Mette ja Metten elämä

Paaaaaljon juttuja

2010-04-18T18:24:00.005+02:00

Paljon on taas kerennyt tapahtua viime aikoina...

Heti pääsiäisen jälkeen aloitin työt. Tosin en mitään koulutusta vastaavaa, mutta töitä kuitenkin. Tehdään aamu- ja iltavuoroa ja se onkin oikeastaa syy miksi mä en ole tänne viime aikoina kirjoitellut.

Pääsiäisen jälkeisen viikon ohjelma oli seuraava: tiistai aamuna paimentamaan Somerolle, torstaina agsa treenit ja perjantain Puutarhan Kevät 2010 -messut, mutta toisin kävi. En päässyt paimentamaan, koska olin aamuvuorossa, en jaksanut lähteä treeneihin, koska olin niin väsynyt ja hieman nuhainen ja perjantaina työt haittasivat jälleen vapaa-aikaa. Samoin kävi kaikelle ilta ohjelmalle tällä viikolla, koska olin iltavuorossa. Perjantaina ei tosin ollut kuin kolme tuntia töitä, joten silloin pääsi helpolla. Ammuisin tosin riitti ohjelmaa: maanantai ja tiistai aamu meni nukkuessa sillä teimme molempina päivinä pidempää vuoroa. Keskiviikkonakin olisin halunut nukkua pidempään, mutta oli pakko vääntäytyä kahdeksan aikaa ylös, jotta kerkeen ennen kymmentä verikokeisiin Saloon missattuani maanantaiksi varaamani ajan... :/ Samalla reissulla juoksin sekä Kelassa että Verotoimistossa. Torstai aamun vääntäydyin jälleen jo seitsemän aikaa ylös jotta pääsisin tallille. Sinne oli ihan pakko päästä pitkästä aikaa! Ja hyvä oli että menin sillä sain tavata ensimmäisen kerran Sohvi-varsan, joka oli syntynyt viikkoa aikaisemmin ja oli niin söpö kuin olla ja voi. Ei kenelläkään voin olla noin pientä turpaa ja pieniä kavioita ja silkin pehmeää karvaa ja harjaa. AIVAN IHANA! Perjantaina nousinkin jo heti kuudelta aamulla, jotta kerkeisin käymään Lohjalla iskän korjaamolla vaihdattamassa kesärenkaat ja tsekkauttamassa muutaman muun jutun autosta, jotka tarvitsisi "pientä" huoltoa... Kuten huomaatte ei paljoon koiran treenaamista ole tuohon soppaan saanut sekoitettua.

Viikonloppu oli yhtälailla täynnä toimintaa... Lauantaina lähdimme heti aamusta paikallisen kukkakaupan kautta Lohjalle rakkaan Mammani hautajaisiin. Niin paljon kuin inhoankin hautajaisia menivät nämä kohtuullisen hyvin ja muistotilaisuudessa sain mahdollisuuden tutustua paremmin Mamman runosuonen tuotoksiin ja ilokseni huomasin, että olin jopa ylpeä Mamman tuotoksista vaikka en mitään runoudesta ymmärrä. Tässä yksi jonka luin tilaisuudessa vieraille ja sanoisin, että tämä on kuin minulle luotu tämä runo:

"Eteenpäin

Jokaisella elämässään on ohjenuora
tässä nyt yhtä tahdon esiin tuoda
jo lapsena kun pahaa tein
ja pienempää tukasta vein
murahti vaari,
niin ain
mut mä aattelin, et eteenpäin

Kouluaikana kun jotain sattui
lakki hukkui tai saappaat kastui
oli tiedossa vastaus kuultavaksi
se korvissa kasvoi huutavaksi
niin ain,
mut mä aattelin, et eteenpäin

Laiskanläksyn kun joskus sorruin
niin opettaja, mua kovin torui
vaik mä yritin parhaani tehdä
ei auennut, vaan se tiivis kehä
taaskin kuulin tuon tutun jutun
niin ain,
ja taaskin yritin eteenpäin

Sitten tuli unelma suuri ja johtava
työelämä kiehtoi, tulevaisuus oli hohtava
kunnes ensitili luulot haihdutti
ja unelmat suuret laihdutti
silloin soi tuttu sävel
niin ain,
mut mä aattelin, et eteenpäin"

Taimi Vainio, ensiesitys eläkkeensaajien tilaisuudessa 25.4.1984

Mammahan oli myös kova taulun maalaaja ja viimeisen taulunsa Mamma maalasi meille tänne Krinttilään tupaantuliaislahjaksi ja minun ylioppilaslahjaksi.

Launatai iltapäivällä lähdinkin katsomaan agilitykisoja Lohjan Aurlahteen, jossa oli paljon tuttuja! Kiitos Pia auton pukukoppina lainaamisesta! Ja kiitos kaikille muille hyvästä seurasta!

Sunnuntaina katseltiin tietenkin aamupäivä silmäkovana telkkaria sillä Elixiristä tuli AGILITYA! Ajatelkaa! Kyllä oli hieno seurata ihan oikealta TV-kanavalta agilitya! Luksus-tunne! Tästä inspiroituneena sain taivuteltua Danin pihalle minun kanssani tekemään ping pong treeniä Fiille perusestesarjalla 5 esteellä ja rimat 20cm. Pienen tauon jälkeen nostin rimat 25 cm ja pienen alkukompuroinnin jälkeen Fii alkoi taas menemään suht puhtaasti! Eli voisiko olla mahdollista, että sen hyppytekniikka olisi jo parempi?!?!?! Täytyy varmaan alkaa väläyttelee sille niitä korkeampia esteitä pidennetyllä viimeisellä välillä...

Tämän jälkeen lähdettiin KisAn kentälle käymään, jossa Dani piti minulle sellaisen pikaisen tekniikka & nopeus treenin, mikä oli kyllä oikein kattava sillä minun kunto ei olisi kestänyt yhtään enempää... :) Mutta hauskaa oli ja olen tyytyväinen, että sain tuon ukon körilään pitämään minulle sellaisen! Näitä myös jatketaan!

Oikeastaan vähän valehtelin teille tuossa aikaisemmin. Olen minä kerennyt Fiin kanssa ottamaan muutamat kontakti treenit siellä sun täällä, mutta luulen että Anetella soi taas kohta puhelin uuden tapaamisen suhteen, jotta voidaan taas katsastaa olenko tehnyt hommia oikein... Nyt täytyy alkaa myös suunnittelemaan keppitreeniä. Olen vähän odotellut että saisin nuo uudet keppini maalattua ennen kuin lähden niitä tuonne ulos tökkimään...

Mutta tässä taisi olla taas kaikki kuulumiset parin viikon ajalta!

Hiffauksen vaikeus...

2010-03-29T17:11:00.004+02:00

Taas otettiin hyppytekniikkaa Fiin kanssa. Tällä kertaa otettiin viiden esteen perussarjaa, suorilla rimoilla joissa korkeus oli 20 cm.

Nyt sen asento on mun mielestä jo parempi heti alusta. Selkeesti huomasi, kun kokeilin toisella treeni kerralla ottaa Fiin kanssa ensin putkeen lähetyksen ja sitten siitä sarjalle, että sitä häiritsee ohjaajan liike. Kun se tulee putkesta sen pää on todella ylhäällä ja liike pomppivaa ja odottaa multa käskyä, mutta kun se näkee sarjan toisessa päässä targetin ja sitä kutsutaan sieltä, sen asento muuttuu heti paremmaksi. Edelleen se välillä kolistelee niitten rimojen kanssa, mutta me tehdään nyt näitä treenejä omissa agsa treeneissä ja heti kun niitä voi tehdä ulkona käyn hakemassa pihalle sarjan verran esteitä ja teetän niitä useammin. Tosin niitäkään ei saa ihan joka päivä teettää, mutta ainakin kolme kertaa viikossa.

Treenien välissä otettiin kontaktille peruuttamista ja Fiille tuntuu olevan helpompaa tarjota A:n kontaktilla peruuttamista kuin kotona portaalle. Kyllä se kotonakin välillä tarjoaa, mutta sitten se tuntuu hukkaavan ajatuksen ja toljottaa mua tyhmänä... No olen nyt saanut itseäni vähän suoristettua kyykystä ja tällä hetkellä se tosiaan tarvitsee niitä apuja, että tajuaa peruuttaa, mutta välillä se tajuaa sen ihan itse. Välillä tulee sellanen olo, että olen ehkä tehnyt liikaa sen kanssa kerralla ja ajattelin että otan munakellon avuksi, johon laitan vaikka sen 5 minuuttia aina, etten innostu pitkittämään näitä sessioita. Nyt myös ajattelin, että voisimme muutaman kerran keskittyä niihin istu ja maahan käskyihin ja tietysti siihen kehon hallintaan, niin ei mee kauheen tylsäksi...

Tässä varmaan taas kaikki tärkeimmät.

Ilon ja surun päivä

2010-03-23T16:06:00.006+02:00

Sain tänään aamulla puhelun, kun olin matkalla Somerolle paimentamaan, jossa isäni ilmoitti minulle että rakas Mammamme on nukkunut eilen illalla pois. Nuku rauhassa Mamma! Mamma eli pitkän elämän ja jopa ehkä liian pitkän kuntoon nähden. Mamma olisi täyttänyt tämän vuoden lopulla 93 vuotta! Ihmisen luonnollista kiertokulkuahan tämä vain on... Vaikka siltikin ikävää!

No, mutta sitten muihin asioihin. Paimentamassa todellakin käytiin ja se meni ihan mukavasti. Fiin kanssa harjoiteltiin hakukaaria, ajamista ja pysähtymistä lauman takana. Kyllähän se laumaan vähän tietysti otti etäisyyttä, mutta vielä on piiiiiitkä matka... Nyt täytyy ottaa istu ja maahan käskyt koulutuksen alle, niin että niitä noudatetaan vaikka minä liikkuisin ja/tai olisin vähän kauempana...
Veeti ei ensin näyttänyt minkäänlaista kiinnostusta lampaisiin, mutta hetken päästä se alkoi taas ajamaan niitä takaan tuttuun haukkupomppu -tyyliinsä. Tätä kesti tosin hyvin pienen hetken. Siinä sitten kokeiltiin kaiken näköistä, mutta mikään ei tuntunut toimivan, jotta Veeti olisi lampaista kiinnostunut. Viimeiseksi tehtiin niin, että minä menin Veetin kanssa kävelemään aitaukseen ja aina kun se liikkui tai oli kiinnostunut lampaista, minä kehuin, mutta hyvin hillityllä äänellä. Aina kun Veeti alkoi haistelemaan, menin sen luo ja tönäisin vähän sanomatta mitään ja kannustin lähtemään mun mukana lampaiden luo. Se tuntui jollain tapaa toimivan ja Veeti alkoi kiertämään lampaita. Ei se juurikaan niitä liikkeelle saannut, mutta se kiersi niitä ja Marika sanoin, että se oli oikein hyvä juttu ja että Veeti voi sitä kautta saada enemmän itseluottamusta siihen tekemiseen.

Paimennuksen jälkeen ajettiin Märyyn Aneten luo hakemaan neuvoja kontaktien treenaamiseen. Me Aneten kanssa tavattiinkin jo ensimmäisen kerran kontaktien merkeissä sunnuntaina TSAUn kisoissa, jolloin Anette neuvoi opettaamaan nenä kosketuksen maahan ja/tai alustalle niin, että Fiin takajalat on ylempänä (esim. rappusella). Tätä me kerkesimme kolmisen kertaa harjoittelemaan tässä välissä ja pääsimme siihen pisteeseen, että Fii tarjosi minulle nenä kosketusta maahan, mutta vielä se ei osannut hakea oikeaa asentoa. Tänään sitten mietimme, että seuraavaksi opetan Fiin peruttamaan portaalle ja tarjoamaan sitä nenä kosketusta ja pikku hiljaa alan vaatimaan sitä tarjoamaan sitä oikeaa asentoa ja paikkaa ja liittämään siihen käsky sanan, joka tulee varmaan olemaan "kiipee".
Olen ihan intsinä näistä jutuista, kun vihdoinkin mulla on tietty suunnitelma millä lähden kaikkia näitä asioita opettamaan ja tällä hetkellä kaikki tuntuu tosi selkeeltä. Kiitos Anette!

Iloisin uutinen tänään oli se, että minut kutsuttiin Yrityskehittäjävalmennuksen haastatteluun, vaikka olin aivan varma etten sinne pääse!

Sitten muutama sana viikonlopusta. Viikonloppuna juostiin oikein urakalla kisoja kattelemassa. Lauantaina käytiin Kirkkonummen kisoissa ja saipa molemmat koirat hyvää treeniä ihmisten ilmoilla olemisesta. Fii haukku ja teki ties vaikka mitä ja palkkailin sitä aina kun oli hiljaa ja rauhassa. Sunnuntaina lähdettiin sitten TSAUn kisoja katsomaan Lietoon ja siellä ihmetyksekseni Fii osasi käyttäytyä, kuin olisi aina käynyt kisoissa. Ei haukkunut ainakaan kovin usein radalla meneviä koiria eikä aiheuttanut suurta häiriötä kanssa katsojillekaan. Ulkona Fiin piti niille muutamille haukkua, mutta ei muuten pahemmin. Varsinkin sunnuntaina kun olin katsomassa 1-2-luokkalaisten kisoja tuli itsellekin kova kisa hinku, mutta täytyy nyt katsoa kuinka me edistytään noissa kaikissa systeemeissä mitä on ollut kehitteillä...

Toivossa on hyvä elää!

2010-03-19T19:19:00.005+02:00

Eilen oltiin taas koirien kanssa Liedon suunnassa treenailemassa. Tai siis Fii oli treenaamassa ja Veeti vaan liuku mukana.

Tehtiin Fiin kanssa nyt sitten niitä hyppytekniikka juttuja ja videoitakin löytyy, kiitos Enskan omistajan Anun! En kuitenkaan aio niitä mihinkään näkyville laittaa kun ne on edelleen liian isoja kooltaan.
Eli ping pongia neljän esteen perussarjalla. Koska Agimetin esteillä pienin korkeus on 25cm niin oli rimat vinossa niin, että toinen pää maassa ja toinen lusikalla.
Ensimmäisellä kerralla Fii oli ehkä hiukan jännittyneempi kuin toisella kerralla, mutta minusta näytti, että toisella kerralla se alkoi jo laskemaan päätä hiukan siihen suuntaan mitä sen kuuluisi olla hypättäessä. Hyvä niin! Muuta en vielä osaa sanoa, koska opettelen tässä samalla tulkitsemaan näitä hyppyjuttuja ja harjoituksia, joten analyysit ovat varmasti varsin vähäiset näin alkuun. Toivon, että kun minulle on kertynyt jo muutama kymmen noita hyppytekniikka videoita, niin voin katsella ensimmäistä ja viimeistä videota ja huomata ilokseni sen suuren edistyksen mitä olemme saaneet aikaan. Toivossa on hyvä elää!
Tällä viikolla on noi kropan kontrolli harjoitukset vähän jääneet, mutta olen aina ruokaa antaessani vaatinut siltä kunnon istumista eli takajalat sielä pepun alla eikä sivuilla harottamassa ja toivon, että tuo koira huomaa kuinka paljon helpompaa on lähteä kovaa liikkeelle kun saa kohdistettua niihin taka koipiin enemmän voimaa ja ne pitää, kun että ne taka jalat harottaa sieltä pepun alta miten sattuu ja kun lähtee liikkeelle, ne sutii vaan tyhjää... Kuten sanoin: toivossa on hyvä elää!

Treenien lopuksi menimme Fiin ja Enskan kanssa läheiselle tien pätkälle (jossa ei siis kulje autoja ollenkaan) ja päästimme nämä kaksi tonttua juoksemaan keskenään. Jonkun aikaa siinä seisottuamme, jäimme miettimään, että kuinkahan kauan nämä kaksi jaksaisi juosta sitä tietä edes takaisin toisiaan jahdaten (ja HUOM! tie ei ollut aurattu). Pyydystettyämme koiramme vauhdista lähdimme kohti autoja ja kohti kotia joskin ajokeli oli mitä surkein eikä tehnyt kotimatkasta yhtää helpompaa...
Lainatakseni vielä aussie ihmistä Sari Kariluotoa: "Aussie on ihan päätön koira" XD

No mutta tässä oli varmaan taas tärkeimmät tällä kertaa.

Ping pongia koiralla ja selkeitä visioita

2010-03-14T18:08:00.006+02:00

Eilen vietettiin oikein antoisa päivä Vantaalla Vappu Alatalon hyppysemman jatkokurssilla. Fii on tehnyt jonkun verran niitä perushyppysarjoja, mutta ei mitenkään paljon ja se nyt olikin jo etukäteen tiedossa, että sillä ei ole hajuakaan siitä kropastaan.

Fii kolisteli menemään niitä harjoituksia, mitä siellä tehtiin, lähes tulkoon raamit kaulassa, mutta ei se mitään... Pääasia että meillä oli hauskaa ja sitä Fiillä varmasti oli, sillä se olisi varmaan vetänyt auton mukanaan halliin, kun lähdettiin ovea kohti, sen verran kovin se veti remmissä.
Hyppytekniikan harjoitteleminen avartui minulle entistä enemmän tämän kurssin myötä ja nyt sain selvän suunnan Fiin hyppytekniikan harjoittelemiseen.
Saimme kotitehtäväksi pelata ping pongia ja kun ping pong alkaa sujumaan niin voimme alkaa harjoittelemaan etäisyyttä perussarjalla. Ohessa meidän täytyy harjoitella PALJON koordinaatiota ja kropan hallintaa.
Ping pongilla tarkoitetaan sitä, että Fii yritetään saada rentoutumaan hyppysarjoille ja tämä onnistuu niin että apuohjaajan kanssa kutsutaan Fiitä edes takaisin sarjalla (mikä voi olla perussarja tai kasvavasarja) ja näin ollen kun sarjaan ei yhdistetä mitään istumisia tai paikallaanoloja vaan se saa mennä sarjalla vapaasti edes takaisin ja saa aina palkan molemmista päistä. Mietin, että en varmaan voi tehdä näitä vielä ulkona, joten meidän ohjatut treenit menevät varmaankin tämän tekemisessä ja lisäksi tarvitsen tähän sen apuohjaajan joten luotan Even apuun siis tässä toistaiseksi. Ajattelin myös, että pitäisi varmaan kuvata nämä hyppysessiot ja katsoa oikein videolta, että miten se alkaa muuttumaan ja kehittymään. Itse ainakin huomasin, että kun ei ole harjaantunutta silmää moiselle, on todella vaikea erottaa eri koirien hypyissä mitään eroa jollei jonkun hyppäämisessä ole jotain todella omituista tai muuten erottuvaa. Videolta sen varmaan näkisi parhaiten. Seuraavaksi täytyy yrittää puhua joku kaveri ympäri luovuttamaan minulle videokamera... Vapaaehtoisia? Mullahan on kyllä kamera jolla voi myös kuvata, mutta kun se ei ole sitä varten tehty niin se on vähän huono siinä hommassa.

Perjantain illalla otin yhteyttä agilityn kontakti (tai ylipäätäs agilityn) guruun Anetteen ja pyysin josko hän voisi konsultoida minua noissa kontaktien opettamisessa Fiille, kun itse olen ollut vähän hukassa sen suhteen. Heti puhelun alussa Anette ilmoitti, että hänellä on selkeä visio siitä kuinka ne pitäisi Fiille opettaa, joten jään innolla odottamaan ensimmäistä tapaamistamme.

Tänään oli muuten meikäläisen ihka ensimmäiset oikeat nimpparit!

Tässä oli varmaan ne tärkeimmät kuulumiset tällä kertaa.

Paimentamassa jälleen!

2010-03-09T21:05:00.005+02:00

Tänään oltiin taas aamusta paimentamassa ja nyt ei tapahtunut mitään kovin ihmeellistä.

Oltiin tällä kertaa ulkona aidatulla alueella ja jonkun verran oli vaikeeta kulkee takaperin siellä koska se pohja ei ollut ihan tasanen vaan siellä oli muutama sellanen nyppylä mihin meinasin aina kompastua.
Otin Fiin kanssa ensin ja meillä oli neljä lammasta. Jotenkin musta tuntui että se meni ihan persiilleen koko homma. Fii hajotti sen lauman välillä pitkin poikin ja minä huidoin ja toheloin omiani.
Veeti meni sitten seuraavaksi ja nyt sille oli tullut joku taantuma. Ensin ei ollut ollenkaan kiinnostunut lampaista, mutta kun sai niihen liikettä niin kiinnostui taas. Nyt meillä oli jo sellanen lähemmäksi kymmenpäinen lauma niitä lampaita siinä. Kuitenkin sen lauman kanssa kävi sitten loppujen lopuksi niin, että ne jumitti aidan viereen ja Veeti ei uskaltanut mennä sinne väliin ja se lyssähti sitten siihen. Mentiin sitten kuitenkin vielä kokeilemaan lampaitten "koti" aitaukseen (jossa oli siis ainakin 20 lammasta), niin siellä Veeti teki välillä tosi hienoja kokoamisia, mutta sitten se taas aina välillä haisteli, söi lampaan kakkaa ja merkkaili pitkin aitausta. Tämä oli kuitenkin Veetin ainut kerta lampailla tällä kertaa, jotta sillä kasvaisi nälkä edes vähän niitä lampaita kohtaan ja myöhemmin se olisi ollut menossa uudestaa, mutta en päästänyt.
Fii pääsi toisenkin kerran ja tällä kertaa minä oli oppinut taas jo jotain uutta. Minähän (tunnetusti) pälpätän aika paljon, joten käytin liikaa sanoja "ei" ja "Fii". Nyt oli tarkoitus että en käyttäisi noita sanoja niin paljon vaan käyttäisin enemmän paimennus keppiä ja kehuisin enemmän. Aluksi se ei onnistunut ollenkaan, mutta sitten loppua kohdin kun pääsin siihen pisteeseen, että löin enemmän kepillä maahan saadakseni Fiin huomion ja sihisin rauhallisesti kun halusin sen lähtevän kiertämään lampaita tai vaihtaa suuntaa, alkoi Fii toimia huomattavasti paremmin. Sain Fiin paremmin pysäytettyä sivuilla ja vaihtamaan suuntaa, eikä se enää kiertänyt niin montaa kertaa mun selän takaa vaan pysyi mun edessä. Edelleen se näykkii niitä lampaita, mutta ei ehkä niin pahasti kuitenkaan.

Hauskaa oli taas ja jäinkin omien treenien jälkeen vielä seuraamaan toisten treeniä, kun minulla tuota aikaa tuntuu riittävän vaikka muille jakaa ja siinä se päivä meni mukavasti rupatellessa. Lähdettiin vasta yhden aikoihin ajelemaan Salon kautta takasin kotiin. Ostin Klossnereille 10-kortin ja tulemme käymään siellä tästä eteenpäin varmaan noin kahden viikon välein. Olen ajatellut että seuraavan kerran mentäisiin 23.3., mutta täytyy ensin tarkistaa tuo minun erittäin tiukka aikatauluni että antaako se periksi silloin... ;D

VEETI 3 VUOTTA!

2010-03-08T18:39:00.003+02:00

Tämä tulee vähän myöhässä tänne blogiin, mutta kuiteski...

Veeti the Mammanmussukka täytti lauantaina 3 vuotta!

Keppejä ja koirien geenitutkimusta

2010-02-25T09:26:00.005+02:00

Eilen sain postilaatikkooni Susan Garrettin 2 x 2 wave training DVD:t ja eilen kerkesin jo niistä ensimmäisen katsomaan ja täytyy sanoa että ei se ollenkaan hullummalta kuullostanut/näyttänyt. Tosin siinä videollakin suositeltiin, että ennen kuin alkaa harjoittelemaan keppejä niin pitäisi harjoitella juurikin sitä koordintaatiota ja kehon kontrollointia plus jotain leikki juttuja ja muuta ja mä luulen että kun ulkona on lunta ihan miljoona kuutioo yksin meijän pihassa niin taidan tosiaan keskittyä tämän kevät talven siihen koordinaatioon ja hyppy hommiin ja sitten kun lumet alkaa sulamaan kaivetaan upouudet kepit esiin.

