Voi kauhistus mikä tahti on viime aikoina ollut...
Kuten kaikki varmaan tietää olen aloittanut TSAUn kisavastaavan hommia hoitamaan ja tuntuu että olen jatkuvasti solmussa jonkun asian kanssa ja jotkut asiat meinavat unohtua täysin... Paljon on ollut hommaa ja tulee olemaan...
Samoin jotkut varmaan tietävät australiapaimenkoira nartusta, Pheonixista, joka on meillä ollut nyt jo jonkun aikaa hoidossa. Tyttö etsii siis kotia vaikka mielelläni sen itse pitäisin, avokki ei vain oikein tunnu lämpenevän asiasta... En ole pitänyt mitään kiirrettä tuon koiran kanssa jos se vaikka ihan vaivihkaa jäisi tähän meille =).. No joo... Veeti ja Pheonix tulee hyvin toimeen keskenään, mutta Pheonix on aika kovapäinen ja yrittää ehkä jonkun verran haastaa Wilmaa tuossa pomon paikassa eli siinä on ollut pientä kitkaa, mutta suuremmilta ongelmilta ollaan vältytty...
Samoin Kiskon Agility ry alkaa virkoomaan talvi horroksestaan ja siellä nyt sattuu ja tapahtuu. Meillä on mm. äitienpäivänä 10.5. mätsäri ja epikset Muurlassa, 13.5. alkaa näyttelykurssi Kiskossa, 18.5. alkaa arkitottelevaisuus kurssi alle 1-vuotiaille koirille Kiskossa ja tänään sain kuulla että voisimme pitää agility esityksen Kisko päivänä 28.6. Kiskon kunnantalolla... Täytyy varmaan sen verran vanhaa Wilmaa vaivata että kaivan sen naftaliinista siihen esitykseen mukaan. Se on kuitenkin varmin näistä koirista... Estesuojakin saadaan kentälle vappun aikoihin ja kenttä lanattua vapun jälkeen joten treenit päästään varmaan aloittamaan toukokuun toisella viikolla.
Tassujen puolesta minua ei onneksi työlistä mikää muu kuin viralliset kisat jotka ovat 7.6. ja nekin on aika hyvin hallussa eli ei ole paljon hommaa.
Opinnäytetyökin on saanut huutia viime aikoina ja alkaa pahasti näyttämään siltä että saattaisin ehkä jopa valmistua toukokuussa... Voi, se olis kyllä ihanaa, mutta seuraava huolen aihe onkin sitten tulevaisuus... Kun pääsen koulusta eroon minulle ei jää muuta kuin koirat ja agility... Vaikka rakastan harrastustani suunnattomasti ja olen valmis tekemään sen eteen töitä, en halua siitä joka päiväistä hommaa koska se ei ole enää sen jälkee rakas harrastus. Jotain on siis keksittävä... Olen miettinyt kahta vaihtoehtoa, eli haen Turun kauppakorkekouluun tai/ja haen Saloon Turun yliopistoon elektroniikan tuotteistaminen -linjalle. Töitä tuntuu olevan tosi vaikea saada, joten vaihtoehdot kutistuvat opiskeluun. Joka tapauksessa, jos jään työttömänä kotiin, sekoan eli se ei ole vaihtoehto... Tätä voin pähkäillä ensi torstaihin asti jolloin on viimeinen hakupäivä yliopistoon.
Treenailtukin, uskokaa tai älkää, on kaiken tämän keskellä. Veetin (ja Pheonixin) treenaamista on varjostanut Pheonixin kiima. Veetiin se on vaikuttanut haluttomuutena kaikkeen eli ruoka ei maistunut ja samoin treenaaminen on ollut vielä hitaampaa mitä se oli. Pheonix ei tietenkään ole päässyt treenaamaan ollenkaan paitsi koti pihalla. Nyt kun P:n kiima on ohi on meillä kahden viikon tauko treeneissä. Niin sopivasti kun se osuikin. Kotosalla ollaan treenailtu KisAn esteillä lähinä hyppytekniikkaa ja jotain täsmätreenejä kuten takaleikkausta ja sylkkäriä. Nyt kun kevät tosiaan on täällä pitää alkaa harjoittelemaan alastulokontakteja ja keppejä. Meinaan laittaa johonkin tontin nurkkaan kujakepit pystyyn, millä on tähänkin asti harjoiteltu, ja väliksi ajattelin nyt jotain 10-15cm. Ja sitten miten edistytään pienennetään väliä. Kauheen usein sitä väliä ei viittis vaihtaa kun ne kepit joutuu joka kerta lyömään maahan kiinni... =) Tuo Veetin hitaus agilityssa on edelleen sellanen asia mikä mietityttää ja pistää välillä harmittamaan. Jos ohjaan lelulla niin se piristyy hiukan, mutta silti se ei ole sellaista mitä haluaisin sen olevan ja tuntuu että joudun kaiken energiani pistämään treeneissä siihen että saan sen edes liikkeelle. Syvät lihakset sillä on ihan selkeesti jo paremmat ja se pystyy hyppäämään siivosti eikä sellaisia hämähäkkihyppyjä. Veeti kyllä irtoaa jonkun verran ja varsinkin putkeen, mutta meille ei pääse sellaisia tilanteita tulemaan missä sen pitäisi irrota kun mä kerkeen tekemään volttia ja kuperkeikkaa ennen kuin Veeti tulee jonkun mutkan tai jotain muuta. Jokin tässä meidän yhteistyössä mättää ja pahasti... Olen alkanut tekemään kaikkea mahdollista sellaista että se koira ei saa multa mitään ilmaiseksi. Kaikki rapsutukset lähtee mun aloitteesta, lähtenyt jo pitkään. Käskytys on rohkaisevaa eli en kimitä vaan sellasella matalalla ja rohkealla äänellä jne. Tuosta lelun käytöstä olen saanut kahta eri versiota neuvoksi eli toiset sanoo että älä missää nimessä anna sen koiran voittaa sitä lelua ja viedä sulta ja toiset sit taas sanoo että anna sen voittaa se lelu, joten sen kanssa olen vähän hukassa. Nyt olen tehnyt vähän molempia eli välillä annan voittaa ja välillä en.
