Plääh, pööh, pyyh ja vielä nyyh...

Joo-o.... Ei mee hyvin... Ajattelin tuossa että lopetan nuo tiistai agility treenit kun ei meinaa aika riittää ja jotenkin mä en saa Veetiä keskittymään siellä Tassukallion kentällä... En oikein tiiä mikä siinäkin sit oikein on... No ei siinä vielä kaikki! Tiistai illalla sain sitten viestin että se ryhmä missä me KÄYTIIN siirtyy keskiviikoksi klo 20-21.30. Päivässä ei ole mitään vikaa mutta tuo aika... Jos nyt mietitään että mä käyn vuorotöissä, jossa vuorot menee seuraavasti: yövuoro 22-06, aamuvuoro 06-14 ja iltavuoro 14-22 ja mulla menee tunti siihen että ajan Kiskosta Lietoon ja saman verran toiseen suuntaan luonnollisesti, niin mulla on mahollisuudet käydä tasan kerran kuukaudessa noissa treeneissä. Ihan vaan sen takia että iltavuoro on kerran kuussa keskiviikkosin niin sillon ei ole mitään mahiksia päästä noihin. No jos mulla on yövuoro (kerran kuussa keskiviikkosin) niin mun pitäis tuollon klo 21.30 lähteä kotoonta ajamaan töihin, joten ei mahiksia päästä. Jos mulla on torstainan aamuvuoro, mun pitäis olla nukkumassa viimeistään klo 22 joten ei sillonkaan mahiksia, joten ainut vaihtoehto olis sillon kun mulla on torstai vapaa ja sekin on vain kerran kuussa joten tästä voi laskea mitkä mun mahikset on päästä treeneihin... Ja sitten kun vielä lasketaan tuohon päälle koiran jäähdyttelyt ja juottamiset ja kotona tavaroiden paikalleen laitot ja muut pikku toimet niin hellurei ja hellät tunteet! On nimittäin aikaste mahdoton yhtälö... Eli edessä olisi nyt sitten JÄLLEEN ryhmän vaihto, koska en halua maksaa täyttä hintaa siitä että pääsen kerran kuussa treeneihin... Niin ja vielä sekin että vaikka mun työajat jossain vaiheessa muuttuis niin silti ei kauheesti innosta olla arki-iltana takasin kotona ehkä just ja just puol yhentoista aikaa... Kyllä nyt vit**taapi!
Näin se elämä potkii päähän... Toivottavasti piakkoin tulis jotain hyviä uutisia ettei tarttis vaipua täysin syysmasennukseen...
Ehkä me vielä joskus päästään vauhtiin tässä lajissa... Tosin tällä hetkellä tuntuu että Veeti on jo eläkeikänen siinä vaiheessa kun meillä olis mahollisuus päästä sellaseen säännölliseen ja järkevään rytmiin... Kui just mulle käy aina näin... Niin ihan kun muille ei koskaa käy mitään... =)

Joo yritämme nousta suosta ja TAAS jatkaa uudella innolla....

Lähinä agility juttuja

Ihan ekana se suurin saavutus: Veeti meni puomin ekaa kertaa kokonaan. Ensin yksittäisenä esteenä ja sitten radan yhteydessä. Vähänkö olin tyytyväinen! Seuraavaksi alkaa operaatio A. Ihan mukavasti on muuten sujunut. Vielä hiukan haeskelen sitä oikeaa motivaattoria ja yritän omaa käyttäytymistä muokata niin että saisin parhaan mahdollisen innostuksen ja motivaation tuosta koirasta irti.

Kiskon Agility ry:llä oli tänään taas tuo mätsäri ja episagi. Vielä on paljon oppimista noista järjestelyistä mutta tämän päiväisesta sain taas paljon palautetta parannettavista asioista eli ehkä seuraava tapahtuma luistaa jälleen paremmin.
Paniikkin meinasi aamulla iskeä kun eilen maalasin vielä viimeisen kerran meidän puomin ja arvatkaa vaan oliko se kuiva tänä aamuna... Sitä sitten vähän aikaa pähkäiltiin että mitäs nyt pitäis tehä ja ajattelin että soitan ja kysyn että saataisko me Tassujen vanha puomi lainaan jos sit vastaavasti kuskattais se Suomusjärvelle minne se on ollu jo kauan matkalla. Onnkesi se onnistui ja kovasti kiitoksia Tassuille!!! Silti jouduin tekemään aika kinkkisen radan koska ne muutamat esteet piti suorittaa pariin otteeseen, jotta saatiin vaihtelua rataan. No tuntui kuitenkin että kilpailijoilla oli ihan hauskaa! Toivottavasti nyt saataisiin pikkuhiljaa hankittua taas lisää esteitä jotta saataisiin vaihtelevempia ratoja.

