Plääh, pööh, pyyh ja vielä nyyh...

Joo-o.... Ei mee hyvin... Ajattelin tuossa että lopetan nuo tiistai agility treenit kun ei meinaa aika riittää ja jotenkin mä en saa Veetiä keskittymään siellä Tassukallion kentällä... En oikein tiiä mikä siinäkin sit oikein on... No ei siinä vielä kaikki! Tiistai illalla sain sitten viestin että se ryhmä missä me KÄYTIIN siirtyy keskiviikoksi klo 20-21.30. Päivässä ei ole mitään vikaa mutta tuo aika... Jos nyt mietitään että mä käyn vuorotöissä, jossa vuorot menee seuraavasti: yövuoro 22-06, aamuvuoro 06-14 ja iltavuoro 14-22 ja mulla menee tunti siihen että ajan Kiskosta Lietoon ja saman verran toiseen suuntaan luonnollisesti, niin mulla on mahollisuudet käydä tasan kerran kuukaudessa noissa treeneissä. Ihan vaan sen takia että iltavuoro on kerran kuussa keskiviikkosin niin sillon ei ole mitään mahiksia päästä noihin. No jos mulla on yövuoro (kerran kuussa keskiviikkosin) niin mun pitäis tuollon klo 21.30 lähteä kotoonta ajamaan töihin, joten ei mahiksia päästä. Jos mulla on torstainan aamuvuoro, mun pitäis olla nukkumassa viimeistään klo 22 joten ei sillonkaan mahiksia, joten ainut vaihtoehto olis sillon kun mulla on torstai vapaa ja sekin on vain kerran kuussa joten tästä voi laskea mitkä mun mahikset on päästä treeneihin... Ja sitten kun vielä lasketaan tuohon päälle koiran jäähdyttelyt ja juottamiset ja kotona tavaroiden paikalleen laitot ja muut pikku toimet niin hellurei ja hellät tunteet! On nimittäin aikaste mahdoton yhtälö... Eli edessä olisi nyt sitten JÄLLEEN ryhmän vaihto, koska en halua maksaa täyttä hintaa siitä että pääsen kerran kuussa treeneihin... Niin ja vielä sekin että vaikka mun työajat jossain vaiheessa muuttuis niin silti ei kauheesti innosta olla arki-iltana takasin kotona ehkä just ja just puol yhentoista aikaa... Kyllä nyt vit**taapi!
Näin se elämä potkii päähän... Toivottavasti piakkoin tulis jotain hyviä uutisia ettei tarttis vaipua täysin syysmasennukseen...
Ehkä me vielä joskus päästään vauhtiin tässä lajissa... Tosin tällä hetkellä tuntuu että Veeti on jo eläkeikänen siinä vaiheessa kun meillä olis mahollisuus päästä sellaseen säännölliseen ja järkevään rytmiin... Kui just mulle käy aina näin... Niin ihan kun muille ei koskaa käy mitään... =)

Joo yritämme nousta suosta ja TAAS jatkaa uudella innolla....

Lähinä agility juttuja

Ihan ekana se suurin saavutus: Veeti meni puomin ekaa kertaa kokonaan. Ensin yksittäisenä esteenä ja sitten radan yhteydessä. Vähänkö olin tyytyväinen! Seuraavaksi alkaa operaatio A. Ihan mukavasti on muuten sujunut. Vielä hiukan haeskelen sitä oikeaa motivaattoria ja yritän omaa käyttäytymistä muokata niin että saisin parhaan mahdollisen innostuksen ja motivaation tuosta koirasta irti.

Kiskon Agility ry:llä oli tänään taas tuo mätsäri ja episagi. Vielä on paljon oppimista noista järjestelyistä mutta tämän päiväisesta sain taas paljon palautetta parannettavista asioista eli ehkä seuraava tapahtuma luistaa jälleen paremmin.
Paniikkin meinasi aamulla iskeä kun eilen maalasin vielä viimeisen kerran meidän puomin ja arvatkaa vaan oliko se kuiva tänä aamuna... Sitä sitten vähän aikaa pähkäiltiin että mitäs nyt pitäis tehä ja ajattelin että soitan ja kysyn että saataisko me Tassujen vanha puomi lainaan jos sit vastaavasti kuskattais se Suomusjärvelle minne se on ollu jo kauan matkalla. Onnkesi se onnistui ja kovasti kiitoksia Tassuille!!! Silti jouduin tekemään aika kinkkisen radan koska ne muutamat esteet piti suorittaa pariin otteeseen, jotta saatiin vaihtelua rataan. No tuntui kuitenkin että kilpailijoilla oli ihan hauskaa! Toivottavasti nyt saataisiin pikkuhiljaa hankittua taas lisää esteitä jotta saataisiin vaihtelevempia ratoja.

Eipä tässä taas muuta!