Nooran koulutuksessa Fiin kanssa

Tänään oltiin taas Nooran koulutuksessa ja kivaa oli!

Fii ei vieläkään hyppää oikein, mutta en mä sitä odottanutkaan. Todettiin vaan että osaa tosi hyvin työstää hyppyään kun hyppää kääntäen, mutta suoralla linjalla räiskii miten sattuu. Kokeiltiin hyppäämsitä yhdellä hypyllä samalla tekniikalla kuin käännöshyppyä, jonka opetin Fiille kesällä, ja Fii alkoi jo siinä käyttämään itseää kohtuu hyvin joten ei sen pitäisi toivoton tapaus olla. Juttelin että olisi kiva saada se yksi yksäri tunti joltain sellaiselta hyppy ammattilaiselta joka voisi sanoa mielipiteensä ja silloin Noora sanoin että Vappu Alatalo on tulossa Suomeen jossain vaiheessa kevättä että kannattaa ottaa siihen yhteyttä ja nyt aionkin laittaa sähköpostia hänelle, josko häneltä liikenisi yksi tunti meille.

Otettiin jälleen myös ohjaustekniikoita. Tällä kertaa vuorossa oli pakkovalssi ja niisto. Hiukan joutui taas keskittymään siihen omaa tekemiseen ja tekemään mielikuvaharjoituksia, että sai ajoituksen oikein ja korjattua aikaisempia mokia. Hyvin se kuitenkin loppujen lopuksi meni ja ehtipä Noora siinä jo sanomaan, että olen luonnonlahjakkuus ohjauksessa (...?!?!? luonnonlahjakkuudesta en tiedä mutta onhan se kiva saada välillä kehujakin jostain ;) ) ja että teen ja korjaan ohjaustani aina niin kuin neuvotaan. Vielä kun saataisiin koira hyppäämään oikein niin voisi alkaa agsa sujumaan vielä paremmin.

No jos treeneistä ei ollut mitään muuta hyötyä, niin ainakin sain hyvän fiiliksen! Toivotaan että se kestäis edes hetken. Nyt aletaan täällä kotona työstämään sitä koordinaatiota ja hyppytekniikkaa ja jossain vaiheessa toivon että osaisin päättää kuinka opetan Fiille kontaktit ja sitten toivon että mulla olisi jossain vaiheessa varaa hankkia Susan Garretin DVD paketti jossa hän opettaa kepit jollain ainutlaatuisella tavalla, niin että koira oppii ihan oikeasti hakemaan kepit oikein ja suorittamaan ne loppuun saakka itsenäisesti. En tiedä onko tekniikka nyt niin kovin kummonen, mutta ihan mielenkiinnosta aion siihen tutustua. DVD:n esittely video löytyy YouTubesta.

Fiin kanssa Piiralla

Eilen tosiaan käytiin iltapuhteeksi Piiralla ja Fii pääsi kopeloitavaksi. Ajattelin jo mennessä sinne päin että jos Leena ei jumeja tuosta koirasta löydä niin jo on kumma, mutta kyllähän se niitä löysi. Lantio oli Fiilläkin jumissa samoin kuin kaula. Fiihän ei sitten rauhoittunut ollenkaan koko käsittelyn aikana vaan vähintäänkin läähätti koko ajan. Kun sitten alettiin olemaan käsittelyn loppu suoralla niin kyselin miten meidän nyt pitäisi jatkaa. Vastaukseksi tuli että nyt pitää muutama päivä ottaa lunkisti eikä päästää Fiitä riekkumaan eikä liukastelemaan. Samoin syvässä lumihangessa pomppiminen on kieletty. Syvissä lihaksissa ei ollut mitään ongelmaa mutta keskittyminen ja koordinaatio olivat huonot ja niitä nyt pitäisi työstää erinnäisillä askellus harjoituksilla. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus myös alkaa paremmin kiinnittämään huomiota tuohon hyppytekniikkaan, mutta siitä juttua sitten myöhemmin. Katsotaan nyt mihin tästä päästään.

Fiin terveystuloksia

Eilen oltiin sitten Mevetissä kuvattavana ja peilattavana ja ihan hyvin meni. Fiillä oli puhtaat silmät, ristiselkä terve ja lonkat ja kyynärät lähti Kennelliittoon tuloksin A/A ja 0/1. Olin ensin tuosta ykkösestä harmissani, mutta sitten kun juttelin Axelsonin ja niiden hoitajien kanssa niin Axelson sanoi että se on siinä ja siinä että onko ykkönen vai ei ja sitten kun kysäsin heti tietysti agilitysta niin kaikki vakuutti että ihan hyvin voi harrastaa agilitya siitä ykkösestä huolimatta. Vielä ajattelin noi polvet käydä tarkistuttamassa jossain vaiheessä Vähäpellolla kun hän käy aika usein Halikossa ja sitten tuo tyttö onkin tutkittu läpikotaisin. Keskiviikkona mennään sitten Piiralle ja ihmettelen jos tuosta koirasta ei jotain jumeja löydy. Kyllä se niin sohlo on. =)

Ainiin. Fii on nyt sitten maksua vailla rekisteröity Suomen rekisteriin ja miun koira!