Eipä tässä taas muuta!

Piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa!

Enpä oo paljoon kerenny päivittelee täälläkään taas. Tässä on nyt sitten vaikka jos mitä tapahtunut tällä välillä. Veeti on edistynyt huimasti agiltyssä vaikkakin ei sitten juuri muissa lajeissa. Käytiin Danin kanssa Espanjassa vähän sukuloimassa sellasen 20 vuoden jälkeen ja Kiskon Agility ry on alkanut ottamaan tuulta siipiensä alle.

Joo Veeti on edistynyt hiumasti viime aikoina agilityssa ja nyt ei oikeestaan esteistä puutu muuta kuin kontakti esteet. En tiiä onko sillä jokin korkeiden paikkojen kammo vai miksi sinne puomille kiipeeminen on niin vaikeeta ja samoin A:lle. Kepitkään ei suju vielä ihan itsenäisesti mutta vauhti alkaa olee pikku hiljaa niin huimaa etten mie meinaa pysyy enää käsieni ja jalkojeni kanssa perässä. Ohjaus puolella ei myöskään olla juurikaan tehty muita vaikeimpia juttuja kuin valssia mutta nekin varmaan sieltä piekkoin tulee ohjelmaan mukaan.

Espanjassa todellakin käytiin tapaamassa Danin sukulaisia 20 vuoden jälkeen. Dani ei siis tiennyt/muistanut että hänellä olisi muita hengissä olevia sukulaisia Espanjassa kuin isä ja kun etsimme isää saimme kuulla että hän on kuollut, mutta samalla löysimme muita Danin sukulaisia. Löytyminen tapahtui siis viime elokuussa. Nyt kesäkuun alussa lähdimme sitten tapaamaan näitä sukulaisia ja muutenkin vierailemaan Danin kotikaupunkiin Lloret de Mariin. Sen lisäksi että matkallamme näimme jo tiedossa olleet sukulaiset saimme tietää vielä parista muusta sukulaisesta ja viellä kaiken tämän lisäksi löysimme, ihan vahingossa, Danin vanhoja kavereita, jotka ovat olleet hänen parhaat kaverit silloin pikkupoikana Lloret de Marissa ja joiden äitien kanssa Danin äiti on ollut hyvä kaveri. En ois voinnu uskoo että matka voi onnistua noin hyvin! Olen todella tyytyväinen ja Dani on varmaan onnellisempi kuin koskaan. Tässä muutama kuva sieltä.

Vasemmalta: Jordi (Danin serkku), Dani, Pilar (Danin serkku), Marta (Danin täti ja Jordin ja Pilarin äiti), minä ja Isabel (Jordin vaimo).

Tässä Andres joka oli Danin hyvä kaveri pikkupoikana ja Dani. Eikö ookki onnellinen mies tossa kuvassa?

Ja tässä kaikki kaverit ja kaverien äidit. Kuten varmaan huomaatte siellä äidit ja lapset saattavat viettää aikaa keskenään yhdessä eli siis jos meet kavereitten kanssa kahville äidit saattaa lähtee mukaan eikä se oo heille mikään ongelma, kun taas täällä se olis katastrofi ainakin meijän lasten mielestä... =)
Ylhäältä vasemmalta: nyt en oo ihan varma kirjoitetaanko se Arianna vai Adrianna (Manelin sisko), Pitonia (tästäkään en ole varma miten kirjoitetaan, mutta joka tapauksessa Manelin äiti), Ana (Andresin äiti) ja minä jos joku ei vielä tunistanu =)
Vasemmalta alhaalta: Manel (Danin vanha kaveri), Dani ja Andres.
Tässäkin kuvassa tuo mies on onnensa kukkuloilla!

Kiskon Agility ry on tosiaan saannut vähän tuulta alleen ja mä oon alkanu vetää sielä sunnuntaisin treenejä. Ihan alkeita vaan. Esteitä ei viellä kaikkia ole ja kenttä on aika surkeessa kunnossa, mutta niillä mennään mitä on ja pikkuhiljaa parannellaan kalustoa. Toistaseks sillä kentällä voi treenata kun ei mennä täyttä vauhtia ja rataa, mutta sitten alkaa tulla ongelmia jos sielä meinaa ehjänä pysyä täydessä vauhdissa. Eli jotain täytyy tehdä. Muutama uus jäsen ollaan saatu ja nettisivuja parhaillaa tehdään. Että eiköhän se siitä pikku hiljaa...

Tässä oli varmaan ne suurimmat uutiset. Yritän saada useimmin päiviteltyä...
HYVÄÄ KESÄÄ!

Päivittelyjä

Joopa joo... On vähän jääny tämä blogin päivittely...

Ollaan me kuitenkin jotain tässä välissä tehtykin. Eli agia jonkun verran, hakua vissiin muutaman kerran ja ainakin kerran jälkeä. Agility on alkanut sujumaan suht hyvin. Viime reeneissä kysyin Veetiltä että mitä sä oot tehny mun koiralle ku se meni niin hienosti. Se on kaksissa treeneissä menny tosi hyvin ja molemmat treenit on ollu TSAUlla joten saa nähä kuinka se menee Tassu kalliolla...
Haussa Veeti edelleen hakee paljon silmillä, mutta täytyy ottaa vaan toistoja sillai että maalimies on todellakin piilossa.
Jälki meni todella hyvin verrattuna siihen että ollaan otettu joskus viime kesänä yksi jälki... Pientä pyörimistä alussa mutta sitten ku vähän aikaa sähläs siinä alussa alkoi Veetillä muistua mieleen että mitäs tässä pitikään tehä...

Minusta sen sijaa on tullut kahden pikku tytön kummi! Toinen on siskontyttöni Minttu ja toinen (jonka kummi myös Dani on) on vanhan luokkakaverini tytär Emma.
Minä voitin myös pelkoni ja kävin tänään hammaslääkärissä. Johan siitä on sellainen 8 vuotta aikaa kun viimeksi kävin hampaitani tutkituttamassa... =) Ei siellä kuulemman mitään kauheen pahaa näkyny... Mutta kallista puuhaa se kyllä on! Melkein 80€ ja siinä oli jo kaikki kela korvaukset!
Ei niin paljon hyvää ettei jotain pahaakin (vai onko se toiste päin siinä sanonnassa..). Hautajaisiinkin on jouduttu ja kaikkein vaikeinta niissä oli se että niitä ei olisi kuulunut joutua pitämään vielä. Ne olivat nimittäin Danin sukulaisen hautajaiset, joka ei ollut enempää kuin 38-vuotias. Työtapaturma. Voimia koko perheelle! Elämä voittaa loppujen lopuksi!

Agia pitkästä aikaa...

Tsaukkilassa oltiin piiiiiiiiiitkästä aikaa.

Eli ollaan oltu tauolla varmaan kuukausi puolitoista. Päätin että ollaan tauolla niin kauan että saadaan koutsi tuonne TSAUn porukkaan. Torstaina sitten aloitti uusi koutsimme Kati.

Alkuun treenit olivat tietty pelkkää tason selvittelyä, mutta päästiin siinä vähän jo ihan treenaamaankin. Meillä meni alku ihan pepulleen ja ajattelinkin jo että joko se taas alkaa, mutta sitten viimeisellä treeni kerralla taisin saada vähän jo kiinni tuon koiran aivoituksista. En halua vielä riemuita, koska olen pettynyt niin monta kertaa, joten katsotaan ensin jatkoa ja riemuitaan sitten. Kiitos tästä aivoitusten selviämisestä kuuluu varmaankin ihan koko treeni porukalle, ketä siellä sitten oli paikalla, sillä ohjeita ja neuvoja sateli vähän jokaisen suusta.

Mitä sitten ihan oikeasti tapahtui? Ilmeisesti tuo koira on nallittanut minua ja monia muita ihmisiä koko pienen elämänsä. Minä ja moni muu olemme pitäneet tuota koiraa herkkänä, se nimittäin esittää sitä ihan pirun hyvin, vaikka se ei sitä ole. Sitä voi käskyttää vähän kovemminkin mitä minä olen tähän asti tehnyt sen takia kun pelkäsin että pilaan agilityn siltä. En tarkoita nyt mitään armeijamaista karjumista ja huutamista vaan sellaista hiukan ronskimpaa. Minulla kun on tapana ”kimittää” radalla käskyjä, älkääkä vaan kysykö miksi, ja kun kiinnitin siihen huomiota ja käskytin ”normaalilla” äänellä, niin alkoi mennä jo paljon paremmin. Samoin tajusin taas uutta tuosta lelun käytöstä ja siitä että ei minun tarvitse innostaa tuota koiraa viimeiseen asti vaan riittää että härnään sitä alkuun vähän, laitan lelun pois ja lähden suorittamaan. Jos koira suorittaa hyvin niin hirveet bileet pystyyn ja jos joku menee pieleen niin ei mitään ylimääräisiä riekkumisia mihinkään suuntaan vaan takasin alkuun ja menoksi. Tähän saakka olen luullut, että aina kun vien sen koiran alkuun, minun täytyy saada sille uusi vire päälle ja että ainut vaihtoehto siihen on lelu.

Täytyy sanoa että tämän koiran kanssa olen oppinut koirista varmaan enemmän kuin koko koiramaailmassa viettämäni ajan aikana. Veeti ja Wilma on kuin yö ja päivä luonteeltaan. Wilma kun on sellainen että se tekee mitä vaan ja milloin vaan kunhan saa sen pallon tai nannan ja Veetin kanssa täytyy taas olla itse yhtä kiero kuin mitä Veeti itse on. Tämä on samalla tällaista itsensä tutkiskelua… =)

Muuntelua

Vähän muuttelin blogin järjestystä, kun kerta innostuin vähän lisäilemään voita juttuja... Lisäsin mm. tuon Spanish Word of the Day kohdan ihan vaan sen takia kun opiskelen espanjaa niin ehkä oppisin jotain uusia espanjan kielisiä sanoja... =) Elukoitten esittelyt siirsin tohon ylös ku ne oli niin alhaalla... En tiiä oliko järkevää ja voi olla että laitan ne takasin tonne alas jossain vaiheessa...

Treeni puolella ei ole tapahtunut mitään erikoista. Taidettiin me kerran käydä treeneissä tässä välissä , mutta se ei mennyt mitenkään päätä huimaavan hyvin. Otettiin sen lelun avulla pientä radan pätkää, mutta pulun paska vei voiton ja sen takia treenit meni päin honkia. Sitä paitsi mä varmaan poden jotain kevät masennusta kun tuntuu ettei mikään kiinnosta. Yritän tässä samalla nimittäin vääntään espanjan esseetä, mutta jostain syystä ajaudun aina tekemään jotain muuta... Ja se essee on jo pari viikkoa myöhässä... Koira hommissa oon yrittäny lohduttaa itteäni että Pirkko sano että Pepe kehittyi hitaasti eli ehkä Veetikin kehittyy vaan hitaasti tai sit yritän vaan huijata itteeni...

Tottis treenit on jäänyt aika vähälle kun tässä on nyt säädetty suuntaan jos toiseenkin. Tassujen agi treenit on jääny muuten vaan väliin ja TSAUlla meijän porukal on täl hetkel sellanen tilanne että meil ei täl hetkellä oo vetäjää tosin uusi vetäjä aloittaa vissiin huhtikuun aikana, joten ehkä me vielä päästään säännöllisesti treenamaan...

Vähän on jääny....

Vähän on jäänyt nää päivittelyt, mutta ei tässä mitään erikoista ole tapahtunut. Agi treenit on jäänyt aika vähälle kun jos en ole ollut kipee niin treenit on peruttu.

Tokoilua ollaa edelleen harrastettu kotosalla ja nyt ollaan sivulle tulossa siinä vaiheessa että nimeän sitä parhaillaan. Maahan menoa yritän vielä saada nopeammaksi, voisin oikeastaan tänään kokeilla vielä yhtä keinoa saada sen nopeammaksi ja sit jos se ei onnistu niin siirryn vaan suosiolla siihen paikallaan oloon ja kysyn viisaimmilta apua... Päätin nyt että minulla on yksi sana sivulle tuloon ja seuraamiseen.

Sunnuntaina Veeti oli mun mukana TSAUn kisoissa ja se teki varmaan ihan hyvää, kun ei oo poika käyny pitkään aikaan missään isoissa tapahtumissa. Otettiin sieläkin vähän leikkimistä ja putkea. Se meni oikein hienosti vaikka olikin melua, ihmisiä ja kilpailevia koirakkoja meni vieressä. Eilen kokeilin pitkästä aikaa kotona tuota samaa mutta hypyllä ja se meni myös hyvin, itse asiassa paljon paremmin kuin osasin odottaa. Ehkä me sittenkin päästään vielä ihan kunnon radalle! =)