Kokouksia, saunailta ja talleilua

Lauantaina oli TSAUn johtokunnan kokous ja saunailta. Kokous venyi jopa 4,5 tunnin mittaiseksi, mutta kun se vihdoin ja viimein oli ohi palkittiin meidät hyvällä ruualla, juomalla ja tietenkin seuralla :) . Pitkästä aikaa minäkin pääsin tuulettumaan oikein kunnolla. Ei sen puoleen, eipä tarvitse vähän aikaan taas lähteä...
Maanantaina olikin sitten KisAn hallituksen vuoro, mutta luojan kiitos se ei kestänyt kuin 1-1,5 tuntia, joten se ei ollu yhtä tuskallista. Mulla oli auto tuon maanantain tuulilasin vaihdossa ja menin KisAn sihteerin Katin kanssa kokoukseen ja tietenkin poiskin päin ja samalla tuli juttua taas hevosista ja talleilusta. Meillä on joskus aikaisemminkin ollut juttua samaisesta aiheesta, mutta silloin en sitten sen kummemmin alkanut asiaa kaivella kun en tiennyt mitä tuleman pitää, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain. Tuli nimittäin juttua Kärkelän tallista, joka sijaitsee Kiskossa ja siitä kuinka tallin pyörittäjä voisi kaivata aina välillä apuja. Vastineeksi tallihommista saisin ratsastella ja mahdollisesti myös saisin jokusen ratsastustunnin. Ratsastus on ollut pitkä aikainen haaveeni sillä olenhan käynyt hevospainotteisen lukion. Keskiviikkona sitten talssin ensimmäistä kertaa Kärkelän tallille tutustumaan paikkoihin ja hevosiin. Talli sijaitsee vanhan Kärkelän kartannon miljöössä ja on upeissa vanhoissa puitteissa. Ihan tallin vieressä virtaa pieni koski jonka yli kulkee pieni ajosilta. Talli sijaitsee vanhan ruukin tiloissa ja tavallaan on siroteltu eripuolille rakennusta. Maneesia ei ole, mutta kunnon kokoinen ratsastuskenttä löytyy. Samoin tarhat ja laitumet ovat kunnon kokoiset ja hevosia ja poneja on yhteensä 22. Tänään olin sitten toista kertaa ja tällä kertaa Veetikin pääsi mukaan. Ulkona se olisi mennyt ja viipottanut vaikka koko päivän, mutta kun piti mennä talliin sisälle niin siitä Veeti ei tykännyt sitten yhtään. Veeti osasi hienosti väistää hevosia ja kulki suht luontevasti tarhojen ja aitojen välissä. Jossain vaiheessa täytyy kokeilla mitä Fii sanoo moisesta.

Huomenna onkin sitten TSAUn viralliset agilitykilpailut ja minä olen vastaava koetoimitsija. Ei kyllä yhtään nappais.No kai se on vaan pakko.
Onks pakko jos ei ihan oikeesti taho?

Veeti vanhainkodissa

Viime viikon torstaina, kun olin selvinyt selkäkivuista, päätin ajaa treeneihin Suomusjärven Hinttaan vanhainkodin kautta ja käydä mummelia moikkaamassa. Olin juuri vähän aikaa sitten kuullut että sinne saa viedä koiran sisälle, joten ajattelin että Veetihän on ihan täydellinen sinne kun on niin rauhallinen ja rakastaa rapsutuksia. Ajattelin jo ennen ennen kuin pääsimme sisään että pidän Veetin vapaana sillä ne laitoksen liukkaat lattiat on todella inhottavat kulkea remmissä. Hienostihan se Veeti siellä mennä viipotti eikä yhtään mammaakaan saatu keilattua nuri :) . Mummeli vaan oli niin väsynyt ettei oikein jaksannut seurustella, joten lähettiin sitten muita mammoja ja pappoja moikkaamaan. Siinä samassa Veeti taisi vetää puolien asukkien iltapäivä kahvin kanssa jaetut kääretorttupalaset ja ties vaikka mitä eli ihan joka torstai ei olla sinne menossa... Ihmeen rautanen vatsa tuolla koiralla on kun ei mennyt tuon kummemmin sekaisin.

Illalla treeneissä mulla oli hyvä meininki Fiin kanssa ja päästiin me jopa radalle saakka ja kerettiin ottamaan muuri-hyppy-putki-puomi pätkä kun puomin alastulossa Fii tuli jotenkin oudosti alas ja ilmeisesti vähän myös ontu jalkaansa. Vein koiran autoon ja kävin seuraamassa Anun ja Enskan treenin ja menin purkamaan kiukkuani TSAUn toimistoon. Tuli sitten toimistokin siivottua...

