Kaisa Hilskan yksityistunti agista

Eilen oltiin pitkästä aikaa agility harjoituksissa tosin se oli yksityistunti. Oli kyllä hintansa väärtti nimittiäin opin paljon hyödyllisiä asioita ja otetaan kyllä myöhemmin uudestaan!

Esim. niistä kuja kepeistä sain sitä kaivattua koulutusta. Alotettiin ihan siitä mitä me ollaan tehtykkin eli kuppi toiseen päähän ja ensin lähetettään suoraan ja ihan keppien "juuresta" eli nokka melkein jo valmiiks siellä kujalla. Sen jälkeen lisätään kulmaa joku tyyliin 30 astetta molemmin puolin (etäisyys pysyy samana) ja sitten kun se sujuu niin taas lisätään se 30 astetta jne. Kun kaikki kulmat sujuu tolta samalta etäisyydeltä niin otetaan 0,5-1,0m lisää etäisyyttä ja aletaan homma alusta. Sitten kun etäisyyttä alkaa olemaan joku 3-5m, kujaa kavennetaan joku viitisen senttiä. Ja taas aloitetaan homma alusta. Rata harjoittelussa voi kuulemman vielä käyttää sitä peruutus tyyliä. Uskoisin että kun saadaan tuo ensimmäinen etäisyys tahkottua läpi niin noi muut etäisyydet menee varmaan melkein itsestään kerta koira jo tietää mistä on kyse.

Omasta ohjaamisesta opin myös paljon. Ensinnäkin että Veeti on laaka laukkainen koira eli se tarvii tilaa ennen hyppäämistä ja tämän takia lähdössä se täytyy jättää aika kauas ja sitä pitää ohjata niin että sillä on mahdollisemman suora linja seuraavalle esteelle ja tilaa kerätä itsensä siihen seuraavaan hyppyyn. Täytyy sen verran kehasta että vaikka ei olla kun kerran harjoiteltu Katin avustuksella sitä paikallaan odottamista niin nyt Veeti pysy todella hienosti alussa ja kesti mun liikkeitä ennen käskyä tosi hienosti. Tuo koira osaa oikeesti yllättää mut tosi usein. Tuosta palkkaamisesta opin myös tosi paljon uutta tai lähinä ehkä siitä että millon palkata. Esim. rata harjoittelussa palkataan lähes aina koska pääasiassa ohjaaja tekee siinä virheitä eikä koira (poikkeuksena tietty riman tiputukset sun muut tämäntyyppiset). Erikseen on ne harjoitukset jossa harjoitetaan koiran tekniikkaa.

A-estekin on nyt sitten hallussa. Se meni itseasiassa yllättävän kivuttomasti. Ei otettu kuin kerran niin että Kaisa piti valjaista kiinni ja minä olin ylhäällä vastassa. Sitten pari kertaa niin että seisoin sivussa ja pidin nannaa siellä ylhäällä ja Kaisa piti edelleen valjaista kiinni. Sitten pari kertaa niin että minä pidin edelleen sitä nannaa siellä ylhäällä ja Kaisa piti vain remmistä kiinni ja tämän jälkeen mentiikin jo ilman mitään apuja ja minä vaan ohjasin ilman remmejä ja nannoja. Käsittämätöntä kuinka se oppi sen niin pian, kiitos vaan Kaisalle. Ihan turhaan sitä pelkäsin. Onneksi! Ongelmaksi kuitenkin ihan selkeesti muodostui ylösmeno kontakti ja sekin korjaantui melkein itsestään huubilla. Heti kun se otettiin käyttöön, ja vaikka sitä vasta opetettiin, se korjasi tuon ongelman.

Oli kyllä todella hyvät treenit! Ei voi muuta sanoa! Tästä on hyvä jatkaa ja ihan selkeesti MINÄ tarvitsen tuollaista pientä persuuksille potkimista... =) Ensi perjantaina aloitetaan sitten uudessa reeniporukassa... IIK.. Vaikka siinä ei ole mitää ihmeellistä niin kyllä se aina vähän jänskättää...

Agilityn MM-kisat ja pientä ajojahtia

Viime viikonloppu meni sitten agilityn MM-kisoissa ja kylläpä oli huikeat kisat ainakin maxien yksilökisa! Joka päivä siellä piti käydä ja vaikka mä pääsin töistä vasta perjantai aamulla niin sinne oli pakko lähteä. Onneksi työnjohtaja oli niin kiltti että antoi perjantai ja lauantai yön vapaaksi! Lauantai illalla oli havaittavissa pientä kähenemistä äänessä, mutta sunnuntai illalla se oli varmaan kokonaan pois. No ei, oli sitä sen verran jäljellä että pystyin hehkuttamaan kisoja Danille ja parille kaverille! Niin ja kisoista puheen ollen:

Onnea Jouni ja Yoko MM-pronssista! Aivan hiukea rata ja jännitystä täynnä! Jatkakaa samaan malliin!

Tässä on fiilistelty vielä tänäänkin Suomen joukkueen radoilla ja yritetty myös samalla oppia jotain uutta.

Maanantai aamulla oltiin Veetin kanssa tuolla yhdellä metsätiellä lenkillä ja Veeti bongasi sieltä pinenen jäniksen poikasen ja alkoi sitä jahtaamaan. Pieni poikanen oli aivan kauhuissaan eikä tiennyt minne juosta joten se vaan juoksi sitä samaa ympyrää ja yritti harhauttaa Veetiä. Vihdoin ja viimein sain Veetin lopettamaan ja ajattelin että en ota sitä vielä kiinni että ei se mihinkään kauas lähe. Eikä lähtenytkään mutta sen piti aina välillä käydä pikaseen vielä tutkimassa se sama paikka missä se poikanen oli, kunnes sitten päätin että nyt riittää Veetin ajojahti. Siinä jäin sitten miettimään että Veeti olisi todennäköisesti saanu sen kani rukan kiinni jos ois ollu hiukan ketterämpi ja aloin miettimään että kuinka kömpelö Veeti loppujen lopuksi on... Samalla tuli mieleen että pitäiskö sille teettää jotain ketteryys ja koordinaatio tehtäviä missä se joutuis oikeesti käyttämään sellasia lihaksia mistä sillä ei oo ollu tähän saakka mitään hajua. Samoin se auttais varmasti tuossa agilityssa paljon jos se oppis käyttämään kroppaansa paremmin hyväkseen. Lähetinkin samantein fysioterapeutillemme postia olisiko hänellä jotain hyviä ideoita. Toistaiseksi hän ei ole vastanut, joten jännityksellä odottelemme. Jos jollain on jotain hyviä ideoita niin laittakaapa kommenttia. Joo lenkillä voi viedä koiran mettään jossa se oppii käyttämään jalkojaan ja hypyttää kivien ja kaatuneiden puitten päälle jne. mutta jotain muuta?

Kiskon Agility ry on muuten nyt sitten saanut omat sivut ja ne löytyy osoitteesta www.kiskonagility.com. Sivut ovat vielä vähän kesken mutta kehitteillä koko ajan.

Tassujen agi kisat, omat agi jutut ja jälkeä pitkästä aikaa

Tassujen agility kisat olivat siis viime sunnuntaina ja ne meni ihan hienosti ensimmäisiksi kisoiksi. Mitä nyt mä vähän sähläsin yhden medi luokan kolme tulosta keskenään... Mulla meni vähän Jöpöt ja Nöpöt sekasin ja vielä kun Jöpö vaihto paikkaan niin ei siitä voi tulla muuta kun sotkua. Onneksi asia saatiin hoidettua suhteellisen tyylikkäästi eikä siitä tullut mitään kauheeta sotkua. Tiedänpähän olla jatkossa tarkempi.

Omalta agility rintamalta kuuluu sellai hyvää että me päästiin Veetin kanssa uuteen ryhmään TSAUlla, tosin se alkaa vasta lokakuun alussa... Toisaalta Veetille tekee varmaan ihan hyvää olla vähän pitempää tauolla niin on sitten enemmän intoa kun alotetaan. Meillä on kyllä yks tunti agilitya tässä välissä kun meillä on tuo Kaisa Hilskan yksityistunti...

