Eilen aamulla oltiin kattomassa PEHA eli pelastus(koira)hakua siis vain sitä tottis osuutta. Multa meni jonkun verran ohi, kun jouduttiin menemään aina välillä vieressä olleen rakennuksen taakse ettei Veeti säikähdä laukausta, mikä ammutaan jokaiselle koirakolle seuraamisen alussa. Ei Veetiä hetkauttanut se laukaus millään tavalla sielä rakennuksen takana. Me syötiin nannaa aina sielä rakennuksen takana ja sitten meillä oli seurana pieni poika joka oli hirmun kiva kun se jakso rapsuttaa. Me oltiin sielä joku reilu tunti knnes taas jo lähettiin kotiin eli ei mikään kauheen pitkä jakso.
Tänään aamulla haettiin sitten rokotukset vihdoin ja viimein. Piti jo viime viikolla hakea mutta minä jouduinkin olemaan töissä juuri klo 8-16 ni en sit päässy (niin lääkäri kun on paikalla vain klo 8-10 ja lähtee sen jälkeen maakunta kierokselle). Ennen meitä oli n. 5kk ikäinen pentu jolla oli jokin ikävä sairaus ja oli sen oloinenkin sitten. Kyllä se itte käveli ja oli hiukan kiinnostunu myös Veetistä, mutta todella apaattisen oloinen ja nenukin oli ihan kuiva =(. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään tarttuva tauti vaan joku imusolmukkeisiin vaikuttava tauti. Pentu oli rodultaan vissiin joku seisoja ja tuotu Saksasta. Toivottavasti kaikki hoituu ja pentu tervehtyy! Eläinlääkäri yllättyi jollain tapaa kun näki papereista minkä rotuinen Veeti on, mikä taas oli minulle yllätys! Kovin kehui että on rohkea pentu. Veeti ei myöskään huomannut kun piikki sujahti niska nahkaan. EL vielä katsoi hampaat ja kivekset. Hampaat olivat hyvät kuulemman ja kiveksistä ei tuntunut kuin toinen, mutta sanoi että kyllä se toinenkin sieltä vielä tulee. Mä en oo jaksanu ottaa niistä mitään paniikkia enkä ronkkinu sinne ku en osaa niitä edes oikein tunnustella, joten odotellaan rauhassa. Kun kysyin tuosta pullukkamaisuudesta niin EL oli sitä mieltä että saa pentuna ollakkin hieman tukevampi ja ruuan kanssa aletaan vasta aikuisena pelamaan. Kovin toivotti neljän viikon päästä uudelleen tervetulleeksi!
Koti reeninä meillä on ollut vain katsekontaktia ja ylösmeno- ja alastulokontakteja. Näitä ollaan harjoiteltu koko ajan samanlailla eikä oo edetty ensimmäisistä vaiheista eteenpäin. Mun puolesta saadaankin hetki junnata näissä ekoissa harjoituksissa, jotta molemmat tulevat varmoiksi.
Viimeksi kun kirjoitin unohdin kertoa että lauantai aamu oli meillä hyvin mielenkiintoinen. Wilma herätti minut aamulla siihen että päätti oksentaa joitain pieniä luun paloja pois. Kun oli saanut tämän siivottua pois ja pääsin sänkyy (kello jotain 5 aikaa aamulla) ja sain juuri unenpäästä kiinni niin Veeti päätti ottaa mallia Wilmasta ja oksentaa myös. En tiiä mitä oli syöny, kun oli sen verran hämärää etten erottanu muutakun ison tumman läikän, mutta se haisi sen verran pahalle että ajattelin että se on varmaan taas mutustellu Wilman pa**aa jossain välissä missä minä en ole huomannut ja nyt sitten oksensi sen pois... Siinä samassa rytäkässä huomasin että Velmu ei edelleenkään ole luopunut ajatuksesta "minä koirien kevyt häkissä", vaan nukkui Veetin takana autuaan tyytyväisenä. Sekin kyllä ihmetytti että Veeti on saanut nukkua samassa pedissä ilman että Velmu on häätänyt sitä pois.
Kun olin taas jo siivonnut oksennukset ja päässyt sänkyyn alkoi tämä korvien nuolemis ralli, jolloin päätin että nyt laitan Wilman toiseen huoneeseen jotta saan itte nukkua. Veetikin sitten rahoittui ja sain nukkua aamua hiukan pidemmälle. Kun heräsin siinä aikeessa että nyt noustaan ihan oikeesti ni huomasin että Veeti nukkui keskellä Wilman petiä, pehmeällä patjalla ja kaikki ketarat kohti taivasta, tai siis tässä tapauksessa pöydän kantta kohti. Se oli todella huvittavan näköistä ja kun selvästi huomasi että Veeti oikein nautti ajatuksesta että lälläslää mä sainkin koko Wilman pedin ittelleni. Onneksi Wilmalla oli sielä huoneessa, mihin suljin sen, oma sohva kellittävänä ettei Wilmu parka joutunut ihan puille paljaille.
