Sain tänään aamulla puhelun, kun olin matkalla Somerolle paimentamaan, jossa isäni ilmoitti minulle että rakas Mammamme on nukkunut eilen illalla pois. Nuku rauhassa Mamma! Mamma eli pitkän elämän ja jopa ehkä liian pitkän kuntoon nähden. Mamma olisi täyttänyt tämän vuoden lopulla 93 vuotta! Ihmisen luonnollista kiertokulkuahan tämä vain on... Vaikka siltikin ikävää!
No, mutta sitten muihin asioihin. Paimentamassa todellakin käytiin ja se meni ihan mukavasti. Fiin kanssa harjoiteltiin hakukaaria, ajamista ja pysähtymistä lauman takana. Kyllähän se laumaan vähän tietysti otti etäisyyttä, mutta vielä on piiiiiitkä matka... Nyt täytyy ottaa istu ja maahan käskyt koulutuksen alle, niin että niitä noudatetaan vaikka minä liikkuisin ja/tai olisin vähän kauempana...
Veeti ei ensin näyttänyt minkäänlaista kiinnostusta lampaisiin, mutta hetken päästä se alkoi taas ajamaan niitä takaan tuttuun haukkupomppu -tyyliinsä. Tätä kesti tosin hyvin pienen hetken. Siinä sitten kokeiltiin kaiken näköistä, mutta mikään ei tuntunut toimivan, jotta Veeti olisi lampaista kiinnostunut. Viimeiseksi tehtiin niin, että minä menin Veetin kanssa kävelemään aitaukseen ja aina kun se liikkui tai oli kiinnostunut lampaista, minä kehuin, mutta hyvin hillityllä äänellä. Aina kun Veeti alkoi haistelemaan, menin sen luo ja tönäisin vähän sanomatta mitään ja kannustin lähtemään mun mukana lampaiden luo. Se tuntui jollain tapaa toimivan ja Veeti alkoi kiertämään lampaita. Ei se juurikaan niitä liikkeelle saannut, mutta se kiersi niitä ja Marika sanoin, että se oli oikein hyvä juttu ja että Veeti voi sitä kautta saada enemmän itseluottamusta siihen tekemiseen.
Paimennuksen jälkeen ajettiin Märyyn Aneten luo hakemaan neuvoja kontaktien treenaamiseen. Me Aneten kanssa tavattiinkin jo ensimmäisen kerran kontaktien merkeissä sunnuntaina TSAUn kisoissa, jolloin Anette neuvoi opettaamaan nenä kosketuksen maahan ja/tai alustalle niin, että Fiin takajalat on ylempänä (esim. rappusella). Tätä me kerkesimme kolmisen kertaa harjoittelemaan tässä välissä ja pääsimme siihen pisteeseen, että Fii tarjosi minulle nenä kosketusta maahan, mutta vielä se ei osannut hakea oikeaa asentoa. Tänään sitten mietimme, että seuraavaksi opetan Fiin peruttamaan portaalle ja tarjoamaan sitä nenä kosketusta ja pikku hiljaa alan vaatimaan sitä tarjoamaan sitä oikeaa asentoa ja paikkaa ja liittämään siihen käsky sanan, joka tulee varmaan olemaan "kiipee".
Olen ihan intsinä näistä jutuista, kun vihdoinkin mulla on tietty suunnitelma millä lähden kaikkia näitä asioita opettamaan ja tällä hetkellä kaikki tuntuu tosi selkeeltä. Kiitos Anette!
Iloisin uutinen tänään oli se, että minut kutsuttiin Yrityskehittäjävalmennuksen haastatteluun, vaikka olin aivan varma etten sinne pääse!
Sitten muutama sana viikonlopusta. Viikonloppuna juostiin oikein urakalla kisoja kattelemassa. Lauantaina käytiin Kirkkonummen kisoissa ja saipa molemmat koirat hyvää treeniä ihmisten ilmoilla olemisesta. Fii haukku ja teki ties vaikka mitä ja palkkailin sitä aina kun oli hiljaa ja rauhassa. Sunnuntaina lähdettiin sitten TSAUn kisoja katsomaan Lietoon ja siellä ihmetyksekseni Fii osasi käyttäytyä, kuin olisi aina käynyt kisoissa. Ei haukkunut ainakaan kovin usein radalla meneviä koiria eikä aiheuttanut suurta häiriötä kanssa katsojillekaan. Ulkona Fiin piti niille muutamille haukkua, mutta ei muuten pahemmin. Varsinkin sunnuntaina kun olin katsomassa 1-2-luokkalaisten kisoja tuli itsellekin kova kisa hinku, mutta täytyy nyt katsoa kuinka me edistytään noissa kaikissa systeemeissä mitä on ollut kehitteillä...
