleen ensiapuun.
Tällä kertaa minut päätettiin ottaa osastolle ja sain voimakkaita kipulääkkeitä suoraan suoneen. Jonkin aikaa olikin ihan hyvä olo lukuunottamatta ällöttävän inhottavaa mahaletkua minkä oli tarkoitus helpottaa oloani ja estää oksentamatta, mutta oksensin siitä ohi joka tapauksessa.
Maanantain ja tiistain välisenä yönä minulle iski vielä karmeemmat kivut alavatsaan johon ei auttanut muuta kuin yksi juuri vatsanseudun kipuihin tarkoitettu kipulääke, mutta sekin vain hetken. Tuota kyseistä lääkettä ei voi antaa kuin kolme kertaa vuorokaudessa joten siitäkään ei tosiaan ollut hyötyä kuin hetken. Kivut oli ihan sietämättömät enkä voinut edes maata vaan istuin sängyn reunalla ja nuokuin. Loppujen lopuksi minut oli pumpattu niin täyteen kipulääkkeitä, että hoitajan oli pakko valvoa vieressä että hengitin. Kipulääkkeissä kun on vaarana että hengityselimet lamaantuvat. Olin koko ajan tajuttomuuden rajamailla ja välillä hätkähdin kun hoitaja tönäisi minua olkapäähän että hengitä.
Loppujen lopuksi olin niin tokkurassa lääkeistä ja kivuista etten tajunut juurikaan mistään mitään, vain sen verran että lääkärit ilmoitti että minut pitää leikata. Näin jälkeen päin kun mietin sitä hetkeä kun olin jo niin väsynyt etten jaksanut jännittää enää yhtään lihasta saatikka liikuttaa mitään osaa ruumiistani, mietin vaan kuinka pelottavan lähellä olinkaan sitä luovuttamisen tunnetta ja kuinka ihanalta tuntui silloin ajatus vain luovuttaa ja nukkua. Pelottavaa!
Tiistaina hiukan ennen puoltapäivää pääsin osastolta ensin anestesialääkärin käsittelyyn, joka herätti minut jälleen "elämään" pistämällä minulle epiduraali puudutuksen. Sen jälkeen pääsin leikkaus saliin, josta muistan sen kun lääkäri sanoi että laitan sulle nyt todella voimakasta unilääkettä ja *pim* kaikki pimeni. Leikkauksessa selvisi että minulla oli kehittynyt kiinnike mikä oli saanut ohutsuoleni kiertymään pahasti ja siihen oli tullut paha verenkiertohäiriö. Minulta poistettiin 60 cm ohhutsuolta. Tämän ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa elämääni toistaiseksi mitenkään. Katsotaan sitten mitää tulevaisuus tuo tullessaan.
Herätessäni horisin jos ja vaikka mitä puppua, mutta olo oli kuin uudella ihmisellä.
Nyt ollaan sitten sairaslomalla tammikuun loppuun ja näin kotona ollessa olo ei olekkaan enää niin kuin uudella ihmisellä vaan ennemminki avuton ja tyhmä. Sekään ei millään tavalla auta kun kaikki katsoo mua niin kuin mä menisin rikki jos joku katsoo liian kauan tai sanoo jotain tai se kaikki lässytys ja sääli mitä ihmiset tulee tyrkyttämään. Voinin kysyminen on ihan ok ja sillai, mutta tapahtunutta on turha voivotella. Nyt suunnataan taas katseet eteenpäin ja jos vaan kunto kestää niin tammikuun toisen viikonlopun jälkeen pyrin päästä vetämään treenejä täällä Kiskossa ja harjoittelemaan tätä koulutusohjaajan hommaa oman kouluttajani alaisuuteen. Mä en vaan kantele mitään kamalan raskaita vaan muut tekee raskaat hommat mun puolesta... =) Veetin kanssa tuskin pääsen sillon vielä radalle mutta muuten pyrin pääsemaan agilityn pariin mahdollisemman pian. Tällä hetkellä teen Veetin ja Wilman kanssa vaan jotain aktivointitemppuja tosin niitäkin häiritsee nää joulu hässäkät kun ei meinaa kunto riittää vääntämään jouluruokia ja tekemään koirien kanssa aktivointitemppuja samana päivänä. Käsittämätöntä kuinka huonoksi ihmisen kunto voi mennä niin lyhyessä ajassa. Veetistä ainakin ihan selkeesti huomaa että sillä on tylsää. Onneksi Dani aina välillä leikittää niitä ulkona ja painiin niitten kanssa sisällä olkkarin lattialla niin ei ihan täysin mee tylsäks, mutta tuota aivokoppaa pitäis saada aktivoitua vähän enemmän. Oon yrittänyt tehä kaikkia piilotusleikkejä ja sellasia noitten aktivointitemppujen lisäksi, mutta eipä sekään meinaa riittää. Veeti haluaa ihan selkeesti päästä välillä pois koti nurkilta... Täytyy nyt sitten kattoo jos vaikka lähettäis käymään jossain tässä joululomien aikana...
Kirjotin tapahtuneen mahdollisemman yksityiskohtaisesti sen takia ettei mun tarvitse koko tarinaa kertoa montaa kertaa päivässä eri ihmisille ja vältääkseni turhat huhut varsinkin täällä Kiskossa... Nääs viime kerralla olin raskaan ja ties vaikka mitä puppua ja kun asia selvisi niin sitten oltiin niin kiusaantuneita ja hiljasia kun olla ja voi, joten näin vältytään suuremmilta väärinkäsityksiltä.


Tässä rytäkässä en myöskään kerennyt lähettämään joulukortteja kavereille ja sukulaisille, joten toivotan Joulut tätä kautta:

Hyvää Joulua
ja
Onnellista sekä Menestyksellistä Uutta Vuotta!

Toivottaa: Mette&co.

Agilitya

Niin huomenna on jo taas treenit, mutta jos silti raportoisi ne edelliset treenit tänne... =)

Jos joskus oppisi uskomaan viisaampia heti ensi sanomasta niin se olisi kyllä saavutuksen arvoinen asia! Niin siis viime treeneissä tuli todistettua että se mitä Pete minulle toitotti alusta lähtien eli älä reagoi MITENKÄÄN virheisiin on totta. Toisaalta yritin sitä jo silloin karsia pois, mutta ilmeisesti se oli mulla niin voimakkaasti takaraivossa että tein sitä tavallaan alitajuntaisesti. Nyt vasta alan oppia miten siirrän epäonnistumisen ja virheet HETI sivuun ja jatkan tekemistä. Toisaalta koin sellasen ahaa elämyksen eli koin oivalluksen, toisaalta tunnen epäonnituneeni pahasti, koska Veeti on jo melkein kaksi vuotias ja nyt vasta onnistuin karsimaan (jollain tavalla) itsestäni sellaisen piirteen mikä on paineistanut Veetiä agilityssä. Pyrin myös ohjaamaan suht äännettömästi Veetiä koska ääni on varmaan se ensimmäinen mistä huomaa minun pettymykseni. Käytän ääntä vain tietyissä kohdissa rataa ja kiinnitän enemmän huomiota ohjaamiseeni. Voin kertoa että se tulee olemaan varmaan yhtä vaikeaa kuin noiden pettymisten karsiminen. Mun täytyy hankkia ihan uusi kuvakulma agilityyn ja miettiä agilityä vielä enemmän koiran kannalta ja näkökulmasta. En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään erityisen hyvänä agilityssä, mutta luulin että osaisin agilityä noin pääpiirteittäin, nyt tuntuu etten mä koskaan mitään agilitystä tiennytkkään... =) Toisaalta olen innoissani, koska pääsen oppimaan jotain uutta ja vielä sellaisesta asiasta mistä pidän erityisen paljon.

No huomenna katsotaan miten oivaltamiseni jatkuu... Kuten varmaan tekstistä huomaa mulla on todella sekalaiset tunteet tällä hetkellä enkä oikein tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa... Luulen että uteliaisuus ja uusi asia vie voiton ja lähden innolla tutkimaan agilitya uudesta näkökulmasta!

Kuulumisia

Tervehdys jälleen!
Taas on vierähtänyt pitkä aika viime kirjoittelusta, joten päivitelläänpä kuulumisia noin pääpiirteittäin.

Ollaan Veetin kanssa nyt sitten päästy sisään tähän meidän uuteen ryhmään, ollaanhan me jo peräti 4 kertaa siellä käyty. Ensimmäisellä kerralla ei päästy kun kerran kentälle, mutta seuraavilla kerroilla ollaan päästy senkin edestä. Nimittäin kouluttajamme Mirva pisti aikataulut uusikisi ja nyt meillä treenit menee niin että viiden aikaa treeneissä ei ole muutakun minä ja Veeti ja eräs toinen koirakko ja sitten siinä kuuden maissa paikalle tulee muut ryhmäläiset. Tämä sen takia että nyt minä ja Veeti ja tämä toinen koirakko saamme nopeita, mutta useampia kertoja kentällä. Me ainakin Veetin kanssa nimenomaan tarvitaan niitä nopeita kertoja kentällä koska Veetin mielenkiinto ei riitä useaan toistoon ja pitkään tekemiseen kerralla agilityssa. Samoin tuntuu myös että Mirva osaa kouluttaa meitä hyvin juuri tuon meidän motivaation takia. Oon kyllä miettinyt että pitäiskö Danin kokeilla joskus tehä jotain pientä Veetin kanssa, josko se menis paremmin. No täytyy miettiä tuota... Sen voin luvata, että jos Dani innostuu tekemään Veetin kanssa ja toistepäin, niin meillä on todennäköisesti uuden koiran hankinta edessä... =) Nimittäin minä en kyllä jää sinne kentän laidalle kattelemaan... Kyllä sen verran kova hinku on kentälle!
Veeti on myös alkanut löytämään takapäätään ainakin jollain tasolla, etupäästä en tiedä enkä osaa sanoa, joten sen tuomion saamme vasta tammikuussa kun menemme Piiralle.
Wilmahan menee nyt joulukuussa Piiralle jotta me voitais kokeilla homeopatiaa noihin Wilman allergia oireisiin. Mä oon ruvennu epäilee että se perimmäinen syy ei ole ruuassa vaan jossain muualla ja nyt sitten kokeillaan sitä homeopatiaa, josko siitä olisi apua.

Eipä täällä varmaan kummempia.