Maanantaina käytiin pitkästä aikaa heinäpellolla jäljellä. Ei se nyt ihan varmaan oppikirjan mukaan menny mutta ehkä se siitä lähtee kun saadaan molemmat vähän rutiinia... Olis hyvä jos saatais käytettyy noi syksyn niitetyt ja puidut pellot hyväks niin että saatas vähän tarkkuuta siihen jälkeen...

Plääh, pööh, pyyh ja vielä nyyh...

Joo-o.... Ei mee hyvin... Ajattelin tuossa että lopetan nuo tiistai agility treenit kun ei meinaa aika riittää ja jotenkin mä en saa Veetiä keskittymään siellä Tassukallion kentällä... En oikein tiiä mikä siinäkin sit oikein on... No ei siinä vielä kaikki! Tiistai illalla sain sitten viestin että se ryhmä missä me KÄYTIIN siirtyy keskiviikoksi klo 20-21.30. Päivässä ei ole mitään vikaa mutta tuo aika... Jos nyt mietitään että mä käyn vuorotöissä, jossa vuorot menee seuraavasti: yövuoro 22-06, aamuvuoro 06-14 ja iltavuoro 14-22 ja mulla menee tunti siihen että ajan Kiskosta Lietoon ja saman verran toiseen suuntaan luonnollisesti, niin mulla on mahollisuudet käydä tasan kerran kuukaudessa noissa treeneissä. Ihan vaan sen takia että iltavuoro on kerran kuussa keskiviikkosin niin sillon ei ole mitään mahiksia päästä noihin. No jos mulla on yövuoro (kerran kuussa keskiviikkosin) niin mun pitäis tuollon klo 21.30 lähteä kotoonta ajamaan töihin, joten ei mahiksia päästä. Jos mulla on torstainan aamuvuoro, mun pitäis olla nukkumassa viimeistään klo 22 joten ei sillonkaan mahiksia, joten ainut vaihtoehto olis sillon kun mulla on torstai vapaa ja sekin on vain kerran kuussa joten tästä voi laskea mitkä mun mahikset on päästä treeneihin... Ja sitten kun vielä lasketaan tuohon päälle koiran jäähdyttelyt ja juottamiset ja kotona tavaroiden paikalleen laitot ja muut pikku toimet niin hellurei ja hellät tunteet! On nimittäin aikaste mahdoton yhtälö... Eli edessä olisi nyt sitten JÄLLEEN ryhmän vaihto, koska en halua maksaa täyttä hintaa siitä että pääsen kerran kuussa treeneihin... Niin ja vielä sekin että vaikka mun työajat jossain vaiheessa muuttuis niin silti ei kauheesti innosta olla arki-iltana takasin kotona ehkä just ja just puol yhentoista aikaa... Kyllä nyt vit**taapi!
Näin se elämä potkii päähän... Toivottavasti piakkoin tulis jotain hyviä uutisia ettei tarttis vaipua täysin syysmasennukseen...
Ehkä me vielä joskus päästään vauhtiin tässä lajissa... Tosin tällä hetkellä tuntuu että Veeti on jo eläkeikänen siinä vaiheessa kun meillä olis mahollisuus päästä sellaseen säännölliseen ja järkevään rytmiin... Kui just mulle käy aina näin... Niin ihan kun muille ei koskaa käy mitään... =)

Joo yritämme nousta suosta ja TAAS jatkaa uudella innolla....

Lähinä agility juttuja

Ihan ekana se suurin saavutus: Veeti meni puomin ekaa kertaa kokonaan. Ensin yksittäisenä esteenä ja sitten radan yhteydessä. Vähänkö olin tyytyväinen! Seuraavaksi alkaa operaatio A. Ihan mukavasti on muuten sujunut. Vielä hiukan haeskelen sitä oikeaa motivaattoria ja yritän omaa käyttäytymistä muokata niin että saisin parhaan mahdollisen innostuksen ja motivaation tuosta koirasta irti.

