keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Kuulumisia ja Pheonix

Do diih, nyt alan taas olemaan back in business, kaikkien pääsykokeiden, koiran lopettamisten ja TSAUn juhannuskisojen jälkeen. Tosin nyt on kyllä iskenyt sellanen laiskuus että alta pois.

Oli kyllä sellanen härdelli tuo juhannus että hyvää päivää ja ihme että selvisin hengissä. Kaiken laisia mokia tuli tehtyy niin juhannuksena kuin ennen juhannusta, mutta ottakaamme niistä opiksi! Nyt on kyllä kiva kun ei ole mitään sellasta akuuttia kiirettä mihinkään vaan on vähän niin kuin kesäloma. Mun pitäis vielä kaiken lisäksi valmistua nyt 30.6., joten siitäkään ei tarvitse enää ottaa paniikkia. Eilen pääsin oikeesti kunnon lenkille ensimmäistä kertaa varmaan viimeseen neljään viikkoon jollei enemmän.

Sitten lupasin kirjoittaa tuosta Pheonixistä. Johonkin kommenttiin pistinkin jo (tosin pienellä kirjoitusvirheellä) että virallinen nimi on Roses and Dreams Hit the buck ja jos en nyt ihan kauheesti valehtele niin tyttö on lähtösin Belgiasta. Ja tosiaan jos ymmärsin oikein niin tuo kenguru on ollut jollain omistajalla jo kerran, mutta on palauttanut sen kasvattajalle väittäen sen olevan ongelma koira, mutta oikeesti ainut ongelma mikä sillä on, on sellainen pieni muotoinen räksytys ja se tosiaan on pieni muotoista sillä voisin väittää että Wilma haukkui paljon enemmä mitä Pheonix. Pheonix tuli siis meille "hoitoon" ja nyt toistaiseksi on jäänyt sille tielle ja toivottavasti jää pitemmäksikin aikaa sillä tuo on kyllä sellanen tempperamentti pakkaus, että sen kanssa vois oikeesti pärjätä esim. just agilityssa.. =), mutta kaikki aikanaan. Olenkin jo sopinut kouluttajani kanssa että vuorottelen Veetin ja Pheonixin kanssa treeneissä ja sitten treenaan itsenäisesti. P tuli Coppercreek'sin kasvattajan, Lotan, kautta jolla on siis Elvis, joka on muistaakseni P:n eno.

Ajattelin että liitän tähän kuvia ja kaikkea, mutta en vaan oo saanu kaivettua kameraa esiin vaikka nyt on ollu niin hienot kelitkin. Ehkä huomenna tai yli huomenna...=) Tosiaan tuo on kyllä sellainen kenguru kun hyppii neljä jalkaa tasajalkaa naaman korkeudelle sillai niin kuin kaverimme Irma, joka on sileäkarvainennoutaja. Pheonix on myös lähes täysin peloton tyyppi. Sitä ei paljon erilaiset alustat hetkauta ja kaikki reijät, kolot, tunnelit ja muut yhtä ihanat paikat pitää tutkia. Se pysyy hyvin käskyn alla, esim. eilen kun olimme metsässä lenkillä P näki peuran, joka juoksi ihan nenän edestä hirveetä vauhtia ja vaikka P vähän lähti perään räksyttämään tuli se takasin lähes heti kun sitä huhuilin (tosin vähän piti koko ajan räksyttää peuran suuntaan ja karvat oli ihan pystyssä). Tuosta tulee kiva piikkisika kun se nostaa noi pitkät selkäkarvat pystyyn. Mitähän muuta... Tosi hauska tyyppi kertakaikkiaan. En tunne kauheen montaa aussieta, mutta väittäisin että tuollaista toista ei ihan heti löydy. En tiedä onko se paimentamista vai mitä (paimenkoirien ongelma joka tapauksessa), mutta se välillä tekee sitä että yrittää ottaa kiinni hihasta tai jostain vauhdissa ja yleensä tietenkin agsa kentällä eli se käy aika kuumana välillä, mutta osaa mennä ihan nätisti suurimman osan ajasta. Olisko se tänä aikana, kun on ollut meillä, tehnyt mulle sen kaksi kertaa.
Tässä nyt varmaan tähän hätään mieleen tulevat asiat... Toivottavasti saatte jonkin käsityksen tuosta kettutytöstä. Ei mitenkään erityisen hyvin kirjoitettu, mutta eiköhän kaikki mun blogia lukeneet ole siihen jo tottunut... =)

Moikataan kun nähdään!

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Muistoissamme Wilma 17.9.2002-17.6.2009


Niin siinä nyt sitten kävi, että Wilma, alias Wiimu-Piimu, siirtyi paremmille metsästys ja jäljestys maille tänä aamuna.

Wilmallahan tunnetusti oli paljon vaivoja ja lisää ilmeni koko ajan, joten
pitkällisen pohdinnan ja keskustelun jälkeen päätimme Danin kanssa, että on parempi että viemme Wilman lopetettavaksi. Päätös oli vaikea ja rankka, mutta toisaalta, vaikka nyt itkettää ja on surullinen olo, olen myös helpottunut, koska nyt ei tarvitse enää murehtia onko Wilmalla kipuja ja saako se hetken rauhaa rapsuttamiseltaan. Samoin sitä ei tarvitse enää jättää kotiin yksin kun me muut lähdemme jonnekkin, koska aina kun Wilman otti mukaan, vaikka ihan vaan lenkille, niin sen kierrokset nousi niin paljon, että kaikki oireet vaan paheni.
Näin on parempi kaikkien kannalta.

KIITOS WILMA KAIKISTA YHTEISISTÄ HETKISTÄ KANSSASI!