Vappu Alatalon hyppytekniikka seminaari

Viime viikolla, tiistaista perjantaihin, oltiin Veetin kanssa hyppytekniikka seminaarissa. Jonkun kanssa oli puhetta, että Veeti hyppää todella etupainoisesti ja itsekkin olen sen jo moneen kertaan huomannut, että Veeti ei hyppää yhtä luontevasti kun esim. Wilma.
Ensimmäisenä päivänä oli pelkkä teoriaosuus koiran hyppäämisestä: mitä se tarvitsee hyppäämiseen, minkälainen on oikea hyppytekniikka ja mitä koiran pitää osata/ottaa huomioon hypätessään. Kävimme myös läpi niitä harjoituksia mitä teimme muina päivinä.
Toisena päivänä Patricia Hirn puhui koirien fysiikasta, näytti muutaman liikkeen jolla saa jumpattua kropan eri syviä lihaksia ja katsoi kaikkien koirien syvien lihasten tilanteen ja varmisti, ettei koira onnu tai että sillä on kaikki noin pääsääntöisesti kunnossa. Veetin "tuomioksi" sanottiin, että Veetillä ei ole etupäässä olkanivelien seudulla syviä lihaksia juurikaan ja sama takapäässä lantion seudulla, sen sijaan keskivartalon tuki oli hyvä. Patricia sanoi myös että Veetin etupää on todella suora mikä aiheuttaa sen että, kun se laskeutuu hypyltä, se laskeutuu suorille etujaloille ja se taas aiheuttaa joka kerta turhan täräyksen sinne olkaniveleen. Ymmärsin kuitenkin niin että syvien lihasten pitäisi lieventää tätä ilmiötä. Koska Veetiltä puuttui myös takapäästä ne syvät lihakset, se ei hahmota takapäätään ja -jalkoja kunnolla, mikä saa ne "harottamaan". Se ei kiinitä tarpeeksi huomiota niihin. Tätä ei sanottu meille, mutta eräälle toiselle koiralle kyllä eli kireät reisilihakset saattavat laueta kun syvät lihakset saadaan kuntoon, koska ilman syviä lihaksia koira joutuu käyttämään pinnallisia lihaksia pysyäkseen pystyssä ja tämä tuli myös minulle mieleen heti Veetin "tuomion" jälkeen. Tämän jälkeen Patricia ja Vappu katsoivat koiran hyppytekniikkaa ensin yhdellä hypyllä ja sitten perushyppysarjalla missä oli viisi estettä hyvin lähekkäin (en muista tarkkoja välejä, mutta olisiko ollut 6 jalkaa maxi koiralla) ja korkeus vain jokin 20cm. Näistä Veeti sai "tuomiokseen" pentu. Se on kuulemman ihan pentu vielä hyppytekniikassa. Se tekee kamalia hämähäkki hyppyjä ja se ei osaa koota itseään vaan hyppää tassut miten sattuu (johtuu myös osittain siitä ettei sillä ole niitä etu- ja takapään syviä lihaksia). Se ei myöskää osaa lukea riman korkeutta juurikaan, vaan hyppää kamalan korkealle. Perussarjassa se pääsi just ja just ne neljä ensimmäistä hyppyä mutta viides oli jo liikaa ja Veeti ei kerennyt sitä hyppäämään lainkaan vaan meni läpi... Neljällä esteellä osasi jo jotenkin mitoittaa hyppynsä oikein. Näissäkin jos rima oli vaakasuorassa Veeti hyppäsi kamalan korkealle, mutta kun ne laitettiin ristikoiksi niin se hyppykaari mataleni hiukan.
Kolmantena päivänä teimme kasvavaa sarjaa, mikä on tarkoitettu etäisyyden arvioimisen harjoitteluun, ja etäisyys/korkeus sarjaa jossa sarjan viimeinen este voi kasvattaa etäisyyttä kolmanteen esteeseen TAI viimeisen hypyn korkeus voi vaihdella. Näistä Veeti suoriutui ihan mukavasti. Etäisyyden luku sillä on kuulemman ihan hyvä eikä sitä tarvitse erikseen harjoitella, mutta se korkeus... Kun laitoimme korkeuteen 5 cm lisää niin johan pompas. Se oli ihan kamala loikka. Niin siis kaikissa näissä tehtävissä ja sarjoissa ohjaaja on ihan paikoillaan, joten minäkin huomasin ne kamalat hämähäkki hypyt. Tästä syystä Veeti menee rataharjoittelussakin rimat 20-30cm (vaihdellen) niin kauan kunnes se oppii että hypyn täytyy olla eteenpäin vievä eikä ylöspäin suuntautunut.
Neljäntenä päivänä oli taipumisen vuoro ja Veetihän ei taipunut laisinkaan (jälleen riippuu paljon niistä syvistä lihaksista). Sen oli kauheen hankala tehdä sitä taipumis sarjaa ja meiltä jäikin se kesken. Päätimme että Veetin kanssa ei niitä tehdä vielä ollenkaan ennen kun se saa niitä syviä vähän enemmän. Lopuksi otimme kuitenkin vielä ihan perushyppysarjan 4 esteellä, koska selvästi se oli Veetille paljon helpompaa ja mielekkäämpää, ja Veeti teki sen aivan loistavasti vaikka rimat olivat vaakasuorassa 20cm korkeudella. Se osasi hienosti koota itsensä niin että mahtui esteiden väliin hyvin ja korkeudenkin se osasi jo säädellä oikein. Olin kyllä tosi ylpee ja yllättynyt! Missä välissä se ton kerkes oppimaan? Luulin että näkisin tuloksia vasta viikkojen tai kuukausien harjoittelun jälkeen!
Jatkossa harjoittelemme perushyppysarjaa ensin hetken 4 esteellä ja sitten 5 esteellä ja teemme myös etäisyys/korkeus sarjaa, mutta vain korkeutta muuttaen. Näitä harjoituksia pitäisi tehdä 1-2 kertaa viikossa ja syviä lihaksia pitäisi harjoitella joka toinen päivä. Täytyy kattoa josko kävis tuolla Tassujen hallilla aina työvuorojen periksi antaessa päivisin tekemässä noita hyppy jumppa sarjoja kun sielä tosiaan saa säädettyä tuota korkeutta vain sen 5 cm kerrallaan. KisAn hyppy esteet ovat toistaiseksi niin alkeelliset että niillä ei saa oikeita korkeuksia.

Kaisa Hilskan yksityistunti agista

Eilen oltiin pitkästä aikaa agility harjoituksissa tosin se oli yksityistunti. Oli kyllä hintansa väärtti nimittiäin opin paljon hyödyllisiä asioita ja otetaan kyllä myöhemmin uudestaan!

Esim. niistä kuja kepeistä sain sitä kaivattua koulutusta. Alotettiin ihan siitä mitä me ollaan tehtykkin eli kuppi toiseen päähän ja ensin lähetettään suoraan ja ihan keppien "juuresta" eli nokka melkein jo valmiiks siellä kujalla. Sen jälkeen lisätään kulmaa joku tyyliin 30 astetta molemmin puolin (etäisyys pysyy samana) ja sitten kun se sujuu niin taas lisätään se 30 astetta jne. Kun kaikki kulmat sujuu tolta samalta etäisyydeltä niin otetaan 0,5-1,0m lisää etäisyyttä ja aletaan homma alusta. Sitten kun etäisyyttä alkaa olemaan joku 3-5m, kujaa kavennetaan joku viitisen senttiä. Ja taas aloitetaan homma alusta. Rata harjoittelussa voi kuulemman vielä käyttää sitä peruutus tyyliä. Uskoisin että kun saadaan tuo ensimmäinen etäisyys tahkottua läpi niin noi muut etäisyydet menee varmaan melkein itsestään kerta koira jo tietää mistä on kyse.

Omasta ohjaamisesta opin myös paljon. Ensinnäkin että Veeti on laaka laukkainen koira eli se tarvii tilaa ennen hyppäämistä ja tämän takia lähdössä se täytyy jättää aika kauas ja sitä pitää ohjata niin että sillä on mahdollisemman suora linja seuraavalle esteelle ja tilaa kerätä itsensä siihen seuraavaan hyppyyn. Täytyy sen verran kehasta että vaikka ei olla kun kerran harjoiteltu Katin avustuksella sitä paikallaan odottamista niin nyt Veeti pysy todella hienosti alussa ja kesti mun liikkeitä ennen käskyä tosi hienosti. Tuo koira osaa oikeesti yllättää mut tosi usein. Tuosta palkkaamisesta opin myös tosi paljon uutta tai lähinä ehkä siitä että millon palkata. Esim. rata harjoittelussa palkataan lähes aina koska pääasiassa ohjaaja tekee siinä virheitä eikä koira (poikkeuksena tietty riman tiputukset sun muut tämäntyyppiset). Erikseen on ne harjoitukset jossa harjoitetaan koiran tekniikkaa.

A-estekin on nyt sitten hallussa. Se meni itseasiassa yllättävän kivuttomasti. Ei otettu kuin kerran niin että Kaisa piti valjaista kiinni ja minä olin ylhäällä vastassa. Sitten pari kertaa niin että seisoin sivussa ja pidin nannaa siellä ylhäällä ja Kaisa piti edelleen valjaista kiinni. Sitten pari kertaa niin että minä pidin edelleen sitä nannaa siellä ylhäällä ja Kaisa piti vain remmistä kiinni ja tämän jälkeen mentiikin jo ilman mitään apuja ja minä vaan ohjasin ilman remmejä ja nannoja. Käsittämätöntä kuinka se oppi sen niin pian, kiitos vaan Kaisalle. Ihan turhaan sitä pelkäsin. Onneksi! Ongelmaksi kuitenkin ihan selkeesti muodostui ylösmeno kontakti ja sekin korjaantui melkein itsestään huubilla. Heti kun se otettiin käyttöön, ja vaikka sitä vasta opetettiin, se korjasi tuon ongelman.

Oli kyllä todella hyvät treenit! Ei voi muuta sanoa! Tästä on hyvä jatkaa ja ihan selkeesti MINÄ tarvitsen tuollaista pientä persuuksille potkimista... =) Ensi perjantaina aloitetaan sitten uudessa reeniporukassa... IIK.. Vaikka siinä ei ole mitää ihmeellistä niin kyllä se aina vähän jänskättää...

Agilityn MM-kisat ja pientä ajojahtia

Viime viikonloppu meni sitten agilityn MM-kisoissa ja kylläpä oli huikeat kisat ainakin maxien yksilökisa! Joka päivä siellä piti käydä ja vaikka mä pääsin töistä vasta perjantai aamulla niin sinne oli pakko lähteä. Onneksi työnjohtaja oli niin kiltti että antoi perjantai ja lauantai yön vapaaksi! Lauantai illalla oli havaittavissa pientä kähenemistä äänessä, mutta sunnuntai illalla se oli varmaan kokonaan pois. No ei, oli sitä sen verran jäljellä että pystyin hehkuttamaan kisoja Danille ja parille kaverille! Niin ja kisoista puheen ollen:

Onnea Jouni ja Yoko MM-pronssista! Aivan hiukea rata ja jännitystä täynnä! Jatkakaa samaan malliin!

Tässä on fiilistelty vielä tänäänkin Suomen joukkueen radoilla ja yritetty myös samalla oppia jotain uutta.

Maanantai aamulla oltiin Veetin kanssa tuolla yhdellä metsätiellä lenkillä ja Veeti bongasi sieltä pinenen jäniksen poikasen ja alkoi sitä jahtaamaan. Pieni poikanen oli aivan kauhuissaan eikä tiennyt minne juosta joten se vaan juoksi sitä samaa ympyrää ja yritti harhauttaa Veetiä. Vihdoin ja viimein sain Veetin lopettamaan ja ajattelin että en ota sitä vielä kiinni että ei se mihinkään kauas lähe. Eikä lähtenytkään mutta sen piti aina välillä käydä pikaseen vielä tutkimassa se sama paikka missä se poikanen oli, kunnes sitten päätin että nyt riittää Veetin ajojahti. Siinä jäin sitten miettimään että Veeti olisi todennäköisesti saanu sen kani rukan kiinni jos ois ollu hiukan ketterämpi ja aloin miettimään että kuinka kömpelö Veeti loppujen lopuksi on... Samalla tuli mieleen että pitäiskö sille teettää jotain ketteryys ja koordinaatio tehtäviä missä se joutuis oikeesti käyttämään sellasia lihaksia mistä sillä ei oo ollu tähän saakka mitään hajua. Samoin se auttais varmasti tuossa agilityssa paljon jos se oppis käyttämään kroppaansa paremmin hyväkseen. Lähetinkin samantein fysioterapeutillemme postia olisiko hänellä jotain hyviä ideoita. Toistaiseksi hän ei ole vastanut, joten jännityksellä odottelemme. Jos jollain on jotain hyviä ideoita niin laittakaapa kommenttia. Joo lenkillä voi viedä koiran mettään jossa se oppii käyttämään jalkojaan ja hypyttää kivien ja kaatuneiden puitten päälle jne. mutta jotain muuta?

Kiskon Agility ry on muuten nyt sitten saanut omat sivut ja ne löytyy osoitteesta www.kiskonagility.com. Sivut ovat vielä vähän kesken mutta kehitteillä koko ajan.

Tassujen agi kisat, omat agi jutut ja jälkeä pitkästä aikaa

Tassujen agility kisat olivat siis viime sunnuntaina ja ne meni ihan hienosti ensimmäisiksi kisoiksi. Mitä nyt mä vähän sähläsin yhden medi luokan kolme tulosta keskenään... Mulla meni vähän Jöpöt ja Nöpöt sekasin ja vielä kun Jöpö vaihto paikkaan niin ei siitä voi tulla muuta kun sotkua. Onneksi asia saatiin hoidettua suhteellisen tyylikkäästi eikä siitä tullut mitään kauheeta sotkua. Tiedänpähän olla jatkossa tarkempi.

Omalta agility rintamalta kuuluu sellai hyvää että me päästiin Veetin kanssa uuteen ryhmään TSAUlla, tosin se alkaa vasta lokakuun alussa... Toisaalta Veetille tekee varmaan ihan hyvää olla vähän pitempää tauolla niin on sitten enemmän intoa kun alotetaan. Meillä on kyllä yks tunti agilitya tässä välissä kun meillä on tuo Kaisa Hilskan yksityistunti...

Maanantaina käytiin pitkästä aikaa heinäpellolla jäljellä. Ei se nyt ihan varmaan oppikirjan mukaan menny mutta ehkä se siitä lähtee kun saadaan molemmat vähän rutiinia... Olis hyvä jos saatais käytettyy noi syksyn niitetyt ja puidut pellot hyväks niin että saatas vähän tarkkuuta siihen jälkeen...

Plääh, pööh, pyyh ja vielä nyyh...

Joo-o.... Ei mee hyvin... Ajattelin tuossa että lopetan nuo tiistai agility treenit kun ei meinaa aika riittää ja jotenkin mä en saa Veetiä keskittymään siellä Tassukallion kentällä... En oikein tiiä mikä siinäkin sit oikein on... No ei siinä vielä kaikki! Tiistai illalla sain sitten viestin että se ryhmä missä me KÄYTIIN siirtyy keskiviikoksi klo 20-21.30. Päivässä ei ole mitään vikaa mutta tuo aika... Jos nyt mietitään että mä käyn vuorotöissä, jossa vuorot menee seuraavasti: yövuoro 22-06, aamuvuoro 06-14 ja iltavuoro 14-22 ja mulla menee tunti siihen että ajan Kiskosta Lietoon ja saman verran toiseen suuntaan luonnollisesti, niin mulla on mahollisuudet käydä tasan kerran kuukaudessa noissa treeneissä. Ihan vaan sen takia että iltavuoro on kerran kuussa keskiviikkosin niin sillon ei ole mitään mahiksia päästä noihin. No jos mulla on yövuoro (kerran kuussa keskiviikkosin) niin mun pitäis tuollon klo 21.30 lähteä kotoonta ajamaan töihin, joten ei mahiksia päästä. Jos mulla on torstainan aamuvuoro, mun pitäis olla nukkumassa viimeistään klo 22 joten ei sillonkaan mahiksia, joten ainut vaihtoehto olis sillon kun mulla on torstai vapaa ja sekin on vain kerran kuussa joten tästä voi laskea mitkä mun mahikset on päästä treeneihin... Ja sitten kun vielä lasketaan tuohon päälle koiran jäähdyttelyt ja juottamiset ja kotona tavaroiden paikalleen laitot ja muut pikku toimet niin hellurei ja hellät tunteet! On nimittäin aikaste mahdoton yhtälö... Eli edessä olisi nyt sitten JÄLLEEN ryhmän vaihto, koska en halua maksaa täyttä hintaa siitä että pääsen kerran kuussa treeneihin... Niin ja vielä sekin että vaikka mun työajat jossain vaiheessa muuttuis niin silti ei kauheesti innosta olla arki-iltana takasin kotona ehkä just ja just puol yhentoista aikaa... Kyllä nyt vit**taapi!
Näin se elämä potkii päähän... Toivottavasti piakkoin tulis jotain hyviä uutisia ettei tarttis vaipua täysin syysmasennukseen...
Ehkä me vielä joskus päästään vauhtiin tässä lajissa... Tosin tällä hetkellä tuntuu että Veeti on jo eläkeikänen siinä vaiheessa kun meillä olis mahollisuus päästä sellaseen säännölliseen ja järkevään rytmiin... Kui just mulle käy aina näin... Niin ihan kun muille ei koskaa käy mitään... =)

Joo yritämme nousta suosta ja TAAS jatkaa uudella innolla....

Lähinä agility juttuja

Ihan ekana se suurin saavutus: Veeti meni puomin ekaa kertaa kokonaan. Ensin yksittäisenä esteenä ja sitten radan yhteydessä. Vähänkö olin tyytyväinen! Seuraavaksi alkaa operaatio A. Ihan mukavasti on muuten sujunut. Vielä hiukan haeskelen sitä oikeaa motivaattoria ja yritän omaa käyttäytymistä muokata niin että saisin parhaan mahdollisen innostuksen ja motivaation tuosta koirasta irti.

Kiskon Agility ry:llä oli tänään taas tuo mätsäri ja episagi. Vielä on paljon oppimista noista järjestelyistä mutta tämän päiväisesta sain taas paljon palautetta parannettavista asioista eli ehkä seuraava tapahtuma luistaa jälleen paremmin.
Paniikkin meinasi aamulla iskeä kun eilen maalasin vielä viimeisen kerran meidän puomin ja arvatkaa vaan oliko se kuiva tänä aamuna... Sitä sitten vähän aikaa pähkäiltiin että mitäs nyt pitäis tehä ja ajattelin että soitan ja kysyn että saataisko me Tassujen vanha puomi lainaan jos sit vastaavasti kuskattais se Suomusjärvelle minne se on ollu jo kauan matkalla. Onnkesi se onnistui ja kovasti kiitoksia Tassuille!!! Silti jouduin tekemään aika kinkkisen radan koska ne muutamat esteet piti suorittaa pariin otteeseen, jotta saatiin vaihtelua rataan. No tuntui kuitenkin että kilpailijoilla oli ihan hauskaa! Toivottavasti nyt saataisiin pikkuhiljaa hankittua taas lisää esteitä jotta saataisiin vaihtelevempia ratoja.

Eipä tässä taas muuta!

Piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa!

Enpä oo paljoon kerenny päivittelee täälläkään taas. Tässä on nyt sitten vaikka jos mitä tapahtunut tällä välillä. Veeti on edistynyt huimasti agiltyssä vaikkakin ei sitten juuri muissa lajeissa. Käytiin Danin kanssa Espanjassa vähän sukuloimassa sellasen 20 vuoden jälkeen ja Kiskon Agility ry on alkanut ottamaan tuulta siipiensä alle.

Joo Veeti on edistynyt hiumasti viime aikoina agilityssa ja nyt ei oikeestaan esteistä puutu muuta kuin kontakti esteet. En tiiä onko sillä jokin korkeiden paikkojen kammo vai miksi sinne puomille kiipeeminen on niin vaikeeta ja samoin A:lle. Kepitkään ei suju vielä ihan itsenäisesti mutta vauhti alkaa olee pikku hiljaa niin huimaa etten mie meinaa pysyy enää käsieni ja jalkojeni kanssa perässä. Ohjaus puolella ei myöskään olla juurikaan tehty muita vaikeimpia juttuja kuin valssia mutta nekin varmaan sieltä piekkoin tulee ohjelmaan mukaan.

Espanjassa todellakin käytiin tapaamassa Danin sukulaisia 20 vuoden jälkeen. Dani ei siis tiennyt/muistanut että hänellä olisi muita hengissä olevia sukulaisia Espanjassa kuin isä ja kun etsimme isää saimme kuulla että hän on kuollut, mutta samalla löysimme muita Danin sukulaisia. Löytyminen tapahtui siis viime elokuussa. Nyt kesäkuun alussa lähdimme sitten tapaamaan näitä sukulaisia ja muutenkin vierailemaan Danin kotikaupunkiin Lloret de Mariin. Sen lisäksi että matkallamme näimme jo tiedossa olleet sukulaiset saimme tietää vielä parista muusta sukulaisesta ja viellä kaiken tämän lisäksi löysimme, ihan vahingossa, Danin vanhoja kavereita, jotka ovat olleet hänen parhaat kaverit silloin pikkupoikana Lloret de Marissa ja joiden äitien kanssa Danin äiti on ollut hyvä kaveri. En ois voinnu uskoo että matka voi onnistua noin hyvin! Olen todella tyytyväinen ja Dani on varmaan onnellisempi kuin koskaan. Tässä muutama kuva sieltä.

Vasemmalta: Jordi (Danin serkku), Dani, Pilar (Danin serkku), Marta (Danin täti ja Jordin ja Pilarin äiti), minä ja Isabel (Jordin vaimo).

Tässä Andres joka oli Danin hyvä kaveri pikkupoikana ja Dani. Eikö ookki onnellinen mies tossa kuvassa?

Ja tässä kaikki kaverit ja kaverien äidit. Kuten varmaan huomaatte siellä äidit ja lapset saattavat viettää aikaa keskenään yhdessä eli siis jos meet kavereitten kanssa kahville äidit saattaa lähtee mukaan eikä se oo heille mikään ongelma, kun taas täällä se olis katastrofi ainakin meijän lasten mielestä... =)
Ylhäältä vasemmalta: nyt en oo ihan varma kirjoitetaanko se Arianna vai Adrianna (Manelin sisko), Pitonia (tästäkään en ole varma miten kirjoitetaan, mutta joka tapauksessa Manelin äiti), Ana (Andresin äiti) ja minä jos joku ei vielä tunistanu =)
Vasemmalta alhaalta: Manel (Danin vanha kaveri), Dani ja Andres.
Tässäkin kuvassa tuo mies on onnensa kukkuloilla!

Kiskon Agility ry on tosiaan saannut vähän tuulta alleen ja mä oon alkanu vetää sielä sunnuntaisin treenejä. Ihan alkeita vaan. Esteitä ei viellä kaikkia ole ja kenttä on aika surkeessa kunnossa, mutta niillä mennään mitä on ja pikkuhiljaa parannellaan kalustoa. Toistaseks sillä kentällä voi treenata kun ei mennä täyttä vauhtia ja rataa, mutta sitten alkaa tulla ongelmia jos sielä meinaa ehjänä pysyä täydessä vauhdissa. Eli jotain täytyy tehdä. Muutama uus jäsen ollaan saatu ja nettisivuja parhaillaa tehdään. Että eiköhän se siitä pikku hiljaa...

Tässä oli varmaan ne suurimmat uutiset. Yritän saada useimmin päiviteltyä...
HYVÄÄ KESÄÄ!

Päivittelyjä

Joopa joo... On vähän jääny tämä blogin päivittely...

Ollaan me kuitenkin jotain tässä välissä tehtykin. Eli agia jonkun verran, hakua vissiin muutaman kerran ja ainakin kerran jälkeä. Agility on alkanut sujumaan suht hyvin. Viime reeneissä kysyin Veetiltä että mitä sä oot tehny mun koiralle ku se meni niin hienosti. Se on kaksissa treeneissä menny tosi hyvin ja molemmat treenit on ollu TSAUlla joten saa nähä kuinka se menee Tassu kalliolla...
Haussa Veeti edelleen hakee paljon silmillä, mutta täytyy ottaa vaan toistoja sillai että maalimies on todellakin piilossa.
Jälki meni todella hyvin verrattuna siihen että ollaan otettu joskus viime kesänä yksi jälki... Pientä pyörimistä alussa mutta sitten ku vähän aikaa sähläs siinä alussa alkoi Veetillä muistua mieleen että mitäs tässä pitikään tehä...

Minusta sen sijaa on tullut kahden pikku tytön kummi! Toinen on siskontyttöni Minttu ja toinen (jonka kummi myös Dani on) on vanhan luokkakaverini tytär Emma.
Minä voitin myös pelkoni ja kävin tänään hammaslääkärissä. Johan siitä on sellainen 8 vuotta aikaa kun viimeksi kävin hampaitani tutkituttamassa... =) Ei siellä kuulemman mitään kauheen pahaa näkyny... Mutta kallista puuhaa se kyllä on! Melkein 80€ ja siinä oli jo kaikki kela korvaukset!
Ei niin paljon hyvää ettei jotain pahaakin (vai onko se toiste päin siinä sanonnassa..). Hautajaisiinkin on jouduttu ja kaikkein vaikeinta niissä oli se että niitä ei olisi kuulunut joutua pitämään vielä. Ne olivat nimittäin Danin sukulaisen hautajaiset, joka ei ollut enempää kuin 38-vuotias. Työtapaturma. Voimia koko perheelle! Elämä voittaa loppujen lopuksi!

Agia pitkästä aikaa...

Tsaukkilassa oltiin piiiiiiiiiitkästä aikaa.

Eli ollaan oltu tauolla varmaan kuukausi puolitoista. Päätin että ollaan tauolla niin kauan että saadaan koutsi tuonne TSAUn porukkaan. Torstaina sitten aloitti uusi koutsimme Kati.

Alkuun treenit olivat tietty pelkkää tason selvittelyä, mutta päästiin siinä vähän jo ihan treenaamaankin. Meillä meni alku ihan pepulleen ja ajattelinkin jo että joko se taas alkaa, mutta sitten viimeisellä treeni kerralla taisin saada vähän jo kiinni tuon koiran aivoituksista. En halua vielä riemuita, koska olen pettynyt niin monta kertaa, joten katsotaan ensin jatkoa ja riemuitaan sitten. Kiitos tästä aivoitusten selviämisestä kuuluu varmaankin ihan koko treeni porukalle, ketä siellä sitten oli paikalla, sillä ohjeita ja neuvoja sateli vähän jokaisen suusta.

Mitä sitten ihan oikeasti tapahtui? Ilmeisesti tuo koira on nallittanut minua ja monia muita ihmisiä koko pienen elämänsä. Minä ja moni muu olemme pitäneet tuota koiraa herkkänä, se nimittäin esittää sitä ihan pirun hyvin, vaikka se ei sitä ole. Sitä voi käskyttää vähän kovemminkin mitä minä olen tähän asti tehnyt sen takia kun pelkäsin että pilaan agilityn siltä. En tarkoita nyt mitään armeijamaista karjumista ja huutamista vaan sellaista hiukan ronskimpaa. Minulla kun on tapana ”kimittää” radalla käskyjä, älkääkä vaan kysykö miksi, ja kun kiinnitin siihen huomiota ja käskytin ”normaalilla” äänellä, niin alkoi mennä jo paljon paremmin. Samoin tajusin taas uutta tuosta lelun käytöstä ja siitä että ei minun tarvitse innostaa tuota koiraa viimeiseen asti vaan riittää että härnään sitä alkuun vähän, laitan lelun pois ja lähden suorittamaan. Jos koira suorittaa hyvin niin hirveet bileet pystyyn ja jos joku menee pieleen niin ei mitään ylimääräisiä riekkumisia mihinkään suuntaan vaan takasin alkuun ja menoksi. Tähän saakka olen luullut, että aina kun vien sen koiran alkuun, minun täytyy saada sille uusi vire päälle ja että ainut vaihtoehto siihen on lelu.

Täytyy sanoa että tämän koiran kanssa olen oppinut koirista varmaan enemmän kuin koko koiramaailmassa viettämäni ajan aikana. Veeti ja Wilma on kuin yö ja päivä luonteeltaan. Wilma kun on sellainen että se tekee mitä vaan ja milloin vaan kunhan saa sen pallon tai nannan ja Veetin kanssa täytyy taas olla itse yhtä kiero kuin mitä Veeti itse on. Tämä on samalla tällaista itsensä tutkiskelua… =)

Muuntelua

Vähän muuttelin blogin järjestystä, kun kerta innostuin vähän lisäilemään voita juttuja... Lisäsin mm. tuon Spanish Word of the Day kohdan ihan vaan sen takia kun opiskelen espanjaa niin ehkä oppisin jotain uusia espanjan kielisiä sanoja... =) Elukoitten esittelyt siirsin tohon ylös ku ne oli niin alhaalla... En tiiä oliko järkevää ja voi olla että laitan ne takasin tonne alas jossain vaiheessa...

Treeni puolella ei ole tapahtunut mitään erikoista. Taidettiin me kerran käydä treeneissä tässä välissä , mutta se ei mennyt mitenkään päätä huimaavan hyvin. Otettiin sen lelun avulla pientä radan pätkää, mutta pulun paska vei voiton ja sen takia treenit meni päin honkia. Sitä paitsi mä varmaan poden jotain kevät masennusta kun tuntuu ettei mikään kiinnosta. Yritän tässä samalla nimittäin vääntään espanjan esseetä, mutta jostain syystä ajaudun aina tekemään jotain muuta... Ja se essee on jo pari viikkoa myöhässä... Koira hommissa oon yrittäny lohduttaa itteäni että Pirkko sano että Pepe kehittyi hitaasti eli ehkä Veetikin kehittyy vaan hitaasti tai sit yritän vaan huijata itteeni...

Tottis treenit on jäänyt aika vähälle kun tässä on nyt säädetty suuntaan jos toiseenkin. Tassujen agi treenit on jääny muuten vaan väliin ja TSAUlla meijän porukal on täl hetkel sellanen tilanne että meil ei täl hetkellä oo vetäjää tosin uusi vetäjä aloittaa vissiin huhtikuun aikana, joten ehkä me vielä päästään säännöllisesti treenamaan...

Vähän on jääny....

Vähän on jäänyt nää päivittelyt, mutta ei tässä mitään erikoista ole tapahtunut. Agi treenit on jäänyt aika vähälle kun jos en ole ollut kipee niin treenit on peruttu.

Tokoilua ollaa edelleen harrastettu kotosalla ja nyt ollaan sivulle tulossa siinä vaiheessa että nimeän sitä parhaillaan. Maahan menoa yritän vielä saada nopeammaksi, voisin oikeastaan tänään kokeilla vielä yhtä keinoa saada sen nopeammaksi ja sit jos se ei onnistu niin siirryn vaan suosiolla siihen paikallaan oloon ja kysyn viisaimmilta apua... Päätin nyt että minulla on yksi sana sivulle tuloon ja seuraamiseen.

Sunnuntaina Veeti oli mun mukana TSAUn kisoissa ja se teki varmaan ihan hyvää, kun ei oo poika käyny pitkään aikaan missään isoissa tapahtumissa. Otettiin sieläkin vähän leikkimistä ja putkea. Se meni oikein hienosti vaikka olikin melua, ihmisiä ja kilpailevia koirakkoja meni vieressä. Eilen kokeilin pitkästä aikaa kotona tuota samaa mutta hypyllä ja se meni myös hyvin, itse asiassa paljon paremmin kuin osasin odottaa. Ehkä me sittenkin päästään vielä ihan kunnon radalle! =)

VEETI 1 VEE!