Tämäkin vielä...

Eilen sitten aamupäivällä, ihan rauhassa kotona ollessani, pamahti selkä. Ihan yhtäkkiä tuolta vasemmalta puolelta lapaluun ympäriltä meni niin kovin jumiin, että kaikki liikkuminen teki todella kipeää. Olin kuitenkin päättänyt että treenit menen vetämään ja käyn Pyhälammella siskon tyttöä kattomassa (ja vähän tietysti siskoakin =) ), joten sinnehän lähdin. Itse asiassa taisi olla hyvä että lähdin, koska tuntui että selkä vetristy siinä samalla kun sitä äheltämällä yritti jotenkin liikkua. Nyt se tuntuu jo paljon paremmalta vaikka aamulla kun yritin venytellä niin meinasin saada pa*ka halvauksen kun se sattu niin kovin, mutta pistin vähän Panadolia aamupalaksi poskeen ja johan alkoi pelittämään. Onneksi on noita vahvempia särkylääkkeitä vielä jäljellä joulukuusta niin voi niitä sitten käyttää vähän muihinkin särkyihin (jotain positiivista siitäkin keikasta...).

Koirista sen verran, että Fii on näin kotona rauhoittunut melkoisesti. Muualla en sitten vielä tiedä että osaako se silloin käyttäytyä, mutta olisi tarkoitus aloittaa opettelemaan kävelemään remmissä niin, että se ei siellä agility hallillakaan riuhdo ja sinkoile joka suuntaan. Veeti yrittää selkeästi ottaa jälleen henkistä yliotetta vinkumalla ja muutenkin ujuttamalla itsensä jotenkin jommankumman "liiveihin", mutta yritän aina muistaa että ei sen aloitteesta ja motkotan samalla siitä Danille. Vielä kun meillä kävis vieraita sen verran että päästäis harjoittelemaan niiden vastaanottoa niin olis ihan hyvä.
Olen viime aikoina käynyt koirien kanssa mettässä rämpimässä siinä toivossa että ne oppis käyttämään niitä syviä lihaksia. Eihän se tietysti heti näy, mutta toivossa on hyvä elää. Tarttis alkaa käymään tuolla KisAn kentällä harjottelemassa niitä hyppytekniikka juttuja... Toivotaan ettei vielä vähään aikaan tuu lunta eikä kenttä jäädy.

KisA hakee muuten edelleen talviharjoittelupaikkaa eli jos tiedät jonkun sopivan Muurla-Suomusjärvi-Kisko-Perniö-Karjalohja akselilta niin ilmoitappa heti mulle!

Siinähän noita taas olikin...

Juttuja

Jos kirjoittelis tännekkin taas pitkästä aikaa...
Minun elämään ei kuulu edelleenkään mitään erityisen hyvää, mutta ei anneta sen nyt häiritä.

Lauantaina oli Varsinais-Suomen piirimestaruuskisat ja voi vitsi että olin iloinen tai voisiko sitä jopa sanoa että ylpeä? Vaikka ei ne ihmiset siellä mitenkään mun ansiosta ollut, mutta olin vaan niin ylpeä että kaikki tutut on jaksanu niin hyvin treenata ja muutenkin. TSAUlaiset pärjäs hurjan hienosti! Joukkue kisassa jokaisessa säkäluokassa TSAUn kakkos joukkueet nappasivat hopeaa tai pronssia ja yksilökisassa TSAUlaiset pärjäsivät myös loistavasti! Mineissä nimittäin piirimestaruuden nappasivat Hanna Miettinen ja Hulda ja makseissa tuli peräti vitos voitto (voiko noin sanoa tai siis kirjoittaa?) kun kaikki 5 ensimmäistä sijaa meni TSAUlaisille ja Jouni Orenius ja Yoko nappasivat tietenkin piirimestaruuden, vaikka Jouni kovin vaatimaton asian suhteen oli kun heille tuli toiselta radalta vitonen. Kisoissa oli vielä muitakin TSAUlaisia, jotka pärjäsivät myös hienosti!
Ja sitten Tassulaiset! Olipa hienoa nähdä että Tassut olivat saaneet kerättyä monta joukkuettä piirimestaruuksiin ja vaikka tuloksia ei mitenkään hurjasti tullutkaan niin oli ihana nähdä että suht alottelevat koirakot olivat uskaltautuneet niinkin hurjaan joukkoon kisaamaan! Aivan loistavaa! Niin sitä pitää!