Joo tässä oli taas jonkun verran juttua! Krjoittelen taas lisää kun tapahtuu jotain kertomisen arvoista.
Tänään aamulla haettiin sitten rokotukset vihdoin ja viimein. Piti jo viime viikolla hakea mutta minä jouduinkin olemaan töissä juuri klo 8-16 ni en sit päässy (niin lääkäri kun on paikalla vain klo 8-10 ja lähtee sen jälkeen maakunta kierokselle). Ennen meitä oli n. 5kk ikäinen pentu jolla oli jokin ikävä sairaus ja oli sen oloinenkin sitten. Kyllä se itte käveli ja oli hiukan kiinnostunu myös Veetistä, mutta todella apaattisen oloinen ja nenukin oli ihan kuiva =(. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään tarttuva tauti vaan joku imusolmukkeisiin vaikuttava tauti. Pentu oli rodultaan vissiin joku seisoja ja tuotu Saksasta. Toivottavasti kaikki hoituu ja pentu tervehtyy! Eläinlääkäri yllättyi jollain tapaa kun näki papereista minkä rotuinen Veeti on, mikä taas oli minulle yllätys! Kovin kehui että on rohkea pentu. Veeti ei myöskään huomannut kun piikki sujahti niska nahkaan. EL vielä katsoi hampaat ja kivekset. Hampaat olivat hyvät kuulemman ja kiveksistä ei tuntunut kuin toinen, mutta sanoi että kyllä se toinenkin sieltä vielä tulee. Mä en oo jaksanu ottaa niistä mitään paniikkia enkä ronkkinu sinne ku en osaa niitä edes oikein tunnustella, joten odotellaan rauhassa. Kun kysyin tuosta pullukkamaisuudesta niin EL oli sitä mieltä että saa pentuna ollakkin hieman tukevampi ja ruuan kanssa aletaan vasta aikuisena pelamaan. Kovin toivotti neljän viikon päästä uudelleen tervetulleeksi!
Koti reeninä meillä on ollut vain katsekontaktia ja ylösmeno- ja alastulokontakteja. Näitä ollaan harjoiteltu koko ajan samanlailla eikä oo edetty ensimmäisistä vaiheista eteenpäin. Mun puolesta saadaankin hetki junnata näissä ekoissa harjoituksissa, jotta molemmat tulevat varmoiksi.
Viimeksi kun kirjoitin unohdin kertoa että lauantai aamu oli meillä hyvin mielenkiintoinen. Wilma herätti minut aamulla siihen että päätti oksentaa joitain pieniä luun paloja pois. Kun oli saanut tämän siivottua pois ja pääsin sänkyy (kello jotain 5 aikaa aamulla) ja sain juuri unenpäästä kiinni niin Veeti päätti ottaa mallia Wilmasta ja oksentaa myös. En tiiä mitä oli syöny, kun oli sen verran hämärää etten erottanu muutakun ison tumman läikän, mutta se haisi sen verran pahalle että ajattelin että se on varmaan taas mutustellu Wilman pa**aa jossain välissä missä minä en ole huomannut ja nyt sitten oksensi sen pois... Siinä samassa rytäkässä huomasin että Velmu ei edelleenkään ole luopunut ajatuksesta "minä koirien kevyt häkissä", vaan nukkui Veetin takana autuaan tyytyväisenä. Sekin kyllä ihmetytti että Veeti on saanut nukkua samassa pedissä ilman että Velmu on häätänyt sitä pois.
Kun olin taas jo siivonnut oksennukset ja päässyt sänkyyn alkoi tämä korvien nuolemis ralli, jolloin päätin että nyt laitan Wilman toiseen huoneeseen jotta saan itte nukkua. Veetikin sitten rahoittui ja sain nukkua aamua hiukan pidemmälle. Kun heräsin siinä aikeessa että nyt noustaan ihan oikeesti ni huomasin että Veeti nukkui keskellä Wilman petiä, pehmeällä patjalla ja kaikki ketarat kohti taivasta, tai siis tässä tapauksessa pöydän kantta kohti. Se oli todella huvittavan näköistä ja kun selvästi huomasi että Veeti oikein nautti ajatuksesta että lälläslää mä sainkin koko Wilman pedin ittelleni. Onneksi Wilmalla oli sielä huoneessa, mihin suljin sen, oma sohva kellittävänä ettei Wilmu parka joutunut ihan puille paljaille.
Joo tässä oli taas jonkun verran juttua! Krjoittelen taas lisää kun tapahtuu jotain kertomisen arvoista.