Nämä on vaan esimerkkejä siitä mitä olen Veetin kanssa kokeillut.
Toisaalta olen tyytyväinen saavutuksiimme, kun nyt Veeti sentään tekee agilitya ihan sillai innokkaasti eli se ei enää ole niin korvatluimussa ja sellanen haluton... Viimeksikin kun otimme keinua ensimmäistä kertaa niin Veeti tykkäs siitä niin paljon että kun minä olin menossa jo pois niin Veeti meni ittekseen uudelleen keinulle sen näköisenä että joko lopetettiin. Minä tietenkin juoksin äkkiä sinne keinulle kehumaan ja palkkaamaan ja ottamaan toista päätä vastaan ettei se heti tömähdä alas. Että sillai se on tosi innokas.
Veetille on muuten varattu kuvausaika eli 13.5. meillä on aika Kuninkaantie Eläinklinikalle ja siellä kuvataan kyynärät, selkä ja lonkat ja samalla tarkastetaan silmät ja polvet. Vähän kyllä jänskättää miten poika reagoi nukutukseen ja ennen kaikkea mitä sieltä kuvista näkyy...
Mutta johan tuossa oli kaiken näköistä kerrottavaa, joten eiköhän se riitä vähäksi aikaa...
Hyvää kevättä kaikille!
Kuten kaikki varmaan tietää olen aloittanut TSAUn kisavastaavan hommia hoitamaan ja tuntuu että olen jatkuvasti solmussa jonkun asian kanssa ja jotkut asiat meinavat unohtua täysin... Paljon on ollut hommaa ja tulee olemaan...
Samoin jotkut varmaan tietävät australiapaimenkoira nartusta, Pheonixista, joka on meillä ollut nyt jo jonkun aikaa hoidossa. Tyttö etsii siis kotia vaikka mielelläni sen itse pitäisin, avokki ei vain oikein tunnu lämpenevän asiasta... En ole pitänyt mitään kiirrettä tuon koiran kanssa jos se vaikka ihan vaivihkaa jäisi tähän meille =).. No joo... Veeti ja Pheonix tulee hyvin toimeen keskenään, mutta Pheonix on aika kovapäinen ja yrittää ehkä jonkun verran haastaa Wilmaa tuossa pomon paikassa eli siinä on ollut pientä kitkaa, mutta suuremmilta ongelmilta ollaan vältytty...
Samoin Kiskon Agility ry alkaa virkoomaan talvi horroksestaan ja siellä nyt sattuu ja tapahtuu. Meillä on mm. äitienpäivänä 10.5. mätsäri ja epikset Muurlassa, 13.5. alkaa näyttelykurssi Kiskossa, 18.5. alkaa arkitottelevaisuus kurssi alle 1-vuotiaille koirille Kiskossa ja tänään sain kuulla että voisimme pitää agility esityksen Kisko päivänä 28.6. Kiskon kunnantalolla... Täytyy varmaan sen verran vanhaa Wilmaa vaivata että kaivan sen naftaliinista siihen esitykseen mukaan. Se on kuitenkin varmin näistä koirista... Estesuojakin saadaan kentälle vappun aikoihin ja kenttä lanattua vapun jälkeen joten treenit päästään varmaan aloittamaan toukokuun toisella viikolla.
Tassujen puolesta minua ei onneksi työlistä mikää muu kuin viralliset kisat jotka ovat 7.6. ja nekin on aika hyvin hallussa eli ei ole paljon hommaa.
Opinnäytetyökin on saanut huutia viime aikoina ja alkaa pahasti näyttämään siltä että saattaisin ehkä jopa valmistua toukokuussa... Voi, se olis kyllä ihanaa, mutta seuraava huolen aihe onkin sitten tulevaisuus... Kun pääsen koulusta eroon minulle ei jää muuta kuin koirat ja agility... Vaikka rakastan harrastustani suunnattomasti ja olen valmis tekemään sen eteen töitä, en halua siitä joka päiväistä hommaa koska se ei ole enää sen jälkee rakas harrastus. Jotain on siis keksittävä... Olen miettinyt kahta vaihtoehtoa, eli haen Turun kauppakorkekouluun tai/ja haen Saloon Turun yliopistoon elektroniikan tuotteistaminen -linjalle. Töitä tuntuu olevan tosi vaikea saada, joten vaihtoehdot kutistuvat opiskeluun. Joka tapauksessa, jos jään työttömänä kotiin, sekoan eli se ei ole vaihtoehto... Tätä voin pähkäillä ensi torstaihin asti jolloin on viimeinen hakupäivä yliopistoon.
Treenailtukin, uskokaa tai älkää, on kaiken tämän keskellä. Veetin (ja Pheonixin) treenaamista on varjostanut Pheonixin kiima. Veetiin se on vaikuttanut haluttomuutena kaikkeen eli ruoka ei maistunut ja samoin treenaaminen on ollut vielä hitaampaa mitä se oli. Pheonix ei tietenkään ole päässyt treenaamaan ollenkaan paitsi koti pihalla. Nyt kun P:n kiima on ohi on meillä kahden viikon tauko treeneissä. Niin sopivasti kun se osuikin. Kotosalla ollaan treenailtu KisAn esteillä lähinä hyppytekniikkaa ja jotain täsmätreenejä kuten takaleikkausta ja sylkkäriä. Nyt kun kevät tosiaan on täällä pitää alkaa harjoittelemaan alastulokontakteja ja keppejä. Meinaan laittaa johonkin tontin nurkkaan kujakepit pystyyn, millä on tähänkin asti harjoiteltu, ja väliksi ajattelin nyt jotain 10-15cm. Ja sitten miten edistytään pienennetään väliä. Kauheen usein sitä väliä ei viittis vaihtaa kun ne kepit joutuu joka kerta lyömään maahan kiinni... =) Tuo Veetin hitaus agilityssa on edelleen sellanen asia mikä mietityttää ja pistää välillä harmittamaan. Jos ohjaan lelulla niin se piristyy hiukan, mutta silti se ei ole sellaista mitä haluaisin sen olevan ja tuntuu että joudun kaiken energiani pistämään treeneissä siihen että saan sen edes liikkeelle. Syvät lihakset sillä on ihan selkeesti jo paremmat ja se pystyy hyppäämään siivosti eikä sellaisia hämähäkkihyppyjä. Veeti kyllä irtoaa jonkun verran ja varsinkin putkeen, mutta meille ei pääse sellaisia tilanteita tulemaan missä sen pitäisi irrota kun mä kerkeen tekemään volttia ja kuperkeikkaa ennen kuin Veeti tulee jonkun mutkan tai jotain muuta. Jokin tässä meidän yhteistyössä mättää ja pahasti... Olen alkanut tekemään kaikkea mahdollista sellaista että se koira ei saa multa mitään ilmaiseksi. Kaikki rapsutukset lähtee mun aloitteesta, lähtenyt jo pitkään. Käskytys on rohkaisevaa eli en kimitä vaan sellasella matalalla ja rohkealla äänellä jne. Tuosta lelun käytöstä olen saanut kahta eri versiota neuvoksi eli toiset sanoo että älä missää nimessä anna sen koiran voittaa sitä lelua ja viedä sulta ja toiset sit taas sanoo että anna sen voittaa se lelu, joten sen kanssa olen vähän hukassa. Nyt olen tehnyt vähän molempia eli välillä annan voittaa ja välillä en.
Nämä on vaan esimerkkejä siitä mitä olen Veetin kanssa kokeillut.
Toisaalta olen tyytyväinen saavutuksiimme, kun nyt Veeti sentään tekee agilitya ihan sillai innokkaasti eli se ei enää ole niin korvatluimussa ja sellanen haluton... Viimeksikin kun otimme keinua ensimmäistä kertaa niin Veeti tykkäs siitä niin paljon että kun minä olin menossa jo pois niin Veeti meni ittekseen uudelleen keinulle sen näköisenä että joko lopetettiin. Minä tietenkin juoksin äkkiä sinne keinulle kehumaan ja palkkaamaan ja ottamaan toista päätä vastaan ettei se heti tömähdä alas. Että sillai se on tosi innokas.
Veetille on muuten varattu kuvausaika eli 13.5. meillä on aika Kuninkaantie Eläinklinikalle ja siellä kuvataan kyynärät, selkä ja lonkat ja samalla tarkastetaan silmät ja polvet. Vähän kyllä jänskättää miten poika reagoi nukutukseen ja ennen kaikkea mitä sieltä kuvista näkyy...
Mutta johan tuossa oli kaiken näköistä kerrottavaa, joten eiköhän se riitä vähäksi aikaa...
Hyvää kevättä kaikille!