Tänään aamulla käytiin eläinlääkärissä otattamassa verikokeet koirista ja nyt tällä hetkellä ne odottaa jääkaapissa postitusta. Olisin viennyt ne heti samalla postiin mutta ell oli sitä mieltä että niitä pitäisi hetki pitää jääkaapissa ennen kuin laittaa ne postiin joten siellä ne nyt sitten on ja iltapäivällä lähtevät kohti Helsingin yliopistoa ja Hannes Louhen tutkimusryhmälle.

Paimentamassa Veetin ja Fiin kanssa

2010-02-23T19:44:00.005+02:00

Oltiin nyt sitten toista kertaa paimentamassa ja täytyy sanoa, että ylätyin tästä kerrasta todella positiivisesti.

Veeti meni jälleen ensin ja herran jumala kun päästin sen sinne lampaiden luo... Mä pari kertaa siinä vilkasin, että tuliko mun mukaan jonkun toisen koira, mutta Veeti se oli. Veeti syöksyi lampaille ja alkoi liikuttelemaan niitä lampaita ympärinsä. Tosin Veeti kyllä haukku aika paljon siinä samalla, mutta Marika oli sitä mieltä, että ei välitetä siitä kun se on nyt noinkin itsevarma viimeseen verrattuna. Alkuun sillä ei ollut aavistustakaan mitä niitten lampaiten kanssa olis kuulunut tehdä, mutta kyllä se välillä teki ihan oikeinkin... Kai? Tai ainakin varmaan ihan vaan vahingossa..? Toisella kerralla Veeti oli ihan väsähtänyt jo ja meinattiin siinä että otetaan sen kanssa vain kerta lampailla per käynti niin ei pääse pieni paimenpoika uuvahtamaan. Jälkeen päin olin ihan fiiliksissä ja ihmettelin edelleen että oliko se tosiaan Veeti siellä lampaitten kanssa?!?!? Niin suuri muutos oli pojassa tapahtunut, etten olis ihan heti uskonut... On tainut Veetykkä käyttää niitä harmaita aivosoluja siellä päässään viimeisen kolmen viikon aikana... :D

Fii menikin sitten toisena ja Fiin ensimmäisellä kerralla ei oikeastaan tapahtunut mitään erikoista ja paimennus näytti samalta, mutta se toinen kerta... Sovittiin ensimmäisellä kerralla, että toisella kerralla en päästä Fiitä heti sinne lampaitten luo, vaan vien sen aitaukseen ja pistän sen istumaan ja menen ensin itse lampaiden luo. Sitten vasta pyydän Fiin lampaiden luo. Ensin näytti siltä että en saa sitä pysymään siellä portin luona, mutta kyllä se siellä sitten pysy ja pääsin lampaiden luo kutsumaan sitä. Kaiken tämän jälkeen me onnistuimme koko session ajan pitämään lampaat kohtuullisesti koossa eli Fii ei kartaakaan räjäyttänyt sitä laumaa sikin sokin kenttää vaan piti ne koossa!!!!! Ensin en edes sitä tajunut, mutta sitten kun tultiin pois ja Marika sanoi jotain, niin tajusin että hetkinen mehän ei tosiaan kertaakaan hajotettu sitä laumaa sillai että Fiin olisi pitänyt joku yksi lammas jostain hakea!!! Mä olin niin ylpeä sekä Fiistä että itsestäni! JEE! Yksi pieni mutta tässä kuitenkin on matkassa nimittäin Fii on alkanut näykkimään lampaita ja tänään olin joka kerta auttamatta myöhässä sen komentamisessa... Mutta ehkä mä osaan ens kerralla varautua tähän paremmin. Mutta positiivisiä asioita on se että muutaman kerran Fii vaihtoi ihan itse suuntaa pitääkseen lampaat mun edessä eikä kiertänyt mun selän taakse ja sitten se että loppua kohden aloin pikku hiljaa tajuta sen kepin merkityksen, mutta olin edelleen koko ajan myöhässä sen kanssa. Ehkä mä joskus vielä..?

Ei voi muuta sanoa kuin että ihan mahtava fiilis jäi kyllä tästä kerrasta ja jos en vielä viime kerralla ollut täysin hurahtanut paimentamiseen niin nyt olen! XD

Ainiin! Sellanen lisäys vielä että Fii on todettu täysin terveeksi Kennelliitossa eli se yksi ykkönen kyynärissä muuttui nollaksi! JES!

Olympialaiset

2010-02-21T10:14:00.002+02:00

Kyllä on Suomi surkeesti alottanut Vancouverin karkelot... Kova oli uho sinne mentäessä mutta taidetaan tulla maitojunassa ja häntä koipien välissä takaisin. Peetu Piiroinen on onneksi pelastanut meijät ihan täydeltä flopilta ja avannut mitali tilin, mutta muuten näyttää heikolta. Pitkä on vielä matka yhdestä mitalista 12:een mitaliin... Epäonneakin tietty on ollu matkassa kuten Janne Ahosen kaatuminen ja loukkaantuminen harjoitushypyssä eilen.

Jos agility olis olympialaji niin kyllä varmasti tulis mitaleita Suomeenkin xD !

No toivotaan että loppua kohden tulisi edes muutama mitali.

Nooran koulutuksessa Fiin kanssa

2010-02-16T22:20:00.002+02:00

Tänään oltiin taas Nooran koulutuksessa ja kivaa oli!

Fii ei vieläkään hyppää oikein, mutta en mä sitä odottanutkaan. Todettiin vaan että osaa tosi hyvin työstää hyppyään kun hyppää kääntäen, mutta suoralla linjalla räiskii miten sattuu. Kokeiltiin hyppäämsitä yhdellä hypyllä samalla tekniikalla kuin käännöshyppyä, jonka opetin Fiille kesällä, ja Fii alkoi jo siinä käyttämään itseää kohtuu hyvin joten ei sen pitäisi toivoton tapaus olla. Juttelin että olisi kiva saada se yksi yksäri tunti joltain sellaiselta hyppy ammattilaiselta joka voisi sanoa mielipiteensä ja silloin Noora sanoin että Vappu Alatalo on tulossa Suomeen jossain vaiheessa kevättä että kannattaa ottaa siihen yhteyttä ja nyt aionkin laittaa sähköpostia hänelle, josko häneltä liikenisi yksi tunti meille.

Otettiin jälleen myös ohjaustekniikoita. Tällä kertaa vuorossa oli pakkovalssi ja niisto. Hiukan joutui taas keskittymään siihen omaa tekemiseen ja tekemään mielikuvaharjoituksia, että sai ajoituksen oikein ja korjattua aikaisempia mokia. Hyvin se kuitenkin loppujen lopuksi meni ja ehtipä Noora siinä jo sanomaan, että olen luonnonlahjakkuus ohjauksessa (...?!?!? luonnonlahjakkuudesta en tiedä mutta onhan se kiva saada välillä kehujakin jostain ;) ) ja että teen ja korjaan ohjaustani aina niin kuin neuvotaan. Vielä kun saataisiin koira hyppäämään oikein niin voisi alkaa agsa sujumaan vielä paremmin.

No jos treeneistä ei ollut mitään muuta hyötyä, niin ainakin sain hyvän fiiliksen! Toivotaan että se kestäis edes hetken. Nyt aletaan täällä kotona työstämään sitä koordinaatiota ja hyppytekniikkaa ja jossain vaiheessa toivon että osaisin päättää kuinka opetan Fiille kontaktit ja sitten toivon että mulla olisi jossain vaiheessa varaa hankkia Susan Garretin DVD paketti jossa hän opettaa kepit jollain ainutlaatuisella tavalla, niin että koira oppii ihan oikeasti hakemaan kepit oikein ja suorittamaan ne loppuun saakka itsenäisesti. En tiedä onko tekniikka nyt niin kovin kummonen, mutta ihan mielenkiinnosta aion siihen tutustua. DVD:n esittely video löytyy YouTubesta.

Fiin kanssa Piiralla

2010-02-11T16:18:00.003+02:00

Eilen tosiaan käytiin iltapuhteeksi Piiralla ja Fii pääsi kopeloitavaksi. Ajattelin jo mennessä sinne päin että jos Leena ei jumeja tuosta koirasta löydä niin jo on kumma, mutta kyllähän se niitä löysi. Lantio oli Fiilläkin jumissa samoin kuin kaula. Fiihän ei sitten rauhoittunut ollenkaan koko käsittelyn aikana vaan vähintäänkin läähätti koko ajan. Kun sitten alettiin olemaan käsittelyn loppu suoralla niin kyselin miten meidän nyt pitäisi jatkaa. Vastaukseksi tuli että nyt pitää muutama päivä ottaa lunkisti eikä päästää Fiitä riekkumaan eikä liukastelemaan. Samoin syvässä lumihangessa pomppiminen on kieletty. Syvissä lihaksissa ei ollut mitään ongelmaa mutta keskittyminen ja koordinaatio olivat huonot ja niitä nyt pitäisi työstää erinnäisillä askellus harjoituksilla. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus myös alkaa paremmin kiinnittämään huomiota tuohon hyppytekniikkaan, mutta siitä juttua sitten myöhemmin. Katsotaan nyt mihin tästä päästään.

Fiin terveystuloksia

2010-02-09T11:15:00.003+02:00

Eilen oltiin sitten Mevetissä kuvattavana ja peilattavana ja ihan hyvin meni. Fiillä oli puhtaat silmät, ristiselkä terve ja lonkat ja kyynärät lähti Kennelliittoon tuloksin A/A ja 0/1. Olin ensin tuosta ykkösestä harmissani, mutta sitten kun juttelin Axelsonin ja niiden hoitajien kanssa niin Axelson sanoi että se on siinä ja siinä että onko ykkönen vai ei ja sitten kun kysäsin heti tietysti agilitysta niin kaikki vakuutti että ihan hyvin voi harrastaa agilitya siitä ykkösestä huolimatta. Vielä ajattelin noi polvet käydä tarkistuttamassa jossain vaiheessä Vähäpellolla kun hän käy aika usein Halikossa ja sitten tuo tyttö onkin tutkittu läpikotaisin. Keskiviikkona mennään sitten Piiralle ja ihmettelen jos tuosta koirasta ei jotain jumeja löydy. Kyllä se niin sohlo on. =)

Ainiin. Fii on nyt sitten maksua vailla rekisteröity Suomen rekisteriin ja miun koira!

Paimentamassa

2010-02-03T16:29:00.006+02:00

Eilen oltiin sitten ensimmäistä kertaa noiden koiruuksien kanssa paimentamassa ja hauskaahan se oli.

Otin ensin Veetin kanssa, koska sen reaktion halusin ensimmäiseksi nähdä. Muistutetaan nyt sitten tässä välissä, että minä en tiedä mitään paimennuksesta! Veeti ei oikein ensin tykännyt koko hommasta ja jossain vaiheessa se jähmetty sinne lampaitten keskelle, mutta sitten kun Swedu tuli vähän apuun niin Veetikin vähän rentoutui ja alkoi liikkumaan. Ensimmäisellä kerralla tosiaan päästiin siihen että Veeti uskalsi liikkua lampaitten keskellä tosin kovin lähelle se ei vieläkään mennyt. Mielummin hän olisi leikkinyt Swedun kanssa ja kävi haistelemassa Swedua välillä ja olisitte nähnyt Swedun ilmeen kun Swedu suurena paimenkoirana piti silmä kovana lampaita silmällä ja sitten Veeti, kaikkien kaveli, menee haistelee ja heiluttaa häntää Swedulle. Swedulla oli just sellanen ilme että WTF????? Kuka haluaa leikkiä kun voi paimentaa lampaita! BUAHAHAHAHAHA! Se oli kyllä niin näkemisen arvoinen hetki! Vähän kyllä nauratti tuo Veeti siinä vaiheessa... Hihihi...

No sitten tuli Fii. Fii meni heti lampaitten luo ja heti nokka kiinni niitten persuuksissa, että kukas sää oot ja mitäs sää täällä teet? Hei miksi sä juokset karkuun? Marika siinä sitten oli alkuun vähän kattomassa että mitä siitä tulee ja ihan kivastihan se sitten lähti ja kuulemman Fiillä oli selkee ajatus siitä koossa pitämisestä. Niin minä olin ihan yhtä pihalla Fiin kuin Veetinkin kanssa ja olin aina väärässä välissä ja kaikkea. Muutaman kerran Fii hajotti koko lauman ja sitten sillä saatto hiukan vauhti nousta kovaksi kun se lähti yhtä lammasta jahtaamaan, mutta niistäkin selvittiin.

Toisella kerralla Veeti oli sitten jo paljon rennompi. Siinä vuoroamme odotellessa en suostunut Veetiä silittelemään ollenkaan vaikka se sitä kerjäsi, joten hän turvautui Kimmoon (toinen kouluttaja) ja kuten moni varmasti tietää Veetin, niin Kimmosta tuli Veetin sydänystävä kun hän sai siinä istua rapsutettavana koko sen ajan kunnes meijän vuoro tuli taas. Sanoinkin jossain vaiheessa että Veeti on vähän tollanen mamman helkis liikkis ja mainitsinkin siinä että auta armias jos Tuija tai Pete tulee vastaan jossain niin syliin on kiivettävä... Veeti kaikkien kaveli! Tällä kertaa Swedu oli jälleen mukana ja hiukanko jossain vaiheessa aloin ihmettelee, että mikä hiton papukaija täällä laulaa kun alkoi kuulumaan sellasta ihme viserrystä, mutta sitten tajusin että se on Kimmo joka ohjasi Swedua pillillä. Välillä Veeti juoksenteli Swedun perässä ja otti välillä muutaman laukka askeleenkin ja sitten välillä kun Swedu sai lampaisiin vähän enemmän liikettä, niin Veetikin innostui vähän komentamaan, mutta paimennukseksi sitä ei voinut mun mielestä sanoa... Niin Marika ja Kimmo väitti että ei se ihan toivoton tapaus ole kunhan se tajuaa että se saa siellä lampaitten keskellä oikeesti tehä omia juttujaan, joten jatkamme siellä käyntiä nyt ainakin jonkun aikaa. Siellä on kuulemman ollu sellaisiakin koiria kun ei ne tee mitään, haistelee vaan ja syö lampaan kakkaa, joten siihen nähden Veeti oli ihan hyvä.

Fiin toinen kerta meni sitten mun mielestä jo tosi hyvin ja minäkin aloin hiukan tajuamaan että missä mun kuuluu olla ja niin edelleen, mutta korostan sanaa HIUKAN! Marikan mielestä Fiillä on selkeä ajatus siitä koossa pitämisestä, mikä sinänsä on ihme että sillä on mitään ajatusta päässä... :) Kun sitten homma oli loppunut ja päästy ulos päästin Fiin vapaaksi ajatuksena että kaappaan Veetin autosta mukaan ja käydään vielä kävelemässä hiukan että saavat haukattua raitista ilmaa. Saman aikaisesti Marika päästi lampaat ja koirat ulos ja Fii totta kai syöksyi sinne. Itse en nähnyt mitä siellä tapahtu mutta huutelin Fiitä takaisin autolle ja kun se sieltä tuli niin Marika vaan huuteli perään että "joo-o, kyllä sillä tosiaan on selkee ajatus sillä koiralla" eli kai se sitten teki jotain oikein niitten lampaitten kanssa..? Kun lähettiin vähän kävelemään saatiin me yksi ylimääräinen lenkki kaveri mukaan.

Ikävä kyllä videoita en saanut tarpeeksi hyvä laatuisiksi jotta olisin voinut ne tänne laittaa...

Ainiin, jossain välissä käytiin sitten kattomassa vajaa viikon vanhaa karitsaa Ekaa. Voi että kun se oli pieni ja niin valtavat jalat! Varsin suloinen ilmestys!

Seuraava paimennus kerta onkin jo varattu ja se on 23.2. ja aamu treeni eli silloin nähdään mitä nuo koirulit on niistä lampaista kypsytellyt päissään... =) Tuon viimeisen lauseen voi sitten ymmärtää niin monella eri tavalla... XD

Myönnyttelyä

2010-01-24T14:12:00.006+02:00

Jokunen aika sitten minulla oli suhteellisen jyrkkiä (ja myönnettäköön, osaksi myös hyvin tyhmiä) mielipiteitä tieyistä henkilöistä agilityn piirissä (moni varmaan ymmärtää keistä puhun tai siis kirjoitan), mutta olen huomannut että mielipiteeni on alkanut pehmimään viime aikoina. Edelleen olen sitä mieltä että ne tempaukset, joiden takia minäkin ilmaisin hyvin jyrkkiä (ja tyhmiä) mielipiteitäni, olivat erittäin tyhmästi tehty ja lajin kannalta jopa erittäin haitallisia, enkä niitä vieläkään hyväksy, mutta muuten minun arvostukseni on jälleen pikku hiljaa alkanut nousemaan koska nämä ihmiset ovat oikeasti todella hyviä agilityssa ja sitä ei vaan voi kieltää. Olenkin monen ihmisen kanssa jutellut sitä, että ihmetyttää miksi nämä ihmiset tekevät tai, toivottavasti vaan, tekivät näitä tyhmiä tempauksia ja kuohutti Suomen agility kansaa niillä, kun he, jos ketkään, olisivat voineet ja voivat kuohuttaa Suomen agility kansaa sillä huikealla osaamisellaan ja niillä hyvillä asioilla ja ovat sitä myös jonkun verran tehneet tosin ikävillä "mausteilla". Ymmärrän toki että kun on paljon esillä missä tahansa yhteisössä niin potaskaa sataa niskaan joka tapauksessa, teitpä sitten mitä tahansa (kokemusta löytyy, tosin pienemmistä yhteisöistä :)), mutta osa niistä tietysti saattaa olla ihan asiallista palautetta ja loput voi sitten jättää omaan arvoonsa (esim. ne minun kommentit *häpeää*, vaikka kerrottakoon, että kunniallisesti kommentoin OMALLA nimellä silloin kun kommentoin, mitä kovin moni muu ei tuntunut tekevän...). Toivottavasti arvostukseni voi säilyä ja ikävät tempaukset ovat takana päin.

Sitten omia kuulumisia. Edelleen odotellaan että päästään tuon Fiin kanssa tutkimuksiin ja saadaan varmuus siitä että sillä ei ole mitään vikaa missään ja että se voi jatkaa agilitaamista normaalisti. Elättelen toiveita ettei siinä ole mitään sellaista vikaa vikaa kun se ei oireile mitenkään muuten muuta kuin sillä huonolla hyppytekniikallaan. Olen jo kovin suunnitellut ja hakenut inspiraatiota agsa kisoista omiin treeneihin jahka tosiaan päästään selvyyteen siitä että tuo koira on terve. Samalla toivon sydämeni pohjasta, että Veeti innostuisi lampaista ja paimentamisesta, koska se kuulostaisi suhteellisen kivalta harrastukselta agilityn jälkeen tietenkin ja voisin sen harrastamista Veetin kanssa jatkaa. Aion kyllä viedä myös Fiin kokeilemaan lammastelua, mutta sen jatkosta en sitten tiedä vaikka se olisikin hyvä siinä. Toki varmasti sitten jos se ei voi agilityssa jatkaa. Myös varasuunnitelmia olen kehitellyt jos kumpikaan omista koirista ei voi agsassa jatkaa. Kaverillani on shelttejä ja heillä on pieni pentu tällä hetkellä kasvamassa ja tuossa jo vähän juteltiin että jos niikseen tulee niin saan sen agsa koirakseni. Heillä on myös yksi vanhempi sheltti joka on jo osoittanut pienessä määrin osaamistaan agilityssa joten sekin on mahdollista saada kaveriksi. Kolmatta koiraa en meille voi ottaa enkä oikeastaan haluakkaan, ainakaan vielä. Alku vuoden hässäkkä osoitti sen, että kaksi koiraa on ainakin toistaiseksi maksimi meillä. Katsotaan sitten joskus kun nykyiset koirani ovat jo vähän vanhempia ja muutenkin tiedän tulevaisuudesta enemmän kun tällä hetkellä se on täysin auki.

Tässä oli varmaan taas tarpeeksi minun mietelmiä vähäksi aikaa.
Moikataan kun nähdään!

Kuvia pitkästä aikaa

2010-01-23T22:06:00.001+02:00

Täältä löytyy pitkästä aikaa muutama kuva Veetistä ja Pheonixista.

Alku vuosi

2010-01-13T14:06:00.004+02:00

Taas on aikaa kulunut, mutta meitin elämään ei edelleenkään kuulu mitään mullistavaa... Tallilla on käyty, agsa treeneissä ei olla kun on ollut niin kylmä, myös jotain pientä matkustelua ollaan harrastettu ja muuten ollaankin eletty normaalisti.

Joulu meni ja uusi vuosi tuli. Meillä ei juurikaan joulua vietetty. Sen verran vain että käytiin Danin isovanhemmilla syömässä, muuten vain oltiin.
Uusi vuosikin oltiin kotona, koska Fii ei ollut ollut vielä yhtään uutta vuotta minulla, joten en tiennyt kuinka se reagoi raketteihin. Koirat kävi ulkona vielä illalla joskus seitsemän aikaan ja silloin joku ampui yhden raketin. Siinä kun Veeti lähti rakettia kohti niin Fii suuntasi lähimpää pusikkoon suojaan eli ei se mikään varma niitten suhteen ole ja ulos en sitä sen kummemmin viennyt sinä iltana, mutta sisällä kun oltiin, se alkuun kuunteli ja ihmetteli raketteja, mutta kun me ei Danin kanssa reagoitu niihin mitenkään niin eipä sekään ottanut niistä turhia paineita. Päätin antaa ruuan koirille tasan puolelta öin ihan vaan sen takia että eivät ihmettele sitä pahinta pauketta. Samalla me voitiin Danin kanssa hiukan vilkaista ikkunasta ulos ja kattella muutama raketti... :). Joskus yhden aikaan Fii oli jo ihan rento vaikka vielä vähän räiskykin ja huomasin että kun minä haukottelin haukotteli Fii pian perään eli oli jo todella rento.
Uuden vuoden päivänä lähettiinkin sitten ajelemaan kohti Nilsiää kummitätiä ja -setää morjestamaan muutamaksi päiväksi. Hauska reissu sinänsä ja maiseman vaihto teki NIIN hyvää, mutta sillai oli vähän tylsää kun oli niin kylmä ettei koiria voinut pitää ulkona kuin muutaman minuutin kerralla kun ne jo alkoi nostelee jalkojaan eli sisällä oltiin pitkälti. Hiukan käytiin Tahkolla katselemassa paikkoja ja muutamaa mökkiä jotkat ovat kummivanhempieni yrityksen, Palatsitahkon, vuokramökkejä. Reissusta tultiin seuraavana maanantaina ja loppuviikko oltiin kotosalla kun Danikin oli lomalla sitten viime joulun...

Tällä viikolla ollaan yritetty aloittaa normaalia arkea. Talilla oon ollut koko alku viikon ja siinä se sitten olikin... Kotona olen jotain saanut tehtyä, mutta en mitään erityistä. Töistä odotellaan edelleen uutisia ja pieni epätoivo alkaa hiipiä kehon jokaiseen kolkkoon kun mitään ei tapahdu ja tekemisen halu olisi SUURI! Mä suorastaan tursuan intoa päästä töihin, jopa niin paljon että kaikki muu tuntuu tosi laimealta... Toivottavasti tähän saisi jonkin selvyyden pian! Tiedoksi kaikille Salon alueella asuville, että jos yhtäkkiä kuulette jotain epämääräisiä huudahteluja ja kirkumista niin se olen minä... entinen työtön! XD

Korjaus

2009-12-17T12:12:00.001+02:00

Eli siis se toinen uusi ohjausliike mikä Fiin kanssa opittiin ei ollut twister vaan twisti. Nippelitietoutta ;)

Kuulumisia

2009-12-10T13:41:00.004+02:00

Taas on pitkä aika kulunut viime päivityksestä... Onneksi osa ihmisistä on voinut seurata päivityksiäni facebookin kautta... :) Mutta mistähän sitä alottaisi...

