Pistän nyt vaan pikaisesti tiedon, että albumiin on lisätty kuvia Veetistä ja Pheonixista.
lauantai 8. elokuuta 2009
maanantai 27. heinäkuuta 2009
Kylmää kyytiä
Meillä on viime aikoina ollut aika kylmää kyytiä koirien suhteen. Ei rapsutteluja, ei puhumista muuten kuin silloin kun on ollut pakko eikä edes koiriin päin katsomista... Veetin suhteen tämä on jo jonkun verran auttanut, ja odotankin innolla torstaina treenejä, että miten se mahtaa mennä. Sen jälkeen voidaan alkaa miettimään niitä rapsutuksia ja muita, mutta vain minun tai Danin aloitteesta. Fii kokeilee edelleen rajojaan ja meillä on sellanen tahtojen taisto menossa että alta pois. Noh eiköhän sekin ala tuosta talttumaan.
Sen verran jäi viime postista pois, että huonoja uutisin Fiin suku rintamalta eli Fiin emän emän veli sai tässä muutama viikko sitten epileptisen kohtauksen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Fiin pennutus jää nyt laskuista pois kokonaan ja Fii tullaan steriloimaan myöhemmin kunhan se nyt ensin kehittyy ihan oikeesti aikuiseksi.
Minun elämään ei kuulukkaan mitään erikoista edelleenkään... Yhtä tylsää kun aina ennenkin ja alkaa tuntumaan siltä, että masennus vaan syvenee...
Sen verran jäi viime postista pois, että huonoja uutisin Fiin suku rintamalta eli Fiin emän emän veli sai tässä muutama viikko sitten epileptisen kohtauksen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Fiin pennutus jää nyt laskuista pois kokonaan ja Fii tullaan steriloimaan myöhemmin kunhan se nyt ensin kehittyy ihan oikeesti aikuiseksi.
Minun elämään ei kuulukkaan mitään erikoista edelleenkään... Yhtä tylsää kun aina ennenkin ja alkaa tuntumaan siltä, että masennus vaan syvenee...
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
Löpinää
Hmm... Kuinkahan kaukaa sitä alottais.
Alotetaan nyt vaikka viime viikonlopusta. Olin Turussa, Liedossa katselemassa Agilityn MM-karsintoja. Hienot kisat oli vaikka katsomossa olikin vähän tukalat oltavat. Karsinnoissa tapasin myös Veetin kasvattajat Kirsin ja Mikan ja Veetin isän omistajan Pirkon. Olikin hyvä että tapasin heidät, koska olin vähän pelännyt että miten Kirsi ja Mika suhtautuu, ja Pirkko myös, siihen kun en ole tuosta Veetistä saanut oikein mitään irti, mutta nyt oloni helpotti ja sain erittäin hyviä neuvoja tähän meidän tilanteeseen. Kiitos siitä heille! Nyt olenkin alku viikon ollut todella "tyly" koiria kohtaan eli en ole kiinnittänyt juuri mitään huomiota niihin. Olen ainoastaan antanut ruuan ja käyttänyt niitä muutamalla remmilenkillä, vaatien katsekontaktia aina kun remmi kiristyy, ja välillä pitänyt tarhassa vähän aikaa. Ruokaakin antaessani olen vaatinut jotain pientä (niin kuin aina) ja antanut ruuan hyvin vähäeleisesti. Ainut kontakti minkä meinaan ottaa on huomenna agilitytreeneissä ja katsotaan mitä alku viikko on koirille tehnyt.
Nyt olen myös sitten Facebookissa. Liityin sinne vihdoin ja viimein sunnuntai-illalla. Olen jo pitkään miettinyt että pitäis, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Karsinnoissa tuli Pirkon kanssa tästä puhe ja päätin heti liittyä. (Varsinainen mainospuhe... =))
Mitähän muuta... Tää kotona oleminen on mulle kyllä ihan kamalaa. Kun ei ole mitään sen säännöllisempää tekemistä niin ei tuu kyllä kotonakaan tehtyä oikeastaan mitään... Mut sit ei kuitenkaan oo rahaa mennä esim. jonnekkin aina kahville tai tekemään jotain niin että sais päivänsä sillä käyntiin.
Jotain tekemistä täytyy keksiä edelleen. Jos jollain on jotain hyviä ehdotuksia niin kertokaa ihmeessä!