Paimentamassa

Eilen oltiin sitten ensimmäistä kertaa noiden koiruuksien kanssa paimentamassa ja hauskaahan se oli.

Otin ensin Veetin kanssa, koska sen reaktion halusin ensimmäiseksi nähdä. Muistutetaan nyt sitten tässä välissä, että minä en tiedä mitään paimennuksesta! Veeti ei oikein ensin tykännyt koko hommasta ja jossain vaiheessa se jähmetty sinne lampaitten keskelle, mutta sitten kun Swedu tuli vähän apuun niin Veetikin vähän rentoutui ja alkoi liikkumaan. Ensimmäisellä kerralla tosiaan päästiin siihen että Veeti uskalsi liikkua lampaitten keskellä tosin kovin lähelle se ei vieläkään mennyt. Mielummin hän olisi leikkinyt Swedun kanssa ja kävi haistelemassa Swedua välillä ja olisitte nähnyt Swedun ilmeen kun Swedu suurena paimenkoirana piti silmä kovana lampaita silmällä ja sitten Veeti, kaikkien kaveli, menee haistelee ja heiluttaa häntää Swedulle. Swedulla oli just sellanen ilme että WTF????? Kuka haluaa leikkiä kun voi paimentaa lampaita! BUAHAHAHAHAHA! Se oli kyllä niin näkemisen arvoinen hetki! Vähän kyllä nauratti tuo Veeti siinä vaiheessa... Hihihi...

No sitten tuli Fii. Fii meni heti lampaitten luo ja heti nokka kiinni niitten persuuksissa, että kukas sää oot ja mitäs sää täällä teet? Hei miksi sä juokset karkuun? Marika siinä sitten oli alkuun vähän kattomassa että mitä siitä tulee ja ihan kivastihan se sitten lähti ja kuulemman Fiillä oli selkee ajatus siitä koossa pitämisestä. Niin minä olin ihan yhtä pihalla Fiin kuin Veetinkin kanssa ja olin aina väärässä välissä ja kaikkea. Muutaman kerran Fii hajotti koko lauman ja sitten sillä saatto hiukan vauhti nousta kovaksi kun se lähti yhtä lammasta jahtaamaan, mutta niistäkin selvittiin.

Toisella kerralla Veeti oli sitten jo paljon rennompi. Siinä vuoroamme odotellessa en suostunut Veetiä silittelemään ollenkaan vaikka se sitä kerjäsi, joten hän turvautui Kimmoon (toinen kouluttaja) ja kuten moni varmasti tietää Veetin, niin Kimmosta tuli Veetin sydänystävä kun hän sai siinä istua rapsutettavana koko sen ajan kunnes meijän vuoro tuli taas. Sanoinkin jossain vaiheessa että Veeti on vähän tollanen mamman helkis liikkis ja mainitsinkin siinä että auta armias jos Tuija tai Pete tulee vastaan jossain niin syliin on kiivettävä... Veeti kaikkien kaveli! Tällä kertaa Swedu oli jälleen mukana ja hiukanko jossain vaiheessa aloin ihmettelee, että mikä hiton papukaija täällä laulaa kun alkoi kuulumaan sellasta ihme viserrystä, mutta sitten tajusin että se on Kimmo joka ohjasi Swedua pillillä. Välillä Veeti juoksenteli Swedun perässä ja otti välillä muutaman laukka askeleenkin ja sitten välillä kun Swedu sai lampaisiin vähän enemmän liikettä, niin Veetikin innostui vähän komentamaan, mutta paimennukseksi sitä ei voinut mun mielestä sanoa... Niin Marika ja Kimmo väitti että ei se ihan toivoton tapaus ole kunhan se tajuaa että se saa siellä lampaitten keskellä oikeesti tehä omia juttujaan, joten jatkamme siellä käyntiä nyt ainakin jonkun aikaa. Siellä on kuulemman ollu sellaisiakin koiria kun ei ne tee mitään, haistelee vaan ja syö lampaan kakkaa, joten siihen nähden Veeti oli ihan hyvä.

Fiin toinen kerta meni sitten mun mielestä jo tosi hyvin ja minäkin aloin hiukan tajuamaan että missä mun kuuluu olla ja niin edelleen, mutta korostan sanaa HIUKAN! Marikan mielestä Fiillä on selkeä ajatus siitä koossa pitämisestä, mikä sinänsä on ihme että sillä on mitään ajatusta päässä... :) Kun sitten homma oli loppunut ja päästy ulos päästin Fiin vapaaksi ajatuksena että kaappaan Veetin autosta mukaan ja käydään vielä kävelemässä hiukan että saavat haukattua raitista ilmaa. Saman aikaisesti Marika päästi lampaat ja koirat ulos ja Fii totta kai syöksyi sinne. Itse en nähnyt mitä siellä tapahtu mutta huutelin Fiitä takaisin autolle ja kun se sieltä tuli niin Marika vaan huuteli perään että "joo-o, kyllä sillä tosiaan on selkee ajatus sillä koiralla" eli kai se sitten teki jotain oikein niitten lampaitten kanssa..? Kun lähettiin vähän kävelemään saatiin me yksi ylimääräinen lenkki kaveri mukaan.

Ikävä kyllä videoita en saanut tarpeeksi hyvä laatuisiksi jotta olisin voinut ne tänne laittaa...

Ainiin, jossain välissä käytiin sitten kattomassa vajaa viikon vanhaa karitsaa Ekaa. Voi että kun se oli pieni ja niin valtavat jalat! Varsin suloinen ilmestys!

Seuraava paimennus kerta onkin jo varattu ja se on 23.2. ja aamu treeni eli silloin nähdään mitä nuo koirulit on niistä lampaista kypsytellyt päissään... =) Tuon viimeisen lauseen voi sitten ymmärtää niin monella eri tavalla... XD

Myönnyttelyä

Jokunen aika sitten minulla oli suhteellisen jyrkkiä (ja myönnettäköön, osaksi myös hyvin tyhmiä) mielipiteitä tieyistä henkilöistä agilityn piirissä (moni varmaan ymmärtää keistä puhun tai siis kirjoitan), mutta olen huomannut että mielipiteeni on alkanut pehmimään viime aikoina. Edelleen olen sitä mieltä että ne tempaukset, joiden takia minäkin ilmaisin hyvin jyrkkiä (ja tyhmiä) mielipiteitäni, olivat erittäin tyhmästi tehty ja lajin kannalta jopa erittäin haitallisia, enkä niitä vieläkään hyväksy, mutta muuten minun arvostukseni on jälleen pikku hiljaa alkanut nousemaan koska nämä ihmiset ovat oikeasti todella hyviä agilityssa ja sitä ei vaan voi kieltää. Olenkin monen ihmisen kanssa jutellut sitä, että ihmetyttää miksi nämä ihmiset tekevät tai, toivottavasti vaan, tekivät näitä tyhmiä tempauksia ja kuohutti Suomen agility kansaa niillä, kun he, jos ketkään, olisivat voineet ja voivat kuohuttaa Suomen agility kansaa sillä huikealla osaamisellaan ja niillä hyvillä asioilla ja ovat sitä myös jonkun verran tehneet tosin ikävillä "mausteilla". Ymmärrän toki että kun on paljon esillä missä tahansa yhteisössä niin potaskaa sataa niskaan joka tapauksessa, teitpä sitten mitä tahansa (kokemusta löytyy, tosin pienemmistä yhteisöistä :)), mutta osa niistä tietysti saattaa olla ihan asiallista palautetta ja loput voi sitten jättää omaan arvoonsa (esim. ne minun kommentit *häpeää*, vaikka kerrottakoon, että kunniallisesti kommentoin OMALLA nimellä silloin kun kommentoin, mitä kovin moni muu ei tuntunut tekevän...). Toivottavasti arvostukseni voi säilyä ja ikävät tempaukset ovat takana päin.

Sitten omia kuulumisia. Edelleen odotellaan että päästään tuon Fiin kanssa tutkimuksiin ja saadaan varmuus siitä että sillä ei ole mitään vikaa missään ja että se voi jatkaa agilitaamista normaalisti. Elättelen toiveita ettei siinä ole mitään sellaista vikaa vikaa kun se ei oireile mitenkään muuten muuta kuin sillä huonolla hyppytekniikallaan. Olen jo kovin suunnitellut ja hakenut inspiraatiota agsa kisoista omiin treeneihin jahka tosiaan päästään selvyyteen siitä että tuo koira on terve. Samalla toivon sydämeni pohjasta, että Veeti innostuisi lampaista ja paimentamisesta, koska se kuulostaisi suhteellisen kivalta harrastukselta agilityn jälkeen tietenkin ja voisin sen harrastamista Veetin kanssa jatkaa. Aion kyllä viedä myös Fiin kokeilemaan lammastelua, mutta sen jatkosta en sitten tiedä vaikka se olisikin hyvä siinä. Toki varmasti sitten jos se ei voi agilityssa jatkaa. Myös varasuunnitelmia olen kehitellyt jos kumpikaan omista koirista ei voi agsassa jatkaa. Kaverillani on shelttejä ja heillä on pieni pentu tällä hetkellä kasvamassa ja tuossa jo vähän juteltiin että jos niikseen tulee niin saan sen agsa koirakseni. Heillä on myös yksi vanhempi sheltti joka on jo osoittanut pienessä määrin osaamistaan agilityssa joten sekin on mahdollista saada kaveriksi. Kolmatta koiraa en meille voi ottaa enkä oikeastaan haluakkaan, ainakaan vielä. Alku vuoden hässäkkä osoitti sen, että kaksi koiraa on ainakin toistaiseksi maksimi meillä. Katsotaan sitten joskus kun nykyiset koirani ovat jo vähän vanhempia ja muutenkin tiedän tulevaisuudesta enemmän kun tällä hetkellä se on täysin auki.

Tässä oli varmaan taas tarpeeksi minun mietelmiä vähäksi aikaa.
Moikataan kun nähdään!

Kuvia pitkästä aikaa

Täältä löytyy pitkästä aikaa muutama kuva Veetistä ja Pheonixista.

Alku vuosi

Taas on aikaa kulunut, mutta meitin elämään ei edelleenkään kuulu mitään mullistavaa... Tallilla on käyty, agsa treeneissä ei olla kun on ollut niin kylmä, myös jotain pientä matkustelua ollaan harrastettu ja muuten ollaankin eletty normaalisti.

Joulu meni ja uusi vuosi tuli. Meillä ei juurikaan joulua vietetty. Sen verran vain että käytiin Danin isovanhemmilla syömässä, muuten vain oltiin.
Uusi vuosikin oltiin kotona, koska Fii ei ollut ollut vielä yhtään uutta vuotta minulla, joten en tiennyt kuinka se reagoi raketteihin. Koirat kävi ulkona vielä illalla joskus seitsemän aikaan ja silloin joku ampui yhden raketin. Siinä kun Veeti lähti rakettia kohti niin Fii suuntasi lähimpää pusikkoon suojaan eli ei se mikään varma niitten suhteen ole ja ulos en sitä sen kummemmin viennyt sinä iltana, mutta sisällä kun oltiin, se alkuun kuunteli ja ihmetteli raketteja, mutta kun me ei Danin kanssa reagoitu niihin mitenkään niin eipä sekään ottanut niistä turhia paineita. Päätin antaa ruuan koirille tasan puolelta öin ihan vaan sen takia että eivät ihmettele sitä pahinta pauketta. Samalla me voitiin Danin kanssa hiukan vilkaista ikkunasta ulos ja kattella muutama raketti... :). Joskus yhden aikaan Fii oli jo ihan rento vaikka vielä vähän räiskykin ja huomasin että kun minä haukottelin haukotteli Fii pian perään eli oli jo todella rento.
Uuden vuoden päivänä lähettiinkin sitten ajelemaan kohti Nilsiää kummitätiä ja -setää morjestamaan muutamaksi päiväksi. Hauska reissu sinänsä ja maiseman vaihto teki NIIN hyvää, mutta sillai oli vähän tylsää kun oli niin kylmä ettei koiria voinut pitää ulkona kuin muutaman minuutin kerralla kun ne jo alkoi nostelee jalkojaan eli sisällä oltiin pitkälti. Hiukan käytiin Tahkolla katselemassa paikkoja ja muutamaa mökkiä jotkat ovat kummivanhempieni yrityksen, Palatsitahkon, vuokramökkejä. Reissusta tultiin seuraavana maanantaina ja loppuviikko oltiin kotosalla kun Danikin oli lomalla sitten viime joulun...

Tällä viikolla ollaan yritetty aloittaa normaalia arkea. Talilla oon ollut koko alku viikon ja siinä se sitten olikin... Kotona olen jotain saanut tehtyä, mutta en mitään erityistä. Töistä odotellaan edelleen uutisia ja pieni epätoivo alkaa hiipiä kehon jokaiseen kolkkoon kun mitään ei tapahdu ja tekemisen halu olisi SUURI! Mä suorastaan tursuan intoa päästä töihin, jopa niin paljon että kaikki muu tuntuu tosi laimealta... Toivottavasti tähän saisi jonkin selvyyden pian! Tiedoksi kaikille Salon alueella asuville, että jos yhtäkkiä kuulette jotain epämääräisiä huudahteluja ja kirkumista niin se olen minä... entinen työtön! XD