No agilitysta tietenkin. Meillähän oli jonkun aikaa taukoa agilitysta, koska Fiillä oli kiima ja Veetin olen ajatellut tiputtaa agi hommista koknaan pois... Yritän keskittyä sen kanssa johonkin muuhun... Tänään se esim. teki maahanmenoja ihan intsinä että kaipa joku toko olisi sille hyvä laji... Fiin kanssa olen tehnyt hyppytekniikka hommia muutamaan otteeseen ja käynyt omissa treeneissä ja niissä se on mennyt ihan hyvin. Samoin maananataina oltiin Salosen Nooran koulutuksessa ja voi vitsi me oltiin ihan liekeissä. Tosin mentiin matalilla rimoilla koska Noora oli sitä mieltä että käyn ensin siellä Piiralla kysymässä hänen mielipidettä rakenteesta ja muusta ja sitten vasta aletaan miettimään sitä hyppytekniikkaa uudelleen... Toivottavasti sillä ei ole mitään kauheen pahaa vikaa missään... Kuvauttaakin olisi tarkoitus, mutta mulla ei edelleenkään ole papereita sille ja haluaisin että ne olisi sitten viralliset lausunnot... Joka tapauksessa Nooran opissa opittiin kaksi uutta termiä ja ennen kaikkea kaksi uutta ohjaustekniikkaa tai ohjausliikettä: ihmisnuoli ja twister. Lisäksi opettelimme vanhaa tuttuamme valssia (siinä kun tuntuu aina olevan jotain fiilattavaa vaikka sitä on tehnyt jo ties vaikka kuinka monta vuotta), vekkiä, takaa kiertoa ja takaleikkausta. Todella hienosti Fii oppi nuo kaksi uuttaa liikettä ja olin ihan ällikällä kun tein ensimmäisen kerran Fiin kanssa takaa kiertoa, koska olin ihan varma ettei se osaa sitä koska ollaan sitä vaan kerran harjoiteltu, mutta se osas sen ihan täydellisesti ja vielä kaukaa! WAU! Ihmettelin sitä siinä ääneen ja Noora vain sanoi että se varmaan johtuu siitä kun silloin ensimmäisellä kerralla sain Veetin kanssa läksyksi sitä yhden esteen hypyttämistä sivu suunassa ja tein sitä myös Fiin kanssa ja se jotenkin ilmeisesti yhdistää takaa kierron ja sen keskenään ja on ihan virtuoosi siinä! Nyt taas yritän sisäistää kaikki Nooran opit ja soveltaa omiin treeneihin.
Mietin tuota hyppytekniikka asiaa ja ensin ajattelin että jatkan niitä ihan normaalisti, mutta nyt en oikein enää tiedä... Pitäisikö mun vaan tehdä niitä syvien lihasten vahvistus harjoituksia vai pitäisikö myös ottaa tekniikkaa... Vaaranahan tässä on se että saan jotain peruuttamatonta aikaa niitten tekniikka harjoitusten kanssa. Pitäisi varmaan konsultoida Leenan kanssa... Veetin tosiaan ajattelin tiputtaa tästä agi hommasta pois kokonaan ja keksiä sille jotain ihan muuta tekemistä...

Josko sitä sitten jatkais tallijutuista. Tosiaan olen aika urakalla tässä ohessa myös talleillut ja ratsastellut. Voi vitsit kyllä se vaan on niin kivaa ja hevosen selästäkään en ole vielä onnistunut tiputtautumaan vaikka välillä vähän hutera olo onkin. Innostuin tosi paljon tästä talli jutusta ja nyt olen jo hankkimassa ratsihousuja ja ties vaikka mitä välinettä ja härpäkettä... :) Nytkin istun tässä tietokoneen ääressä lihakset kipeinä kun oltiin eilen aika pitkällä maastolla ja laukattiin aika paljon ja mulla oli sellanen suomen pienhevonen joka aina välillä päättää että nyt laukataan ja nyt ei laukata... Ensimmäisillä kerroilla se vähän jallitti mua enkä aina saanut sitä laukkaamaan, mutta nyt saan sen kyllä yleensä laukkaamaan, mutta jos on pitkä matka mikä laukataan niin silloin se saattaa kesken laukan päättää et nyt ei taas huvita. Saatan saada sen vielä pari kertaa sen jälkeen laukkaamaan, mutta jossain vaiheessa tulee se vaihe vastaan että voin vaikka seistä päälläni siellä selässä enkä saa sitä enää laukkaamaan ja siinä vaiheessa yleensä multakin on jo kunto loppu kun olen työstänyt, työstänyt ja vielä kerran työstänyt sitä laukkaa... Kuntokuuria siis molemmille... :)

Nyt alkaa pikku hiljaa näkymään valoa työmarkkinoillakin ja parhaimman buustin työhommiin sain Matkalla Töihin -kurssilta, jossa opin tuntemaan muutaman oikean tyypin ja tekemään hakemuksista ja ansioluetteloista myyvän näköisiä. Ihan pientä kajastusta on siis tammikuulle näkyvissä, mutta en kuitenkaan hehkuta sitä sen enempää ennen kuin tiedän varmaksi. Mitä vaan voi vielä sattua! Toivotaan silti parasta! Olishan se oikeesti tosi hienoa jos pääsisin vihdoin ja viimein urani alkuun! Nyt yritän nauttia tästä kaikesta vapaa-ajasta mitä minulle on suotu, vaikka vaikeeta se aina välillä on kun sitä on nyt niin ylenpalttisesti.

Joulukin tulla rymistää eikä meillä ole vieläkään mitään joulusuunnitelmia... Ei harmainta aavistustakaan mihin mennään tai mitä tehdään... Kylläpä kai se tässä sitten selviää...

Ainiin, tuosta paimentamisesta piti sen verran laittaa, että me ei sinne sitten koskaan päästy, koska mulla osu juuri sopivasti haastattelu siihen kohtaan, joten täytyy ottaa se homma uusiksi jossain vaiheessa...

Kokouksia, saunailta ja talleilua

2009-10-30T16:45:00.001+02:00

Lauantaina oli TSAUn johtokunnan kokous ja saunailta. Kokous venyi jopa 4,5 tunnin mittaiseksi, mutta kun se vihdoin ja viimein oli ohi palkittiin meidät hyvällä ruualla, juomalla ja tietenkin seuralla :) . Pitkästä aikaa minäkin pääsin tuulettumaan oikein kunnolla. Ei sen puoleen, eipä tarvitse vähän aikaan taas lähteä...
Maanantaina olikin sitten KisAn hallituksen vuoro, mutta luojan kiitos se ei kestänyt kuin 1-1,5 tuntia, joten se ei ollu yhtä tuskallista. Mulla oli auto tuon maanantain tuulilasin vaihdossa ja menin KisAn sihteerin Katin kanssa kokoukseen ja tietenkin poiskin päin ja samalla tuli juttua taas hevosista ja talleilusta. Meillä on joskus aikaisemminkin ollut juttua samaisesta aiheesta, mutta silloin en sitten sen kummemmin alkanut asiaa kaivella kun en tiennyt mitä tuleman pitää, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain. Tuli nimittäin juttua Kärkelän tallista, joka sijaitsee Kiskossa ja siitä kuinka tallin pyörittäjä voisi kaivata aina välillä apuja. Vastineeksi tallihommista saisin ratsastella ja mahdollisesti myös saisin jokusen ratsastustunnin. Ratsastus on ollut pitkä aikainen haaveeni sillä olenhan käynyt hevospainotteisen lukion. Keskiviikkona sitten talssin ensimmäistä kertaa Kärkelän tallille tutustumaan paikkoihin ja hevosiin. Talli sijaitsee vanhan Kärkelän kartannon miljöössä ja on upeissa vanhoissa puitteissa. Ihan tallin vieressä virtaa pieni koski jonka yli kulkee pieni ajosilta. Talli sijaitsee vanhan ruukin tiloissa ja tavallaan on siroteltu eripuolille rakennusta. Maneesia ei ole, mutta kunnon kokoinen ratsastuskenttä löytyy. Samoin tarhat ja laitumet ovat kunnon kokoiset ja hevosia ja poneja on yhteensä 22. Tänään olin sitten toista kertaa ja tällä kertaa Veetikin pääsi mukaan. Ulkona se olisi mennyt ja viipottanut vaikka koko päivän, mutta kun piti mennä talliin sisälle niin siitä Veeti ei tykännyt sitten yhtään. Veeti osasi hienosti väistää hevosia ja kulki suht luontevasti tarhojen ja aitojen välissä. Jossain vaiheessa täytyy kokeilla mitä Fii sanoo moisesta.

Huomenna onkin sitten TSAUn viralliset agilitykilpailut ja minä olen vastaava koetoimitsija. Ei kyllä yhtään nappais.No kai se on vaan pakko.
Onks pakko jos ei ihan oikeesti taho?

Veeti vanhainkodissa

2009-10-28T18:54:00.002+02:00

Viime viikon torstaina, kun olin selvinyt selkäkivuista, päätin ajaa treeneihin Suomusjärven Hinttaan vanhainkodin kautta ja käydä mummelia moikkaamassa. Olin juuri vähän aikaa sitten kuullut että sinne saa viedä koiran sisälle, joten ajattelin että Veetihän on ihan täydellinen sinne kun on niin rauhallinen ja rakastaa rapsutuksia. Ajattelin jo ennen ennen kuin pääsimme sisään että pidän Veetin vapaana sillä ne laitoksen liukkaat lattiat on todella inhottavat kulkea remmissä. Hienostihan se Veeti siellä mennä viipotti eikä yhtään mammaakaan saatu keilattua nuri :) . Mummeli vaan oli niin väsynyt ettei oikein jaksannut seurustella, joten lähettiin sitten muita mammoja ja pappoja moikkaamaan. Siinä samassa Veeti taisi vetää puolien asukkien iltapäivä kahvin kanssa jaetut kääretorttupalaset ja ties vaikka mitä eli ihan joka torstai ei olla sinne menossa... Ihmeen rautanen vatsa tuolla koiralla on kun ei mennyt tuon kummemmin sekaisin.

Illalla treeneissä mulla oli hyvä meininki Fiin kanssa ja päästiin me jopa radalle saakka ja kerettiin ottamaan muuri-hyppy-putki-puomi pätkä kun puomin alastulossa Fii tuli jotenkin oudosti alas ja ilmeisesti vähän myös ontu jalkaansa. Vein koiran autoon ja kävin seuraamassa Anun ja Enskan treenin ja menin purkamaan kiukkuani TSAUn toimistoon. Tuli sitten toimistokin siivottua...

Tämäkin vielä...

2009-10-19T14:24:00.003+02:00

Eilen sitten aamupäivällä, ihan rauhassa kotona ollessani, pamahti selkä. Ihan yhtäkkiä tuolta vasemmalta puolelta lapaluun ympäriltä meni niin kovin jumiin, että kaikki liikkuminen teki todella kipeää. Olin kuitenkin päättänyt että treenit menen vetämään ja käyn Pyhälammella siskon tyttöä kattomassa (ja vähän tietysti siskoakin =) ), joten sinnehän lähdin. Itse asiassa taisi olla hyvä että lähdin, koska tuntui että selkä vetristy siinä samalla kun sitä äheltämällä yritti jotenkin liikkua. Nyt se tuntuu jo paljon paremmalta vaikka aamulla kun yritin venytellä niin meinasin saada pa*ka halvauksen kun se sattu niin kovin, mutta pistin vähän Panadolia aamupalaksi poskeen ja johan alkoi pelittämään. Onneksi on noita vahvempia särkylääkkeitä vielä jäljellä joulukuusta niin voi niitä sitten käyttää vähän muihinkin särkyihin (jotain positiivista siitäkin keikasta...).

Koirista sen verran, että Fii on näin kotona rauhoittunut melkoisesti. Muualla en sitten vielä tiedä että osaako se silloin käyttäytyä, mutta olisi tarkoitus aloittaa opettelemaan kävelemään remmissä niin, että se ei siellä agility hallillakaan riuhdo ja sinkoile joka suuntaan. Veeti yrittää selkeästi ottaa jälleen henkistä yliotetta vinkumalla ja muutenkin ujuttamalla itsensä jotenkin jommankumman "liiveihin", mutta yritän aina muistaa että ei sen aloitteesta ja motkotan samalla siitä Danille. Vielä kun meillä kävis vieraita sen verran että päästäis harjoittelemaan niiden vastaanottoa niin olis ihan hyvä.
Olen viime aikoina käynyt koirien kanssa mettässä rämpimässä siinä toivossa että ne oppis käyttämään niitä syviä lihaksia. Eihän se tietysti heti näy, mutta toivossa on hyvä elää. Tarttis alkaa käymään tuolla KisAn kentällä harjottelemassa niitä hyppytekniikka juttuja... Toivotaan ettei vielä vähään aikaan tuu lunta eikä kenttä jäädy.

KisA hakee muuten edelleen talviharjoittelupaikkaa eli jos tiedät jonkun sopivan Muurla-Suomusjärvi-Kisko-Perniö-Karjalohja akselilta niin ilmoitappa heti mulle!

Siinähän noita taas olikin...

Juttuja

2009-10-12T16:49:00.002+02:00

Jos kirjoittelis tännekkin taas pitkästä aikaa...
Minun elämään ei kuulu edelleenkään mitään erityisen hyvää, mutta ei anneta sen nyt häiritä.

Lauantaina oli Varsinais-Suomen piirimestaruuskisat ja voi vitsi että olin iloinen tai voisiko sitä jopa sanoa että ylpeä? Vaikka ei ne ihmiset siellä mitenkään mun ansiosta ollut, mutta olin vaan niin ylpeä että kaikki tutut on jaksanu niin hyvin treenata ja muutenkin. TSAUlaiset pärjäs hurjan hienosti! Joukkue kisassa jokaisessa säkäluokassa TSAUn kakkos joukkueet nappasivat hopeaa tai pronssia ja yksilökisassa TSAUlaiset pärjäsivät myös loistavasti! Mineissä nimittäin piirimestaruuden nappasivat Hanna Miettinen ja Hulda ja makseissa tuli peräti vitos voitto (voiko noin sanoa tai siis kirjoittaa?) kun kaikki 5 ensimmäistä sijaa meni TSAUlaisille ja Jouni Orenius ja Yoko nappasivat tietenkin piirimestaruuden, vaikka Jouni kovin vaatimaton asian suhteen oli kun heille tuli toiselta radalta vitonen. Kisoissa oli vielä muitakin TSAUlaisia, jotka pärjäsivät myös hienosti!
Ja sitten Tassulaiset! Olipa hienoa nähdä että Tassut olivat saaneet kerättyä monta joukkuettä piirimestaruuksiin ja vaikka tuloksia ei mitenkään hurjasti tullutkaan niin oli ihana nähdä että suht alottelevat koirakot olivat uskaltautuneet niinkin hurjaan joukkoon kisaamaan! Aivan loistavaa! Niin sitä pitää!

Itsellä tuli tietenkin kisojen myötä hirmu hinku kisaamaan ja mielellään reenailisin ihan kunnolla, mutta Veeti kerää edelleen kierroksia tylsällä elämällä ja pääsee aina välillä tekemään vauhti suoraa ja Fii käyttäytyy nykyään kuin sika ja varsinkin agility hallilla. Mä olenkin nyt ottanut sen kanssa sellasen kurin palautuksen mikä jatkuu edelleen ja toivottavasti se alkaa tuottamaan tulosta nopeasti. Fiillä pitäisi myös alkaa se kiima näitä aikoja ja mä toivon että se aloittaa sen pian tai ainakin niin että me päästään sitten loppuvuoden koulutuksiin. Siitä puhen ollen me ollaan Even kanssa taas varattu Nooralle koulutus aika ja se on joulukuun alussa ja sitten sain inspiraation tutustua paimennukseen ja tilasin Kaisa Hilskalta yksityistunnin asian tiimoilta. Oikeastaan minulla ei ole mitään odotuksia tältä tunnilta, mutta on mukava mennä katsomaan miten noi koirat lampaisiin reagoi ja sitten täytyy kattoa uudelleen olisko paimennuskärpänen purrut. Olisin ensin halunut mennä sellaiselle kurssille, mutta se oli sitten tietenkin juuri samana päivänä kun meillä on agility treenit joten en voinut siihen sitten mennä. Oishan täältä lähempääkin tietysti löytynyt joitain paimennusihmisiä, mutta olen jotenkin saanut sellaisen käsityksen, että mulla on joko väärän rotuinen koira tai sitten me ei olla ollenkaan päteviä paimennukseen ja Hilskan kanssa meillä on ollut aikaisemminkin juttua tästä lampaisiin tutustumisesta, joten päätin aloittaa sieltä. Mitään en paimennuksesta vielä ymmärrä enkä sitä lähde kauheella paahteella opiskelemaan ennen kuin näen miten mun koirat niihin lampaisiin raegoi ja muutenkin pääsen keskustelemaan asiasta tietävän ihmisen kanssa.

Siinä kai noi suurimmat kuulumiset ;)

Jos kirjoittaisi pitkästä aikaa ihan treeni asiaakin...

2009-09-12T14:15:00.003+02:00

Veetin kanssa ollaan edelleen jatkettu Nooran ohjeiden mukaan. Alkuperäiset ohjeet meni kutakuinkin näin: Ei yhtään ylimäärästä huomiota ja erossa Fiistä. Treeneinä harjoitellaan tiukkoja käännöksiä niin, että meillä on yksi hyppy, jossa rima on ihan alhaalla, ja minä olen hypyn vieressä polvillani kasvot hyppyä kohden. Veeti on mun toisellapuolella ihan kyljessä kiinni ja suorassa. Lähetän Veetin hyppäämään hypyn ja suhahdan kun se on hyppäämässä ja palkkaan nami kippoon. Edistymisen mukaan lisätään välimatkaa hyppyyn ja minä nousen seisomaan. Kun välimatka on tarpeeksi pitkä, aletaan nostamaan rimaa. Tällä hetkellä olemme siinä tilanteessa, että minä seison esteestä noin 2-3m ja heitän namin aina vastakkaiseen suuntaan mihin Veeti hyppää, koska nami kippo alkoi käymään selkeesti tylsäksi ja näin sain vähän lisää vauhtia ja intoa tekemiseen. Ajattelin, että nyt samalla kun harjoitellaan lisää välimatkaa niin voisin välillä vaihdella niin, että vähemmän välimatkaa, mutta rima korkeamalle. Toinen harjoite mitä ollaan tehty on tuon lelun kanssa leikkiminen niin, että Veetillä on valjaat jossa on liina kiinni. Minä hetsaan sitä johonkin leluun ja heti kun se kiinnostuu heitän pienen matkan ja sanon sille "mene" ja päästän sen lelun luo. En kuitenkaan päästä sitä riekkumaan lelun kanssa vaan otan liinasta kiinni ja menen sen luo ja revitän sitä lelua vähän aikaan kunnes taas teen aikaisemmin kuvailemallani tavalla. Tätä piti tehdä eri paikoissa ja eri aikoja.
Fii ei ollut silloin aikaisemmin Nooran koulutuksessa, mutta Eve oli Dominon kanssa ja Domino muistuttaa aika paljon Fiitä, joten sovelsin Dominon neuvoja Fiihin: Samanlainen harjoitus kun Veetillä ja samalla tavalla edetään, mutta kriteerinä on nyt että Fii ei saa kolauttaa rimaa kun se hyppää sen yli. Kyllä se vielä kolauttelee, mutta ne pahimmat rysäykset on selkeesti tässä harjoituksessa jääneet pois ja ihan siisteja (jopa ilman kolautuksia) hyppyjäkin tulee. Olen saanut Fiille kasvatettua vähän välimatkaa, mutta en paljon. Fiin kanssa ollaan käyty ihan normi treeneissäkin ja todella nopeasti se on oppinut menemään niin kuin minä ohjaan ja sillä on hyvä draivi aina päällä, välillä vähän liian hyväkin... Viime treeneissä oli niin kova meno että se nappasi minua vähän kädestä. Tai oikeastaan se vaan loikasi ja nakutti hampaitaan samalla ja onnistui saamaan ihoa hampaidensa väliin niin että minulle tuli pieni veren purkauma ihon alle, ei sen pahempaa. Komensin sitä välittömästi tapauksen jälkeen niin että se lopetti hyppimisen ja rahoittu viereen. Tämä on sinänsä hankala tapaus, koska en oikein tiedä että miten saisin sen energian suunnattua oikein ja lopettamaan tuon loikkimisen... Tähän on joka tapauksessa tulossa apua ainakin joltain osin, koska ensi perjantaina meillä on jälleen Nooran koulutus ja sinne olisivat nyt tulossa molemmat koirat. Nyt vaan toivotaan, että Fiillä ei kerkeä kiima alkamaan ennen sitä. Sillä tulisi puol vuotta edellisestä kiimasta ihan syyskuun lopulla / lokakuun alussa, joten on siinä ja siinä...

Nyt täytyykin tämä viikko treenata ahkerasti, jotta oltaisin saatu mahdollisemman paljon aikaiseksi ennen ensi perjantaita. Virheet otan ihan mielelläni mukaan sinne koulutukseen, koska niistähän se paras palaute tulee, mutta edistyminen on kuitenkin mun mielestä ihan eri asia. Siis edistyminen harjoituksessa eli ne välimatkat ja riman korkeudet ja muut sen sellaiset jutut. Juuri sopivasti sadekin lakkasi ulkona joten taidanpa lähteä pihalle reenaan.

Vuodatusta ( VAROITUS: sisältää lähestulkoon pelkiä huonoja asioita)

2009-09-09T12:26:00.002+02:00

Tuntuu siltä, että kesäkuun jälkeen ei ole muuta tapahtunutkaan kuin huonoja asioita. Tuntuu siltä että mun niskaan on satanut silkkaa puhdasta pa*kaa koko tämän ajan eikä mitään hyviä uutisia oikein miltään elämäni osa-alueelta... Ei hyviä uutisia työ- tai koulurintamalta tai raha-asioissa, ei mitenkään erityisen hyviä uutisia harrastus puolelta ja tuntuu että parisuhdekin alkaa kärsimään tästä kaikesta masennuksesta ja muusta yhtä iloisista jutuista.

Niin kuin jo mainitsinkin niin työ- ja koulumaailmasta ei ole kuulunut mitään miltään taholta, joka luonnollisesti vaikuttaa suoraan noihin raha-asioihin. Töitä olen hakenut Helsingistä, Turusta ja tältä omalta alueelta ja vähän sen ulkopuoleltakin, mutta toisaalta eipä ole ollut paljon paikkojakaan mihin hakea.
Harrastus tai voishan sitä melkein sanoa että perhe puolella on huonoja uutisia Veetin veljestä, joka sai viime viikonloppuna epilepsia kohtauksen. Voimia kuitenkin kaikesta vatutuksesta huolimatta sinne ja toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!
Yhdistys puolella sain taas kuulla eräältä arvon jäseneltä kuinka huonosti asiat on taas hoidettu tässä yhdistyksessä ja että kyllä pitäisi paljon skarpata siinä, tässä ja tossa, mutta silti tämä arvon jäsen ei ole halukas tekemään mitään asioiden eteen... Tämän jäsenen kannattaisi varmaan jälleen muistuttaa itselleen, että yhdistyksiä hoidetaan TALKOO TYÖLLÄ ja kaikki jotka tekevät edes jotain yhdityksen eteen tekevät sitä lähestulkoon omaa hyvyyttään, jotta kaikilla olisi kiva harrastaa... En yhtään ihmettele ettei meinaa ihmisiä löytyä vastuu hommiin yhdityksissä kun tietyt jäsenet lynkkaavat nämä aktiivit heidän virheistään. Älkää ymmärtäkö väärin, minusta on tärkeää että yhdistyksen toiminnasta annetaan sekä kritiikkiä että myös hyvää palautetta, mutta sen kritiikinkin voisi antaa RAKENTAVASTI ja mahdollisesti ehdottaa jotain toimia jonkun asian korjaamiseksi eikä vain valittaa kaikesta mahdollisesta vain valittamisen ilosta. Jokaisessa yhdityksessä varmasti otetaan mielellään uusia aktiivisia jäseniä mukaan vastuu tehtäviin mikäli itse on sitä mieltä, että pystyisi hoitamaan asiat paremmin kuin miten ne nyt hoidetaan. No jooh, tässä taas yksi purkautuminen...
Terveys on sentään toistaiseksi säilynyt mitä nyt pientä flunssaa podin viime viikolla, mutta ei sitäkään sitten tiedä koska sitä kenties taas löytää itsensä jostain polilta varsinkin tätä menoa...
Olen ajatellut että vaihtaisin maisemia pariksi päiväksi ihan jo oman mielenterveyteni vuoksi, koska pikku hiljaa alkaa nämä koti seinät kaatumaan päälle ja muutenkin ahdistamaan. Ajattelin lähteä kummityttöä katsomaan Porin lähelle, mutta ajankohta on vielä hiukan auki. Toinen mitä ajattelin minne voisin ehkä paeta vähäksi aikaa on kummitädin ja -sedän luo Nilsiään, mutta en ole vielä heille jutellut asiasta, joten en tiedä vielä olenko menossa ollenkaan ja muutenkaan en ole vielä miettinyt niin pitkälle, että voinko edes lähteä niin pitkälle reissulle.
Ilmoittauduin kylläkin juuri vähän aikaa sitten Salon kansalaisopiston espanjan kielen kurssille, josko vaikka sieltä saisi jotain iloa irti. Samoin hain työkkärin Liiketoiminta-Akatemiaan, josko vaikka pääsis tekemään jotain hyödyllistäkin välillä, mutta siihenkin on ensin jokin haastattelu ja sitten vasta valitaan eli ei ole mitenkään varmaa että sinne pääsee.. Sitten vasta alkaakin ahistaa jos mä en sinnekkään pääse ja joudun mätänemään täällä kotona... No ei ajatella sitä vielä! Se on sitten sen ajan murhe!
Salosen agsa koulutuksesta kirjoittelinkin jo aikaisemmin ja harjoituksia ollaan tehty ja olen kokeillut joitain omia variaatioita harjoituksista. Nyt toivotaan että päästään taas pian uudelleen ja ennen kaikkea saan raavittua rahat siihen. Joku varmaan pitää mua hulluna kun pistän viimeiset pennoseni agsa koulutukseen, mutta se on mulle kuitenkin sellanen henkireikä tällä hetkellä, että jos mä joudun siitäkin luopumaan niin se on varma alamäki...

No niin, jokohan mä valitin tarpeeksi? Jos jollekkin ei vielä riittänyt niin keksin varmasti lisää valittamisen ja itsesäälin aihetta jos joku sitä haluaa... Pistäkää sitten vaan viestiä tulemaan! xD

MYYTÄVÄNÄ KOIRA SÄLÄÄ!

2009-08-25T20:33:00.020+02:00

Kuristava ketjupanta. Pituus 57,5 cm (rinkulat mukaan lukien). 5 €.

Jokke Y-valjaat. Pehmeetä hirven nahkaa, ei hankaa karvaa pois/huonoksi. Mahalenkin pituus hiukan reilu 100 cm ja kaula aukon ympärysmitta on n. 60 cm. Mahalenkkiin tehty muutama ylimääränen reikä. Kaula aukko ja rintaremmi pehmustettu. Vähän käytetyt. 30 €.

Kankaiset Y-valjaat. Mahalenkki säädettävä, pisimmillään pituus reilu 80 cm. Kaula aukko myös säädettävä. Rintaremmi pehmustettu. Kaula aukon toisessa remmissä pari pientä kulumaa. 5 €.

Jokken nahkaiset valjaat. Yksi ylimääräinen reikä tehty mahavyöhön. Mahavyön pituus reilu 50 cm. Rintaremmin pituus 50 cm. 15 €.

Hurtan toppa loimi. Kokoa 50. Hyvässä kunnossa! 20 €.

Lisäksi olisi myytävänä muutama starttilahjakorttia TSAU:n virallisiin kisoihin 10 € / kortti. Myyn ensimmäiselle kuka antaa rahat käteen! Sitten olisi vielä yksi koiran kuljetuskoppi, mutta siitä mulla ei vielä ole kuvaa eikä mittoja.

Noora Salosen koulutuksessa ja muuta

2009-08-25T20:18:00.002+02:00

Viime viikon torstaina käytiin Salosen Nooran koulutuksessa ja olin oikein tyytyväinen käyntiin. Nyt koirat on jälleen jääkaudella ja koko ajan erillään toisistaan eli elämä on todella tylsää. Samalla tehdään pieniä agsa harkkoja mielellään usempi kerta päivässä. Eli näin jatketaan vähän aikaa. Kaverina tunnilla oli Eve ja hänellä oli Domino bortsu mukana. Dominohan muistuttaa aika paljon Pheonixia tai toisin päin, joka tapauksessa, olen soveltanut samoja neuvoja Pheonixiin, mitä Noora neuvoi Dominolle.
Veetillä näkee jo tuloksia, mutta Pheonixillä ei vielä niin selviä, mutta näillä jatketaan!

Tässä tämä pika päivitys!

Pikaisesti kuvia

2009-08-08T16:02:00.003+02:00

Pistän nyt vaan pikaisesti tiedon, että albumiin on lisätty kuvia Veetistä ja Pheonixista.

Kylmää kyytiä

2009-07-27T16:17:00.002+02:00

Meillä on viime aikoina ollut aika kylmää kyytiä koirien suhteen. Ei rapsutteluja, ei puhumista muuten kuin silloin kun on ollut pakko eikä edes koiriin päin katsomista... Veetin suhteen tämä on jo jonkun verran auttanut, ja odotankin innolla torstaina treenejä, että miten se mahtaa mennä. Sen jälkeen voidaan alkaa miettimään niitä rapsutuksia ja muita, mutta vain minun tai Danin aloitteesta. Fii kokeilee edelleen rajojaan ja meillä on sellanen tahtojen taisto menossa että alta pois. Noh eiköhän sekin ala tuosta talttumaan.

Sen verran jäi viime postista pois, että huonoja uutisin Fiin suku rintamalta eli Fiin emän emän veli sai tässä muutama viikko sitten epileptisen kohtauksen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Fiin pennutus jää nyt laskuista pois kokonaan ja Fii tullaan steriloimaan myöhemmin kunhan se nyt ensin kehittyy ihan oikeesti aikuiseksi.

Minun elämään ei kuulukkaan mitään erikoista edelleenkään... Yhtä tylsää kun aina ennenkin ja alkaa tuntumaan siltä, että masennus vaan syvenee...

Löpinää

2009-07-22T13:24:00.002+02:00

Hmm... Kuinkahan kaukaa sitä alottais.

Alotetaan nyt vaikka viime viikonlopusta. Olin Turussa, Liedossa katselemassa Agilityn MM-karsintoja. Hienot kisat oli vaikka katsomossa olikin vähän tukalat oltavat. Karsinnoissa tapasin myös Veetin kasvattajat Kirsin ja Mikan ja Veetin isän omistajan Pirkon. Olikin hyvä että tapasin heidät, koska olin vähän pelännyt että miten Kirsi ja Mika suhtautuu, ja Pirkko myös, siihen kun en ole tuosta Veetistä saanut oikein mitään irti, mutta nyt oloni helpotti ja sain erittäin hyviä neuvoja tähän meidän tilanteeseen. Kiitos siitä heille! Nyt olenkin alku viikon ollut todella "tyly" koiria kohtaan eli en ole kiinnittänyt juuri mitään huomiota niihin. Olen ainoastaan antanut ruuan ja käyttänyt niitä muutamalla remmilenkillä, vaatien katsekontaktia aina kun remmi kiristyy, ja välillä pitänyt tarhassa vähän aikaa. Ruokaakin antaessani olen vaatinut jotain pientä (niin kuin aina) ja antanut ruuan hyvin vähäeleisesti. Ainut kontakti minkä meinaan ottaa on huomenna agilitytreeneissä ja katsotaan mitä alku viikko on koirille tehnyt.

Nyt olen myös sitten Facebookissa. Liityin sinne vihdoin ja viimein sunnuntai-illalla. Olen jo pitkään miettinyt että pitäis, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Karsinnoissa tuli Pirkon kanssa tästä puhe ja päätin heti liittyä. (Varsinainen mainospuhe... =))

Mitähän muuta... Tää kotona oleminen on mulle kyllä ihan kamalaa. Kun ei ole mitään sen säännöllisempää tekemistä niin ei tuu kyllä kotonakaan tehtyä oikeastaan mitään... Mut sit ei kuitenkaan oo rahaa mennä esim. jonnekkin aina kahville tai tekemään jotain niin että sais päivänsä sillä käyntiin.

Jotain tekemistä täytyy keksiä edelleen. Jos jollain on jotain hyviä ehdotuksia niin kertokaa ihmeessä!

Insinööri (AMK), Veeti todettu terveeksi ja muita löpinöitä

2009-07-06T16:06:00.003+02:00

Tosiaan valmistuin viime tiistaina 30.6.2009 Turun ammattikorkeakoulusta tietotekniikan tai tarkemmin sulautettujen järjestelmien insinööriksi. Jee! Mä tein sen vihdoin ja viimein. Tosin en ollut yhtään varma valmistumisesta, muuta kuin vasta sitten kun ihan oikeasti sain paperit käteen. Siihen saakka olin ihan varma, etten mä nyt vielä valmistu, kuitenkin mä oon taas unohtanut jotain enkä sen takia voi valmistua. Mutta nyt se on ihan totta...

Tosiaan Terhi tuossa jo onnittelikin noista Veetin tuloksista ja tosiaan Veeti todettiin täysin terveeksi lonkista ja kyynäristä. Jee! Olin ihan varma että siellä on jotain vikaa kun Piira joskus aikoinaan sanoi että jos sitä istuma asentoa ei korjata niin se voi vaikuttaa lonkkiin, mutta on näköjään hoito tehnyt tehtävänsä.

Koirienkin kanssa olen taas kerennyt treenailee vähän enemmän. Viime torstaina oli taas TSAUn treenit ja otin silloin treeneissä vain Pheonixin kanssa, koska oli niin kuuma ja tunnetusti Veeti ei toimi kauheen hyvin kuumalla säällä. Pheonix tekee tosi innokkaasti ja haluaa tehdä, mutta vielä ei tuo ohjaus ole oikein mennyt tuonne jakeluun eli seuraa helposti mua esteen ohi jos en ole varmistelemassa siinä vieressä että menee esteelle. Kontakti esteille en ole P:tä vielä uskaltanut laittaa kun se on jotenkin niin hukassa vielä noineen tassuines, mutta nyt otettiin puomin yks "siiveke" ja laitettiin se nojaamaan pöytää vasten ja mentiin sitä pitkin edes takasin. Se meni just niin kuin ajattelinkin eli eihän se siellä kunnolla pysynyt vaan lipsui vähän väliä. Täytyy siis niitä syviä lihaksi kehitellä... Ja jossain vaiheessa meinaan viedä P:n Piiralle jotta hän voi sen kopeloida läpi ja kertoo mielipiteensä lihashuollon ja syvienlihasten kannalta. Veetin kanssa otin kujia hallissa treenien jälkeen ja herran jumala kuinka hienosti se meni! Olin ihan halolla päähän lyöty että mistä se tollasen innon on kehittänyt? V meni tasan kerran väärin ja sen jälkeen se meni niin hienosti vaikka vähän sitä kujaa kavensinkin. Olin kyllä ylpee tuosta ukkelista!
Perjantaina otin KisAn kentällä treenien jälkeen omien koirien kanssa ja Veeti meni taas ihan uskomattoman hienosti ja kovaa. En ottanut sen kanssa kuin 4 hypyn suoraa, mutta silti en oo koskaan nähnyt sen menevän niin kovin kun se nyt meni. Ja intoa tuntui olevan. Aloin jo epäillä ettei se ole Veeti ja sanoinkin sille siinä kentällä että kuka sä oikein oot ja mitä sä oot tehny mun koiralle..? Pheonix ei sitten niin hienosti mennytkään vaan alitteli rimoja samassa harjoituksessa ja pääsi vielä saamaan palkan siitä kerran, perkule... No vähän aikaa siinä sitten harjoiteltiin uudeleen riman YLI hyppäämistä ja kun se onnistui muutaman kerran niin sitten lopetettiin.
Tänään otin tuossa kotipihalla alastulokontaktia ja se meni molemmilta tosi hyvin. Veeti nyt on tietysti vähän pidemmällä siinä, mutta osaamisen nähden molemmilla meni tosi hienosti.
Eiköhän se tästä taas lähde... =)

Eipä taas muuta erikoista!

Kuulumisia ja Pheonix

2009-06-24T09:02:00.002+02:00

Do diih, nyt alan taas olemaan back in business, kaikkien pääsykokeiden, koiran lopettamisten ja TSAUn juhannuskisojen jälkeen. Tosin nyt on kyllä iskenyt sellanen laiskuus että alta pois.

Oli kyllä sellanen härdelli tuo juhannus että hyvää päivää ja ihme että selvisin hengissä. Kaiken laisia mokia tuli tehtyy niin juhannuksena kuin ennen juhannusta, mutta ottakaamme niistä opiksi! Nyt on kyllä kiva kun ei ole mitään sellasta akuuttia kiirettä mihinkään vaan on vähän niin kuin kesäloma. Mun pitäis vielä kaiken lisäksi valmistua nyt 30.6., joten siitäkään ei tarvitse enää ottaa paniikkia. Eilen pääsin oikeesti kunnon lenkille ensimmäistä kertaa varmaan viimeseen neljään viikkoon jollei enemmän.

Sitten lupasin kirjoittaa tuosta Pheonixistä. Johonkin kommenttiin pistinkin jo (tosin pienellä kirjoitusvirheellä) että virallinen nimi on Roses and Dreams Hit the buck ja jos en nyt ihan kauheesti valehtele niin tyttö on lähtösin Belgiasta. Ja tosiaan jos ymmärsin oikein niin tuo kenguru on ollut jollain omistajalla jo kerran, mutta on palauttanut sen kasvattajalle väittäen sen olevan ongelma koira, mutta oikeesti ainut ongelma mikä sillä on, on sellainen pieni muotoinen räksytys ja se tosiaan on pieni muotoista sillä voisin väittää että Wilma haukkui paljon enemmä mitä Pheonix. Pheonix tuli siis meille "hoitoon" ja nyt toistaiseksi on jäänyt sille tielle ja toivottavasti jää pitemmäksikin aikaa sillä tuo on kyllä sellanen tempperamentti pakkaus, että sen kanssa vois oikeesti pärjätä esim. just agilityssa.. =), mutta kaikki aikanaan. Olenkin jo sopinut kouluttajani kanssa että vuorottelen Veetin ja Pheonixin kanssa treeneissä ja sitten treenaan itsenäisesti. P tuli Coppercreek'sin kasvattajan, Lotan, kautta jolla on siis Elvis, joka on muistaakseni P:n eno.

Ajattelin että liitän tähän kuvia ja kaikkea, mutta en vaan oo saanu kaivettua kameraa esiin vaikka nyt on ollu niin hienot kelitkin. Ehkä huomenna tai yli huomenna...=) Tosiaan tuo on kyllä sellainen kenguru kun hyppii neljä jalkaa tasajalkaa naaman korkeudelle sillai niin kuin kaverimme Irma, joka on sileäkarvainennoutaja. Pheonix on myös lähes täysin peloton tyyppi. Sitä ei paljon erilaiset alustat hetkauta ja kaikki reijät, kolot, tunnelit ja muut yhtä ihanat paikat pitää tutkia. Se pysyy hyvin käskyn alla, esim. eilen kun olimme metsässä lenkillä P näki peuran, joka juoksi ihan nenän edestä hirveetä vauhtia ja vaikka P vähän lähti perään räksyttämään tuli se takasin lähes heti kun sitä huhuilin (tosin vähän piti koko ajan räksyttää peuran suuntaan ja karvat oli ihan pystyssä). Tuosta tulee kiva piikkisika kun se nostaa noi pitkät selkäkarvat pystyyn. Mitähän muuta... Tosi hauska tyyppi kertakaikkiaan. En tunne kauheen montaa aussieta, mutta väittäisin että tuollaista toista ei ihan heti löydy. En tiedä onko se paimentamista vai mitä (paimenkoirien ongelma joka tapauksessa), mutta se välillä tekee sitä että yrittää ottaa kiinni hihasta tai jostain vauhdissa ja yleensä tietenkin agsa kentällä eli se käy aika kuumana välillä, mutta osaa mennä ihan nätisti suurimman osan ajasta. Olisko se tänä aikana, kun on ollut meillä, tehnyt mulle sen kaksi kertaa.
Tässä nyt varmaan tähän hätään mieleen tulevat asiat... Toivottavasti saatte jonkin käsityksen tuosta kettutytöstä. Ei mitenkään erityisen hyvin kirjoitettu, mutta eiköhän kaikki mun blogia lukeneet ole siihen jo tottunut... =)

Moikataan kun nähdään!

Muistoissamme Wilma 17.9.2002-17.6.2009

2009-06-17T08:04:00.005+02:00

Niin siinä nyt sitten kävi, että Wilma, alias Wiimu-Piimu, siirtyi paremmille metsästys ja jäljestys maille tänä aamuna.

Wilmallahan tunnetusti oli paljon vaivoja ja lisää ilmeni koko ajan, joten pitkällisen pohdinnan ja keskustelun jälkeen päätimme Danin kanssa, että on parempi että viemme Wilman lopetettavaksi. Päätös oli vaikea ja rankka, mutta toisaalta, vaikka nyt itkettää ja on surullinen olo, olen myös helpottunut, koska nyt ei tarvitse enää murehtia onko Wilmalla kipuja ja saako se hetken rauhaa rapsuttamiseltaan. Samoin sitä ei tarvitse enää jättää kotiin yksin kun me muut lähdemme jonnekkin, koska aina kun Wilman otti mukaan, vaikka ihan vaan lenkille, niin sen kierrokset nousi niin paljon, että kaikki oireet vaan paheni.
Näin on parempi kaikkien kannalta.

KIITOS WILMA KAIKISTA YHTEISISTÄ HETKISTÄ KANSSASI!

Pika, pika päivitys

2009-05-20T19:05:00.004+02:00

Tervehdys jälleen!

Käyn nyt pikaseen kirjoittamassa kuulumisia kun on niin pirunmoinen kiire koko ajan. Valmistuminen ja pääsykokeisiin lukeminen vie suuremman osan ajastani ja samalla pitäisi noita agsa hommia hoitaa ja omiakin koiria joskus treenata... HUOH! No kesäkuun puolen välin pitäisi helpottaa kun silloin on viimeiset pääsykokeet ja sitten juhannuksen jälkee helpottaa noi agsa hommat kun saadaan TSAUn juhannuskisat alta pois. Kiitos vain Susannalle kun paikkasit juhannuskisojen mainostamisen... =). On se mielessä ollut jo pitkään, mutta kun ei tiedä missä välissä senkin ois revennyt tekemään...

Tosiaan viime keskiviikkona käytiin Veetin kanssa silmät ja polvet tarkastamassa, terveet oli molemmat, ja sitten mentiin kuvauksiin heti perään (kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä) ja sielläkin näytti kaikki olevan suht kunnossa, et ainut asia mitä sanottiin niin että lonkat ei ainakaa C:tä huonommat oo eli jäämme odottamaan Kennelliiton lausuntoa. Sitten jäin miettimään sellasia asioita kun että kumpaa uskoa: eläinlääkäriä vai Kennelliittoa, että kummat ne sitten ihan oikeesti on..? Niin ja sitten olen saannut sellaisen käsityksen että vaikka lonkat oliskin vähän huonommat kuin A:t niin sen ei vissiin pitäis kauheesti vaikuttaa tuohon agsaamiseen vai olenko ymmärtänyt ihan väärin? Mietin vaan että mikä se virallinen lausunto tuleekin sitten olemaan niin miten se vaikuttaa meidän harrastamiseen...

Niin ja sitten seuraava murhe on se että me Veetin kanssa joudutaa jälleen kerran vaihtamaan treeniryhmää. Tällä kertaa kouluttaja lopettaa kahden porukan vetämisen ja keskittyy vain toiseen porukkaan. Ja mikä tässä on kaikkein ärsyttävintä, viimeset treenit oli perjantaina (tosin kouluttaja ei viitsinyt ilmestyä paikalle eikä myöskään ilmoittaa asiasta) eikä meillä vielä ole uutta treeniryhmää, paitsi se mun entinen ryhmä, mihin muuten menisinkin ihan mielelläni, mutta kun se aika on edelleen mulle täysin mahdoton... Eli pääsisin nukkumaan ehkä siinä puolen yön aikaa jos niissä treeneissä lähen käymään... Täytyneen yrittää treenailla KisA:n kentällä ja esteillä edes jonkun verran... Tosin yksin treenaamisesta ei oikein meinaa koskaan tulla mitään...

Mutta siis joo... Tuossa oli nyt ne tärkeimmät kuulumiset...

Elämää ja problematiikkaa

2009-04-24T12:54:00.002+02:00

Voi kauhistus mikä tahti on viime aikoina ollut...

Kuten kaikki varmaan tietää olen aloittanut TSAUn kisavastaavan hommia hoitamaan ja tuntuu että olen jatkuvasti solmussa jonkun asian kanssa ja jotkut asiat meinavat unohtua täysin... Paljon on ollut hommaa ja tulee olemaan...

Samoin jotkut varmaan tietävät australiapaimenkoira nartusta, Pheonixista, joka on meillä ollut nyt jo jonkun aikaa hoidossa. Tyttö etsii siis kotia vaikka mielelläni sen itse pitäisin, avokki ei vain oikein tunnu lämpenevän asiasta... En ole pitänyt mitään kiirrettä tuon koiran kanssa jos se vaikka ihan vaivihkaa jäisi tähän meille =).. No joo... Veeti ja Pheonix tulee hyvin toimeen keskenään, mutta Pheonix on aika kovapäinen ja yrittää ehkä jonkun verran haastaa Wilmaa tuossa pomon paikassa eli siinä on ollut pientä kitkaa, mutta suuremmilta ongelmilta ollaan vältytty...

Samoin Kiskon Agility ry alkaa virkoomaan talvi horroksestaan ja siellä nyt sattuu ja tapahtuu. Meillä on mm. äitienpäivänä 10.5. mätsäri ja epikset Muurlassa, 13.5. alkaa näyttelykurssi Kiskossa, 18.5. alkaa arkitottelevaisuus kurssi alle 1-vuotiaille koirille Kiskossa ja tänään sain kuulla että voisimme pitää agility esityksen Kisko päivänä 28.6. Kiskon kunnantalolla... Täytyy varmaan sen verran vanhaa Wilmaa vaivata että kaivan sen naftaliinista siihen esitykseen mukaan. Se on kuitenkin varmin näistä koirista... Estesuojakin saadaan kentälle vappun aikoihin ja kenttä lanattua vapun jälkeen joten treenit päästään varmaan aloittamaan toukokuun toisella viikolla.

Tassujen puolesta minua ei onneksi työlistä mikää muu kuin viralliset kisat jotka ovat 7.6. ja nekin on aika hyvin hallussa eli ei ole paljon hommaa.

Opinnäytetyökin on saanut huutia viime aikoina ja alkaa pahasti näyttämään siltä että saattaisin ehkä jopa valmistua toukokuussa... Voi, se olis kyllä ihanaa, mutta seuraava huolen aihe onkin sitten tulevaisuus... Kun pääsen koulusta eroon minulle ei jää muuta kuin koirat ja agility... Vaikka rakastan harrastustani suunnattomasti ja olen valmis tekemään sen eteen töitä, en halua siitä joka päiväistä hommaa koska se ei ole enää sen jälkee rakas harrastus. Jotain on siis keksittävä... Olen miettinyt kahta vaihtoehtoa, eli haen Turun kauppakorkekouluun tai/ja haen Saloon Turun yliopistoon elektroniikan tuotteistaminen -linjalle. Töitä tuntuu olevan tosi vaikea saada, joten vaihtoehdot kutistuvat opiskeluun. Joka tapauksessa, jos jään työttömänä kotiin, sekoan eli se ei ole vaihtoehto... Tätä voin pähkäillä ensi torstaihin asti jolloin on viimeinen hakupäivä yliopistoon.

Treenailtukin, uskokaa tai älkää, on kaiken tämän keskellä. Veetin (ja Pheonixin) treenaamista on varjostanut Pheonixin kiima. Veetiin se on vaikuttanut haluttomuutena kaikkeen eli ruoka ei maistunut ja samoin treenaaminen on ollut vielä hitaampaa mitä se oli. Pheonix ei tietenkään ole päässyt treenaamaan ollenkaan paitsi koti pihalla. Nyt kun P:n kiima on ohi on meillä kahden viikon tauko treeneissä. Niin sopivasti kun se osuikin. Kotosalla ollaan treenailtu KisAn esteillä lähinä hyppytekniikkaa ja jotain täsmätreenejä kuten takaleikkausta ja sylkkäriä. Nyt kun kevät tosiaan on täällä pitää alkaa harjoittelemaan alastulokontakteja ja keppejä. Meinaan laittaa johonkin tontin nurkkaan kujakepit pystyyn, millä on tähänkin asti harjoiteltu, ja väliksi ajattelin nyt jotain 10-15cm. Ja sitten miten edistytään pienennetään väliä. Kauheen usein sitä väliä ei viittis vaihtaa kun ne kepit joutuu joka kerta lyömään maahan kiinni... =) Tuo Veetin hitaus agilityssa on edelleen sellanen asia mikä mietityttää ja pistää välillä harmittamaan. Jos ohjaan lelulla niin se piristyy hiukan, mutta silti se ei ole sellaista mitä haluaisin sen olevan ja tuntuu että joudun kaiken energiani pistämään treeneissä siihen että saan sen edes liikkeelle. Syvät lihakset sillä on ihan selkeesti jo paremmat ja se pystyy hyppäämään siivosti eikä sellaisia hämähäkkihyppyjä. Veeti kyllä irtoaa jonkun verran ja varsinkin putkeen, mutta meille ei pääse sellaisia tilanteita tulemaan missä sen pitäisi irrota kun mä kerkeen tekemään volttia ja kuperkeikkaa ennen kuin Veeti tulee jonkun mutkan tai jotain muuta. Jokin tässä meidän yhteistyössä mättää ja pahasti... Olen alkanut tekemään kaikkea mahdollista sellaista että se koira ei saa multa mitään ilmaiseksi. Kaikki rapsutukset lähtee mun aloitteesta, lähtenyt jo pitkään. Käskytys on rohkaisevaa eli en kimitä vaan sellasella matalalla ja rohkealla äänellä jne. Tuosta lelun käytöstä olen saanut kahta eri versiota neuvoksi eli toiset sanoo että älä missää nimessä anna sen koiran voittaa sitä lelua ja viedä sulta ja toiset sit taas sanoo että anna sen voittaa se lelu, joten sen kanssa olen vähän hukassa. Nyt olen tehnyt vähän molempia eli välillä annan voittaa ja välillä en.
Nämä on vaan esimerkkejä siitä mitä olen Veetin kanssa kokeillut.
Toisaalta olen tyytyväinen saavutuksiimme, kun nyt Veeti sentään tekee agilitya ihan sillai innokkaasti eli se ei enää ole niin korvatluimussa ja sellanen haluton... Viimeksikin kun otimme keinua ensimmäistä kertaa niin Veeti tykkäs siitä niin paljon että kun minä olin menossa jo pois niin Veeti meni ittekseen uudelleen keinulle sen näköisenä että joko lopetettiin. Minä tietenkin juoksin äkkiä sinne keinulle kehumaan ja palkkaamaan ja ottamaan toista päätä vastaan ettei se heti tömähdä alas. Että sillai se on tosi innokas.

Veetille on muuten varattu kuvausaika eli 13.5. meillä on aika Kuninkaantie Eläinklinikalle ja siellä kuvataan kyynärät, selkä ja lonkat ja samalla tarkastetaan silmät ja polvet. Vähän kyllä jänskättää miten poika reagoi nukutukseen ja ennen kaikkea mitä sieltä kuvista näkyy...

Mutta johan tuossa oli kaiken näköistä kerrottavaa, joten eiköhän se riitä vähäksi aikaa...

Hyvää kevättä kaikille!

Ja nyt niitä kuvia

2009-03-09T20:54:00.001+02:00

Nyt albumista löytyy muutamia uusia kuvia komeasta 2-vuotiaasta Veetistä. Muutama kuva alusta on niitä huonoja kuvia jotka mainitsin tuossa aikaisemmassa tekstissä mutta loput kuvat on otettu Pyhälammen jäällä ja mukana oli myös äitini koira Milli.
Klikkaa kuvaa niin pääset uuteen albumiin.
Kannattaa katsoa kuvat diaesityksenä, minkä saa albumin vasemmasta yläkulmasta...

Veeti 2 vee!

2009-03-07T11:44:00.002+02:00

Veeti täytti jo eilen 2 vuotta! Kuinka mun oma pikku öpsönlöpsykkä, mamman pikku kullannuppu voi olla jo 2 VUOTTA? Vauva kuviakin tossa kattelin ja ajattelin että ei tuo oo sama koira ollenkaan, mutta kyllä se vaan on.

ONNEA VEETI JA VEETIN SISARUKSET YMPÄRI SUOMEA!

On se niin söpö ja komea! Yritin eilen ottaa jonkun hienon 2-vuotis kuvan mutta en saanut mitään erityisen hyvää kuvaa ja ne huonotkin kuvat on edelleen kamerassa kun siitä loppu patterit enkä saanut niitä koneelle. Täytyy yrittää saada joku oikein hieno kuva Veetistä tässä lähiaikoina.

Alive tai Vivo

2009-03-04T09:53:00.005+02:00

Tosiaan hengissä selvittiin viime sunnuntaisesta ylitoimitsijan hommasta... Rankkaa oli mutta toisaalta oli ihan mukavaa. Suurimmilta kämmeiltä vältyttiin. Mitään suurempaa nurinaakaan ei ole kuulunut, joten oletan että kaikki oli ainakin jotenkin kunnossa. Muutamia asioita oli joita en osanut ajatella mutta kiitos tiettyjen henkilöiden tuli niitäkin ajateltua...
Työntekijät oli ihan supermukavia ja heidän ansioistaan päivä sujui suht mutkattomasti.

Viime perjantaiset agi treenitkin meni ihan mukavasti. Olin todella tyytyväinen. Reenaillaan vielä jonkun aikaa ja jos kaikki menee hyvin niin sitten voisi alkaa miettimään epävirallisia. Vauhtia meillä ei ainakaan vielä oo kauheasti joten täytyy miettiä saisiko sitä lisää jollain. Mulla olisi sellanen tuntuma että Veeti kaipaa vaan vähän lisää itseluottamusta esteillä että se uskaltaa suorittaa niitä vielä enemmän itsenäisesti jolloin se saa myös lisää vauhtia. Samoin ollaan nyt aikapitkälti menty nanna palkalla, kun se lelu oli jossain vaiheessa sellanen että se kyllä repi sitä mun kanssa mutta sitten yhtäkkiä se sai jotain muuta päähänsä ja sitten se ei enää kelvannut, mutta luulisin että sitä voisi taas kokeilla ottaa treeneihin mukaan. Kotona olen käyttänyt lelua palkkana kun olemme ottaneet jotain pikku treenejä pihalla ja silloin se on oikein hyvin mukana siinä leikissä. Hyppytekniikkaa en ole päässyt treenaamaan kun en uskalla ulkona ottaa ja hallit on aika vähissä tällä hetkellä, joten se on jäänyt. Syviä lihaksia ollaan tehty ties missä. Kotona ollaan tehty ne perusharjoitukset ja lenkillä ollaan kiipeilty kivillä ja kaatuneilla puunrungoilla ja vaihdeltu niiden päällä asentoja. Mirva oli viimeksi treeneissä sitä mieltä että se on oppinut jo paremmin käyttämään takapäätään. JEE! Jotain edistystä!!!

Aktiivi harjoituksissa ollaan keskitytytty viime aikoina peruuttamiseen (avittaa myös niitä syviälihaksia) ja se meneekin oikein hyvin. Ihan suoraan se ei peruuta mutta peruuttaa kuitenkin. Täytyy alkaa seuraavaksi miettimään että miten saan sen peruttamaan suoraan. Joku kuja voisi olla hyvä mutta sitten se saattaa alkaa ehdollistamaan sitä suoraan peruuttamista paikkaan... Jalkojen välissä peruuttaminen voisi kanssa olla sellanen jos vaan osaa itte peruuttaa suoraan ja ehkä se menee turhan hankalaksi... No täytyy funtsia...

Eipä mulla varmaan muuta tärkeetä ollut... Katsellaan taas jossain vaiheessa.

Agilitya ja muuta elämää

2009-02-11T09:56:00.009+02:00

Aikalailla agilityn parissa on aika mennyt. Kun on kaikki KisAn jutut mitä pitää hoitaa ja uusia esteitä pistäis alkaa hankkimaan. Sitten on Tassujen viralliset kisat kesäkuussa ja sinne olen hoidellut mittapyörää, ajanottolaitteita, muutamaa estettä ja pääsponsorin. Sitten on 1.3. TSAUn kisat missä olen ylitoimitsijana ENSIMMÄISTÄ kertaa! Kamala kun mua jännittää! Ilmoitetaan nyt täälläkin että
JOS OLET TSAUN JÄSEN NIIN ILMOITTAUDU TÖIHIN VIRALLISIIN KISOIHIN 1.3.! VIELÄ ON PALJON PAIKKOJA AUKI KUTEN ESIM. RATAMESTARIN PAIKKA JA PÖYTÄKIRJANPITÄJÄN PAIKKA!
Kaiken tämän lisäksi on ollut meidän omat treenit ja KisAn treenit, mitkä muuten siirettiin lopputalveksi Tassuareenalle... Hinta on suht kova, mutta ihmiset hinkuu treenaamaan ja muita vaihtoehtoja ei tällä hetkellä ole.
Jonkun verran olen myös uhrannut aikaa espanjan kielen opiskeluun. Kerkesimme myös vierailemaan Turun rakentaminen&asuminen -messuilla. Niin ja hiihtämässäkin ollaan kerran käyty tosin ei kovin hienoin tuloksin... Sukset oli ihan uudet eikä minkään näköistä pitoa pohjassa, joten minulla oli ainakin seuraavan puolen viikkoa peppu kipeä... =) Kaikennäköistä sitä tulee touhuttua kun ei ole mitään aikaa vievää tekemistä kuten töitä... Aika vaikea saada näin taantuman uhan alla töitä... No nyt yritän olla edes jotenkin hyödyksi ja tehä kouluhommat pois lopullisesti ja omistaa loppu aikani agilitylle... Tai niin pitkälle kun rahat riittää...

Siitä puhen ollen, treenit on meillä sujunut ihan kivasti. En ole jaksanut ottaa mitään paineita kisoihin pääsystä, aika näyttää mitä tapahtuu. Otan varmaan kameran jossain vaiheessa mukaan treeneihin, koska tajuan niin paljon paremmin mitä tapahtuu kun nään sen "ulkopuolisena". Kauheen rikkonaista tää meijän treenaaminen on ollut kun ensin oli se että Piira ei "päästänyt" meitä treenaamaan, sitten pääsimme kerran treenaamaa ja sit taas ei päästy ku oli TSAUn kisat ja sit taas päästiin ja nyt perjantaina ei taaskaan päästä kun kouluttaja viettää hiihtolomaa Siilinjärvellä... Tai pääsishän sitä, mutta mä en oikein osaa treenata yksin...

Eipä tässä varmaan kauheesti muuta kirjoteltavaa tähän hätään ole... Tuossa oli nuo suurimmat tapahtumat...

Que buen tiempo! Tengo que salir fuera, pero primero continuo con unos ejercicios de español!
Hasta luego!
Mette

Joulu tuli, joulu meni...

2009-01-09T19:00:00.006+02:00

Samoin kävi uudelle vuodelle tai siis sille aatolle... =) Kuntokin on alkanut kohentumaan ja nyt voi jo vähän enemmän tehä itse vaikka omalla tavallani nautin tilanteesta käyttää muita hyväkseni näissä fyysisissä hommissa... =)

Koirat on joutunut tyytymään lähinä niihin aktivointi harjotuksiin, jotain pieniä kävelylenkkejä ollaan tehty metsäteille ja eilen järven jäälle.
Uutena Vuonna otin koirat pihalle aitaukseen ja heittelin nannoja nurmikkolle etsittäväksi samalla kun raketteja paukku ympärillä. Veeti aina välillä lähti siinä vaiheessa jahtaamaan rakettia kun se suhahti ilmaan mutta kun se paukahti ei Veeti reagoinut moiseen ollenkaan ja jatkoi nannan etsimistä. Monta kertaa Veeti vielä lopetti sen jahtaamisen kun kutsuin sen takasi nannojen pariin. Wilma aina välillä vilkasi taivaalle että onpa kauniita raketteja no ei vaineskaa vähän epäillen se sinne taivaalle vilkuili, mutta jatko nannan etsimistä kaikessa rauhassa. Varsinainen teräsmamma, tosin Wilma on laihtunut ihan kamalasti. Olen pikku hiljaa nostanut sen ruuan määrää ja antanut sille paljon rasvaa mikä pitäisi imeytyä lähes kokonaan, mutta vielä en ole saanut sitä kunnolla lihoomaan. Kokeilen vielä jonkun aikaa syöttää sitä rasvaa ja jos se ei auta niin sitten vien sen eläinlääkärille. Mitään muita oireita en mielestäni ole siinä huomannut vaikka yritin tuosta Koiran vaivat kirjasta kattella mitä muita oireita voisi liittyä laihtumiseen.
Pyhälammella oli sellanen n. 15 cm paksu jää ja päätettiin äitin kanssa lähteä pitkästä aikaa nauttimaan järven jäästä. Matkalla tuli mieleen että eräs tuttu koira piireistä asuu matkan varrella ja aiemmin viikolla jo juttelimme puhelimessa että hän on lomalla koko viikon, joten ajattelin että ehkä hän on kiinnostunut lähtemään mukaan joidenkin koiriensa kanssa. Tuttuni tulikin kolmen koiran kanssa mukaan ja niinpä lähdimme kolmen ihmisen ja kuuden koiran voimin jäälle kävelemään. Kävely reissun jälkeen paistettiin vähän makkaraa ja juotiin lämmintä mehua. Muuten aika on mennyt lähinnä kotona lorvailessa ja tuota KisA:n talvitapahtumaa järjestäessä. Siitä tulikin mieleen:

Kiskon Agility ry järjestää talvitapahtuman sunnuntaina 11.1.2009

Luvassa on Match Show ja Hupikisoja koirille ja epävirallinen Pet Show kaneille.

Tervetuloa!

Kaikki ei mennyt niin kuin piti...

2008-12-23T21:09:00.004+02:00

Ohhoh... Mistähän alottaisi...

No joka tapauksessa en päässyt noihin treeneihin mistä mainitsin edellisessä postissa, koska joulukiireet painoivat päälle... Ajattelin että jätän nämä yhdet treenit joulun takia väliin, niin sitten voin rauhassa käydä perjantaisin niin kauan kun treenit kestää... Niih, vai voinko..?

Viikonloppu meni ihan mukavasti ilman suurempia ongelmia ja otin koirien kanssa lauantaina pihalla hyppy jumppa sarjoja ja siivoskelin huushollia... Viikolla ja viikonloppuna minulla oli pientä vatsakipua silloin tällöin mutta se oli niin olematonta että en kiinittänyt siihen mitään sen kummempaa huomiota. Sunnuntaina alotin aamulla joulutorttujen leipomisesta ja tunsin jo silloin että veto on jotenkin poissa ja vatsakin on vähän kipeämpi kuin aikaisemmin. Otin buranan ja toisenkin, mutta olo ei oikein helpottanut. Puolen päivän aikaan olin jo niin kipeä etten jaksanut tehdä mitään vaan makasin sohvalla. Neljän aikaan vatsakipu vain yltyi ja loppu illasta en voinut olla enää paikallani, koska kipu oli niin sietämätön. Seitsemän aikaan lähimme sitten Saloon ensiapuun.
Koska minulle on jo aikasemmin tehty iso leikkaus ruuansulatuselimistöön, aavistin heti jotain pahaa. Samaisen leikkauksen takia kuljen useammin myös vessassa mitä normaalisti, nyt olin viimeksi käynyt vessassa edellisenä yönä...
Ensiavussa sanottiin että minulla on jokin alkava vatsatauti, annettiin kaksi kipupiikki persauksiin, iskettiin resepti käteen ja lähetettiin kotiin. Kotona otin määrätyt lääkkeet ja ajattelin että eiköhän se tästä. Illalla kun menimme nukkumaan en saanut unta vaan pyörin ja ähkin. Ajattelin että menen alakertaan nukkumaan niin en häiritse Dania. Ei kestänyt kauan kun juoksin vessaan oksentamaan. Toisaalta olin iloinen, koska ajattelin että no nyt helpottaa. Huuhtelin suun ja otin vain muutaman huikan vettä ja menin takaisin nukkumaan. Olin ehkä kaksi minuuttia makuullani kunnes kipu alkoi taas. Kun olin oksentanut kolmannen kerran pelkkiä maha nesteitä ja kärsinyt käsittämättömistä kivuista, päätin että nyt riitti ja lähdin uudelleen ensiapuun.
Tällä kertaa minut päätettiin ottaa osastolle ja sain voimakkaita kipulääkkeitä suoraan suoneen. Jonkin aikaa olikin ihan hyvä olo lukuunottamatta ällöttävän inhottavaa mahaletkua minkä oli tarkoitus helpottaa oloani ja estää oksentamatta, mutta oksensin siitä ohi joka tapauksessa.
Maanantain ja tiistain välisenä yönä minulle iski vielä karmeemmat kivut alavatsaan johon ei auttanut muuta kuin yksi juuri vatsanseudun kipuihin tarkoitettu kipulääke, mutta sekin vain hetken. Tuota kyseistä lääkettä ei voi antaa kuin kolme kertaa vuorokaudessa joten siitäkään ei tosiaan ollut hyötyä kuin hetken. Kivut oli ihan sietämättömät enkä voinut edes maata vaan istuin sängyn reunalla ja nuokuin. Loppujen lopuksi minut oli pumpattu niin täyteen kipulääkkeitä, että hoitajan oli pakko valvoa vieressä että hengitin. Kipulääkkeissä kun on vaarana että hengityselimet lamaantuvat. Olin koko ajan tajuttomuuden rajamailla ja välillä hätkähdin kun hoitaja tönäisi minua olkapäähän että hengitä.
Loppujen lopuksi olin niin tokkurassa lääkeistä ja kivuista etten tajunut juurikaan mistään mitään, vain sen verran että lääkärit ilmoitti että minut pitää leikata. Näin jälkeen päin kun mietin sitä hetkeä kun olin jo niin väsynyt etten jaksanut jännittää enää yhtään lihasta saatikka liikuttaa mitään osaa ruumiistani, mietin vaan kuinka pelottavan lähellä olinkaan sitä luovuttamisen tunnetta ja kuinka ihanalta tuntui silloin ajatus vain luovuttaa ja nukkua. Pelottavaa!
Tiistaina hiukan ennen puoltapäivää pääsin osastolta ensin anestesialääkärin käsittelyyn, joka herätti minut jälleen "elämään" pistämällä minulle epiduraali puudutuksen. Sen jälkeen pääsin leikkaus saliin, josta muistan sen kun lääkäri sanoi että laitan sulle nyt todella voimakasta unilääkettä ja *pim* kaikki pimeni. Leikkauksessa selvisi että minulla oli kehittynyt kiinnike mikä oli saanut ohutsuoleni kiertymään pahasti ja siihen oli tullut paha verenkiertohäiriö. Minulta poistettiin 60 cm ohhutsuolta. Tämän ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa elämääni toistaiseksi mitenkään. Katsotaan sitten mitää tulevaisuus tuo tullessaan.
Herätessäni horisin jos ja vaikka mitä puppua, mutta olo oli kuin uudella ihmisellä.
Nyt ollaan sitten sairaslomalla tammikuun loppuun ja näin kotona ollessa olo ei olekkaan enää niin kuin uudella ihmisellä vaan ennemminki avuton ja tyhmä. Sekään ei millään tavalla auta kun kaikki katsoo mua niin kuin mä menisin rikki jos joku katsoo liian kauan tai sanoo jotain tai se kaikki lässytys ja sääli mitä ihmiset tulee tyrkyttämään. Voinin kysyminen on ihan ok ja sillai, mutta tapahtunutta on turha voivotella. Nyt suunnataan taas katseet eteenpäin ja jos vaan kunto kestää niin tammikuun toisen viikonlopun jälkeen pyrin päästä vetämään treenejä täällä Kiskossa ja harjoittelemaan tätä koulutusohjaajan hommaa oman kouluttajani alaisuuteen. Mä en vaan kantele mitään kamalan raskaita vaan muut tekee raskaat hommat mun puolesta... =) Veetin kanssa tuskin pääsen sillon vielä radalle mutta muuten pyrin pääsemaan agilityn pariin mahdollisemman pian. Tällä hetkellä teen Veetin ja Wilman kanssa vaan jotain aktivointitemppuja tosin niitäkin häiritsee nää joulu hässäkät kun ei meinaa kunto riittää vääntämään jouluruokia ja tekemään koirien kanssa aktivointitemppuja samana päivänä. Käsittämätöntä kuinka huonoksi ihmisen kunto voi mennä niin lyhyessä ajassa. Veetistä ainakin ihan selkeesti huomaa että sillä on tylsää. Onneksi Dani aina välillä leikittää niitä ulkona ja painiin niitten kanssa sisällä olkkarin lattialla niin ei ihan täysin mee tylsäks, mutta tuota aivokoppaa pitäis saada aktivoitua vähän enemmän. Oon yrittänyt tehä kaikkia piilotusleikkejä ja sellasia noitten aktivointitemppujen lisäksi, mutta eipä sekään meinaa riittää. Veeti haluaa ihan selkeesti päästä välillä pois koti nurkilta... Täytyy nyt sitten kattoo jos vaikka lähettäis käymään jossain tässä joululomien aikana...
Kirjotin tapahtuneen mahdollisemman yksityiskohtaisesti sen takia ettei mun tarvitse koko tarinaa kertoa montaa kertaa päivässä eri ihmisille ja vältääkseni turhat huhut varsinkin täällä Kiskossa... Nääs viime kerralla olin raskaan ja ties vaikka mitä puppua ja kun asia selvisi niin sitten oltiin niin kiusaantuneita ja hiljasia kun olla ja voi, joten näin vältytään suuremmilta väärinkäsityksiltä.

Tässä rytäkässä en myöskään kerennyt lähettämään joulukortteja kavereille ja sukulaisille, joten toivotan Joulut tätä kautta:

Hyvää Joulua
ja
Onnellista sekä Menestyksellistä Uutta Vuotta!

Toivottaa: Mette&co.

Agilitya

2008-12-04T22:02:00.004+02:00

Niin huomenna on jo taas treenit, mutta jos silti raportoisi ne edelliset treenit tänne... =)

Jos joskus oppisi uskomaan viisaampia heti ensi sanomasta niin se olisi kyllä saavutuksen arvoinen asia! Niin siis viime treeneissä tuli todistettua että se mitä Pete minulle toitotti alusta lähtien eli älä reagoi MITENKÄÄN virheisiin on totta. Toisaalta yritin sitä jo silloin karsia pois, mutta ilmeisesti se oli mulla niin voimakkaasti takaraivossa että tein sitä tavallaan alitajuntaisesti. Nyt vasta alan oppia miten siirrän epäonnistumisen ja virheet HETI sivuun ja jatkan tekemistä. Toisaalta koin sellasen ahaa elämyksen eli koin oivalluksen, toisaalta tunnen epäonnituneeni pahasti, koska Veeti on jo melkein kaksi vuotias ja nyt vasta onnistuin karsimaan (jollain tavalla) itsestäni sellaisen piirteen mikä on paineistanut Veetiä agilityssä. Pyrin myös ohjaamaan suht äännettömästi Veetiä koska ääni on varmaan se ensimmäinen mistä huomaa minun pettymykseni. Käytän ääntä vain tietyissä kohdissa rataa ja kiinnitän enemmän huomiota ohjaamiseeni. Voin kertoa että se tulee olemaan varmaan yhtä vaikeaa kuin noiden pettymisten karsiminen. Mun täytyy hankkia ihan uusi kuvakulma agilityyn ja miettiä agilityä vielä enemmän koiran kannalta ja näkökulmasta. En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään erityisen hyvänä agilityssä, mutta luulin että osaisin agilityä noin pääpiirteittäin, nyt tuntuu etten mä koskaan mitään agilitystä tiennytkkään... =) Toisaalta olen innoissani, koska pääsen oppimaan jotain uutta ja vielä sellaisesta asiasta mistä pidän erityisen paljon.

No huomenna katsotaan miten oivaltamiseni jatkuu... Kuten varmaan tekstistä huomaa mulla on todella sekalaiset tunteet tällä hetkellä enkä oikein tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa... Luulen että uteliaisuus ja uusi asia vie voiton ja lähden innolla tutkimaan agilitya uudesta näkökulmasta!

Kuulumisia

2008-11-19T13:36:00.003+02:00

Tervehdys jälleen!
Taas on vierähtänyt pitkä aika viime kirjoittelusta, joten päivitelläänpä kuulumisia noin pääpiirteittäin.

Ollaan Veetin kanssa nyt sitten päästy sisään tähän meidän uuteen ryhmään, ollaanhan me jo peräti 4 kertaa siellä käyty. Ensimmäisellä kerralla ei päästy kun kerran kentälle, mutta seuraavilla kerroilla ollaan päästy senkin edestä. Nimittäin kouluttajamme Mirva pisti aikataulut uusikisi ja nyt meillä treenit menee niin että viiden aikaa treeneissä ei ole muutakun minä ja Veeti ja eräs toinen koirakko ja sitten siinä kuuden maissa paikalle tulee muut ryhmäläiset. Tämä sen takia että nyt minä ja Veeti ja tämä toinen koirakko saamme nopeita, mutta useampia kertoja kentällä. Me ainakin Veetin kanssa nimenomaan tarvitaan niitä nopeita kertoja kentällä koska Veetin mielenkiinto ei riitä useaan toistoon ja pitkään tekemiseen kerralla agilityssa. Samoin tuntuu myös että Mirva osaa kouluttaa meitä hyvin juuri tuon meidän motivaation takia. Oon kyllä miettinyt että pitäiskö Danin kokeilla joskus tehä jotain pientä Veetin kanssa, josko se menis paremmin. No täytyy miettiä tuota... Sen voin luvata, että jos Dani innostuu tekemään Veetin kanssa ja toistepäin, niin meillä on todennäköisesti uuden koiran hankinta edessä... =) Nimittäin minä en kyllä jää sinne kentän laidalle kattelemaan... Kyllä sen verran kova hinku on kentälle!
Veeti on myös alkanut löytämään takapäätään ainakin jollain tasolla, etupäästä en tiedä enkä osaa sanoa, joten sen tuomion saamme vasta tammikuussa kun menemme Piiralle.
Wilmahan menee nyt joulukuussa Piiralle jotta me voitais kokeilla homeopatiaa noihin Wilman allergia oireisiin. Mä oon ruvennu epäilee että se perimmäinen syy ei ole ruuassa vaan jossain muualla ja nyt sitten kokeillaan sitä homeopatiaa, josko siitä olisi apua.

Eipä täällä varmaan kummempia.

Vappu Alatalon hyppytekniikka seminaari

2008-10-21T23:00:00.003+02:00

Viime viikolla, tiistaista perjantaihin, oltiin Veetin kanssa hyppytekniikka seminaarissa. Jonkun kanssa oli puhetta, että Veeti hyppää todella etupainoisesti ja itsekkin olen sen jo moneen kertaan huomannut, että Veeti ei hyppää yhtä luontevasti kun esim. Wilma.
Ensimmäisenä päivänä oli pelkkä teoriaosuus koiran hyppäämisestä: mitä se tarvitsee hyppäämiseen, minkälainen on oikea hyppytekniikka ja mitä koiran pitää osata/ottaa huomioon hypätessään. Kävimme myös läpi niitä harjoituksia mitä teimme muina päivinä.
Toisena päivänä Patricia Hirn puhui koirien fysiikasta, näytti muutaman liikkeen jolla saa jumpattua kropan eri syviä lihaksia ja katsoi kaikkien koirien syvien lihasten tilanteen ja varmisti, ettei koira onnu tai että sillä on kaikki noin pääsääntöisesti kunnossa. Veetin "tuomioksi" sanottiin, että Veetillä ei ole etupäässä olkanivelien seudulla syviä lihaksia juurikaan ja sama takapäässä lantion seudulla, sen sijaan keskivartalon tuki oli hyvä. Patricia sanoi myös että Veetin etupää on todella suora mikä aiheuttaa sen että, kun se laskeutuu hypyltä, se laskeutuu suorille etujaloille ja se taas aiheuttaa joka kerta turhan täräyksen sinne olkaniveleen. Ymmärsin kuitenkin niin että syvien lihasten pitäisi lieventää tätä ilmiötä. Koska Veetiltä puuttui myös takapäästä ne syvät lihakset, se ei hahmota takapäätään ja -jalkoja kunnolla, mikä saa ne "harottamaan". Se ei kiinitä tarpeeksi huomiota niihin. Tätä ei sanottu meille, mutta eräälle toiselle koiralle kyllä eli kireät reisilihakset saattavat laueta kun syvät lihakset saadaan kuntoon, koska ilman syviä lihaksia koira joutuu käyttämään pinnallisia lihaksia pysyäkseen pystyssä ja tämä tuli myös minulle mieleen heti Veetin "tuomion" jälkeen. Tämän jälkeen Patricia ja Vappu katsoivat koiran hyppytekniikkaa ensin yhdellä hypyllä ja sitten perushyppysarjalla missä oli viisi estettä hyvin lähekkäin (en muista tarkkoja välejä, mutta olisiko ollut 6 jalkaa maxi koiralla) ja korkeus vain jokin 20cm. Näistä Veeti sai "tuomiokseen" pentu. Se on kuulemman ihan pentu vielä hyppytekniikassa. Se tekee kamalia hämähäkki hyppyjä ja se ei osaa koota itseään vaan hyppää tassut miten sattuu (johtuu myös osittain siitä ettei sillä ole niitä etu- ja takapään syviä lihaksia). Se ei myöskää osaa lukea riman korkeutta juurikaan, vaan hyppää kamalan korkealle. Perussarjassa se pääsi just ja just ne neljä ensimmäistä hyppyä mutta viides oli jo liikaa ja Veeti ei kerennyt sitä hyppäämään lainkaan vaan meni läpi... Neljällä esteellä osasi jo jotenkin mitoittaa hyppynsä oikein. Näissäkin jos rima oli vaakasuorassa Veeti hyppäsi kamalan korkealle, mutta kun ne laitettiin ristikoiksi niin se hyppykaari mataleni hiukan.
Kolmantena päivänä teimme kasvavaa sarjaa, mikä on tarkoitettu etäisyyden arvioimisen harjoitteluun, ja etäisyys/korkeus sarjaa jossa sarjan viimeinen este voi kasvattaa etäisyyttä kolmanteen esteeseen TAI viimeisen hypyn korkeus voi vaihdella. Näistä Veeti suoriutui ihan mukavasti. Etäisyyden luku sillä on kuulemman ihan hyvä eikä sitä tarvitse erikseen harjoitella, mutta se korkeus... Kun laitoimme korkeuteen 5 cm lisää niin johan pompas. Se oli ihan kamala loikka. Niin siis kaikissa näissä tehtävissä ja sarjoissa ohjaaja on ihan paikoillaan, joten minäkin huomasin ne kamalat hämähäkki hypyt. Tästä syystä Veeti menee rataharjoittelussakin rimat 20-30cm (vaihdellen) niin kauan kunnes se oppii että hypyn täytyy olla eteenpäin vievä eikä ylöspäin suuntautunut.
Neljäntenä päivänä oli taipumisen vuoro ja Veetihän ei taipunut laisinkaan (jälleen riippuu paljon niistä syvistä lihaksista). Sen oli kauheen hankala tehdä sitä taipumis sarjaa ja meiltä jäikin se kesken. Päätimme että Veetin kanssa ei niitä tehdä vielä ollenkaan ennen kun se saa niitä syviä vähän enemmän. Lopuksi otimme kuitenkin vielä ihan perushyppysarjan 4 esteellä, koska selvästi se oli Veetille paljon helpompaa ja mielekkäämpää, ja Veeti teki sen aivan loistavasti vaikka rimat olivat vaakasuorassa 20cm korkeudella. Se osasi hienosti koota itsensä niin että mahtui esteiden väliin hyvin ja korkeudenkin se osasi jo säädellä oikein. Olin kyllä tosi ylpee ja yllättynyt! Missä välissä se ton kerkes oppimaan? Luulin että näkisin tuloksia vasta viikkojen tai kuukausien harjoittelun jälkeen!
Jatkossa harjoittelemme perushyppysarjaa ensin hetken 4 esteellä ja sitten 5 esteellä ja teemme myös etäisyys/korkeus sarjaa, mutta vain korkeutta muuttaen. Näitä harjoituksia pitäisi tehdä 1-2 kertaa viikossa ja syviä lihaksia pitäisi harjoitella joka toinen päivä. Täytyy kattoa josko kävis tuolla Tassujen hallilla aina työvuorojen periksi antaessa päivisin tekemässä noita hyppy jumppa sarjoja kun sielä tosiaan saa säädettyä tuota korkeutta vain sen 5 cm kerrallaan. KisAn hyppy esteet ovat toistaiseksi niin alkeelliset että niillä ei saa oikeita korkeuksia.

Kaisa Hilskan yksityistunti agista

2008-10-04T11:34:00.003+02:00

Eilen oltiin pitkästä aikaa agility harjoituksissa tosin se oli yksityistunti. Oli kyllä hintansa väärtti nimittiäin opin paljon hyödyllisiä asioita ja otetaan kyllä myöhemmin uudestaan!

Esim. niistä kuja kepeistä sain sitä kaivattua koulutusta. Alotettiin ihan siitä mitä me ollaan tehtykkin eli kuppi toiseen päähän ja ensin lähetettään suoraan ja ihan keppien "juuresta" eli nokka melkein jo valmiiks siellä kujalla. Sen jälkeen lisätään kulmaa joku tyyliin 30 astetta molemmin puolin (etäisyys pysyy samana) ja sitten kun se sujuu niin taas lisätään se 30 astetta jne. Kun kaikki kulmat sujuu tolta samalta etäisyydeltä niin otetaan 0,5-1,0m lisää etäisyyttä ja aletaan homma alusta. Sitten kun etäisyyttä alkaa olemaan joku 3-5m, kujaa kavennetaan joku viitisen senttiä. Ja taas aloitetaan homma alusta. Rata harjoittelussa voi kuulemman vielä käyttää sitä peruutus tyyliä. Uskoisin että kun saadaan tuo ensimmäinen etäisyys tahkottua läpi niin noi muut etäisyydet menee varmaan melkein itsestään kerta koira jo tietää mistä on kyse.

Omasta ohjaamisesta opin myös paljon. Ensinnäkin että Veeti on laaka laukkainen koira eli se tarvii tilaa ennen hyppäämistä ja tämän takia lähdössä se täytyy jättää aika kauas ja sitä pitää ohjata niin että sillä on mahdollisemman suora linja seuraavalle esteelle ja tilaa kerätä itsensä siihen seuraavaan hyppyyn. Täytyy sen verran kehasta että vaikka ei olla kun kerran harjoiteltu Katin avustuksella sitä paikallaan odottamista niin nyt Veeti pysy todella hienosti alussa ja kesti mun liikkeitä ennen käskyä tosi hienosti. Tuo koira osaa oikeesti yllättää mut tosi usein. Tuosta palkkaamisesta opin myös tosi paljon uutta tai lähinä ehkä siitä että millon palkata. Esim. rata harjoittelussa palkataan lähes aina koska pääasiassa ohjaaja tekee siinä virheitä eikä koira (poikkeuksena tietty riman tiputukset sun muut tämäntyyppiset). Erikseen on ne harjoitukset jossa harjoitetaan koiran tekniikkaa.

A-estekin on nyt sitten hallussa. Se meni itseasiassa yllättävän kivuttomasti. Ei otettu kuin kerran niin että Kaisa piti valjaista kiinni ja minä olin ylhäällä vastassa. Sitten pari kertaa niin että seisoin sivussa ja pidin nannaa siellä ylhäällä ja Kaisa piti edelleen valjaista kiinni. Sitten pari kertaa niin että minä pidin edelleen sitä nannaa siellä ylhäällä ja Kaisa piti vain remmistä kiinni ja tämän jälkeen mentiikin jo ilman mitään apuja ja minä vaan ohjasin ilman remmejä ja nannoja. Käsittämätöntä kuinka se oppi sen niin pian, kiitos vaan Kaisalle. Ihan turhaan sitä pelkäsin. Onneksi! Ongelmaksi kuitenkin ihan selkeesti muodostui ylösmeno kontakti ja sekin korjaantui melkein itsestään huubilla. Heti kun se otettiin käyttöön, ja vaikka sitä vasta opetettiin, se korjasi tuon ongelman.

Oli kyllä todella hyvät treenit! Ei voi muuta sanoa! Tästä on hyvä jatkaa ja ihan selkeesti MINÄ tarvitsen tuollaista pientä persuuksille potkimista... =) Ensi perjantaina aloitetaan sitten uudessa reeniporukassa... IIK.. Vaikka siinä ei ole mitää ihmeellistä niin kyllä se aina vähän jänskättää...

Agilityn MM-kisat ja pientä ajojahtia

2008-09-30T12:07:00.002+02:00

Viime viikonloppu meni sitten agilityn MM-kisoissa ja kylläpä oli huikeat kisat ainakin maxien yksilökisa! Joka päivä siellä piti käydä ja vaikka mä pääsin töistä vasta perjantai aamulla niin sinne oli pakko lähteä. Onneksi työnjohtaja oli niin kiltti että antoi perjantai ja lauantai yön vapaaksi! Lauantai illalla oli havaittavissa pientä kähenemistä äänessä, mutta sunnuntai illalla se oli varmaan kokonaan pois. No ei, oli sitä sen verran jäljellä että pystyin hehkuttamaan kisoja Danille ja parille kaverille! Niin ja kisoista puheen ollen:

Onnea Jouni ja Yoko MM-pronssista! Aivan hiukea rata ja jännitystä täynnä! Jatkakaa samaan malliin!

Tässä on fiilistelty vielä tänäänkin Suomen joukkueen radoilla ja yritetty myös samalla oppia jotain uutta.

Maanantai aamulla oltiin Veetin kanssa tuolla yhdellä metsätiellä lenkillä ja Veeti bongasi sieltä pinenen jäniksen poikasen ja alkoi sitä jahtaamaan. Pieni poikanen oli aivan kauhuissaan eikä tiennyt minne juosta joten se vaan juoksi sitä samaa ympyrää ja yritti harhauttaa Veetiä. Vihdoin ja viimein sain Veetin lopettamaan ja ajattelin että en ota sitä vielä kiinni että ei se mihinkään kauas lähe. Eikä lähtenytkään mutta sen piti aina välillä käydä pikaseen vielä tutkimassa se sama paikka missä se poikanen oli, kunnes sitten päätin että nyt riittää Veetin ajojahti. Siinä jäin sitten miettimään että Veeti olisi todennäköisesti saanu sen kani rukan kiinni jos ois ollu hiukan ketterämpi ja aloin miettimään että kuinka kömpelö Veeti loppujen lopuksi on... Samalla tuli mieleen että pitäiskö sille teettää jotain ketteryys ja koordinaatio tehtäviä missä se joutuis oikeesti käyttämään sellasia lihaksia mistä sillä ei oo ollu tähän saakka mitään hajua. Samoin se auttais varmasti tuossa agilityssa paljon jos se oppis käyttämään kroppaansa paremmin hyväkseen. Lähetinkin samantein fysioterapeutillemme postia olisiko hänellä jotain hyviä ideoita. Toistaiseksi hän ei ole vastanut, joten jännityksellä odottelemme. Jos jollain on jotain hyviä ideoita niin laittakaapa kommenttia. Joo lenkillä voi viedä koiran mettään jossa se oppii käyttämään jalkojaan ja hypyttää kivien ja kaatuneiden puitten päälle jne. mutta jotain muuta?

Kiskon Agility ry on muuten nyt sitten saanut omat sivut ja ne löytyy osoitteesta www.kiskonagility.com. Sivut ovat vielä vähän kesken mutta kehitteillä koko ajan.

Tassujen agi kisat, omat agi jutut ja jälkeä pitkästä aikaa

2008-09-03T15:27:00.002+02:00

Tassujen agility kisat olivat siis viime sunnuntaina ja ne meni ihan hienosti ensimmäisiksi kisoiksi. Mitä nyt mä vähän sähläsin yhden medi luokan kolme tulosta keskenään... Mulla meni vähän Jöpöt ja Nöpöt sekasin ja vielä kun Jöpö vaihto paikkaan niin ei siitä voi tulla muuta kun sotkua. Onneksi asia saatiin hoidettua suhteellisen tyylikkäästi eikä siitä tullut mitään kauheeta sotkua. Tiedänpähän olla jatkossa tarkempi.

Omalta agility rintamalta kuuluu sellai hyvää että me päästiin Veetin kanssa uuteen ryhmään TSAUlla, tosin se alkaa vasta lokakuun alussa... Toisaalta Veetille tekee varmaan ihan hyvää olla vähän pitempää tauolla niin on sitten enemmän intoa kun alotetaan. Meillä on kyllä yks tunti agilitya tässä välissä kun meillä on tuo Kaisa Hilskan yksityistunti...

Maanantaina käytiin pitkästä aikaa heinäpellolla jäljellä. Ei se nyt ihan varmaan oppikirjan mukaan menny mutta ehkä se siitä lähtee kun saadaan molemmat vähän rutiinia... Olis hyvä jos saatais käytettyy noi syksyn niitetyt ja puidut pellot hyväks niin että saatas vähän tarkkuuta siihen jälkeen...

Plääh, pööh, pyyh ja vielä nyyh...

2008-08-21T09:46:00.003+02:00

Joo-o.... Ei mee hyvin... Ajattelin tuossa että lopetan nuo tiistai agility treenit kun ei meinaa aika riittää ja jotenkin mä en saa Veetiä keskittymään siellä Tassukallion kentällä... En oikein tiiä mikä siinäkin sit oikein on... No ei siinä vielä kaikki! Tiistai illalla sain sitten viestin että se ryhmä missä me KÄYTIIN siirtyy keskiviikoksi klo 20-21.30. Päivässä ei ole mitään vikaa mutta tuo aika... Jos nyt mietitään että mä käyn vuorotöissä, jossa vuorot menee seuraavasti: yövuoro 22-06, aamuvuoro 06-14 ja iltavuoro 14-22 ja mulla menee tunti siihen että ajan Kiskosta Lietoon ja saman verran toiseen suuntaan luonnollisesti, niin mulla on mahollisuudet käydä tasan kerran kuukaudessa noissa treeneissä. Ihan vaan sen takia että iltavuoro on kerran kuussa keskiviikkosin niin sillon ei ole mitään mahiksia päästä noihin. No jos mulla on yövuoro (kerran kuussa keskiviikkosin) niin mun pitäis tuollon klo 21.30 lähteä kotoonta ajamaan töihin, joten ei mahiksia päästä. Jos mulla on torstainan aamuvuoro, mun pitäis olla nukkumassa viimeistään klo 22 joten ei sillonkaan mahiksia, joten ainut vaihtoehto olis sillon kun mulla on torstai vapaa ja sekin on vain kerran kuussa joten tästä voi laskea mitkä mun mahikset on päästä treeneihin... Ja sitten kun vielä lasketaan tuohon päälle koiran jäähdyttelyt ja juottamiset ja kotona tavaroiden paikalleen laitot ja muut pikku toimet niin hellurei ja hellät tunteet! On nimittäin aikaste mahdoton yhtälö... Eli edessä olisi nyt sitten JÄLLEEN ryhmän vaihto, koska en halua maksaa täyttä hintaa siitä että pääsen kerran kuussa treeneihin... Niin ja vielä sekin että vaikka mun työajat jossain vaiheessa muuttuis niin silti ei kauheesti innosta olla arki-iltana takasin kotona ehkä just ja just puol yhentoista aikaa... Kyllä nyt vit**taapi!
Näin se elämä potkii päähän... Toivottavasti piakkoin tulis jotain hyviä uutisia ettei tarttis vaipua täysin syysmasennukseen...
Ehkä me vielä joskus päästään vauhtiin tässä lajissa... Tosin tällä hetkellä tuntuu että Veeti on jo eläkeikänen siinä vaiheessa kun meillä olis mahollisuus päästä sellaseen säännölliseen ja järkevään rytmiin... Kui just mulle käy aina näin... Niin ihan kun muille ei koskaa käy mitään... =)

Joo yritämme nousta suosta ja TAAS jatkaa uudella innolla....

Lähinä agility juttuja

2008-08-03T17:05:00.003+02:00

Ihan ekana se suurin saavutus: Veeti meni puomin ekaa kertaa kokonaan. Ensin yksittäisenä esteenä ja sitten radan yhteydessä. Vähänkö olin tyytyväinen! Seuraavaksi alkaa operaatio A. Ihan mukavasti on muuten sujunut. Vielä hiukan haeskelen sitä oikeaa motivaattoria ja yritän omaa käyttäytymistä muokata niin että saisin parhaan mahdollisen innostuksen ja motivaation tuosta koirasta irti.

Kiskon Agility ry:llä oli tänään taas tuo mätsäri ja episagi. Vielä on paljon oppimista noista järjestelyistä mutta tämän päiväisesta sain taas paljon palautetta parannettavista asioista eli ehkä seuraava tapahtuma luistaa jälleen paremmin.
Paniikkin meinasi aamulla iskeä kun eilen maalasin vielä viimeisen kerran meidän puomin ja arvatkaa vaan oliko se kuiva tänä aamuna... Sitä sitten vähän aikaa pähkäiltiin että mitäs nyt pitäis tehä ja ajattelin että soitan ja kysyn että saataisko me Tassujen vanha puomi lainaan jos sit vastaavasti kuskattais se Suomusjärvelle minne se on ollu jo kauan matkalla. Onnkesi se onnistui ja kovasti kiitoksia Tassuille!!! Silti jouduin tekemään aika kinkkisen radan koska ne muutamat esteet piti suorittaa pariin otteeseen, jotta saatiin vaihtelua rataan. No tuntui kuitenkin että kilpailijoilla oli ihan hauskaa! Toivottavasti nyt saataisiin pikkuhiljaa hankittua taas lisää esteitä jotta saataisiin vaihtelevempia ratoja.

Eipä tässä taas muuta!

Piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa!

2008-07-07T14:50:00.005+02:00

Enpä oo paljoon kerenny päivittelee täälläkään taas. Tässä on nyt sitten vaikka jos mitä tapahtunut tällä välillä. Veeti on edistynyt huimasti agiltyssä vaikkakin ei sitten juuri muissa lajeissa. Käytiin Danin kanssa Espanjassa vähän sukuloimassa sellasen 20 vuoden jälkeen ja Kiskon Agility ry on alkanut ottamaan tuulta siipiensä alle.

Joo Veeti on edistynyt hiumasti viime aikoina agilityssa ja nyt ei oikeestaan esteistä puutu muuta kuin kontakti esteet. En tiiä onko sillä jokin korkeiden paikkojen kammo vai miksi sinne puomille kiipeeminen on niin vaikeeta ja samoin A:lle. Kepitkään ei suju vielä ihan itsenäisesti mutta vauhti alkaa olee pikku hiljaa niin huimaa etten mie meinaa pysyy enää käsieni ja jalkojeni kanssa perässä. Ohjaus puolella ei myöskään olla juurikaan tehty muita vaikeimpia juttuja kuin valssia mutta nekin varmaan sieltä piekkoin tulee ohjelmaan mukaan.

Espanjassa todellakin käytiin tapaamassa Danin sukulaisia 20 vuoden jälkeen. Dani ei siis tiennyt/muistanut että hänellä olisi muita hengissä olevia sukulaisia Espanjassa kuin isä ja kun etsimme isää saimme kuulla että hän on kuollut, mutta samalla löysimme muita Danin sukulaisia. Löytyminen tapahtui siis viime elokuussa. Nyt kesäkuun alussa lähdimme sitten tapaamaan näitä sukulaisia ja muutenkin vierailemaan Danin kotikaupunkiin Lloret de Mariin. Sen lisäksi että matkallamme näimme jo tiedossa olleet sukulaiset saimme tietää vielä parista muusta sukulaisesta ja viellä kaiken tämän lisäksi löysimme, ihan vahingossa, Danin vanhoja kavereita, jotka ovat olleet hänen parhaat kaverit silloin pikkupoikana Lloret de Marissa ja joiden äitien kanssa Danin äiti on ollut hyvä kaveri. En ois voinnu uskoo että matka voi onnistua noin hyvin! Olen todella tyytyväinen ja Dani on varmaan onnellisempi kuin koskaan. Tässä muutama kuva sieltä.

Vasemmalta: Jordi (Danin serkku), Dani, Pilar (Danin serkku), Marta (Danin täti ja Jordin ja Pilarin äiti), minä ja Isabel (Jordin vaimo).

Tässä Andres joka oli Danin hyvä kaveri pikkupoikana ja Dani. Eikö ookki onnellinen mies tossa kuvassa?

Ja tässä kaikki kaverit ja kaverien äidit. Kuten varmaan huomaatte siellä äidit ja lapset saattavat viettää aikaa keskenään yhdessä eli siis jos meet kavereitten kanssa kahville äidit saattaa lähtee mukaan eikä se oo heille mikään ongelma, kun taas täällä se olis katastrofi ainakin meijän lasten mielestä... =)
Ylhäältä vasemmalta: nyt en oo ihan varma kirjoitetaanko se Arianna vai Adrianna (Manelin sisko), Pitonia (tästäkään en ole varma miten kirjoitetaan, mutta joka tapauksessa Manelin äiti), Ana (Andresin äiti) ja minä jos joku ei vielä tunistanu =)
Vasemmalta alhaalta: Manel (Danin vanha kaveri), Dani ja Andres.
Tässäkin kuvassa tuo mies on onnensa kukkuloilla!

Kiskon Agility ry on tosiaan saannut vähän tuulta alleen ja mä oon alkanu vetää sielä sunnuntaisin treenejä. Ihan alkeita vaan. Esteitä ei viellä kaikkia ole ja kenttä on aika surkeessa kunnossa, mutta niillä mennään mitä on ja pikkuhiljaa parannellaan kalustoa. Toistaseks sillä kentällä voi treenata kun ei mennä täyttä vauhtia ja rataa, mutta sitten alkaa tulla ongelmia jos sielä meinaa ehjänä pysyä täydessä vauhdissa. Eli jotain täytyy tehdä. Muutama uus jäsen ollaan saatu ja nettisivuja parhaillaa tehdään. Että eiköhän se siitä pikku hiljaa...

Tässä oli varmaan ne suurimmat uutiset. Yritän saada useimmin päiviteltyä...
HYVÄÄ KESÄÄ!

Päivittelyjä

2008-05-19T20:12:00.004+02:00

Joopa joo... On vähän jääny tämä blogin päivittely...

Ollaan me kuitenkin jotain tässä välissä tehtykin. Eli agia jonkun verran, hakua vissiin muutaman kerran ja ainakin kerran jälkeä. Agility on alkanut sujumaan suht hyvin. Viime reeneissä kysyin Veetiltä että mitä sä oot tehny mun koiralle ku se meni niin hienosti. Se on kaksissa treeneissä menny tosi hyvin ja molemmat treenit on ollu TSAUlla joten saa nähä kuinka se menee Tassu kalliolla...
Haussa Veeti edelleen hakee paljon silmillä, mutta täytyy ottaa vaan toistoja sillai että maalimies on todellakin piilossa.
Jälki meni todella hyvin verrattuna siihen että ollaan otettu joskus viime kesänä yksi jälki... Pientä pyörimistä alussa mutta sitten ku vähän aikaa sähläs siinä alussa alkoi Veetillä muistua mieleen että mitäs tässä pitikään tehä...

Minusta sen sijaa on tullut kahden pikku tytön kummi! Toinen on siskontyttöni Minttu ja toinen (jonka kummi myös Dani on) on vanhan luokkakaverini tytär Emma.
Minä voitin myös pelkoni ja kävin tänään hammaslääkärissä. Johan siitä on sellainen 8 vuotta aikaa kun viimeksi kävin hampaitani tutkituttamassa... =) Ei siellä kuulemman mitään kauheen pahaa näkyny... Mutta kallista puuhaa se kyllä on! Melkein 80€ ja siinä oli jo kaikki kela korvaukset!
Ei niin paljon hyvää ettei jotain pahaakin (vai onko se toiste päin siinä sanonnassa..). Hautajaisiinkin on jouduttu ja kaikkein vaikeinta niissä oli se että niitä ei olisi kuulunut joutua pitämään vielä. Ne olivat nimittäin Danin sukulaisen hautajaiset, joka ei ollut enempää kuin 38-vuotias. Työtapaturma. Voimia koko perheelle! Elämä voittaa loppujen lopuksi!

Agia pitkästä aikaa...

2008-04-20T10:12:00.000+02:00

Tsaukkilassa oltiin piiiiiiiiiitkästä aikaa.

Eli ollaan oltu tauolla varmaan kuukausi puolitoista. Päätin että ollaan tauolla niin kauan että saadaan koutsi tuonne TSAUn porukkaan. Torstaina sitten aloitti uusi koutsimme Kati.

Alkuun treenit olivat tietty pelkkää tason selvittelyä, mutta päästiin siinä vähän jo ihan treenaamaankin. Meillä meni alku ihan pepulleen ja ajattelinkin jo että joko se taas alkaa, mutta sitten viimeisellä treeni kerralla taisin saada vähän jo kiinni tuon koiran aivoituksista. En halua vielä riemuita, koska olen pettynyt niin monta kertaa, joten katsotaan ensin jatkoa ja riemuitaan sitten. Kiitos tästä aivoitusten selviämisestä kuuluu varmaankin ihan koko treeni porukalle, ketä siellä sitten oli paikalla, sillä ohjeita ja neuvoja sateli vähän jokaisen suusta.

Mitä sitten ihan oikeasti tapahtui? Ilmeisesti tuo koira on nallittanut minua ja monia muita ihmisiä koko pienen elämänsä. Minä ja moni muu olemme pitäneet tuota koiraa herkkänä, se nimittäin esittää sitä ihan pirun hyvin, vaikka se ei sitä ole. Sitä voi käskyttää vähän kovemminkin mitä minä olen tähän asti tehnyt sen takia kun pelkäsin että pilaan agilityn siltä. En tarkoita nyt mitään armeijamaista karjumista ja huutamista vaan sellaista hiukan ronskimpaa. Minulla kun on tapana ”kimittää” radalla käskyjä, älkääkä vaan kysykö miksi, ja kun kiinnitin siihen huomiota ja käskytin ”normaalilla” äänellä, niin alkoi mennä jo paljon paremmin. Samoin tajusin taas uutta tuosta lelun käytöstä ja siitä että ei minun tarvitse innostaa tuota koiraa viimeiseen asti vaan riittää että härnään sitä alkuun vähän, laitan lelun pois ja lähden suorittamaan. Jos koira suorittaa hyvin niin hirveet bileet pystyyn ja jos joku menee pieleen niin ei mitään ylimääräisiä riekkumisia mihinkään suuntaan vaan takasin alkuun ja menoksi. Tähän saakka olen luullut, että aina kun vien sen koiran alkuun, minun täytyy saada sille uusi vire päälle ja että ainut vaihtoehto siihen on lelu.

Täytyy sanoa että tämän koiran kanssa olen oppinut koirista varmaan enemmän kuin koko koiramaailmassa viettämäni ajan aikana. Veeti ja Wilma on kuin yö ja päivä luonteeltaan. Wilma kun on sellainen että se tekee mitä vaan ja milloin vaan kunhan saa sen pallon tai nannan ja Veetin kanssa täytyy taas olla itse yhtä kiero kuin mitä Veeti itse on. Tämä on samalla tällaista itsensä tutkiskelua… =)

Muuntelua

2008-03-26T12:22:00.002+02:00

Vähän muuttelin blogin järjestystä, kun kerta innostuin vähän lisäilemään voita juttuja... Lisäsin mm. tuon Spanish Word of the Day kohdan ihan vaan sen takia kun opiskelen espanjaa niin ehkä oppisin jotain uusia espanjan kielisiä sanoja... =) Elukoitten esittelyt siirsin tohon ylös ku ne oli niin alhaalla... En tiiä oliko järkevää ja voi olla että laitan ne takasin tonne alas jossain vaiheessa...

Treeni puolella ei ole tapahtunut mitään erikoista. Taidettiin me kerran käydä treeneissä tässä välissä , mutta se ei mennyt mitenkään päätä huimaavan hyvin. Otettiin sen lelun avulla pientä radan pätkää, mutta pulun paska vei voiton ja sen takia treenit meni päin honkia. Sitä paitsi mä varmaan poden jotain kevät masennusta kun tuntuu ettei mikään kiinnosta. Yritän tässä samalla nimittäin vääntään espanjan esseetä, mutta jostain syystä ajaudun aina tekemään jotain muuta... Ja se essee on jo pari viikkoa myöhässä... Koira hommissa oon yrittäny lohduttaa itteäni että Pirkko sano että Pepe kehittyi hitaasti eli ehkä Veetikin kehittyy vaan hitaasti tai sit yritän vaan huijata itteeni...

Tottis treenit on jäänyt aika vähälle kun tässä on nyt säädetty suuntaan jos toiseenkin. Tassujen agi treenit on jääny muuten vaan väliin ja TSAUlla meijän porukal on täl hetkel sellanen tilanne että meil ei täl hetkellä oo vetäjää tosin uusi vetäjä aloittaa vissiin huhtikuun aikana, joten ehkä me vielä päästään säännöllisesti treenamaan...

Vähän on jääny....

2008-03-11T10:58:00.003+02:00

Vähän on jäänyt nää päivittelyt, mutta ei tässä mitään erikoista ole tapahtunut. Agi treenit on jäänyt aika vähälle kun jos en ole ollut kipee niin treenit on peruttu.

Tokoilua ollaa edelleen harrastettu kotosalla ja nyt ollaan sivulle tulossa siinä vaiheessa että nimeän sitä parhaillaan. Maahan menoa yritän vielä saada nopeammaksi, voisin oikeastaan tänään kokeilla vielä yhtä keinoa saada sen nopeammaksi ja sit jos se ei onnistu niin siirryn vaan suosiolla siihen paikallaan oloon ja kysyn viisaimmilta apua... Päätin nyt että minulla on yksi sana sivulle tuloon ja seuraamiseen.

Sunnuntaina Veeti oli mun mukana TSAUn kisoissa ja se teki varmaan ihan hyvää, kun ei oo poika käyny pitkään aikaan missään isoissa tapahtumissa. Otettiin sieläkin vähän leikkimistä ja putkea. Se meni oikein hienosti vaikka olikin melua, ihmisiä ja kilpailevia koirakkoja meni vieressä. Eilen kokeilin pitkästä aikaa kotona tuota samaa mutta hypyllä ja se meni myös hyvin, itse asiassa paljon paremmin kuin osasin odottaa. Ehkä me sittenkin päästään vielä ihan kunnon radalle! =)

VEETI 1 VEE!

2008-03-06T12:22:00.003+02:00

Veeti täyttää tänään 1 vee! Mitään erikoista ei oo tehty ku mamma on edelleen vähän kipee, mut kai sitä tässä vielä jotain kivaa keksitään! Treeneihin olis tarkoitus mennä ilalla, mutta nyt alkaa näyttää siltä että siellä ei ole ketään muuta kuin me...

Tässä vielä (vihdoin ja viimein) talvinen kuva Veetistä.

Ja tässä vielä pentu kuva...

VK7

2008-02-20T12:38:00.003+02:00

Suunnitelma oli (10.2.2008):

Eli tarkoituksena olisi edelleen vahvistaa sitä maahan menoa käskystä, mutta myös harjoitella sivulle tuloa. Maahan menon vien eri paikkoihin ja vahvistan sitä niin ja sivulle tuloa muistellaan ensin nannan kanssa ja sitten yritän saada käsi liikkeen ja nanna vedot mahdollisemman minimiin. Sitä en tiedä saanko Veetin tarjoamaan sitä itse mutta ainakin se mahdollisemman pieni apu ja sitten alan nimeämään.

Tulokset ovat:

Eli maahan menoa on vahvistettu ja Veeti menee käskystä maahan, mutta se voisi olla tietenkin vähän nopeampi. Sivulle tulo on siinä vaiheessa että ei tarvitse ”viedä” Veetiä siihen asentoon vaan pidän nannaa kiinni kyljessäni ja Veeti hakee itse siihen paikkaan. Hiukan saatan joutua avittaamaan, mutta hyvin vähän. Seuraavaksi pitäisi varmaan alkaa haihduttamaan sitä kättä edemmäs ja lopuksi ihan suoraksi sivulle…

Agia Tsaukkilassa 14.2.2008

2008-02-15T12:36:00.004+02:00

Tsaukkilan treenit jälleen.

Harjoituksina oli hyppy-putki ympyrää missä oli hyppy-hyppy-putki mutkalla ja hyppy-hyppy edellisten hyppyjen rinnalla ja toinen putki mutkalla. Tämä tehtiin ensin ihan normaalisti ympyränä ja sitten tehtiin hypyt ristiin niin, että tehtiin valssi väliin. Toisena harjoituksena oli hyppy neliö missä tehtiin välistä vetoja.

Me ei sitten kuitenkaan tehty noita harjoituksia sen kummemmin vaan keskityimme siihen että meillä olisi kivaa ja saisin vihdoin ja viimein Veetin palkattua lelulla. Veetillähän on paljon enemmän tekemisen intoa kun sen kanssa riehutaan siellä kentällä, mutta se lukee minua niin tarkkaan että minulla ei tarvitse kuin vähän hartiat laskea tai tulla jokin muu huomaamaton ele mikä tarkoittaa Veetille, että jaaha tein taas jotain väärin ja siten se alkaa haistella maata. Joten leikin Veetin kanssa kentällä ja aina kun sain sen irti lelusta, niin käskin hypätä hypyn tai mennä putkeen ja sitten taas leikittiin. Tämä ei vaan ollut niin yksinkertaista juuri tuon haahuilun takia ja kotiläksyksi saatiin leikkiä yhden hypyn ympärillä ja hyppiä sitä siinä lomassa. Minä sain noottia siitä, että kehun liikaa tai ylipäätäs hölötän liikaa. Mutta kun minusta tuntuu aina, että jos minä en hölötä tai kannusta, niin Veeti leikkii vielä vähemmän. Täytyy varmaan vaan koittaa mitä se tekee jos minä en sano paljoon mitään.

Itse olin vähän masentunut treenien kulusta, kun ajattelin, että joko me taas joudutaan taantumaan siihen leikkimiseen, mutta sen kerran koutsi, Anette, ja treeni kaveri, Jaana, olivat sitä mieltä, että se meni paremmin kuin pitkään aikaan. Itse en sitä vaan oikein huomaa. En voi todeta mitään muuta kuin, että paljon on opittavaa.

Ilmeisesti treeni oli kuitenkin suhteellisen rankka Veetille, koska kun päästiin kotiin, Veeti meni suhteellisen nopeasti käärölle olkkarin lattialle. Yleensä se pippaloi vielä vaikka kuinka kauan edes takaisin taloa.

Tein tuossa juuri tuollaisen vitamiini tarkistuksen. Eli kaivoin Malin Ekblomin kirjan, Koiran luonollinen ruokinta, esiin ja sieltä vitamiini taulukon. Siinä taulukossa kun on lueteltu vitamiini, vaikutukset, puute, lähteet ja muuta, niin merkkasin tuosta lähteet luettelosta hihglight -kynällä ne ruoka-aineet mitä Wilma saa ja mitä Veeti saa, eri taulukoihin tosin. Enkä minä ihan hakuteillä tuossa barfissa ole kun jokaiseen laatikkoon tuli merkintöjä ja suunnitelmissa olevatkin ainekset ovat oikeaan suuntaan. Eihän tämä tietenkään ole se ainut asia mikä ohjaa barfia, mutta yksi hyvin tärkeä osa. Täytyy muutenkin lueskella tuota kirjaa taas pitkästä aikaa.

VK6 Teema ja tulokset

2008-02-11T13:17:00.000+02:00

Suunnitelma oli:

Nyt olisi sitten tarkoitus alkaa nimeämään tätä liikettä. Käsky sanaksi ajattelin pelkkää MAA sanaa ja sanon sen sellaisella matalalla äänellä. Opin minä jotain sieltä Kaisa Hilskan kurssilta eli pidä käsky sanat lyhyenä. Eli ensi viikko menee vielä tämän parissa, koska nimeämiseen tarvitaan paljon toistoja, mutta kun alamme harjoittelemaan sitä paikalla oloa niin otan ohelle myös jotain muuta.

Tulokset ovat:

Joo kiire ja laiskuus iski jälleen. Nuo on kyllä kaksi petollisinta asiaa tässä tottis ja toko treenaamisessa. No onneksi ei ole kiire mihinkään tuon koiran kanssa. Eli ehdittiin peräti kolme kertaa ottamaan tuota nimeämistä ja se ei kyllä oikein riitä. Hienosti se sitä maahan menoa tarjoaa mutta en usko että on vielä tajunnut että sana MAA tarkoittaa sitä itse liikettä.

Leena Piiralla

2008-02-11T12:57:00.000+02:00

Oltiin sitten viime perjantaina Leena Piiralla. Päätin tuossa sen lantio episodin jälkeen että käydään noin puolen vuoden välein Piiralla ihan vaan hierottavana ja muutenkin tarkistamassa että ei ole mitään jumiutumia ja muita.
Kaikki tuntui lantion osalta olevan ihan kunnossa, mutta reisien lihakset on piukat ja niitä pitäisi nyt venytellä. Veeti kiertää mielellään taka jalkoja ulospäin ja se johtuu juuri näistä reisien kireydestä. Eli laukassa Veeti heittää taka jalkoja ulospäin ja istuessaan varsinkin oikean puolen takajalka saattaa harottaa ulospäin.
Veeti selvästi nautti käsittelystä niin kauan kunnes Leena osui johonkin kireeseen tai kipeeseen kohtaan. Reisien venytykseen saatiin ohjeeksi laittaa taka jalka polven kohdalta koukkuun ja polvi suoraan etujalkaa kohti, vedetään taaksepäin ja hierotaan samalla reisilihasta. Tätä pitäisi tehdä nyt sitten n. joka toinen päivä tai kolme kertaa viikossa.
Puhuin myös Leenan kanssa siitä kun Veeti syö toisten koirien kakkaa ja hän ehdotti myös tätä ananasta ja sitten maitohappobakteereja. Kävin samalla reissulla hakemassa noita maitohappobakteereja ja nyt kokeillaan sitä sitten.

Agia Tsaukkilassa 7.2.2008

2008-02-11T12:51:00.000+02:00

Tsaukkilassa oli jälleen treenit. Tällä kertaa Jaana K oli kouluttajana ja täytyy sanoa, että sain ihan uutta rohkaisua edetä harjoituksissa ja myös tuohon leikkimiseen saatiin taas uutta puhtia ja yritän nyt sisältää kaikkia näitä asioita tämän vajaan viikon aikana jotta sama puhti säilyisi muissakin treeneissä.

Otimme sellaisen radan pätkän missä oli kolme estettä vierekkäin ja putki vastakkaisella puolella. Ideana oli välistä veto eli lähdetään ensimmäisen esteen sisäpuolelta ja vedetään koira aina välistä ja kolmannen hypyn jälkeen vähän niin kuin palkaksi putkeen minkä jälkeen tietty se oikea palkka. Otimme myös sitä ylösmenokontaktia.

Ensin Veeti ei halunnut tehdä sitä harjoitusta ollenkaan ja heti ensimmäisen hypyn jälkeen se lähti haahuilee pitkin kenttää. No nanna ja lelu houkuttimena sain sen huomion pikku hiljaa minuun ja saimme harjoituksen kokonaisuudessaan tehtyä, mutta haahuilua oli edelleen.
Minähän en ole palkannut suoraan esteeltä lelulla koska siinä yleensä aina käy niin että Veeti hylkää sen lelun melkein heti. No nyt kokeilimme jälleen sitä ja Jaana puuttui siihen leikkimiseen niin että saimme kuin saimmekin Veetin vielä leikkimään sen jälkeen kun se oli hylännyt lelun. Nyt yritän opetella ja sisäistää näitä uusia leikkimistapoja, jotta saisimme samalla draivilla muutkin treenit sujumaan. Kokeilimme myös leikin lomassa esteiden suorittamista ja näytti että Veetillä oli ihan oikeesti kivaakin. Meillä oli myös rimat hiukan korkeammalla.
Ylösmeno kontaktia otimme myös leikin avulla niin että Jaana palkkasi kontaktille namilla ja minä leikitin sen jälkeen.

Tosiaan nyt täytyy alkaa käyttää tuota leikkimistä enemmän ja yrittää saada Veetille niin kova himo tuonne agility radalle että se ei meinaa housuissaan pysyä!

Agia TassuAreenalla 5.2.2008

2008-02-11T12:48:00.000+02:00

Viime tiistaina otettiin niitä samoja kuin ennenkin eli jotain suoraa ja pientä mutkaa ja sitten sitä ylösmeno kontaktia.

Tänään Veetillä ei ollut sellaista fiilistä kuin yleensä. Itse asiassa Veeti oli aika vaisu enkä tiedä johtuiko se siitä että otin sen autosta suoraan kentälle leikkimään vai jostain muusta. Ratoja en muista tarkkaa, koska Veetin vaisuus oli se mihin kiinnitin eniten huomiota.

Ylösmeno kontaktit menivät todella hyvin vaikka Pete oli pitämässä nannaa kontaktilla. Myös suora meni hyvin kun laitoimme nanna purkin suoran päähän ja minä vain lähetin Veetin purkille.

Viikon ainoat harjoittelut eli VK5 Teema ja tulokset

2008-02-05T10:56:00.000+02:00

Suunnitelma oli:

Tarkoituksena olisi saada Veeti tarjoamaan edelleen sitä maahan menoa vaikka seison tai olen jotenkin muuten. Eli edelleen sitä samaa. Jatketaan vain siitä mihin jäätiin viime viikolla.

Treeni meni:

Veeti on selvästi jo oppinut että vaikka tekisin mitä niin aina mennään maahan oikeaoppisesti. Huomasin kyllä että välillä Veeti yritti tarjota ensin takamusta ja mietinkin että voiko se johtua siitä että sillä kertaa ollaan tehty liikaa vai onko se vaan jokin muisti katkos. Yleensä en ole tämän jälkeen ottanut kuin yhden onnistuneen suorituksen ja lopettanut siihen. Meillä on kyllä ollut nämä harjoitus tuokiot sellaisia että minulla on kädessä n. 5-10 makupalaa ja näitä sarjoja ollaan otettu sellainen 3-4 kertaa, joten ei pitäisi olla kauhean pitkiä tuokioita kun tehdään. Olen myös vaihdellut Veetin kanssa sitä harjoitus muotoa saman treenin aikana eli välillä vaan vien sen nannan kanssa maahan, välillä tehdään niitä vipujalkoja nannan kanssa ja välillä odotan että Veeti tarjoaa itse.

