Eilen oltiin pitkästä aikaa agility harjoituksissa tosin se oli yksityistunti. Oli kyllä hintansa väärtti nimittiäin opin paljon hyödyllisiä asioita ja otetaan kyllä myöhemmin uudestaan!
Esim. niistä kuja kepeistä sain sitä kaivattua koulutusta. Alotettiin ihan siitä mitä me ollaan tehtykkin eli kuppi toiseen päähän ja ensin lähetettään suoraan ja ihan keppien "juuresta" eli nokka melkein jo valmiiks siellä kujalla. Sen jälkeen lisätään kulmaa joku tyyliin 30 astetta molemmin puolin (etäisyys pysyy samana) ja sitten kun se sujuu niin taas lisätään se 30 astetta jne. Kun kaikki kulmat sujuu tolta samalta etäisyydeltä niin otetaan 0,5-1,0m lisää etäisyyttä ja aletaan homma alusta. Sitten kun etäisyyttä alkaa olemaan joku 3-5m, kujaa kavennetaan joku viitisen senttiä. Ja taas aloitetaan homma alusta. Rata harjoittelussa voi kuulemman vielä käyttää sitä peruutus tyyliä. Uskoisin että kun saadaan tuo ensimmäinen etäisyys tahkottua läpi niin noi muut etäisyydet menee varmaan melkein itsestään kerta koira jo tietää mistä on kyse.
Omasta ohjaamisesta opin myös paljon. Ensinnäkin että Veeti on laaka laukkainen koira eli se tarvii tilaa ennen hyppäämistä ja tämän takia lähdössä se täytyy jättää aika kauas ja sitä pitää ohjata niin että sillä on mahdollisemman suora linja seuraavalle esteelle ja tilaa kerätä itsensä siihen seuraavaan hyppyyn. Täytyy sen verran kehasta että vaikka ei olla kun kerran harjoiteltu Katin avustuksella sitä paikallaan odottamista niin nyt Veeti pysy todella hienosti alussa ja kesti mun liikkeitä ennen käskyä tosi hienosti. Tuo koira osaa oikeesti yllättää mut tosi usein. Tuosta palkkaamisesta opin myös tosi paljon uutta tai lähinä ehkä siitä että millon palkata. Esim. rata harjoittelussa palkataan lähes aina koska pääasiassa ohjaaja tekee siinä virheitä eikä koira (poikkeuksena tietty riman tiputukset sun muut tämäntyyppiset). Erikseen on ne harjoitukset jossa harjoitetaan koiran tekniikkaa.
A-estekin on nyt sitten hallussa. Se meni itseasiassa yllättävän kivuttomasti. Ei otettu kuin kerran niin että Kaisa piti valjaista kiinni ja minä olin ylhäällä vastassa. Sitten pari kertaa niin että seisoin sivussa ja pidin nannaa siellä ylhäällä ja Kaisa piti edelleen valjaista kiinni. Sitten pari kertaa niin että minä pidin edelleen sitä nannaa siellä ylhäällä ja Kaisa piti vain remmistä kiinni ja tämän jälkeen mentiikin jo ilman mitään apuja ja minä vaan ohjasin ilman remmejä ja nannoja. Käsittämätöntä kuinka se oppi sen niin pian, kiitos vaan Kaisalle. Ihan turhaan sitä pelkäsin. Onneksi! Ongelmaksi kuitenkin ihan selkeesti muodostui ylösmeno kontakti ja sekin korjaantui melkein itsestään huubilla. Heti kun se otettiin käyttöön, ja vaikka sitä vasta opetettiin, se korjasi tuon ongelman.
Oli kyllä todella hyvät treenit! Ei voi muuta sanoa! Tästä on hyvä jatkaa ja ihan selkeesti MINÄ tarvitsen tuollaista pientä persuuksille potkimista... =) Ensi perjantaina aloitetaan sitten uudessa reeniporukassa... IIK.. Vaikka siinä ei ole mitää ihmeellistä niin kyllä se aina vähän jänskättää...
Esim. niistä kuja kepeistä sain sitä kaivattua koulutusta. Alotettiin ihan siitä mitä me ollaan tehtykkin eli kuppi toiseen päähän ja ensin lähetettään suoraan ja ihan keppien "juuresta" eli nokka melkein jo valmiiks siellä kujalla. Sen jälkeen lisätään kulmaa joku tyyliin 30 astetta molemmin puolin (etäisyys pysyy samana) ja sitten kun se sujuu niin taas lisätään se 30 astetta jne. Kun kaikki kulmat sujuu tolta samalta etäisyydeltä niin otetaan 0,5-1,0m lisää etäisyyttä ja aletaan homma alusta. Sitten kun etäisyyttä alkaa olemaan joku 3-5m, kujaa kavennetaan joku viitisen senttiä. Ja taas aloitetaan homma alusta. Rata harjoittelussa voi kuulemman vielä käyttää sitä peruutus tyyliä. Uskoisin että kun saadaan tuo ensimmäinen etäisyys tahkottua läpi niin noi muut etäisyydet menee varmaan melkein itsestään kerta koira jo tietää mistä on kyse.
Omasta ohjaamisesta opin myös paljon. Ensinnäkin että Veeti on laaka laukkainen koira eli se tarvii tilaa ennen hyppäämistä ja tämän takia lähdössä se täytyy jättää aika kauas ja sitä pitää ohjata niin että sillä on mahdollisemman suora linja seuraavalle esteelle ja tilaa kerätä itsensä siihen seuraavaan hyppyyn. Täytyy sen verran kehasta että vaikka ei olla kun kerran harjoiteltu Katin avustuksella sitä paikallaan odottamista niin nyt Veeti pysy todella hienosti alussa ja kesti mun liikkeitä ennen käskyä tosi hienosti. Tuo koira osaa oikeesti yllättää mut tosi usein. Tuosta palkkaamisesta opin myös tosi paljon uutta tai lähinä ehkä siitä että millon palkata. Esim. rata harjoittelussa palkataan lähes aina koska pääasiassa ohjaaja tekee siinä virheitä eikä koira (poikkeuksena tietty riman tiputukset sun muut tämäntyyppiset). Erikseen on ne harjoitukset jossa harjoitetaan koiran tekniikkaa.
A-estekin on nyt sitten hallussa. Se meni itseasiassa yllättävän kivuttomasti. Ei otettu kuin kerran niin että Kaisa piti valjaista kiinni ja minä olin ylhäällä vastassa. Sitten pari kertaa niin että seisoin sivussa ja pidin nannaa siellä ylhäällä ja Kaisa piti edelleen valjaista kiinni. Sitten pari kertaa niin että minä pidin edelleen sitä nannaa siellä ylhäällä ja Kaisa piti vain remmistä kiinni ja tämän jälkeen mentiikin jo ilman mitään apuja ja minä vaan ohjasin ilman remmejä ja nannoja. Käsittämätöntä kuinka se oppi sen niin pian, kiitos vaan Kaisalle. Ihan turhaan sitä pelkäsin. Onneksi! Ongelmaksi kuitenkin ihan selkeesti muodostui ylösmeno kontakti ja sekin korjaantui melkein itsestään huubilla. Heti kun se otettiin käyttöön, ja vaikka sitä vasta opetettiin, se korjasi tuon ongelman.
Oli kyllä todella hyvät treenit! Ei voi muuta sanoa! Tästä on hyvä jatkaa ja ihan selkeesti MINÄ tarvitsen tuollaista pientä persuuksille potkimista... =) Ensi perjantaina aloitetaan sitten uudessa reeniporukassa... IIK.. Vaikka siinä ei ole mitää ihmeellistä niin kyllä se aina vähän jänskättää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti