Vappu Alatalon hyppytekniikka seminaari

Viime viikolla, tiistaista perjantaihin, oltiin Veetin kanssa hyppytekniikka seminaarissa. Jonkun kanssa oli puhetta, että Veeti hyppää todella etupainoisesti ja itsekkin olen sen jo moneen kertaan huomannut, että Veeti ei hyppää yhtä luontevasti kun esim. Wilma.
Ensimmäisenä päivänä oli pelkkä teoriaosuus koiran hyppäämisestä: mitä se tarvitsee hyppäämiseen, minkälainen on oikea hyppytekniikka ja mitä koiran pitää osata/ottaa huomioon hypätessään. Kävimme myös läpi niitä harjoituksia mitä teimme muina päivinä.
Toisena päivänä Patricia Hirn puhui koirien fysiikasta, näytti muutaman liikkeen jolla saa jumpattua kropan eri syviä lihaksia ja katsoi kaikkien koirien syvien lihasten tilanteen ja varmisti, ettei koira onnu tai että sillä on kaikki noin pääsääntöisesti kunnossa. Veetin "tuomioksi" sanottiin, että Veetillä ei ole etupäässä olkanivelien seudulla syviä lihaksia juurikaan ja sama takapäässä lantion seudulla, sen sijaan keskivartalon tuki oli hyvä. Patricia sanoi myös että Veetin etupää on todella suora mikä aiheuttaa sen että, kun se laskeutuu hypyltä, se laskeutuu suorille etujaloille ja se taas aiheuttaa joka kerta turhan täräyksen sinne olkaniveleen. Ymmärsin kuitenkin niin että syvien lihasten pitäisi lieventää tätä ilmiötä. Koska Veetiltä puuttui myös takapäästä ne syvät lihakset, se ei hahmota takapäätään ja -jalkoja kunnolla, mikä saa ne "harottamaan". Se ei kiinitä tarpeeksi huomiota niihin. Tätä ei sanottu meille, mutta eräälle toiselle koiralle kyllä eli kireät reisilihakset saattavat laueta kun syvät lihakset saadaan kuntoon, koska ilman syviä lihaksia koira joutuu käyttämään pinnallisia lihaksia pysyäkseen pystyssä ja tämä tuli myös minulle mieleen heti Veetin "tuomion" jälkeen. Tämän jälkeen Patricia ja Vappu katsoivat koiran hyppytekniikkaa ensin yhdellä hypyllä ja sitten perushyppysarjalla missä oli viisi estettä hyvin lähekkäin (en muista tarkkoja välejä, mutta olisiko ollut 6 jalkaa maxi koiralla) ja korkeus vain jokin 20cm. Näistä Veeti sai "tuomiokseen" pentu. Se on kuulemman ihan pentu vielä hyppytekniikassa. Se tekee kamalia hämähäkki hyppyjä ja se ei osaa koota itseään vaan hyppää tassut miten sattuu (johtuu myös osittain siitä ettei sillä ole niitä etu- ja takapään syviä lihaksia). Se ei myöskää osaa lukea riman korkeutta juurikaan, vaan hyppää kamalan korkealle. Perussarjassa se pääsi just ja just ne neljä ensimmäistä hyppyä mutta viides oli jo liikaa ja Veeti ei kerennyt sitä hyppäämään lainkaan vaan meni läpi... Neljällä esteellä osasi jo jotenkin mitoittaa hyppynsä oikein. Näissäkin jos rima oli vaakasuorassa Veeti hyppäsi kamalan korkealle, mutta kun ne laitettiin ristikoiksi niin se hyppykaari mataleni hiukan.
Kolmantena päivänä teimme kasvavaa sarjaa, mikä on tarkoitettu etäisyyden arvioimisen harjoitteluun, ja etäisyys/korkeus sarjaa jossa sarjan viimeinen este voi kasvattaa etäisyyttä kolmanteen esteeseen TAI viimeisen hypyn korkeus voi vaihdella. Näistä Veeti suoriutui ihan mukavasti. Etäisyyden luku sillä on kuulemman ihan hyvä eikä sitä tarvitse erikseen harjoitella, mutta se korkeus... Kun laitoimme korkeuteen 5 cm lisää niin johan pompas. Se oli ihan kamala loikka. Niin siis kaikissa näissä tehtävissä ja sarjoissa ohjaaja on ihan paikoillaan, joten minäkin huomasin ne kamalat hämähäkki hypyt. Tästä syystä Veeti menee rataharjoittelussakin rimat 20-30cm (vaihdellen) niin kauan kunnes se oppii että hypyn täytyy olla eteenpäin vievä eikä ylöspäin suuntautunut.
Neljäntenä päivänä oli taipumisen vuoro ja Veetihän ei taipunut laisinkaan (jälleen riippuu paljon niistä syvistä lihaksista). Sen oli kauheen hankala tehdä sitä taipumis sarjaa ja meiltä jäikin se kesken. Päätimme että Veetin kanssa ei niitä tehdä vielä ollenkaan ennen kun se saa niitä syviä vähän enemmän. Lopuksi otimme kuitenkin vielä ihan perushyppysarjan 4 esteellä, koska selvästi se oli Veetille paljon helpompaa ja mielekkäämpää, ja Veeti teki sen aivan loistavasti vaikka rimat olivat vaakasuorassa 20cm korkeudella. Se osasi hienosti koota itsensä niin että mahtui esteiden väliin hyvin ja korkeudenkin se osasi jo säädellä oikein. Olin kyllä tosi ylpee ja yllättynyt! Missä välissä se ton kerkes oppimaan? Luulin että näkisin tuloksia vasta viikkojen tai kuukausien harjoittelun jälkeen!
Jatkossa harjoittelemme perushyppysarjaa ensin hetken 4 esteellä ja sitten 5 esteellä ja teemme myös etäisyys/korkeus sarjaa, mutta vain korkeutta muuttaen. Näitä harjoituksia pitäisi tehdä 1-2 kertaa viikossa ja syviä lihaksia pitäisi harjoitella joka toinen päivä. Täytyy kattoa josko kävis tuolla Tassujen hallilla aina työvuorojen periksi antaessa päivisin tekemässä noita hyppy jumppa sarjoja kun sielä tosiaan saa säädettyä tuota korkeutta vain sen 5 cm kerrallaan. KisAn hyppy esteet ovat toistaiseksi niin alkeelliset että niillä ei saa oikeita korkeuksia.

Kaisa Hilskan yksityistunti agista

Eilen oltiin pitkästä aikaa agility harjoituksissa tosin se oli yksityistunti. Oli kyllä hintansa väärtti nimittiäin opin paljon hyödyllisiä asioita ja otetaan kyllä myöhemmin uudestaan!

Esim. niistä kuja kepeistä sain sitä kaivattua koulutusta. Alotettiin ihan siitä mitä me ollaan tehtykkin eli kuppi toiseen päähän ja ensin lähetettään suoraan ja ihan keppien "juuresta" eli nokka melkein jo valmiiks siellä kujalla. Sen jälkeen lisätään kulmaa joku tyyliin 30 astetta molemmin puolin (etäisyys pysyy samana) ja sitten kun se sujuu niin taas lisätään se 30 astetta jne. Kun kaikki kulmat sujuu tolta samalta etäisyydeltä niin otetaan 0,5-1,0m lisää etäisyyttä ja aletaan homma alusta. Sitten kun etäisyyttä alkaa olemaan joku 3-5m, kujaa kavennetaan joku viitisen senttiä. Ja taas aloitetaan homma alusta. Rata harjoittelussa voi kuulemman vielä käyttää sitä peruutus tyyliä. Uskoisin että kun saadaan tuo ensimmäinen etäisyys tahkottua läpi niin noi muut etäisyydet menee varmaan melkein itsestään kerta koira jo tietää mistä on kyse.

Omasta ohjaamisesta opin myös paljon. Ensinnäkin että Veeti on laaka laukkainen koira eli se tarvii tilaa ennen hyppäämistä ja tämän takia lähdössä se täytyy jättää aika kauas ja sitä pitää ohjata niin että sillä on mahdollisemman suora linja seuraavalle esteelle ja tilaa kerätä itsensä siihen seuraavaan hyppyyn. Täytyy sen verran kehasta että vaikka ei olla kun kerran harjoiteltu Katin avustuksella sitä paikallaan odottamista niin nyt Veeti pysy todella hienosti alussa ja kesti mun liikkeitä ennen käskyä tosi hienosti. Tuo koira osaa oikeesti yllättää mut tosi usein. Tuosta palkkaamisesta opin myös tosi paljon uutta tai lähinä ehkä siitä että millon palkata. Esim. rata harjoittelussa palkataan lähes aina koska pääasiassa ohjaaja tekee siinä virheitä eikä koira (poikkeuksena tietty riman tiputukset sun muut tämäntyyppiset). Erikseen on ne harjoitukset jossa harjoitetaan koiran tekniikkaa.

A-estekin on nyt sitten hallussa. Se meni itseasiassa yllättävän kivuttomasti. Ei otettu kuin kerran niin että Kaisa piti valjaista kiinni ja minä olin ylhäällä vastassa. Sitten pari kertaa niin että seisoin sivussa ja pidin nannaa siellä ylhäällä ja Kaisa piti edelleen valjaista kiinni. Sitten pari kertaa niin että minä pidin edelleen sitä nannaa siellä ylhäällä ja Kaisa piti vain remmistä kiinni ja tämän jälkeen mentiikin jo ilman mitään apuja ja minä vaan ohjasin ilman remmejä ja nannoja. Käsittämätöntä kuinka se oppi sen niin pian, kiitos vaan Kaisalle. Ihan turhaan sitä pelkäsin. Onneksi! Ongelmaksi kuitenkin ihan selkeesti muodostui ylösmeno kontakti ja sekin korjaantui melkein itsestään huubilla. Heti kun se otettiin käyttöön, ja vaikka sitä vasta opetettiin, se korjasi tuon ongelman.

Oli kyllä todella hyvät treenit! Ei voi muuta sanoa! Tästä on hyvä jatkaa ja ihan selkeesti MINÄ tarvitsen tuollaista pientä persuuksille potkimista... =) Ensi perjantaina aloitetaan sitten uudessa reeniporukassa... IIK.. Vaikka siinä ei ole mitää ihmeellistä niin kyllä se aina vähän jänskättää...