Kiskon Agility ry:llä oli tänään taas tuo mätsäri ja episagi. Vielä on paljon oppimista noista järjestelyistä mutta tämän päiväisesta sain taas paljon palautetta parannettavista asioista eli ehkä seuraava tapahtuma luistaa jälleen paremmin.
Paniikkin meinasi aamulla iskeä kun eilen maalasin vielä viimeisen kerran meidän puomin ja arvatkaa vaan oliko se kuiva tänä aamuna... Sitä sitten vähän aikaa pähkäiltiin että mitäs nyt pitäis tehä ja ajattelin että soitan ja kysyn että saataisko me Tassujen vanha puomi lainaan jos sit vastaavasti kuskattais se Suomusjärvelle minne se on ollu jo kauan matkalla. Onnkesi se onnistui ja kovasti kiitoksia Tassuille!!! Silti jouduin tekemään aika kinkkisen radan koska ne muutamat esteet piti suorittaa pariin otteeseen, jotta saatiin vaihtelua rataan. No tuntui kuitenkin että kilpailijoilla oli ihan hauskaa! Toivottavasti nyt saataisiin pikkuhiljaa hankittua taas lisää esteitä jotta saataisiin vaihtelevempia ratoja.

Eipä tässä taas muuta!

Piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa!

Enpä oo paljoon kerenny päivittelee täälläkään taas. Tässä on nyt sitten vaikka jos mitä tapahtunut tällä välillä. Veeti on edistynyt huimasti agiltyssä vaikkakin ei sitten juuri muissa lajeissa. Käytiin Danin kanssa Espanjassa vähän sukuloimassa sellasen 20 vuoden jälkeen ja Kiskon Agility ry on alkanut ottamaan tuulta siipiensä alle.

Joo Veeti on edistynyt hiumasti viime aikoina agilityssa ja nyt ei oikeestaan esteistä puutu muuta kuin kontakti esteet. En tiiä onko sillä jokin korkeiden paikkojen kammo vai miksi sinne puomille kiipeeminen on niin vaikeeta ja samoin A:lle. Kepitkään ei suju vielä ihan itsenäisesti mutta vauhti alkaa olee pikku hiljaa niin huimaa etten mie meinaa pysyy enää käsieni ja jalkojeni kanssa perässä. Ohjaus puolella ei myöskään olla juurikaan tehty muita vaikeimpia juttuja kuin valssia mutta nekin varmaan sieltä piekkoin tulee ohjelmaan mukaan.

Espanjassa todellakin käytiin tapaamassa Danin sukulaisia 20 vuoden jälkeen. Dani ei siis tiennyt/muistanut että hänellä olisi muita hengissä olevia sukulaisia Espanjassa kuin isä ja kun etsimme isää saimme kuulla että hän on kuollut, mutta samalla löysimme muita Danin sukulaisia. Löytyminen tapahtui siis viime elokuussa. Nyt kesäkuun alussa lähdimme sitten tapaamaan näitä sukulaisia ja muutenkin vierailemaan Danin kotikaupunkiin Lloret de Mariin. Sen lisäksi että matkallamme näimme jo tiedossa olleet sukulaiset saimme tietää vielä parista muusta sukulaisesta ja viellä kaiken tämän lisäksi löysimme, ihan vahingossa, Danin vanhoja kavereita, jotka ovat olleet hänen parhaat kaverit silloin pikkupoikana Lloret de Marissa ja joiden äitien kanssa Danin äiti on ollut hyvä kaveri. En ois voinnu uskoo että matka voi onnistua noin hyvin! Olen todella tyytyväinen ja Dani on varmaan onnellisempi kuin koskaan. Tässä muutama kuva sieltä.

Vasemmalta: Jordi (Danin serkku), Dani, Pilar (Danin serkku), Marta (Danin täti ja Jordin ja Pilarin äiti), minä ja Isabel (Jordin vaimo).

Tässä Andres joka oli Danin hyvä kaveri pikkupoikana ja Dani. Eikö ookki onnellinen mies tossa kuvassa?

Ja tässä kaikki kaverit ja kaverien äidit. Kuten varmaan huomaatte siellä äidit ja lapset saattavat viettää aikaa keskenään yhdessä eli siis jos meet kavereitten kanssa kahville äidit saattaa lähtee mukaan eikä se oo heille mikään ongelma, kun taas täällä se olis katastrofi ainakin meijän lasten mielestä... =)
Ylhäältä vasemmalta: nyt en oo ihan varma kirjoitetaanko se Arianna vai Adrianna (Manelin sisko), Pitonia (tästäkään en ole varma miten kirjoitetaan, mutta joka tapauksessa Manelin äiti), Ana (Andresin äiti) ja minä jos joku ei vielä tunistanu =)
Vasemmalta alhaalta: Manel (Danin vanha kaveri), Dani ja Andres.
Tässäkin kuvassa tuo mies on onnensa kukkuloilla!

Kiskon Agility ry on tosiaan saannut vähän tuulta alleen ja mä oon alkanu vetää sielä sunnuntaisin treenejä. Ihan alkeita vaan. Esteitä ei viellä kaikkia ole ja kenttä on aika surkeessa kunnossa, mutta niillä mennään mitä on ja pikkuhiljaa parannellaan kalustoa. Toistaseks sillä kentällä voi treenata kun ei mennä täyttä vauhtia ja rataa, mutta sitten alkaa tulla ongelmia jos sielä meinaa ehjänä pysyä täydessä vauhdissa. Eli jotain täytyy tehdä. Muutama uus jäsen ollaan saatu ja nettisivuja parhaillaa tehdään. Että eiköhän se siitä pikku hiljaa...

Tässä oli varmaan ne suurimmat uutiset. Yritän saada useimmin päiviteltyä...
HYVÄÄ KESÄÄ!

Päivittelyjä

Joopa joo... On vähän jääny tämä blogin päivittely...

Ollaan me kuitenkin jotain tässä välissä tehtykin. Eli agia jonkun verran, hakua vissiin muutaman kerran ja ainakin kerran jälkeä. Agility on alkanut sujumaan suht hyvin. Viime reeneissä kysyin Veetiltä että mitä sä oot tehny mun koiralle ku se meni niin hienosti. Se on kaksissa treeneissä menny tosi hyvin ja molemmat treenit on ollu TSAUlla joten saa nähä kuinka se menee Tassu kalliolla...
Haussa Veeti edelleen hakee paljon silmillä, mutta täytyy ottaa vaan toistoja sillai että maalimies on todellakin piilossa.
Jälki meni todella hyvin verrattuna siihen että ollaan otettu joskus viime kesänä yksi jälki... Pientä pyörimistä alussa mutta sitten ku vähän aikaa sähläs siinä alussa alkoi Veetillä muistua mieleen että mitäs tässä pitikään tehä...

Minusta sen sijaa on tullut kahden pikku tytön kummi! Toinen on siskontyttöni Minttu ja toinen (jonka kummi myös Dani on) on vanhan luokkakaverini tytär Emma.
Minä voitin myös pelkoni ja kävin tänään hammaslääkärissä. Johan siitä on sellainen 8 vuotta aikaa kun viimeksi kävin hampaitani tutkituttamassa... =) Ei siellä kuulemman mitään kauheen pahaa näkyny... Mutta kallista puuhaa se kyllä on! Melkein 80€ ja siinä oli jo kaikki kela korvaukset!
Ei niin paljon hyvää ettei jotain pahaakin (vai onko se toiste päin siinä sanonnassa..). Hautajaisiinkin on jouduttu ja kaikkein vaikeinta niissä oli se että niitä ei olisi kuulunut joutua pitämään vielä. Ne olivat nimittäin Danin sukulaisen hautajaiset, joka ei ollut enempää kuin 38-vuotias. Työtapaturma. Voimia koko perheelle! Elämä voittaa loppujen lopuksi!