Veeti täyttää tänään 1 vee! Mitään erikoista ei oo tehty ku mamma on edelleen vähän kipee, mut kai sitä tässä vielä jotain kivaa keksitään! Treeneihin olis tarkoitus mennä ilalla, mutta nyt alkaa näyttää siltä että siellä ei ole ketään muuta kuin me...

Tässä vielä (vihdoin ja viimein) talvinen kuva Veetistä.

Ja tässä vielä pentu kuva...

VK7

Suunnitelma oli (10.2.2008):

Eli tarkoituksena olisi edelleen vahvistaa sitä maahan menoa käskystä, mutta myös harjoitella sivulle tuloa. Maahan menon vien eri paikkoihin ja vahvistan sitä niin ja sivulle tuloa muistellaan ensin nannan kanssa ja sitten yritän saada käsi liikkeen ja nanna vedot mahdollisemman minimiin. Sitä en tiedä saanko Veetin tarjoamaan sitä itse mutta ainakin se mahdollisemman pieni apu ja sitten alan nimeämään.

Tulokset ovat:

Eli maahan menoa on vahvistettu ja Veeti menee käskystä maahan, mutta se voisi olla tietenkin vähän nopeampi. Sivulle tulo on siinä vaiheessa että ei tarvitse ”viedä” Veetiä siihen asentoon vaan pidän nannaa kiinni kyljessäni ja Veeti hakee itse siihen paikkaan. Hiukan saatan joutua avittaamaan, mutta hyvin vähän. Seuraavaksi pitäisi varmaan alkaa haihduttamaan sitä kättä edemmäs ja lopuksi ihan suoraksi sivulle…

Agia Tsaukkilassa 14.2.2008

Tsaukkilan treenit jälleen.

Harjoituksina oli hyppy-putki ympyrää missä oli hyppy-hyppy-putki mutkalla ja hyppy-hyppy edellisten hyppyjen rinnalla ja toinen putki mutkalla. Tämä tehtiin ensin ihan normaalisti ympyränä ja sitten tehtiin hypyt ristiin niin, että tehtiin valssi väliin. Toisena harjoituksena oli hyppy neliö missä tehtiin välistä vetoja.

Me ei sitten kuitenkaan tehty noita harjoituksia sen kummemmin vaan keskityimme siihen että meillä olisi kivaa ja saisin vihdoin ja viimein Veetin palkattua lelulla. Veetillähän on paljon enemmän tekemisen intoa kun sen kanssa riehutaan siellä kentällä, mutta se lukee minua niin tarkkaan että minulla ei tarvitse kuin vähän hartiat laskea tai tulla jokin muu huomaamaton ele mikä tarkoittaa Veetille, että jaaha tein taas jotain väärin ja siten se alkaa haistella maata. Joten leikin Veetin kanssa kentällä ja aina kun sain sen irti lelusta, niin käskin hypätä hypyn tai mennä putkeen ja sitten taas leikittiin. Tämä ei vaan ollut niin yksinkertaista juuri tuon haahuilun takia ja kotiläksyksi saatiin leikkiä yhden hypyn ympärillä ja hyppiä sitä siinä lomassa. Minä sain noottia siitä, että kehun liikaa tai ylipäätäs hölötän liikaa. Mutta kun minusta tuntuu aina, että jos minä en hölötä tai kannusta, niin Veeti leikkii vielä vähemmän. Täytyy varmaan vaan koittaa mitä se tekee jos minä en sano paljoon mitään.

Itse olin vähän masentunut treenien kulusta, kun ajattelin, että joko me taas joudutaan taantumaan siihen leikkimiseen, mutta sen kerran koutsi, Anette, ja treeni kaveri, Jaana, olivat sitä mieltä, että se meni paremmin kuin pitkään aikaan. Itse en sitä vaan oikein huomaa. En voi todeta mitään muuta kuin, että paljon on opittavaa.

Ilmeisesti treeni oli kuitenkin suhteellisen rankka Veetille, koska kun päästiin kotiin, Veeti meni suhteellisen nopeasti käärölle olkkarin lattialle. Yleensä se pippaloi vielä vaikka kuinka kauan edes takaisin taloa.

Tein tuossa juuri tuollaisen vitamiini tarkistuksen. Eli kaivoin Malin Ekblomin kirjan, Koiran luonollinen ruokinta, esiin ja sieltä vitamiini taulukon. Siinä taulukossa kun on lueteltu vitamiini, vaikutukset, puute, lähteet ja muuta, niin merkkasin tuosta lähteet luettelosta hihglight -kynällä ne ruoka-aineet mitä Wilma saa ja mitä Veeti saa, eri taulukoihin tosin. Enkä minä ihan hakuteillä tuossa barfissa ole kun jokaiseen laatikkoon tuli merkintöjä ja suunnitelmissa olevatkin ainekset ovat oikeaan suuntaan. Eihän tämä tietenkään ole se ainut asia mikä ohjaa barfia, mutta yksi hyvin tärkeä osa. Täytyy muutenkin lueskella tuota kirjaa taas pitkästä aikaa.

VK6 Teema ja tulokset

Suunnitelma oli:

Nyt olisi sitten tarkoitus alkaa nimeämään tätä liikettä. Käsky sanaksi ajattelin pelkkää MAA sanaa ja sanon sen sellaisella matalalla äänellä. Opin minä jotain sieltä Kaisa Hilskan kurssilta eli pidä käsky sanat lyhyenä. Eli ensi viikko menee vielä tämän parissa, koska nimeämiseen tarvitaan paljon toistoja, mutta kun alamme harjoittelemaan sitä paikalla oloa niin otan ohelle myös jotain muuta.

Tulokset ovat:

Joo kiire ja laiskuus iski jälleen. Nuo on kyllä kaksi petollisinta asiaa tässä tottis ja toko treenaamisessa. No onneksi ei ole kiire mihinkään tuon koiran kanssa. Eli ehdittiin peräti kolme kertaa ottamaan tuota nimeämistä ja se ei kyllä oikein riitä. Hienosti se sitä maahan menoa tarjoaa mutta en usko että on vielä tajunnut että sana MAA tarkoittaa sitä itse liikettä.

Leena Piiralla

Oltiin sitten viime perjantaina Leena Piiralla. Päätin tuossa sen lantio episodin jälkeen että käydään noin puolen vuoden välein Piiralla ihan vaan hierottavana ja muutenkin tarkistamassa että ei ole mitään jumiutumia ja muita.
Kaikki tuntui lantion osalta olevan ihan kunnossa, mutta reisien lihakset on piukat ja niitä pitäisi nyt venytellä. Veeti kiertää mielellään taka jalkoja ulospäin ja se johtuu juuri näistä reisien kireydestä. Eli laukassa Veeti heittää taka jalkoja ulospäin ja istuessaan varsinkin oikean puolen takajalka saattaa harottaa ulospäin.
Veeti selvästi nautti käsittelystä niin kauan kunnes Leena osui johonkin kireeseen tai kipeeseen kohtaan. Reisien venytykseen saatiin ohjeeksi laittaa taka jalka polven kohdalta koukkuun ja polvi suoraan etujalkaa kohti, vedetään taaksepäin ja hierotaan samalla reisilihasta. Tätä pitäisi tehdä nyt sitten n. joka toinen päivä tai kolme kertaa viikossa.
Puhuin myös Leenan kanssa siitä kun Veeti syö toisten koirien kakkaa ja hän ehdotti myös tätä ananasta ja sitten maitohappobakteereja. Kävin samalla reissulla hakemassa noita maitohappobakteereja ja nyt kokeillaan sitä sitten.

Agia Tsaukkilassa 7.2.2008

Tsaukkilassa oli jälleen treenit. Tällä kertaa Jaana K oli kouluttajana ja täytyy sanoa, että sain ihan uutta rohkaisua edetä harjoituksissa ja myös tuohon leikkimiseen saatiin taas uutta puhtia ja yritän nyt sisältää kaikkia näitä asioita tämän vajaan viikon aikana jotta sama puhti säilyisi muissakin treeneissä.

Otimme sellaisen radan pätkän missä oli kolme estettä vierekkäin ja putki vastakkaisella puolella. Ideana oli välistä veto eli lähdetään ensimmäisen esteen sisäpuolelta ja vedetään koira aina välistä ja kolmannen hypyn jälkeen vähän niin kuin palkaksi putkeen minkä jälkeen tietty se oikea palkka. Otimme myös sitä ylösmenokontaktia.

Ensin Veeti ei halunnut tehdä sitä harjoitusta ollenkaan ja heti ensimmäisen hypyn jälkeen se lähti haahuilee pitkin kenttää. No nanna ja lelu houkuttimena sain sen huomion pikku hiljaa minuun ja saimme harjoituksen kokonaisuudessaan tehtyä, mutta haahuilua oli edelleen.
Minähän en ole palkannut suoraan esteeltä lelulla koska siinä yleensä aina käy niin että Veeti hylkää sen lelun melkein heti. No nyt kokeilimme jälleen sitä ja Jaana puuttui siihen leikkimiseen niin että saimme kuin saimmekin Veetin vielä leikkimään sen jälkeen kun se oli hylännyt lelun. Nyt yritän opetella ja sisäistää näitä uusia leikkimistapoja, jotta saisimme samalla draivilla muutkin treenit sujumaan. Kokeilimme myös leikin lomassa esteiden suorittamista ja näytti että Veetillä oli ihan oikeesti kivaakin. Meillä oli myös rimat hiukan korkeammalla.
Ylösmeno kontaktia otimme myös leikin avulla niin että Jaana palkkasi kontaktille namilla ja minä leikitin sen jälkeen.

Tosiaan nyt täytyy alkaa käyttää tuota leikkimistä enemmän ja yrittää saada Veetille niin kova himo tuonne agility radalle että se ei meinaa housuissaan pysyä!

Agia TassuAreenalla 5.2.2008

Viime tiistaina otettiin niitä samoja kuin ennenkin eli jotain suoraa ja pientä mutkaa ja sitten sitä ylösmeno kontaktia.

Tänään Veetillä ei ollut sellaista fiilistä kuin yleensä. Itse asiassa Veeti oli aika vaisu enkä tiedä johtuiko se siitä että otin sen autosta suoraan kentälle leikkimään vai jostain muusta. Ratoja en muista tarkkaa, koska Veetin vaisuus oli se mihin kiinnitin eniten huomiota.

Ylösmeno kontaktit menivät todella hyvin vaikka Pete oli pitämässä nannaa kontaktilla. Myös suora meni hyvin kun laitoimme nanna purkin suoran päähän ja minä vain lähetin Veetin purkille.

Viikon ainoat harjoittelut eli VK5 Teema ja tulokset

Suunnitelma oli:

Tarkoituksena olisi saada Veeti tarjoamaan edelleen sitä maahan menoa vaikka seison tai olen jotenkin muuten. Eli edelleen sitä samaa. Jatketaan vain siitä mihin jäätiin viime viikolla.

Treeni meni:

Veeti on selvästi jo oppinut että vaikka tekisin mitä niin aina mennään maahan oikeaoppisesti. Huomasin kyllä että välillä Veeti yritti tarjota ensin takamusta ja mietinkin että voiko se johtua siitä että sillä kertaa ollaan tehty liikaa vai onko se vaan jokin muisti katkos. Yleensä en ole tämän jälkeen ottanut kuin yhden onnistuneen suorituksen ja lopettanut siihen. Meillä on kyllä ollut nämä harjoitus tuokiot sellaisia että minulla on kädessä n. 5-10 makupalaa ja näitä sarjoja ollaan otettu sellainen 3-4 kertaa, joten ei pitäisi olla kauhean pitkiä tuokioita kun tehdään. Olen myös vaihdellut Veetin kanssa sitä harjoitus muotoa saman treenin aikana eli välillä vaan vien sen nannan kanssa maahan, välillä tehdään niitä vipujalkoja nannan kanssa ja välillä odotan että Veeti tarjoaa itse.

Viime viikolla otimme muistaakseni 5 päivänä harjoitus sarjoja 1-2 kertaa. Jo heti ensimmäisellä kerralla Veeti tarjosi maahan menoa oikeaoppisesti kun minä seisoin. Ihan vahingossa tosin, mutta annoin hurjat kehut ja paljon nannaa siitä ja näin Veeti alkoi tarjota sitä koko ajan. Loppu viikko sitten vaan vahvistettiin tätä käyttäytymistä.

Piiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa Hakua Antolassa 26.1.2008

Pitkästä aikaa päästiin treenaamaan hakua.

Otettiin kolme äijää haamuina johonkin 30-40 metriin.

Ensimmäinen äijä oli jotenkin erittäin vaikea eikä löytynyt heti. Otettiin tähän väliin toisella puolella oleva äijä mikä löytyi heti ensimmäisellä yrityksellä. Se edellinenkin äijä löytyi kun vähän aikaa jahdattiin. Kolmas äijä löytyi myös heti ensimmäisellä kerralla.

Ensimmäinen tosiaan oli vaikea ja keskilinjalle näytti että Veeti kiersi monta kertaa sen piilon mutta ei vain hokannut mistä haju tulee. Veetillähän on sitä vikaa että se etsii silmillä todella vahvasti eikä ilmeisesti vielä osaa seurata hajua. Todella hyvin Veetillä kuitenkin riitti motiivia hakea eikä hevillä jättänyt hakua kesken. Toisella äijällä Veeti haki edelleen silmillä, mutta pääsi niin lähelle piiloa että haju tuli niin voimakkaana että Veeti ei voinut enää mennä ohi. Se edellinen äijä oli edelleen vaikea ja lähetin Veetin muistaakseni kaksi kertaa kunnes äijä löytyi. Kolmas äijä oli vähän samanlainen kuin toinen äijä eli ensin silmillä ja sitten erittäin voimakas haju.

Olin todella tyytyväinen Veetin motivaatioon. Yllätyin että Veeti etsi niin innokkaasti ja sitkeästi ja vaikka heti ei tullut löytöä se lähti seuraavalle ihan yhtä innokkaasti. Tämän treenin jälkeen oli jälleen hyvä mieli.

Piiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa Hakua Antolassa 26.1.2008

Pitkästä aikaa päästiin treenaamaan hakua.

Otettiin kolme äijää haamuina johonkin 30-40 metriin.

Ensimmäinen äijä oli jotenkin erittäin vaikea eikä löytynyt heti. Otettiin tähän väliin toisella puolella oleva äijä mikä löytyi heti ensimmäisellä yrityksellä. Se edellinenkin äijä löytyi kun vähän aikaa jahdattiin. Kolmas äijä löytyi myös heti ensimmäisellä kerralla.

Ensimmäinen tosiaan oli vaikea ja keskilinjalle näytti että Veeti kiersi monta kertaa sen piilon mutta ei vain hokannut mistä haju tulee. Veetillähän on sitä vikaa että se etsii silmillä todella vahvasti eikä ilmeisesti vielä osaa seurata hajua. Todella hyvin Veetillä kuitenkin riitti motiivia hakea eikä hevillä jättänyt hakua kesken. Toisella äijällä Veeti haki edelleen silmillä, mutta pääsi niin lähelle piiloa että haju tuli niin voimakkaana että Veeti ei voinut enää mennä ohi. Se edellinen äijä oli edelleen vaikea ja lähetin Veetin muistaakseni kaksi kertaa kunnes äijä löytyi. Kolmas äijä oli vähän samanlainen kuin toinen äijä eli ensin silmillä ja sitten erittäin voimakas haju.

Olin todella tyytyväinen Veetin motivaatioon. Yllätyin että Veeti etsi niin innokkaasti ja sitkeästi ja vaikka heti ei tullut löytöä se lähti seuraavalle ihan yhtä innokkaasti. Tämän treenin jälkeen oli jälleen hyvä mieli.

VK4 Teema ja tulos

Suunnitelma oli:

Teemana pysyy maahan meno, mutta tällä kertaa olisi suunnitelmissa suodattaa minun eri asennot. Eli vaikka minä seisoisin päälläni, niin Veeti tarjoaa minulle oikeaoppista maahan menoa. Alkuun varmaan tavoitteeksi kyykky tai polvillaan oleminen, mutta jos kaikki menee hyvin ja Veeti oppii samaa tahtia kun ennen niin mielellään jo sinne seisomiseen saakka.

Ja tulokset ovat:

Viikolla 4 iski laiskuus enkä harjoitellut kuin muutamana päivänä, mutta sitäkin useampaan otteeseen. Vaikka laiskuus tosiaan iski, pääsimme tavoitteeseemme ja Veeti tarjosi oikeata maahan menoa vaikka olin polvillani.

Ensimmäinen agi "koutsaus" Tsaulla 24.1.2008

Tsau hallilla oltiin ja oli minun vuoro ”kouluttaa”. Päätin että otan noita irtoamisharjoituksia edellisestä ASB-lehdestä. No se nyt oli sitten varmaan ihan sama mitä minä olisin siellä ”kouluttanut” kun porukkaa oli hurjat kolme koirakkoa minä mukaan lukien, mutta ehkä parempi niin. Ikinä en ole ketään kouluttanut joten ei varmaan järin antoisat treenit.

Meillä treenit jäi aika vähäisiksi. Otettiin vaan sitä kamalaa rengasta, ylösmeno kontaktia ja ihan jotain pientä hyppyä ja putkea.

Rengas ei meinannut taaskaan onnistua, mutta käännettiin se matalalle ja otettiin muutaman kerran ja taas käännettiin maksi renkaaksi ja johan alkoi sujua.
Ylösmeno kontaktia otettiin niin että Timo piti nannaa kontaktilla ja minä lähetin Veetin kontaktille. Se meni todella hienosti. Veeti meni suhteellisen nopeasti maaten kontaktille.
Myös nuo muutamat hypyt ja putki meni ihan ok vaikka otin ne vähän niin kuin ohimennen.

Agirähinää TassuAreenalla 22.1.2008

Harjoituksena otettiin neliötä, keppejä pujotellen, ylösmeno kontaktia, suoraa missä oli viisi estettä ja viimeisen esteen jälkeen piti vaihtaa suuntaan ja kolmen esteen suora jossa oli päässä putki mutkalla.

Neliö meni ihan ok. Muutama ohitse meno tuli mutta ne oli niin pieniä.
Keppien pujottelu meni hyvin ja Veetillä alkaa olla aikamoinen kiire niitten keppien kanssa. Hyvä että itse pysyy perässä.
Viiden esteen suora meni jotenkin näin: hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy kierto putki-hyppy-hyppy-hyppy. Tämä meni myös erittäin hyvin molemmilta puolilta. Enää ei myöskään tarvitse olla näyttämässä putken suulla vaan kauempaakin riittää.
Viimeinen harjoitus meni taas näin: hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy-hyppy. Se meni myös hyvin, sitä kokeiltiin milloin miltäkin puolelta eli vaihdoin ja en vaihtanut puolta kun Veeti oli putkessa ja sama lähdössä.

Veeti kuunteli hyvin ja nostamalla vauhtia noilla suorilla sain Veetin menemään paremmin esteitä eikä niinkään seuraamaan minua.

Erittäin huonosti meni se että Veeti pääsi ottamaan yhteen treenikaveri Montyn kanssa, joten Veetin ego kasvoi varmaan huiman hyppäyksen.

Tosiaan huomattiin Peten kanssa, että mitä kovempaa minä juoksen niillä suorilla, sitä paremmin Veeti menee esteitä. Eli ilmeisesti Veeti on todella tarkka siitä minun liikkeestä ja ottaa sen imun minun liikkeestä. Vielä kun osaisi itse käyttää sitä hyväkseen.

Onneksi tuo tappelu ei vaivannut Veetiä loppu harjoituksissa. En tiedä mahtoiko Veeti saada lisä potkua siihen tappeluun siitä kun pidin Veetin hallissa kun Jesse tuli harjoittelemaan ja siinä vaihdettiin hau suuntaan jos toiseenkin.

Väitän kyllä edelleen että Veeti ei hyökkäille omaksi huvikseen muitten urosten kimppuun vaan kyllä se saa sen signaalin siltä toiselta urokselta. Se miksi olen tätä mieltä on se, että se tulee todella hyvin toimeen monen tuntemattomankin uroksen kanssa kunhan ne ei ensi töikseen katso väärin tai näytä hammasta... Vaikka toisin minulle väitettiin... Veeti kyllä selvästi ihan tarkoituksella meni kiusaamaan Montya kun tiesi että kun menee tarpeeksi lähelle niin se hyökyillee päin. Ja siinä hyvä syy puolustaa itteensä. Mutta jos näitä alkaa enemmänkin tapahtua, täytyy alkaa ottamaan kovempaa otetta ja muutenkin yrittää suodattaa sitä pois.

VK2 ja VK3 teeman tulokset

Sain tuolaisen influenssan poikasen heti maanantaina ja jo tiistai illalla ja keskiviikkona olin ihan kuoleman kielissä. Mutta nyt alkaa taas elämä voittamaan! Ja nyt siihen maahan menoon.

Suunnitelma oli:
VK 2 teemana oli maahan meno käskystä, mutta huomasin että Veeti tarjoaa minulle jatkuvasta istumisen kautta maahan menoa ja näin ollen puolet VK2 on ollut maahan meno tekniikan harjoittelua ja VK3 tulee olemaan myös.

Ja tulokset:
Tein Veetin kanssa tuota maahan menoa nannan kanssa vetämällä ja vipujalka harjoituksena eli vipujaloilla maahan ja seisomaan. Tein näitä harjoituksia kerran tai kaksi päivässä ja kaksi päivää jäi väliin kun en voinut tehdä harjoituksia.

Kokeilin miten Veetille on mennyt päähän se maahan menon oikea tekniikka. Ensin otin lyhyen nannalla veto maahan -harjoituksen, sen jälkeen oli pieni tauko ja sitten näytin vielä kerran mitä piti tehdä ja jäin odottamaan oma aloitteista toimintaa. Jälleen Veeti meni ensin istumaan ja sitten maahan. Hyvä etten alkanut itkeä. Näytin Veetille jälleen miten se oikeasti kuuluisi tehdä ja jäin taas odottamaan. Tämäkään ei vielä auttanut. Seuraavaksi tein niin että istuin lattialle risti-istunnassa ja pidin kädet (missä oli nannoja) edessä lähellä lattiaa. Näin sain Veetin tarjoamaan oikeaoppista maahan menoa. Jokaisen suorituksen jälkeen hivutin pikkuhiljaa käsiä taemmas ja kauemmas lattiasta. Loppujen lopuksi oltiin siinä tilanteessa, että minulla oli kädet selän takana ja Veeti osasi silti tarjota minulle oikeaoppista maahan menoa. Tähän olin tyytyväinen.

Nopeus on ehkä hiukan vielä hukassa mutta ero vanhan ja uuden maahan menon nopeudessa on huomattava.

17.1.2008 Agi Tsaukkilassa

Tsau halli.

Otin ylösmeno kontaktia sekä puomilla että A:lla, rengasta ja ihan pujottelu keppejä. Sitten otimme kolmen esteen suoraa pari kertaa eri variaatioilla ja kujia.

Kontaktit meni hienosti ja alkaa tuntua, että Veeti hakee niitä jo jonkun verran itse. Ainakin kovin hän kävi vielä harjoituksen jälkeen painamassa etu tassulla A:n kontaktia, vaikkakin me ollaan harjoiteltu sitä maahan menoa siinä kontaktilla.
Rengas otettiin kanssa ja se meni alkuun todella hyvin, mutta yhtäkkiä Veeti ei enää suostunut hyppäämään. Se ei törmännyt siihen eikä se muutenkaan mielestäni koskenut siihen millään lailla, mutta yhtäkkiä tuli stoppi. Sain kuitenkin Veetin vielä kerran hyppäämään onnistuneesti ja palkkasin ja kehuin ruhtinaallisesti ja jätettiin se este siihen.
Keppejä otin kerran molemmilta puolilta ja ne ehkä vähän tökki vaikka vauhtia tuntui pojalla olevan. Tein ne peruuttamalla ja kädellä vetämällä.
Suora oli hyvä ja kaksi ensimmäistä kertaa otin niin, että juoksin kerran molemmilla puolilla koiran mukana ja kaksi viimeistä otin niin, että en juossutkaan mukana vaan jäin taakse ja Veeti joutui etenemään yksin. Eipä tuntunut pojalla tulevan mammaa ikävä kun nanna purkki oli suoran päässä.
Kujat otin taas muutamaan otteseen eri puolilta ja viimeisillä kerroilla kasvatin vähän lähetys matkaa. Eipä tässäkään ongelmia ollut.

Kummasti nuo aina vaan onnistuu nuo harjoitukset. Ainut takapakki oli se rengas ja katsotaan nyt sitten ensi kerralla, että kummeksuuko Veeti sitä rengasta vielä. Syytä en tosin tiedä miksi Veeti yhtäkkiä pisti jarrut kiinni. Olisiko se sittenkin jotenkin vähän lyönyt jonkun polven tai vastaavan siihen ja sen takia ei halunnut sitä enää hypätä. Mene ja tiedä. Pääasia että saatiin onnistunut suoritus viimeiseksi.

VK2 ja VK3 Teema

Meillä oli teemana ensi käskystä maahanmeno, mutta huomasin että Veeti tarjoaa mulle koko ajan istumisen kautta maahanmenoa joten aihe muuttui siis maahanmeno tekniikan harjoitteluksi. Ja koska en ole kerennyt harjoittelemaan kuin muutaman päivän tuota maahanmeno tekniikkaa niin jatkamme sitä vielä ensi viikon.

TSAU agi 10.1.2008

Tsaukkilassa torstai treenit.

Taaskaan en ole kerinnyt tekemään mitään suunnitelmia. Mutta treeni meni näin: Aluksi otin Veetin kanssa toisella kentällä rengasta ja A:n ylösmeno kontaktia. Omalla kentällä otettiin sellainen suora missä oli kaksi hyppyä rengas ja pöytä. Kolmannella harjoituskerralla otimme hyppy neliössä kaikki helppoja käännöksiä (eli ei valsseja eikä muita vaikeita) ja yhdistin siihen vielä yhden putken joka oli siinä ihan vieressä mutkalla.

Rengas sujui todella hyvin. Otin sitä ihan yksikseni ja näytin vaan nannalla Veetille mihin sen täytyy mennä ja hyvin poika muisti edelliseltä kerralta että tuosta renkaan läpi täytyy mennä. Veeti hyppäsi hienosti renkaan ja vaikka vaihteli puolta ja suuntaa niin se ei haitannut. Jouduin kuitenkin olemaan tosi lähellä, mutta se on pikku seikka kun tämä oli vasta toinen kerta kun otimme rengasta.
A:n ylösmeno kontakti oli hiukan hukassa, kun ei olla pitkään aikaan otettu MITÄÄN ylösmeno kontaktia. Hetken aikaa siinä muisteltiin että kuinkas se nyt olikaan ja kummasti se vaan alkoi sieltä löytyä. Täytyneen alkaa ottamaan tuota ylösmeno kontaktia joka kerta kun ollaan treeneissä, niin josko se sitten alkaisi iskostua tuon karva-apinan (rakkaalla lapsella on monta nimeä =)) päähän.
Tuo suora tehtiin niin että palkitsin kahden ensimmäisen hypyn jälkeen ja sitten jatkoimme renkaan ja pöydän yhdessä. Tämä meni oikein hyvin ja rengas ja pöytäkin onnistuivat heti ensimmäisellä kerralla. Olin oikein tyytyväinen!
Tuossa neliössä tehtiin käännös vasemmalle, käännös oikealle, sitten tehtiin niin että mentiin suoraan kaksi hyppyä ja sitten se 270 asteen käännös ja hypättiin yksi hyppy ja koska Veeti näytti siltä että olisi voinut hypätä sen neljännenkin hypyn mikä oli suoraan edessä tuon kolmannen esteen jälkeen, niin otimme saman homma uudestaan ja menimme sen neljännenkin. Tämän jälkeen pyörittelin Veetiä vielä hetken siihen mutka putkeen ja yhdistin siihen muutaman hypyn mitä siinä sattui olemaan lähellä. Tosi hyvin meni. Olin todella yllättynyt että Veeti ei kauheasti haahuillut vaan ihan oikeasti seurasi minun tekemisiä ja teki käskyjen mukaan. Okei ensimmäisellä kerralla, kun tethiin tuo 270 asteen käännös, niin Veeti meni yhdelle esteelle, mikä oli hiukan kauempana kakkos esteen jälkeen ja 90 asteen kulmassa kakkos esteeseen nähden ja rima maksi korkeudessa. Tosin Veeti ei hypännyt sitä vaan meni ali, mutta näytti siltä että oli aikeissa hypätä sen, mutta hannas koska rima oli niin korkealla. Olisikohan nyt niin että Veeti alkaa pikku hiljaa itse lukemaan rataa...?

Veetillä oli jälleen hyvä fiilis ainakin minun mielestä ja yritin pitää sitä yllä koko ajan just juoksemalla joka paikkaa ja ”härnäämällä” Veetiä. Tuosta renkaasta olin todella yllättynyt että se meni noinkin hyvin kun ei olla kuin kerran aikaisemmin otettu.

Nuo mutkat hidastavat selvästi vauhtia ja täytyykin varmaan siinä ohella pitää edelleen ne suorat sen namipurkin kanssa, koska ne selvästi kasvattavat sitä vauhtia.

Veeti oli koko ajan oma itsensä, paitsi siellä kentällä se tuntui olevan erityisen innokas. Veeti on alkanut leikkimään todella hyvin myös hallissa, ja olen todella tyytyväinen siihen. Nyt voin käyttää sitä leikkimistä aina harjoitusten välissä vireen pitämiseksi, tosin alkaa tuntua siltä että Veeti pitää huolen siitä vireestä ihan itse. Se nimittäin raivoaa ja hyökkii kentälle päin kun joku muu menee siellä! Eilen ei ehkä niin paljoon kun rauhoittelin sitä.

TSAU agi 3.1.2008

TSAU halli

Jälleen kerran minulla ei ollut mitään suunnitelmaa, kun tuntuu että aika menee niin nopeasti, ettei meinaa ehtiä tekemään mitään. Jos espanjan opettajani lukisi tätä, niin hän varmaan olisi samaa mieltä… On nääs nuo espanjan tehtävät vieläkin vähän kesken :-o …

Treeni meni kutakuinkin näin: ensin ihan kolmen hypyn suora, jota mentiin muutamaa otteeseen, rengas este suorituksena ja sitten kamala este hässäkkä, jossa oli 5 estettä, mutta mistä me suoritimme vain 4. Esteet olivat näin: hyppy-hyppy suorassa, hyppy 90 astetta vasemmalle, hyppy 90 astetta vasemmalle ja hyppy 180 astetta oikealle. Toiseen käännökseen piti tehdä valssi.

No kolmen suorassahan ei ollut mitään ongelmaa.

Rengas oli ensin vähän pelottava mutta sekin mentiin ja lopulta se ei ollut enää yhtään pelottava. Minä kun olen edelleen aika amatööri koira hommissa, niin en aina oikein tiedä että mikä olisi parhaaksi koiralle. Veeti on vielä kaiken lisäksi ensimmäinen koira mikä minulla on ollut pennusta saakka ja jonka kanssa olen tähdännyt harrastuksiin pennusta saakka joten se mikä olisi parasta sille, ei aina ole päivänselvää. Tämän takia joudun sitten kuuntelemaan eri puolilta neuvoja ja kuten kaikki tietävät lähestulkoon jokaisella on eri kuva kaikesta. Näin tässä rengas hommassakin sitten oli ja me menimme maksi renkaan, koska treeni kaverit olivat sitä mieltä että se kannattaa saman tein aloittaa sillä korkeimmalla.

Sama juttu oli tuossa este hässäkässä, että olin vähän niska karvat pystyssä, että kuinkahan tässä mahtaisi käydä. Mutta ne neljä ensimmäistä estettä me selvitettiin valssin kera ja usein palkkaamalla. Eli ensin yksi osa ja palkka, sitten toinen osa ja palkka. Tämä kuitenkin oli sen verran haastava harjoitus että päätin treenit leikkimiseen ja sitten lähettiin kävelemään.

Vaikea treeni oli tuon viimeisen harjoituksen takia, mutta treenit kuitenkin onnistui paremmin kuin uskalsin kuvitella!

Tällä kertaa en saanut ihan sellaista drivea päälle mitä edellisessä treenissä, mutta Veetillä tuntui oleva hauskaa ainakin siellä radan reunalla. Nimittäin, kun lähdin vessassa käymään ja jätin Veetin Tuijalle hoivaan, niin ei mennyt kun hetki, kun Veeti alkoi elämöidä siellä radan reunalla, kun joku nopeampi koira meni hänen esteitään. Tuija vaan huuteli, että täällä on tuollainen hurja pieni aussie poika, ja minä takaisin, että täytyyhän sitä nyt vähän huutaa, kun joku muu pitää hauskaa hänen esteillään.

Agi Tassuareenalla 1.1.2008

Tällä kertaa ei ollut suunnittelu osuutta ollenkaan, kun minä olin niin pää pilvissä siitä mutkan suorittamisesta. Harjoitukset menivät jotenkin näin: Ensin hyppy-pituus-hyppy pari kertaa ja molemmilta puolin, sitten hyppy-pituus-hyppy 90 asteen kulma vasemmalle ja hyppy. Tuota kulmaa loivennettiin noin 45 asteen kulmaan. Tässä välissä pidettiin tauko. Toinen harjoitus oli sitten sama alku, mutta tällä kertaa käännyttiin oikealle, jossa oli hyppy ja kun tämä oli suoritettu kunnialla, niin otettiin lopuksi neljän esteen suora mikä oli muuten sama, mutta neljäs este oli suora putki.

Suora meni hienosti. Siinä ei ollut mitään ongelmaa. Mutka tehtiin niin että oli kiinni pitäjä ja purkin pitäjä. Näin minä pääsin hiukan edelle, jotta olisin mutkassa ajoissa. Mutkakin meni hienosti vaikka olikin tiukka mutka. Syy miksi sitä loivennettiin, oli se että minä pysähdyin kolmannelle esteelle kutsumaan Veetiä ja se ei sitten ollut hyvä asia. Joten loivennettu mutka otettiin sitten niin että minä juoksin koko ajan ja sekin onnistui hyvin.

Oikealle kääntyminen otettiin ihan saman lailla paitsi että tällä kertaa minulla ei ollut koiran pitäjää ja se aiheutti sen että Veeti yritti oikaista suoraan Peten luo, joka edelleen piteli purkkia. Kun saatiin pitelijä koiralle niin homma alkoi heti pelaamaan. Jätimme tämän tähän kerta onnistumiseen ja kokeilimme suoraa. Tässähän haasteena oli se putki, mikä ei ihan heti onnistunut vaan kaivattiin pientä avitusta Peteltä jonka jälkeen se jälleen onnistu.

Yllättävän pieniksi ne mutkien kaarrokset sitten pieneni kun Veeti sai vähän vihiä mistä oli kyse. Erityisesti onnistuin siinä mitä Mika tuossa viime kommentissaan sanoi eli ”yritä pitää harjoitusten aikana vire mahdollisemman ylhäällä”. Tein sellaisia pyrähdyksiä aina kun siirryttiin paikasta toiseen ja otin koiran siihen mukaan. Harjoitusten alussa aina juostiin kentälle ja vähän revittiin patukkaa, samoin kun harjoitusten jälkeen kun lähdettiin kentältä.

Huonosti meni se, että en hiljentänyt Veetiä kentän laidalla, vaan vein sen autoon… Osa syy oli se, että meidän uusi treeni kaverimme on vähän rähjä, enkä halunnut että Veeti ja Jesse ottavat yhteen ja että Veeti saa siitä jonkun uros vihan, joten turvallisin vaihto ehto oli viedä Veeti autoon. Veetihän ei rähjää uros koirille muuta kuin silloin jos ne alkaa hänelle uhittelemaan eli Veeti puolustautuu mutta ei aloita, paitsi ehkä joskus jos kyse on ruuasta, mutta silloin sen ei tarvitse olla uros eikä edes koira.

Kun Veeti huomasi että alan laittaa treeni kamoja kasaan ja pukemaan niitä, Veetin mielestä aivan ihania, vaatteita päälleni, se selvästi oli ihan tärinöissään. Jopa enemmän, kuin mitä yleensä. Tähän syynä oli varmaan se että meillä oli tuo joulu viikko taukoa joten ei kauheasti tullut touhuttua mitään erikoista. Treeneissä juuri tuo edellä kertomani vireen nostaminen ja ylläpito onnistui aikaisempaa paremmin ja Veeti oli hyvin mukana koko ajan. Aina tietenkin on parantamisen varaan. Treenien jälkeen Veeti pääsi lenkille Numben, Mendezin, Raijan ja Irman kanssa ja tuntui nauttivan olostaan. Tällä kertaa Veeti jopa yhtyi noiden Numben ja Mendezin hömpötyksiin ja juoksi niin pirusti. Edellisellä kerralla Veeti vain seuraili sivusta.

huh huh

Joulu ja uusi vuosi kerkes oikeestaan jo menemään ja minä en kerenny laittamaan tänne edes joulun ja uuden vuoden toivotuksia! No uutta vuotta voi vissiin vielä toivottaa koska tänään on kuitenkin uuden vuoden ensimmäinen päivä joten OIKEIN MENESTYKSELLISTÄ UUTTA VUOTTA 2008 KAIKILLE JA ERITYISESTI KOIRA IHMISILLE =) !

Viimeisimmät treenitkin on jääny raportoimatta ja kerrottakoon niistä hyvin lyhyesti että Tassujen reeneissä rikoimme kolmen esteen suoran rajan ja menimme jo viisi estettä + siinä oli kaksi estettä pituus kalikoita eli yhtäkkiä Veeti tajusi kesken reenin että hei näitä pituus palikoitahan voi hyppiä ja sen jälkeen niissä ei ollut mitään ongelmaa!
Tsaun reeneissä teimme sitten ensimmäisen kerran mutkan. Minä olin menossa sitä suoraa koko ajan mutta sitten meidän Jari-"koutsimme" (rinki se IHAN oikeesti on) päätti että nyt unohdat sen suoran ja nami purkin ja meette tän radan pätkän, missä oli hyppy-muuri-hyppy suorana ja sit 90 asteen käännös vasemmalle ja hyppy ja jälleen 90 asteen käännös vasemmalle ja putki. No en ollut yhtään varma että onnistutaanko siinä mutta sanoin että voidaan me kokeilla. Ja kas! Sehän meni hienosti! Vähän Veeti ihmetteli suoran päässä että missäs se purkki on mutta kun kutsuin sitä, näytin ja sanoin että hyppy niin se jatko hienosti ja jatkoi vielä sinne putkeen ja vielä ilman että mä oli putken suussa näyttämässä että tänne vaan näytin kauempaa ja huusin putki! Hiukan mä olin yllättynyt! Jaana oli sitten putken päässä nanna rasian kanssa joten sekin saatiin sitten sinne loppuun vielä. Menin sen saman pätkän toisenkin kerran mut sit en enää uskaltanu. Olin kyllä tosi yllättynyt tästä hienosta edistyksestä. Nyt vielä kun osais ottaa rauhallisesti ilman että rupee hätiköimään.

Nyt kun tuo vuosi on sitten vaihtunut niin olisi varmaan aika suunnitella tätä tulevaa vuotta. Koira puolella Veetillä on seuraavat tavoitteet: agilityssä olisi kiva päästä epävirallisiin kokeilemaan. Mitään vuoden aikaa en sano mutta kiva olisi tän vuoden puolellä päästä niihin epiksiin. Meillähän on tolla Tsaun porukalla tavoite että kaikki kisais vuoden 2009 tammikuussa Ahvenanmaalla, mutta sitä kattellaan sitten kun sen aika on. Tokossa olis kiva päästä joko johonkin epiksiin tai sitten alo luokkaa kisaamaan mutta tämäkin on hyvin varovainen tavoite ja harkitsin kauan että pistänkö sen tavoitteeksi eli tämä on tälläinen noin tavoite... =) Haussa tavoitteena on vain säännöllinen harjoittelu. Jälki myöskin on sellainen laji johon toistaikseksi kaipaan vain säännöllistä harjoittelua. Sen verran kerkesin tossa mietiskelee että ehkä niitä keppien ilmasuja vois harkita harjottelevansa nyt talvella sisällä, mutta tästä täytyy keskustellä näittä tuttujen jälki gurujen kanssa =) . Tottis tulee varmastikkin samalla kun tuo tokokin.

Mulla oli myös sellainen uusi ajatus että voitais Veetin kanssa alkaa toimimaan kaverikoirana. Ajattelin sitä tuossa kun minun isoäitini on jo 91v. ja hän aina ihastelee meidän nuorempien koiria (okei hiukan myös pelkää kun ne ovat niin nopeita liikkeissään, mutta selvästi nauttii eliäimistä), että olis kiva jakaa sitä myös muille kuin vaan isoäidilleni. Otin tuossa jo yhteyttä yhteen yhdyshenkilöön ja kirjoitin hänelle että muut harrastukset menee edellä mutta että välillä me voitas tulla mukaan. Katsotaan sitä nyt sitten miten tämän asia käy. Veeti sopis kyllä mainiosti tähän ku se niin tykkää ihmisistä ja rakastaa rapsutteluja!

Tuosta tokosta vielä sen verran että alan nyt taas harkitsemaan sen aloittamista kun tuo agility on lähtenyt niin mukavasti käyntiin.

Oman elämän suunnittelusta en tiedä muuta kuin että opinnäytetyö pitäis saada valmiiks kevääks. Nyt kaikki pitää peukkuja ja varpaita pystyssä että niin myös käy, eikö? Tämän jälkeen pidän pienen kesäloman ja lähdemme Espanjaan 10 päiväksi tapaamaan Danin sukulaisia ja sen jälkeen olisi varmaan aika alkaa ihan tosissaan hakea töitä. Muusta en tiedä!

Eiköhän näillä suunnitelmilla ainakin jonnekkin pötkitä =)!