Alotetaan nyt vaikka viime viikonlopusta. Olin Turussa, Liedossa katselemassa Agilityn MM-karsintoja. Hienot kisat oli vaikka katsomossa olikin vähän tukalat oltavat. Karsinnoissa tapasin myös Veetin kasvattajat Kirsin ja Mikan ja Veetin isän omistajan Pirkon. Olikin hyvä että tapasin heidät, koska olin vähän pelännyt että miten Kirsi ja Mika suhtautuu, ja Pirkko myös, siihen kun en ole tuosta Veetistä saanut oikein mitään irti, mutta nyt oloni helpotti ja sain erittäin hyviä neuvoja tähän meidän tilanteeseen. Kiitos siitä heille! Nyt olenkin alku viikon ollut todella "tyly" koiria kohtaan eli en ole kiinnittänyt juuri mitään huomiota niihin. Olen ainoastaan antanut ruuan ja käyttänyt niitä muutamalla remmilenkillä, vaatien katsekontaktia aina kun remmi kiristyy, ja välillä pitänyt tarhassa vähän aikaa. Ruokaakin antaessani olen vaatinut jotain pientä (niin kuin aina) ja antanut ruuan hyvin vähäeleisesti. Ainut kontakti minkä meinaan ottaa on huomenna agilitytreeneissä ja katsotaan mitä alku viikko on koirille tehnyt.
Nyt olen myös sitten Facebookissa. Liityin sinne vihdoin ja viimein sunnuntai-illalla. Olen jo pitkään miettinyt että pitäis, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Karsinnoissa tuli Pirkon kanssa tästä puhe ja päätin heti liittyä. (Varsinainen mainospuhe... =))
Mitähän muuta... Tää kotona oleminen on mulle kyllä ihan kamalaa. Kun ei ole mitään sen säännöllisempää tekemistä niin ei tuu kyllä kotonakaan tehtyä oikeastaan mitään... Mut sit ei kuitenkaan oo rahaa mennä esim. jonnekkin aina kahville tai tekemään jotain niin että sais päivänsä sillä käyntiin.
Jotain tekemistä täytyy keksiä edelleen. Jos jollain on jotain hyviä ehdotuksia niin kertokaa ihmeessä!
maanantai 6. heinäkuuta 2009
Insinööri (AMK), Veeti todettu terveeksi ja muita löpinöitä
Tosiaan valmistuin viime tiistaina 30.6.2009 Turun ammattikorkeakoulusta tietotekniikan tai tarkemmin sulautettujen järjestelmien insinööriksi. Jee! Mä tein sen vihdoin ja viimein. Tosin en ollut yhtään varma valmistumisesta, muuta kuin vasta sitten kun ihan oikeasti sain paperit käteen. Siihen saakka olin ihan varma, etten mä nyt vielä valmistu, kuitenkin mä oon taas unohtanut jotain enkä sen takia voi valmistua. Mutta nyt se on ihan totta...
Tosiaan Terhi tuossa jo onnittelikin noista Veetin tuloksista ja tosiaan Veeti todettiin täysin terveeksi lonkista ja kyynäristä. Jee! Olin ihan varma että siellä on jotain vikaa kun Piira joskus aikoinaan sanoi että jos sitä istuma asentoa ei korjata niin se voi vaikuttaa lonkkiin, mutta on näköjään hoito tehnyt tehtävänsä.
Koirienkin kanssa olen taas kerennyt treenailee vähän enemmän. Viime torstaina oli taas TSAUn treenit ja otin silloin treeneissä vain Pheonixin kanssa, koska oli niin kuuma ja tunnetusti Veeti ei toimi kauheen hyvin kuumalla säällä. Pheonix tekee tosi innokkaasti ja haluaa tehdä, mutta vielä ei tuo ohjaus ole oikein mennyt tuonne jakeluun eli seuraa helposti mua esteen ohi jos en ole varmistelemassa siinä vieressä että menee esteelle. Kontakti esteille en ole P:tä vielä uskaltanut laittaa kun se on jotenkin niin hukassa vielä noineen tassuines, mutta nyt otettiin puomin yks "siiveke" ja laitettiin se nojaamaan pöytää vasten ja mentiin sitä pitkin edes takasin. Se meni just niin kuin ajattelinkin eli eihän se siellä kunnolla pysynyt vaan lipsui vähän väliä. Täytyy siis niitä syviä lihaksi kehitellä... Ja jossain vaiheessa meinaan viedä P:n Piiralle jotta hän voi sen kopeloida läpi ja kertoo mielipiteensä lihashuollon ja syvienlihasten kannalta. Veetin kanssa otin kujia hallissa treenien jälkeen ja herran jumala kuinka hienosti se meni! Olin ihan halolla päähän lyöty että mistä se tollasen innon on kehittänyt? V meni tasan kerran väärin ja sen jälkeen se meni niin hienosti vaikka vähän sitä kujaa kavensinkin. Olin kyllä ylpee tuosta ukkelista!
Perjantaina otin KisAn kentällä treenien jälkeen omien koirien kanssa ja Veeti meni taas ihan uskomattoman hienosti ja kovaa. En ottanut sen kanssa kuin 4 hypyn suoraa, mutta silti en oo koskaan nähnyt sen menevän niin kovin kun se nyt meni. Ja intoa tuntui olevan. Aloin jo epäillä ettei se ole Veeti ja sanoinkin sille siinä kentällä että kuka sä oikein oot ja mitä sä oot tehny mun koiralle..? Pheonix ei sitten niin hienosti mennytkään vaan alitteli rimoja samassa harjoituksessa ja pääsi vielä saamaan palkan siitä kerran, perkule... No vähän aikaa siinä sitten harjoiteltiin uudeleen riman YLI hyppäämistä ja kun se onnistui muutaman kerran niin sitten lopetettiin.
Tänään otin tuossa kotipihalla alastulokontaktia ja se meni molemmilta tosi hyvin. Veeti nyt on tietysti vähän pidemmällä siinä, mutta osaamisen nähden molemmilla meni tosi hienosti.
Eiköhän se tästä taas lähde... =)
Eipä taas muuta erikoista!
Tosiaan Terhi tuossa jo onnittelikin noista Veetin tuloksista ja tosiaan Veeti todettiin täysin terveeksi lonkista ja kyynäristä. Jee! Olin ihan varma että siellä on jotain vikaa kun Piira joskus aikoinaan sanoi että jos sitä istuma asentoa ei korjata niin se voi vaikuttaa lonkkiin, mutta on näköjään hoito tehnyt tehtävänsä.
Koirienkin kanssa olen taas kerennyt treenailee vähän enemmän. Viime torstaina oli taas TSAUn treenit ja otin silloin treeneissä vain Pheonixin kanssa, koska oli niin kuuma ja tunnetusti Veeti ei toimi kauheen hyvin kuumalla säällä. Pheonix tekee tosi innokkaasti ja haluaa tehdä, mutta vielä ei tuo ohjaus ole oikein mennyt tuonne jakeluun eli seuraa helposti mua esteen ohi jos en ole varmistelemassa siinä vieressä että menee esteelle. Kontakti esteille en ole P:tä vielä uskaltanut laittaa kun se on jotenkin niin hukassa vielä noineen tassuines, mutta nyt otettiin puomin yks "siiveke" ja laitettiin se nojaamaan pöytää vasten ja mentiin sitä pitkin edes takasin. Se meni just niin kuin ajattelinkin eli eihän se siellä kunnolla pysynyt vaan lipsui vähän väliä. Täytyy siis niitä syviä lihaksi kehitellä... Ja jossain vaiheessa meinaan viedä P:n Piiralle jotta hän voi sen kopeloida läpi ja kertoo mielipiteensä lihashuollon ja syvienlihasten kannalta. Veetin kanssa otin kujia hallissa treenien jälkeen ja herran jumala kuinka hienosti se meni! Olin ihan halolla päähän lyöty että mistä se tollasen innon on kehittänyt? V meni tasan kerran väärin ja sen jälkeen se meni niin hienosti vaikka vähän sitä kujaa kavensinkin. Olin kyllä ylpee tuosta ukkelista!
Perjantaina otin KisAn kentällä treenien jälkeen omien koirien kanssa ja Veeti meni taas ihan uskomattoman hienosti ja kovaa. En ottanut sen kanssa kuin 4 hypyn suoraa, mutta silti en oo koskaan nähnyt sen menevän niin kovin kun se nyt meni. Ja intoa tuntui olevan. Aloin jo epäillä ettei se ole Veeti ja sanoinkin sille siinä kentällä että kuka sä oikein oot ja mitä sä oot tehny mun koiralle..? Pheonix ei sitten niin hienosti mennytkään vaan alitteli rimoja samassa harjoituksessa ja pääsi vielä saamaan palkan siitä kerran, perkule... No vähän aikaa siinä sitten harjoiteltiin uudeleen riman YLI hyppäämistä ja kun se onnistui muutaman kerran niin sitten lopetettiin.
Tänään otin tuossa kotipihalla alastulokontaktia ja se meni molemmilta tosi hyvin. Veeti nyt on tietysti vähän pidemmällä siinä, mutta osaamisen nähden molemmilla meni tosi hienosti.
Eiköhän se tästä taas lähde... =)
Eipä taas muuta erikoista!
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Kuulumisia ja Pheonix
Do diih, nyt alan taas olemaan back in business, kaikkien pääsykokeiden, koiran lopettamisten ja TSAUn juhannuskisojen jälkeen. Tosin nyt on kyllä iskenyt sellanen laiskuus että alta pois.
Oli kyllä sellanen härdelli tuo juhannus että hyvää päivää ja ihme että selvisin hengissä. Kaiken laisia mokia tuli tehtyy niin juhannuksena kuin ennen juhannusta, mutta ottakaamme niistä opiksi! Nyt on kyllä kiva kun ei ole mitään sellasta akuuttia kiirettä mihinkään vaan on vähän niin kuin kesäloma. Mun pitäis vielä kaiken lisäksi valmistua nyt 30.6., joten siitäkään ei tarvitse enää ottaa paniikkia. Eilen pääsin oikeesti kunnon lenkille ensimmäistä kertaa varmaan viimeseen neljään viikkoon jollei enemmän.
Sitten lupasin kirjoittaa tuosta Pheonixistä. Johonkin kommenttiin pistinkin jo (tosin pienellä kirjoitusvirheellä) että virallinen nimi on Roses and Dreams Hit the buck ja jos en nyt ihan kauheesti valehtele niin tyttö on lähtösin Belgiasta. Ja tosiaan jos ymmärsin oikein niin tuo kenguru on ollut jollain omistajalla jo kerran, mutta on palauttanut sen kasvattajalle väittäen sen olevan ongelma koira, mutta oikeesti ainut ongelma mikä sillä on, on sellainen pieni muotoinen räksytys ja se tosiaan on pieni muotoista sillä voisin väittää että Wilma haukkui paljon enemmä mitä Pheonix. Pheonix tuli siis meille "hoitoon" ja nyt toistaiseksi on jäänyt sille tielle ja toivottavasti jää pitemmäksikin aikaa sillä tuo on kyllä sellanen tempperamentti pakkaus, että sen kanssa vois oikeesti pärjätä esim. just agilityssa.. =), mutta kaikki aikanaan. Olenkin jo sopinut kouluttajani kanssa että vuorottelen Veetin ja Pheonixin kanssa treeneissä ja sitten treenaan itsenäisesti. P tuli Coppercreek'sin kasvattajan, Lotan, kautta jolla on siis Elvis, joka on muistaakseni P:n eno.
Ajattelin että liitän tähän kuvia ja kaikkea, mutta en vaan oo saanu kaivettua kameraa esiin vaikka nyt on ollu niin hienot kelitkin. Ehkä huomenna tai yli huomenna...=) Tosiaan tuo on kyllä sellainen kenguru kun hyppii neljä jalkaa tasajalkaa naaman korkeudelle sillai niin kuin kaverimme Irma, joka on sileäkarvainennoutaja. Pheonix on myös lähes täysin peloton tyyppi. Sitä ei paljon erilaiset alustat hetkauta ja kaikki reijät, kolot, tunnelit ja muut yhtä ihanat paikat pitää tutkia. Se pysyy hyvin käskyn alla, esim. eilen kun olimme metsässä lenkillä P näki peuran, joka juoksi ihan nenän edestä hirveetä vauhtia ja vaikka P vähän lähti perään räksyttämään tuli se takasin lähes heti kun sitä huhuilin (tosin vähän piti koko ajan räksyttää peuran suuntaan ja karvat oli ihan pystyssä). Tuosta tulee kiva piikkisika kun se nostaa noi pitkät selkäkarvat pystyyn. Mitähän muuta... Tosi hauska tyyppi kertakaikkiaan. En tunne kauheen montaa aussieta, mutta väittäisin että tuollaista toista ei ihan heti löydy. En tiedä onko se paimentamista vai mitä (paimenkoirien ongelma joka tapauksessa), mutta se välillä tekee sitä että yrittää ottaa kiinni hihasta tai jostain vauhdissa ja yleensä tietenkin agsa kentällä eli se käy aika kuumana välillä, mutta osaa mennä ihan nätisti suurimman osan ajasta. Olisko se tänä aikana, kun on ollut meillä, tehnyt mulle sen kaksi kertaa.
Tässä nyt varmaan tähän hätään mieleen tulevat asiat... Toivottavasti saatte jonkin käsityksen tuosta kettutytöstä. Ei mitenkään erityisen hyvin kirjoitettu, mutta eiköhän kaikki mun blogia lukeneet ole siihen jo tottunut... =)
Moikataan kun nähdään!
Oli kyllä sellanen härdelli tuo juhannus että hyvää päivää ja ihme että selvisin hengissä. Kaiken laisia mokia tuli tehtyy niin juhannuksena kuin ennen juhannusta, mutta ottakaamme niistä opiksi! Nyt on kyllä kiva kun ei ole mitään sellasta akuuttia kiirettä mihinkään vaan on vähän niin kuin kesäloma. Mun pitäis vielä kaiken lisäksi valmistua nyt 30.6., joten siitäkään ei tarvitse enää ottaa paniikkia. Eilen pääsin oikeesti kunnon lenkille ensimmäistä kertaa varmaan viimeseen neljään viikkoon jollei enemmän.
Sitten lupasin kirjoittaa tuosta Pheonixistä. Johonkin kommenttiin pistinkin jo (tosin pienellä kirjoitusvirheellä) että virallinen nimi on Roses and Dreams Hit the buck ja jos en nyt ihan kauheesti valehtele niin tyttö on lähtösin Belgiasta. Ja tosiaan jos ymmärsin oikein niin tuo kenguru on ollut jollain omistajalla jo kerran, mutta on palauttanut sen kasvattajalle väittäen sen olevan ongelma koira, mutta oikeesti ainut ongelma mikä sillä on, on sellainen pieni muotoinen räksytys ja se tosiaan on pieni muotoista sillä voisin väittää että Wilma haukkui paljon enemmä mitä Pheonix. Pheonix tuli siis meille "hoitoon" ja nyt toistaiseksi on jäänyt sille tielle ja toivottavasti jää pitemmäksikin aikaa sillä tuo on kyllä sellanen tempperamentti pakkaus, että sen kanssa vois oikeesti pärjätä esim. just agilityssa.. =), mutta kaikki aikanaan. Olenkin jo sopinut kouluttajani kanssa että vuorottelen Veetin ja Pheonixin kanssa treeneissä ja sitten treenaan itsenäisesti. P tuli Coppercreek'sin kasvattajan, Lotan, kautta jolla on siis Elvis, joka on muistaakseni P:n eno.
Ajattelin että liitän tähän kuvia ja kaikkea, mutta en vaan oo saanu kaivettua kameraa esiin vaikka nyt on ollu niin hienot kelitkin. Ehkä huomenna tai yli huomenna...=) Tosiaan tuo on kyllä sellainen kenguru kun hyppii neljä jalkaa tasajalkaa naaman korkeudelle sillai niin kuin kaverimme Irma, joka on sileäkarvainennoutaja. Pheonix on myös lähes täysin peloton tyyppi. Sitä ei paljon erilaiset alustat hetkauta ja kaikki reijät, kolot, tunnelit ja muut yhtä ihanat paikat pitää tutkia. Se pysyy hyvin käskyn alla, esim. eilen kun olimme metsässä lenkillä P näki peuran, joka juoksi ihan nenän edestä hirveetä vauhtia ja vaikka P vähän lähti perään räksyttämään tuli se takasin lähes heti kun sitä huhuilin (tosin vähän piti koko ajan räksyttää peuran suuntaan ja karvat oli ihan pystyssä). Tuosta tulee kiva piikkisika kun se nostaa noi pitkät selkäkarvat pystyyn. Mitähän muuta... Tosi hauska tyyppi kertakaikkiaan. En tunne kauheen montaa aussieta, mutta väittäisin että tuollaista toista ei ihan heti löydy. En tiedä onko se paimentamista vai mitä (paimenkoirien ongelma joka tapauksessa), mutta se välillä tekee sitä että yrittää ottaa kiinni hihasta tai jostain vauhdissa ja yleensä tietenkin agsa kentällä eli se käy aika kuumana välillä, mutta osaa mennä ihan nätisti suurimman osan ajasta. Olisko se tänä aikana, kun on ollut meillä, tehnyt mulle sen kaksi kertaa.
Tässä nyt varmaan tähän hätään mieleen tulevat asiat... Toivottavasti saatte jonkin käsityksen tuosta kettutytöstä. Ei mitenkään erityisen hyvin kirjoitettu, mutta eiköhän kaikki mun blogia lukeneet ole siihen jo tottunut... =)
Moikataan kun nähdään!
keskiviikko 17. kesäkuuta 2009
Muistoissamme Wilma 17.9.2002-17.6.2009
Niin siinä nyt sitten kävi, että Wilma, alias Wiimu-Piimu, siirtyi paremmille metsästys ja jäljestys maille tänä aamuna.
Wilmallahan tunnetusti oli paljon vaivoja ja lisää ilmeni koko ajan, joten pitkällisen pohdinnan ja keskustelun jälkeen päätimme Danin kanssa, että on parempi että viemme Wilman lopetettavaksi. Päätös oli vaikea ja rankka, mutta toisaalta, vaikka nyt itkettää ja on surullinen olo, olen myös helpottunut, koska nyt ei tarvitse enää murehtia onko Wilmalla kipuja ja saako se hetken rauhaa rapsuttamiseltaan. Samoin sitä ei tarvitse enää jättää kotiin yksin kun me muut lähdemme jonnekkin, koska aina kun Wilman otti mukaan, vaikka ihan vaan lenkille, niin sen kierrokset nousi niin paljon, että kaikki oireet vaan paheni.
Näin on parempi kaikkien kannalta.
KIITOS WILMA KAIKISTA YHTEISISTÄ HETKISTÄ KANSSASI!
Wilmallahan tunnetusti oli paljon vaivoja ja lisää ilmeni koko ajan, joten pitkällisen pohdinnan ja keskustelun jälkeen päätimme Danin kanssa, että on parempi että viemme Wilman lopetettavaksi. Päätös oli vaikea ja rankka, mutta toisaalta, vaikka nyt itkettää ja on surullinen olo, olen myös helpottunut, koska nyt ei tarvitse enää murehtia onko Wilmalla kipuja ja saako se hetken rauhaa rapsuttamiseltaan. Samoin sitä ei tarvitse enää jättää kotiin yksin kun me muut lähdemme jonnekkin, koska aina kun Wilman otti mukaan, vaikka ihan vaan lenkille, niin sen kierrokset nousi niin paljon, että kaikki oireet vaan paheni.
Näin on parempi kaikkien kannalta.
KIITOS WILMA KAIKISTA YHTEISISTÄ HETKISTÄ KANSSASI!
keskiviikko 20. toukokuuta 2009
Pika, pika päivitys
Tervehdys jälleen!
Käyn nyt pikaseen kirjoittamassa kuulumisia kun on niin pirunmoinen kiire koko ajan. Valmistuminen ja pääsykokeisiin lukeminen vie suuremman osan ajastani ja samalla pitäisi noita agsa hommia hoitaa ja omiakin koiria joskus treenata... HUOH! No kesäkuun puolen välin pitäisi helpottaa kun silloin on viimeiset pääsykokeet ja sitten juhannuksen jälkee helpottaa noi agsa hommat kun saadaan TSAUn juhannuskisat alta pois. Kiitos vain Susannalle kun paikkasit juhannuskisojen mainostamisen... =). On se mielessä ollut jo pitkään, mutta kun ei tiedä missä välissä senkin ois revennyt tekemään...
Tosiaan viime keskiviikkona käytiin Veetin kanssa silmät ja polvet tarkastamassa, terveet oli molemmat, ja sitten mentiin kuvauksiin heti perään (kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä) ja sielläkin näytti kaikki olevan suht kunnossa, et ainut asia mitä sanottiin niin että lonkat ei ainakaa C:tä huonommat oo eli jäämme odottamaan Kennelliiton lausuntoa. Sitten jäin miettimään sellasia asioita kun että kumpaa uskoa: eläinlääkäriä vai Kennelliittoa, että kummat ne sitten ihan oikeesti on..? Niin ja sitten olen saannut sellaisen käsityksen että vaikka lonkat oliskin vähän huonommat kuin A:t niin sen ei vissiin pitäis kauheesti vaikuttaa tuohon agsaamiseen vai olenko ymmärtänyt ihan väärin? Mietin vaan että mikä se virallinen lausunto tuleekin sitten olemaan niin miten se vaikuttaa meidän harrastamiseen...
Niin ja sitten seuraava murhe on se että me Veetin kanssa joudutaa jälleen kerran vaihtamaan treeniryhmää. Tällä kertaa kouluttaja lopettaa kahden porukan vetämisen ja keskittyy vain toiseen porukkaan. Ja mikä tässä on kaikkein ärsyttävintä, viimeset treenit oli perjantaina (tosin kouluttaja ei viitsinyt ilmestyä paikalle eikä myöskään ilmoittaa asiasta) eikä meillä vielä ole uutta treeniryhmää, paitsi se mun entinen ryhmä, mihin muuten menisinkin ihan mielelläni, mutta kun se aika on edelleen mulle täysin mahdoton... Eli pääsisin nukkumaan ehkä siinä puolen yön aikaa jos niissä treeneissä lähen käymään... Täytyneen yrittää treenailla KisA:n kentällä ja esteillä edes jonkun verran... Tosin yksin treenaamisesta ei oikein meinaa koskaan tulla mitään...
Mutta siis joo... Tuossa oli nyt ne tärkeimmät kuulumiset...
Käyn nyt pikaseen kirjoittamassa kuulumisia kun on niin pirunmoinen kiire koko ajan. Valmistuminen ja pääsykokeisiin lukeminen vie suuremman osan ajastani ja samalla pitäisi noita agsa hommia hoitaa ja omiakin koiria joskus treenata... HUOH! No kesäkuun puolen välin pitäisi helpottaa kun silloin on viimeiset pääsykokeet ja sitten juhannuksen jälkee helpottaa noi agsa hommat kun saadaan TSAUn juhannuskisat alta pois. Kiitos vain Susannalle kun paikkasit juhannuskisojen mainostamisen... =). On se mielessä ollut jo pitkään, mutta kun ei tiedä missä välissä senkin ois revennyt tekemään...
Tosiaan viime keskiviikkona käytiin Veetin kanssa silmät ja polvet tarkastamassa, terveet oli molemmat, ja sitten mentiin kuvauksiin heti perään (kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä) ja sielläkin näytti kaikki olevan suht kunnossa, et ainut asia mitä sanottiin niin että lonkat ei ainakaa C:tä huonommat oo eli jäämme odottamaan Kennelliiton lausuntoa. Sitten jäin miettimään sellasia asioita kun että kumpaa uskoa: eläinlääkäriä vai Kennelliittoa, että kummat ne sitten ihan oikeesti on..? Niin ja sitten olen saannut sellaisen käsityksen että vaikka lonkat oliskin vähän huonommat kuin A:t niin sen ei vissiin pitäis kauheesti vaikuttaa tuohon agsaamiseen vai olenko ymmärtänyt ihan väärin? Mietin vaan että mikä se virallinen lausunto tuleekin sitten olemaan niin miten se vaikuttaa meidän harrastamiseen...
Niin ja sitten seuraava murhe on se että me Veetin kanssa joudutaa jälleen kerran vaihtamaan treeniryhmää. Tällä kertaa kouluttaja lopettaa kahden porukan vetämisen ja keskittyy vain toiseen porukkaan. Ja mikä tässä on kaikkein ärsyttävintä, viimeset treenit oli perjantaina (tosin kouluttaja ei viitsinyt ilmestyä paikalle eikä myöskään ilmoittaa asiasta) eikä meillä vielä ole uutta treeniryhmää, paitsi se mun entinen ryhmä, mihin muuten menisinkin ihan mielelläni, mutta kun se aika on edelleen mulle täysin mahdoton... Eli pääsisin nukkumaan ehkä siinä puolen yön aikaa jos niissä treeneissä lähen käymään... Täytyneen yrittää treenailla KisA:n kentällä ja esteillä edes jonkun verran... Tosin yksin treenaamisesta ei oikein meinaa koskaan tulla mitään...
Mutta siis joo... Tuossa oli nyt ne tärkeimmät kuulumiset...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)