No, mutta sitten muihin asioihin. Paimentamassa todellakin käytiin ja se meni ihan mukavasti. Fiin kanssa harjoiteltiin hakukaaria, ajamista ja pysähtymistä lauman takana. Kyllähän se laumaan vähän tietysti otti etäisyyttä, mutta vielä on piiiiiitkä matka... Nyt täytyy ottaa istu ja maahan käskyt koulutuksen alle, niin että niitä noudatetaan vaikka minä liikkuisin ja/tai olisin vähän kauempana...
Veeti ei ensin näyttänyt minkäänlaista kiinnostusta lampaisiin, mutta hetken päästä se alkoi taas ajamaan niitä takaan tuttuun haukkupomppu -tyyliinsä. Tätä kesti tosin hyvin pienen hetken. Siinä sitten kokeiltiin kaiken näköistä, mutta mikään ei tuntunut toimivan, jotta Veeti olisi lampaista kiinnostunut. Viimeiseksi tehtiin niin, että minä menin Veetin kanssa kävelemään aitaukseen ja aina kun se liikkui tai oli kiinnostunut lampaista, minä kehuin, mutta hyvin hillityllä äänellä. Aina kun Veeti alkoi haistelemaan, menin sen luo ja tönäisin vähän sanomatta mitään ja kannustin lähtemään mun mukana lampaiden luo. Se tuntui jollain tapaa toimivan ja Veeti alkoi kiertämään lampaita. Ei se juurikaan niitä liikkeelle saannut, mutta se kiersi niitä ja Marika sanoin, että se oli oikein hyvä juttu ja että Veeti voi sitä kautta saada enemmän itseluottamusta siihen tekemiseen.
Paimennuksen jälkeen ajettiin Märyyn Aneten luo hakemaan neuvoja kontaktien treenaamiseen. Me Aneten kanssa tavattiinkin jo ensimmäisen kerran kontaktien merkeissä sunnuntaina TSAUn kisoissa, jolloin Anette neuvoi opettaamaan nenä kosketuksen maahan ja/tai alustalle niin, että Fiin takajalat on ylempänä (esim. rappusella). Tätä me kerkesimme kolmisen kertaa harjoittelemaan tässä välissä ja pääsimme siihen pisteeseen, että Fii tarjosi minulle nenä kosketusta maahan, mutta vielä se ei osannut hakea oikeaa asentoa. Tänään sitten mietimme, että seuraavaksi opetan Fiin peruttamaan portaalle ja tarjoamaan sitä nenä kosketusta ja pikku hiljaa alan vaatimaan sitä tarjoamaan sitä oikeaa asentoa ja paikkaa ja liittämään siihen käsky sanan, joka tulee varmaan olemaan "kiipee".
Olen ihan intsinä näistä jutuista, kun vihdoinkin mulla on tietty suunnitelma millä lähden kaikkia näitä asioita opettamaan ja tällä hetkellä kaikki tuntuu tosi selkeeltä. Kiitos Anette!
Iloisin uutinen tänään oli se, että minut kutsuttiin Yrityskehittäjävalmennuksen haastatteluun, vaikka olin aivan varma etten sinne pääse!
Sitten muutama sana viikonlopusta. Viikonloppuna juostiin oikein urakalla kisoja kattelemassa. Lauantaina käytiin Kirkkonummen kisoissa ja saipa molemmat koirat hyvää treeniä ihmisten ilmoilla olemisesta. Fii haukku ja teki ties vaikka mitä ja palkkailin sitä aina kun oli hiljaa ja rauhassa. Sunnuntaina lähdettiin sitten TSAUn kisoja katsomaan Lietoon ja siellä ihmetyksekseni Fii osasi käyttäytyä, kuin olisi aina käynyt kisoissa. Ei haukkunut ainakaan kovin usein radalla meneviä koiria eikä aiheuttanut suurta häiriötä kanssa katsojillekaan. Ulkona Fiin piti niille muutamille haukkua, mutta ei muuten pahemmin. Varsinkin sunnuntaina kun olin katsomassa 1-2-luokkalaisten kisoja tuli itsellekin kova kisa hinku, mutta täytyy nyt katsoa kuinka me edistytään noissa kaikissa systeemeissä mitä on ollut kehitteillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti