lauantai 4. elokuuta 2007

Voi, voi!

Ollaan oltu haku treeneissä, Leena Piiralla ja tottis treeneissä.

Haussa oltiin keskiviikko aamuna. Tällä kertaa saatiin hiukan Veetin nenää auki.
- Eka äijä oli parissakympissä pressun alla. Äijä heilutti hiukan niin että Veeti näki ja piiloutui. Lähetin Veetin kolme kertaa tälle äijälle, koska Veeti etsi silmillä ja ihmetteli äijän edessä että mihin se oikein katos! Kolmannella kerralla Veeti hokas että siinä pressun alla haisee joku ja löysi äijän!
- Toinen äijä oli helpompi ilmeisesti vaikka sekin oli pressun alla parissakympissä ja antoi ääniavun. Veeti oli kuulemman juossut ensin ohi mutta oli sitten pysähtynyt ja kääntynyt suoraan maalimiehelle eli ilmeisesti eka äijä riitti siihen että Veeti tajusi että sen äijän voi löytää nenällä.
- Kolmas äijä oli sitten taas vaikeampi. Tämäkin oli parissakympissä pressun alla ja antoi ääni avun. Nyt Veeti selvästi käytti nenäänsä alusta asti, mutta siinä oli pieni paha kallio minkä kolossa äijä oli ja tuuli pyöri siinä maalimihen edessä niin pahasti ettei Veeti meinannut löytää. Tällekkin jouduin lähettämään kolme kertaa kunnes äijä löytyi.
- Neljäs äijä oli haamu eli äijä näyttäytyi metsässä niin että Veeti näki ja meni piiloon. Tämän Veeti löysi heti.
Kaikin puoli onnistunut treeni mielestäni ja olo oli hyvä kun lähettiin kotiin päin.

Siihen se hyvä olo sitten loppuikin!
Torstaina mentiin fysioterapeutti-homeopaatti Leena Piiralle, kun niitten kivesten kanssa on ja on ollut ongelmia. Sieltä tuli diagnoosi että lantio on vinoutunut ja huomasin sen siellä itsekkin. Leena hieroi Veetiä selästä mikä teki sille selvästi hyvää ja Veeti nautti ensi hetkistä lähtien! Hieronnan jälkeen Veetin istuminen parani huomattavasti. Lantion vinoutuminen voi johtua liukastelusta ja/tai jos pentu on isojen koirien kanssa leikkinyt ja jäänyt jalkoihin pyörimään ja näitähän Veeti on tehnyt molempia. Nyt hoitona on sitten ravauttaminen (rentouttaa selkää), selkärangan vierestä hellästi, pyörivin liikkein hierominen ja oikein istumista (eli takajalat täytyy olla suoraan eteenpäin).

Tottiksessa oltiin sitten eilen perjantaina ja tein taas reippaan kävely lenkin, mutta kun tulin takasin niin Veeti kerkes siin olemaan jonkun aikaa ja sen kiinnostus tehä jotain lopahti siinä. Ja olin aivan surkeena kun tulin kotiin jo ihan sen takia kun treeni porukka oli sitä mieltä ettei se lantion vinoutuminen johdu mistää liukasteluista ja muista vaan on synnynnäistä ja muutenkin tuli sellanen olo että olen taas onnistunut heidän mielestä valitsemaan sen surkeimman koiran ikinä! Tähän vielä lisäksi se ettei Veeti viitsinyt toimia kentällä ollenkaan niin masennuksen avaintekijät olivat valmiit. Laitettakoon nyt vielä että itse en pidä Veeti ollenkaan surkeimpana koirana vaan syytän itseäni kun en saa sitä toimimaan tottis kentällä. Ei varmaan pitäis olla niin "huolissaan" siitä mitä muut ajattelee, mut mä oon vaan sellanen et se masentaa!

Joo no katsotaan mitä elämä tuo tullessaan!


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Älä sinä Mette ollenkaan huoli siitä mitä muut ajattelevat! Kyllä Veetistä vielä ihan hyvä tulee, kunhan et murehdi liikoja. T. Tuija