Itsellä tuli tietenkin kisojen myötä hirmu hinku kisaamaan ja mielellään reenailisin ihan kunnolla, mutta Veeti kerää edelleen kierroksia tylsällä elämällä ja pääsee aina välillä tekemään vauhti suoraa ja Fii käyttäytyy nykyään kuin sika ja varsinkin agility hallilla. Mä olenkin nyt ottanut sen kanssa sellasen kurin palautuksen mikä jatkuu edelleen ja toivottavasti se alkaa tuottamaan tulosta nopeasti. Fiillä pitäisi myös alkaa se kiima näitä aikoja ja mä toivon että se aloittaa sen pian tai ainakin niin että me päästään sitten loppuvuoden koulutuksiin. Siitä puhen ollen me ollaan Even kanssa taas varattu Nooralle koulutus aika ja se on joulukuun alussa ja sitten sain inspiraation tutustua paimennukseen ja tilasin Kaisa Hilskalta yksityistunnin asian tiimoilta. Oikeastaan minulla ei ole mitään odotuksia tältä tunnilta, mutta on mukava mennä katsomaan miten noi koirat lampaisiin reagoi ja sitten täytyy kattoa uudelleen olisko paimennuskärpänen purrut. Olisin ensin halunut mennä sellaiselle kurssille, mutta se oli sitten tietenkin juuri samana päivänä kun meillä on agility treenit joten en voinut siihen sitten mennä. Oishan täältä lähempääkin tietysti löytynyt joitain paimennusihmisiä, mutta olen jotenkin saanut sellaisen käsityksen, että mulla on joko väärän rotuinen koira tai sitten me ei olla ollenkaan päteviä paimennukseen ja Hilskan kanssa meillä on ollut aikaisemminkin juttua tästä lampaisiin tutustumisesta, joten päätin aloittaa sieltä. Mitään en paimennuksesta vielä ymmärrä enkä sitä lähde kauheella paahteella opiskelemaan ennen kuin näen miten mun koirat niihin lampaisiin raegoi ja muutenkin pääsen keskustelemaan asiasta tietävän ihmisen kanssa.

Siinä kai noi suurimmat kuulumiset ;)

Jos kirjoittaisi pitkästä aikaa ihan treeni asiaakin...

Veetin kanssa ollaan edelleen jatkettu Nooran ohjeiden mukaan. Alkuperäiset ohjeet meni kutakuinkin näin: Ei yhtään ylimäärästä huomiota ja erossa Fiistä. Treeneinä harjoitellaan tiukkoja käännöksiä niin, että meillä on yksi hyppy, jossa rima on ihan alhaalla, ja minä olen hypyn vieressä polvillani kasvot hyppyä kohden. Veeti on mun toisellapuolella ihan kyljessä kiinni ja suorassa. Lähetän Veetin hyppäämään hypyn ja suhahdan kun se on hyppäämässä ja palkkaan nami kippoon. Edistymisen mukaan lisätään välimatkaa hyppyyn ja minä nousen seisomaan. Kun välimatka on tarpeeksi pitkä, aletaan nostamaan rimaa. Tällä hetkellä olemme siinä tilanteessa, että minä seison esteestä noin 2-3m ja heitän namin aina vastakkaiseen suuntaan mihin Veeti hyppää, koska nami kippo alkoi käymään selkeesti tylsäksi ja näin sain vähän lisää vauhtia ja intoa tekemiseen. Ajattelin, että nyt samalla kun harjoitellaan lisää välimatkaa niin voisin välillä vaihdella niin, että vähemmän välimatkaa, mutta rima korkeamalle. Toinen harjoite mitä ollaan tehty on tuon lelun kanssa leikkiminen niin, että Veetillä on valjaat jossa on liina kiinni. Minä hetsaan sitä johonkin leluun ja heti kun se kiinnostuu heitän pienen matkan ja sanon sille "mene" ja päästän sen lelun luo. En kuitenkaan päästä sitä riekkumaan lelun kanssa vaan otan liinasta kiinni ja menen sen luo ja revitän sitä lelua vähän aikaan kunnes taas teen aikaisemmin kuvailemallani tavalla. Tätä piti tehdä eri paikoissa ja eri aikoja.
Fii ei ollut silloin aikaisemmin Nooran koulutuksessa, mutta Eve oli Dominon kanssa ja Domino muistuttaa aika paljon Fiitä, joten sovelsin Dominon neuvoja Fiihin: Samanlainen harjoitus kun Veetillä ja samalla tavalla edetään, mutta kriteerinä on nyt että Fii ei saa kolauttaa rimaa kun se hyppää sen yli. Kyllä se vielä kolauttelee, mutta ne pahimmat rysäykset on selkeesti tässä harjoituksessa jääneet pois ja ihan siisteja (jopa ilman kolautuksia) hyppyjäkin tulee. Olen saanut Fiille kasvatettua vähän välimatkaa, mutta en paljon. Fiin kanssa ollaan käyty ihan normi treeneissäkin ja todella nopeasti se on oppinut menemään niin kuin minä ohjaan ja sillä on hyvä draivi aina päällä, välillä vähän liian hyväkin... Viime treeneissä oli niin kova meno että se nappasi minua vähän kädestä. Tai oikeastaan se vaan loikasi ja nakutti hampaitaan samalla ja onnistui saamaan ihoa hampaidensa väliin niin että minulle tuli pieni veren purkauma ihon alle, ei sen pahempaa. Komensin sitä välittömästi tapauksen jälkeen niin että se lopetti hyppimisen ja rahoittu viereen. Tämä on sinänsä hankala tapaus, koska en oikein tiedä että miten saisin sen energian suunnattua oikein ja lopettamaan tuon loikkimisen... Tähän on joka tapauksessa tulossa apua ainakin joltain osin, koska ensi perjantaina meillä on jälleen Nooran koulutus ja sinne olisivat nyt tulossa molemmat koirat. Nyt vaan toivotaan, että Fiillä ei kerkeä kiima alkamaan ennen sitä. Sillä tulisi puol vuotta edellisestä kiimasta ihan syyskuun lopulla / lokakuun alussa, joten on siinä ja siinä...

Nyt täytyykin tämä viikko treenata ahkerasti, jotta oltaisin saatu mahdollisemman paljon aikaiseksi ennen ensi perjantaita. Virheet otan ihan mielelläni mukaan sinne koulutukseen, koska niistähän se paras palaute tulee, mutta edistyminen on kuitenkin mun mielestä ihan eri asia. Siis edistyminen harjoituksessa eli ne välimatkat ja riman korkeudet ja muut sen sellaiset jutut. Juuri sopivasti sadekin lakkasi ulkona joten taidanpa lähteä pihalle reenaan.

Vuodatusta ( VAROITUS: sisältää lähestulkoon pelkiä huonoja asioita)

Tuntuu siltä, että kesäkuun jälkeen ei ole muuta tapahtunutkaan kuin huonoja asioita. Tuntuu siltä että mun niskaan on satanut silkkaa puhdasta pa*kaa koko tämän ajan eikä mitään hyviä uutisia oikein miltään elämäni osa-alueelta... Ei hyviä uutisia työ- tai koulurintamalta tai raha-asioissa, ei mitenkään erityisen hyviä uutisia harrastus puolelta ja tuntuu että parisuhdekin alkaa kärsimään tästä kaikesta masennuksesta ja muusta yhtä iloisista jutuista.

Niin kuin jo mainitsinkin niin työ- ja koulumaailmasta ei ole kuulunut mitään miltään taholta, joka luonnollisesti vaikuttaa suoraan noihin raha-asioihin. Töitä olen hakenut Helsingistä, Turusta ja tältä omalta alueelta ja vähän sen ulkopuoleltakin, mutta toisaalta eipä ole ollut paljon paikkojakaan mihin hakea.
Harrastus tai voishan sitä melkein sanoa että perhe puolella on huonoja uutisia Veetin veljestä, joka sai viime viikonloppuna epilepsia kohtauksen. Voimia kuitenkin kaikesta vatutuksesta huolimatta sinne ja toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!
Yhdistys puolella sain taas kuulla eräältä arvon jäseneltä kuinka huonosti asiat on taas hoidettu tässä yhdistyksessä ja että kyllä pitäisi paljon skarpata siinä, tässä ja tossa, mutta silti tämä arvon jäsen ei ole halukas tekemään mitään asioiden eteen... Tämän jäsenen kannattaisi varmaan jälleen muistuttaa itselleen, että yhdistyksiä hoidetaan TALKOO TYÖLLÄ ja kaikki jotka tekevät edes jotain yhdityksen eteen tekevät sitä lähestulkoon omaa hyvyyttään, jotta kaikilla olisi kiva harrastaa... En yhtään ihmettele ettei meinaa ihmisiä löytyä vastuu hommiin yhdityksissä kun tietyt jäsenet lynkkaavat nämä aktiivit heidän virheistään. Älkää ymmärtäkö väärin, minusta on tärkeää että yhdistyksen toiminnasta annetaan sekä kritiikkiä että myös hyvää palautetta, mutta sen kritiikinkin voisi antaa RAKENTAVASTI ja mahdollisesti ehdottaa jotain toimia jonkun asian korjaamiseksi eikä vain valittaa kaikesta mahdollisesta vain valittamisen ilosta. Jokaisessa yhdityksessä varmasti otetaan mielellään uusia aktiivisia jäseniä mukaan vastuu tehtäviin mikäli itse on sitä mieltä, että pystyisi hoitamaan asiat paremmin kuin miten ne nyt hoidetaan. No jooh, tässä taas yksi purkautuminen...
Terveys on sentään toistaiseksi säilynyt mitä nyt pientä flunssaa podin viime viikolla, mutta ei sitäkään sitten tiedä koska sitä kenties taas löytää itsensä jostain polilta varsinkin tätä menoa...
Olen ajatellut että vaihtaisin maisemia pariksi päiväksi ihan jo oman mielenterveyteni vuoksi, koska pikku hiljaa alkaa nämä koti seinät kaatumaan päälle ja muutenkin ahdistamaan. Ajattelin lähteä kummityttöä katsomaan Porin lähelle, mutta ajankohta on vielä hiukan auki. Toinen mitä ajattelin minne voisin ehkä paeta vähäksi aikaa on kummitädin ja -sedän luo Nilsiään, mutta en ole vielä heille jutellut asiasta, joten en tiedä vielä olenko menossa ollenkaan ja muutenkaan en ole vielä miettinyt niin pitkälle, että voinko edes lähteä niin pitkälle reissulle.
Ilmoittauduin kylläkin juuri vähän aikaa sitten Salon kansalaisopiston espanjan kielen kurssille, josko vaikka sieltä saisi jotain iloa irti. Samoin hain työkkärin Liiketoiminta-Akatemiaan, josko vaikka pääsis tekemään jotain hyödyllistäkin välillä, mutta siihenkin on ensin jokin haastattelu ja sitten vasta valitaan eli ei ole mitenkään varmaa että sinne pääsee.. Sitten vasta alkaakin ahistaa jos mä en sinnekkään pääse ja joudun mätänemään täällä kotona... No ei ajatella sitä vielä! Se on sitten sen ajan murhe!
Salosen agsa koulutuksesta kirjoittelinkin jo aikaisemmin ja harjoituksia ollaan tehty ja olen kokeillut joitain omia variaatioita harjoituksista. Nyt toivotaan että päästään taas pian uudelleen ja ennen kaikkea saan raavittua rahat siihen. Joku varmaan pitää mua hulluna kun pistän viimeiset pennoseni agsa koulutukseen, mutta se on mulle kuitenkin sellanen henkireikä tällä hetkellä, että jos mä joudun siitäkin luopumaan niin se on varma alamäki...

No niin, jokohan mä valitin tarpeeksi? Jos jollekkin ei vielä riittänyt niin keksin varmasti lisää valittamisen ja itsesäälin aihetta jos joku sitä haluaa... Pistäkää sitten vaan viestiä tulemaan! xD

MYYTÄVÄNÄ KOIRA SÄLÄÄ!

Kuristava ketjupanta. Pituus 57,5 cm (rinkulat mukaan lukien). 5 €.







Jokke Y-valjaat. Pehmeetä hirven nahkaa, ei hankaa karvaa pois/huonoksi. Mahalenkin pituus hiukan reilu 100 cm ja kaula aukon ympärysmitta on n. 60 cm. Mahalenkkiin tehty muutama ylimääränen reikä. Kaula aukko ja rintaremmi pehmustettu. Vähän käytetyt. 30 €.















Kankaiset Y-valjaat. Mahalenkki säädettävä, pisimmillään pituus reilu 80 cm. Kaula aukko myös säädettävä. Rintaremmi pehmustettu. Kaula aukon toisessa remmissä pari pientä kulumaa. 5 €.

















Jokken nahkaiset valjaat. Yksi ylimääräinen reikä tehty mahavyöhön. Mahavyön pituus reilu 50 cm. Rintaremmin pituus 50 cm. 15 €.










Hurtan toppa loimi. Kokoa 50. Hyvässä kunnossa! 20 €.















Lisäksi olisi myytävänä muutama starttilahjakorttia TSAU:n virallisiin kisoihin 10 € / kortti. Myyn ensimmäiselle kuka antaa rahat käteen! Sitten olisi vielä yksi koiran kuljetuskoppi, mutta siitä mulla ei vielä ole kuvaa eikä mittoja.