Viime viikolla otimme muistaakseni 5 päivänä harjoitus sarjoja 1-2 kertaa. Jo heti ensimmäisellä kerralla Veeti tarjosi maahan menoa oikeaoppisesti kun minä seisoin. Ihan vahingossa tosin, mutta annoin hurjat kehut ja paljon nannaa siitä ja näin Veeti alkoi tarjota sitä koko ajan. Loppu viikko sitten vaan vahvistettiin tätä käyttäytymistä.

Piiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa Hakua Antolassa 26.1.2008

2008-01-28T22:17:00.001+02:00

Pitkästä aikaa päästiin treenaamaan hakua.

Otettiin kolme äijää haamuina johonkin 30-40 metriin.

Ensimmäinen äijä oli jotenkin erittäin vaikea eikä löytynyt heti. Otettiin tähän väliin toisella puolella oleva äijä mikä löytyi heti ensimmäisellä yrityksellä. Se edellinenkin äijä löytyi kun vähän aikaa jahdattiin. Kolmas äijä löytyi myös heti ensimmäisellä kerralla.

Ensimmäinen tosiaan oli vaikea ja keskilinjalle näytti että Veeti kiersi monta kertaa sen piilon mutta ei vain hokannut mistä haju tulee. Veetillähän on sitä vikaa että se etsii silmillä todella vahvasti eikä ilmeisesti vielä osaa seurata hajua. Todella hyvin Veetillä kuitenkin riitti motiivia hakea eikä hevillä jättänyt hakua kesken. Toisella äijällä Veeti haki edelleen silmillä, mutta pääsi niin lähelle piiloa että haju tuli niin voimakkaana että Veeti ei voinut enää mennä ohi. Se edellinen äijä oli edelleen vaikea ja lähetin Veetin muistaakseni kaksi kertaa kunnes äijä löytyi. Kolmas äijä oli vähän samanlainen kuin toinen äijä eli ensin silmillä ja sitten erittäin voimakas haju.

Olin todella tyytyväinen Veetin motivaatioon. Yllätyin että Veeti etsi niin innokkaasti ja sitkeästi ja vaikka heti ei tullut löytöä se lähti seuraavalle ihan yhtä innokkaasti. Tämän treenin jälkeen oli jälleen hyvä mieli.

Piiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa Hakua Antolassa 26.1.2008

2008-01-28T22:17:00.000+02:00

Pitkästä aikaa päästiin treenaamaan hakua.

Otettiin kolme äijää haamuina johonkin 30-40 metriin.

VK4 Teema ja tulos

2008-01-28T21:43:00.000+02:00

Suunnitelma oli:

Teemana pysyy maahan meno, mutta tällä kertaa olisi suunnitelmissa suodattaa minun eri asennot. Eli vaikka minä seisoisin päälläni, niin Veeti tarjoaa minulle oikeaoppista maahan menoa. Alkuun varmaan tavoitteeksi kyykky tai polvillaan oleminen, mutta jos kaikki menee hyvin ja Veeti oppii samaa tahtia kun ennen niin mielellään jo sinne seisomiseen saakka.

Ja tulokset ovat:

Viikolla 4 iski laiskuus enkä harjoitellut kuin muutamana päivänä, mutta sitäkin useampaan otteeseen. Vaikka laiskuus tosiaan iski, pääsimme tavoitteeseemme ja Veeti tarjosi oikeata maahan menoa vaikka olin polvillani.

Ensimmäinen agi "koutsaus" Tsaulla 24.1.2008

2008-01-28T21:30:00.000+02:00

Tsau hallilla oltiin ja oli minun vuoro ”kouluttaa”. Päätin että otan noita irtoamisharjoituksia edellisestä ASB-lehdestä. No se nyt oli sitten varmaan ihan sama mitä minä olisin siellä ”kouluttanut” kun porukkaa oli hurjat kolme koirakkoa minä mukaan lukien, mutta ehkä parempi niin. Ikinä en ole ketään kouluttanut joten ei varmaan järin antoisat treenit.

Meillä treenit jäi aika vähäisiksi. Otettiin vaan sitä kamalaa rengasta, ylösmeno kontaktia ja ihan jotain pientä hyppyä ja putkea.

Rengas ei meinannut taaskaan onnistua, mutta käännettiin se matalalle ja otettiin muutaman kerran ja taas käännettiin maksi renkaaksi ja johan alkoi sujua.
Ylösmeno kontaktia otettiin niin että Timo piti nannaa kontaktilla ja minä lähetin Veetin kontaktille. Se meni todella hienosti. Veeti meni suhteellisen nopeasti maaten kontaktille.
Myös nuo muutamat hypyt ja putki meni ihan ok vaikka otin ne vähän niin kuin ohimennen.

Agirähinää TassuAreenalla 22.1.2008

2008-01-28T21:00:00.000+02:00

Harjoituksena otettiin neliötä, keppejä pujotellen, ylösmeno kontaktia, suoraa missä oli viisi estettä ja viimeisen esteen jälkeen piti vaihtaa suuntaan ja kolmen esteen suora jossa oli päässä putki mutkalla.

Neliö meni ihan ok. Muutama ohitse meno tuli mutta ne oli niin pieniä.
Keppien pujottelu meni hyvin ja Veetillä alkaa olla aikamoinen kiire niitten keppien kanssa. Hyvä että itse pysyy perässä.
Viiden esteen suora meni jotenkin näin: hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy kierto putki-hyppy-hyppy-hyppy. Tämä meni myös erittäin hyvin molemmilta puolilta. Enää ei myöskään tarvitse olla näyttämässä putken suulla vaan kauempaakin riittää.
Viimeinen harjoitus meni taas näin: hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy-hyppy. Se meni myös hyvin, sitä kokeiltiin milloin miltäkin puolelta eli vaihdoin ja en vaihtanut puolta kun Veeti oli putkessa ja sama lähdössä.

Veeti kuunteli hyvin ja nostamalla vauhtia noilla suorilla sain Veetin menemään paremmin esteitä eikä niinkään seuraamaan minua.

Erittäin huonosti meni se että Veeti pääsi ottamaan yhteen treenikaveri Montyn kanssa, joten Veetin ego kasvoi varmaan huiman hyppäyksen.

Tosiaan huomattiin Peten kanssa, että mitä kovempaa minä juoksen niillä suorilla, sitä paremmin Veeti menee esteitä. Eli ilmeisesti Veeti on todella tarkka siitä minun liikkeestä ja ottaa sen imun minun liikkeestä. Vielä kun osaisi itse käyttää sitä hyväkseen.

Onneksi tuo tappelu ei vaivannut Veetiä loppu harjoituksissa. En tiedä mahtoiko Veeti saada lisä potkua siihen tappeluun siitä kun pidin Veetin hallissa kun Jesse tuli harjoittelemaan ja siinä vaihdettiin hau suuntaan jos toiseenkin.

Väitän kyllä edelleen että Veeti ei hyökkäille omaksi huvikseen muitten urosten kimppuun vaan kyllä se saa sen signaalin siltä toiselta urokselta. Se miksi olen tätä mieltä on se, että se tulee todella hyvin toimeen monen tuntemattomankin uroksen kanssa kunhan ne ei ensi töikseen katso väärin tai näytä hammasta... Vaikka toisin minulle väitettiin... Veeti kyllä selvästi ihan tarkoituksella meni kiusaamaan Montya kun tiesi että kun menee tarpeeksi lähelle niin se hyökyillee päin. Ja siinä hyvä syy puolustaa itteensä. Mutta jos näitä alkaa enemmänkin tapahtua, täytyy alkaa ottamaan kovempaa otetta ja muutenkin yrittää suodattaa sitä pois.

VK2 ja VK3 teeman tulokset

2008-01-21T10:10:00.000+02:00

Sain tuolaisen influenssan poikasen heti maanantaina ja jo tiistai illalla ja keskiviikkona olin ihan kuoleman kielissä. Mutta nyt alkaa taas elämä voittamaan! Ja nyt siihen maahan menoon.

Suunnitelma oli:
VK 2 teemana oli maahan meno käskystä, mutta huomasin että Veeti tarjoaa minulle jatkuvasta istumisen kautta maahan menoa ja näin ollen puolet VK2 on ollut maahan meno tekniikan harjoittelua ja VK3 tulee olemaan myös.

Ja tulokset:
Tein Veetin kanssa tuota maahan menoa nannan kanssa vetämällä ja vipujalka harjoituksena eli vipujaloilla maahan ja seisomaan. Tein näitä harjoituksia kerran tai kaksi päivässä ja kaksi päivää jäi väliin kun en voinut tehdä harjoituksia.

Kokeilin miten Veetille on mennyt päähän se maahan menon oikea tekniikka. Ensin otin lyhyen nannalla veto maahan -harjoituksen, sen jälkeen oli pieni tauko ja sitten näytin vielä kerran mitä piti tehdä ja jäin odottamaan oma aloitteista toimintaa. Jälleen Veeti meni ensin istumaan ja sitten maahan. Hyvä etten alkanut itkeä. Näytin Veetille jälleen miten se oikeasti kuuluisi tehdä ja jäin taas odottamaan. Tämäkään ei vielä auttanut. Seuraavaksi tein niin että istuin lattialle risti-istunnassa ja pidin kädet (missä oli nannoja) edessä lähellä lattiaa. Näin sain Veetin tarjoamaan oikeaoppista maahan menoa. Jokaisen suorituksen jälkeen hivutin pikkuhiljaa käsiä taemmas ja kauemmas lattiasta. Loppujen lopuksi oltiin siinä tilanteessa, että minulla oli kädet selän takana ja Veeti osasi silti tarjota minulle oikeaoppista maahan menoa. Tähän olin tyytyväinen.

Nopeus on ehkä hiukan vielä hukassa mutta ero vanhan ja uuden maahan menon nopeudessa on huomattava.

17.1.2008 Agi Tsaukkilassa

2008-01-19T15:04:00.000+02:00

Tsau halli.

Otin ylösmeno kontaktia sekä puomilla että A:lla, rengasta ja ihan pujottelu keppejä. Sitten otimme kolmen esteen suoraa pari kertaa eri variaatioilla ja kujia.

Kontaktit meni hienosti ja alkaa tuntua, että Veeti hakee niitä jo jonkun verran itse. Ainakin kovin hän kävi vielä harjoituksen jälkeen painamassa etu tassulla A:n kontaktia, vaikkakin me ollaan harjoiteltu sitä maahan menoa siinä kontaktilla.
Rengas otettiin kanssa ja se meni alkuun todella hyvin, mutta yhtäkkiä Veeti ei enää suostunut hyppäämään. Se ei törmännyt siihen eikä se muutenkaan mielestäni koskenut siihen millään lailla, mutta yhtäkkiä tuli stoppi. Sain kuitenkin Veetin vielä kerran hyppäämään onnistuneesti ja palkkasin ja kehuin ruhtinaallisesti ja jätettiin se este siihen.
Keppejä otin kerran molemmilta puolilta ja ne ehkä vähän tökki vaikka vauhtia tuntui pojalla olevan. Tein ne peruuttamalla ja kädellä vetämällä.
Suora oli hyvä ja kaksi ensimmäistä kertaa otin niin, että juoksin kerran molemmilla puolilla koiran mukana ja kaksi viimeistä otin niin, että en juossutkaan mukana vaan jäin taakse ja Veeti joutui etenemään yksin. Eipä tuntunut pojalla tulevan mammaa ikävä kun nanna purkki oli suoran päässä.
Kujat otin taas muutamaan otteseen eri puolilta ja viimeisillä kerroilla kasvatin vähän lähetys matkaa. Eipä tässäkään ongelmia ollut.

Kummasti nuo aina vaan onnistuu nuo harjoitukset. Ainut takapakki oli se rengas ja katsotaan nyt sitten ensi kerralla, että kummeksuuko Veeti sitä rengasta vielä. Syytä en tosin tiedä miksi Veeti yhtäkkiä pisti jarrut kiinni. Olisiko se sittenkin jotenkin vähän lyönyt jonkun polven tai vastaavan siihen ja sen takia ei halunnut sitä enää hypätä. Mene ja tiedä. Pääasia että saatiin onnistunut suoritus viimeiseksi.

VK2 ja VK3 Teema

2008-01-11T15:10:00.000+02:00

Meillä oli teemana ensi käskystä maahanmeno, mutta huomasin että Veeti tarjoaa mulle koko ajan istumisen kautta maahanmenoa joten aihe muuttui siis maahanmeno tekniikan harjoitteluksi. Ja koska en ole kerennyt harjoittelemaan kuin muutaman päivän tuota maahanmeno tekniikkaa niin jatkamme sitä vielä ensi viikon.

TSAU agi 10.1.2008

2008-01-11T15:07:00.000+02:00

Tsaukkilassa torstai treenit.

Taaskaan en ole kerinnyt tekemään mitään suunnitelmia. Mutta treeni meni näin: Aluksi otin Veetin kanssa toisella kentällä rengasta ja A:n ylösmeno kontaktia. Omalla kentällä otettiin sellainen suora missä oli kaksi hyppyä rengas ja pöytä. Kolmannella harjoituskerralla otimme hyppy neliössä kaikki helppoja käännöksiä (eli ei valsseja eikä muita vaikeita) ja yhdistin siihen vielä yhden putken joka oli siinä ihan vieressä mutkalla.

Rengas sujui todella hyvin. Otin sitä ihan yksikseni ja näytin vaan nannalla Veetille mihin sen täytyy mennä ja hyvin poika muisti edelliseltä kerralta että tuosta renkaan läpi täytyy mennä. Veeti hyppäsi hienosti renkaan ja vaikka vaihteli puolta ja suuntaa niin se ei haitannut. Jouduin kuitenkin olemaan tosi lähellä, mutta se on pikku seikka kun tämä oli vasta toinen kerta kun otimme rengasta.
A:n ylösmeno kontakti oli hiukan hukassa, kun ei olla pitkään aikaan otettu MITÄÄN ylösmeno kontaktia. Hetken aikaa siinä muisteltiin että kuinkas se nyt olikaan ja kummasti se vaan alkoi sieltä löytyä. Täytyneen alkaa ottamaan tuota ylösmeno kontaktia joka kerta kun ollaan treeneissä, niin josko se sitten alkaisi iskostua tuon karva-apinan (rakkaalla lapsella on monta nimeä =)) päähän.
Tuo suora tehtiin niin että palkitsin kahden ensimmäisen hypyn jälkeen ja sitten jatkoimme renkaan ja pöydän yhdessä. Tämä meni oikein hyvin ja rengas ja pöytäkin onnistuivat heti ensimmäisellä kerralla. Olin oikein tyytyväinen!
Tuossa neliössä tehtiin käännös vasemmalle, käännös oikealle, sitten tehtiin niin että mentiin suoraan kaksi hyppyä ja sitten se 270 asteen käännös ja hypättiin yksi hyppy ja koska Veeti näytti siltä että olisi voinut hypätä sen neljännenkin hypyn mikä oli suoraan edessä tuon kolmannen esteen jälkeen, niin otimme saman homma uudestaan ja menimme sen neljännenkin. Tämän jälkeen pyörittelin Veetiä vielä hetken siihen mutka putkeen ja yhdistin siihen muutaman hypyn mitä siinä sattui olemaan lähellä. Tosi hyvin meni. Olin todella yllättynyt että Veeti ei kauheasti haahuillut vaan ihan oikeasti seurasi minun tekemisiä ja teki käskyjen mukaan. Okei ensimmäisellä kerralla, kun tethiin tuo 270 asteen käännös, niin Veeti meni yhdelle esteelle, mikä oli hiukan kauempana kakkos esteen jälkeen ja 90 asteen kulmassa kakkos esteeseen nähden ja rima maksi korkeudessa. Tosin Veeti ei hypännyt sitä vaan meni ali, mutta näytti siltä että oli aikeissa hypätä sen, mutta hannas koska rima oli niin korkealla. Olisikohan nyt niin että Veeti alkaa pikku hiljaa itse lukemaan rataa...?

Veetillä oli jälleen hyvä fiilis ainakin minun mielestä ja yritin pitää sitä yllä koko ajan just juoksemalla joka paikkaa ja ”härnäämällä” Veetiä. Tuosta renkaasta olin todella yllättynyt että se meni noinkin hyvin kun ei olla kuin kerran aikaisemmin otettu.

Nuo mutkat hidastavat selvästi vauhtia ja täytyykin varmaan siinä ohella pitää edelleen ne suorat sen namipurkin kanssa, koska ne selvästi kasvattavat sitä vauhtia.

Veeti oli koko ajan oma itsensä, paitsi siellä kentällä se tuntui olevan erityisen innokas. Veeti on alkanut leikkimään todella hyvin myös hallissa, ja olen todella tyytyväinen siihen. Nyt voin käyttää sitä leikkimistä aina harjoitusten välissä vireen pitämiseksi, tosin alkaa tuntua siltä että Veeti pitää huolen siitä vireestä ihan itse. Se nimittäin raivoaa ja hyökkii kentälle päin kun joku muu menee siellä! Eilen ei ehkä niin paljoon kun rauhoittelin sitä.

TSAU agi 3.1.2008

2008-01-11T15:04:00.000+02:00

TSAU halli

Jälleen kerran minulla ei ollut mitään suunnitelmaa, kun tuntuu että aika menee niin nopeasti, ettei meinaa ehtiä tekemään mitään. Jos espanjan opettajani lukisi tätä, niin hän varmaan olisi samaa mieltä… On nääs nuo espanjan tehtävät vieläkin vähän kesken :-o …

Treeni meni kutakuinkin näin: ensin ihan kolmen hypyn suora, jota mentiin muutamaa otteeseen, rengas este suorituksena ja sitten kamala este hässäkkä, jossa oli 5 estettä, mutta mistä me suoritimme vain 4. Esteet olivat näin: hyppy-hyppy suorassa, hyppy 90 astetta vasemmalle, hyppy 90 astetta vasemmalle ja hyppy 180 astetta oikealle. Toiseen käännökseen piti tehdä valssi.

No kolmen suorassahan ei ollut mitään ongelmaa.

Rengas oli ensin vähän pelottava mutta sekin mentiin ja lopulta se ei ollut enää yhtään pelottava. Minä kun olen edelleen aika amatööri koira hommissa, niin en aina oikein tiedä että mikä olisi parhaaksi koiralle. Veeti on vielä kaiken lisäksi ensimmäinen koira mikä minulla on ollut pennusta saakka ja jonka kanssa olen tähdännyt harrastuksiin pennusta saakka joten se mikä olisi parasta sille, ei aina ole päivänselvää. Tämän takia joudun sitten kuuntelemaan eri puolilta neuvoja ja kuten kaikki tietävät lähestulkoon jokaisella on eri kuva kaikesta. Näin tässä rengas hommassakin sitten oli ja me menimme maksi renkaan, koska treeni kaverit olivat sitä mieltä että se kannattaa saman tein aloittaa sillä korkeimmalla.

Sama juttu oli tuossa este hässäkässä, että olin vähän niska karvat pystyssä, että kuinkahan tässä mahtaisi käydä. Mutta ne neljä ensimmäistä estettä me selvitettiin valssin kera ja usein palkkaamalla. Eli ensin yksi osa ja palkka, sitten toinen osa ja palkka. Tämä kuitenkin oli sen verran haastava harjoitus että päätin treenit leikkimiseen ja sitten lähettiin kävelemään.

Vaikea treeni oli tuon viimeisen harjoituksen takia, mutta treenit kuitenkin onnistui paremmin kuin uskalsin kuvitella!

Tällä kertaa en saanut ihan sellaista drivea päälle mitä edellisessä treenissä, mutta Veetillä tuntui oleva hauskaa ainakin siellä radan reunalla. Nimittäin, kun lähdin vessassa käymään ja jätin Veetin Tuijalle hoivaan, niin ei mennyt kun hetki, kun Veeti alkoi elämöidä siellä radan reunalla, kun joku nopeampi koira meni hänen esteitään. Tuija vaan huuteli, että täällä on tuollainen hurja pieni aussie poika, ja minä takaisin, että täytyyhän sitä nyt vähän huutaa, kun joku muu pitää hauskaa hänen esteillään.

Agi Tassuareenalla 1.1.2008

2008-01-02T00:41:00.000+02:00

Tällä kertaa ei ollut suunnittelu osuutta ollenkaan, kun minä olin niin pää pilvissä siitä mutkan suorittamisesta. Harjoitukset menivät jotenkin näin: Ensin hyppy-pituus-hyppy pari kertaa ja molemmilta puolin, sitten hyppy-pituus-hyppy 90 asteen kulma vasemmalle ja hyppy. Tuota kulmaa loivennettiin noin 45 asteen kulmaan. Tässä välissä pidettiin tauko. Toinen harjoitus oli sitten sama alku, mutta tällä kertaa käännyttiin oikealle, jossa oli hyppy ja kun tämä oli suoritettu kunnialla, niin otettiin lopuksi neljän esteen suora mikä oli muuten sama, mutta neljäs este oli suora putki.

Suora meni hienosti. Siinä ei ollut mitään ongelmaa. Mutka tehtiin niin että oli kiinni pitäjä ja purkin pitäjä. Näin minä pääsin hiukan edelle, jotta olisin mutkassa ajoissa. Mutkakin meni hienosti vaikka olikin tiukka mutka. Syy miksi sitä loivennettiin, oli se että minä pysähdyin kolmannelle esteelle kutsumaan Veetiä ja se ei sitten ollut hyvä asia. Joten loivennettu mutka otettiin sitten niin että minä juoksin koko ajan ja sekin onnistui hyvin.

Oikealle kääntyminen otettiin ihan saman lailla paitsi että tällä kertaa minulla ei ollut koiran pitäjää ja se aiheutti sen että Veeti yritti oikaista suoraan Peten luo, joka edelleen piteli purkkia. Kun saatiin pitelijä koiralle niin homma alkoi heti pelaamaan. Jätimme tämän tähän kerta onnistumiseen ja kokeilimme suoraa. Tässähän haasteena oli se putki, mikä ei ihan heti onnistunut vaan kaivattiin pientä avitusta Peteltä jonka jälkeen se jälleen onnistu.

Yllättävän pieniksi ne mutkien kaarrokset sitten pieneni kun Veeti sai vähän vihiä mistä oli kyse. Erityisesti onnistuin siinä mitä Mika tuossa viime kommentissaan sanoi eli ”yritä pitää harjoitusten aikana vire mahdollisemman ylhäällä”. Tein sellaisia pyrähdyksiä aina kun siirryttiin paikasta toiseen ja otin koiran siihen mukaan. Harjoitusten alussa aina juostiin kentälle ja vähän revittiin patukkaa, samoin kun harjoitusten jälkeen kun lähdettiin kentältä.

Huonosti meni se, että en hiljentänyt Veetiä kentän laidalla, vaan vein sen autoon… Osa syy oli se, että meidän uusi treeni kaverimme on vähän rähjä, enkä halunnut että Veeti ja Jesse ottavat yhteen ja että Veeti saa siitä jonkun uros vihan, joten turvallisin vaihto ehto oli viedä Veeti autoon. Veetihän ei rähjää uros koirille muuta kuin silloin jos ne alkaa hänelle uhittelemaan eli Veeti puolustautuu mutta ei aloita, paitsi ehkä joskus jos kyse on ruuasta, mutta silloin sen ei tarvitse olla uros eikä edes koira.

Kun Veeti huomasi että alan laittaa treeni kamoja kasaan ja pukemaan niitä, Veetin mielestä aivan ihania, vaatteita päälleni, se selvästi oli ihan tärinöissään. Jopa enemmän, kuin mitä yleensä. Tähän syynä oli varmaan se että meillä oli tuo joulu viikko taukoa joten ei kauheasti tullut touhuttua mitään erikoista. Treeneissä juuri tuo edellä kertomani vireen nostaminen ja ylläpito onnistui aikaisempaa paremmin ja Veeti oli hyvin mukana koko ajan. Aina tietenkin on parantamisen varaan. Treenien jälkeen Veeti pääsi lenkille Numben, Mendezin, Raijan ja Irman kanssa ja tuntui nauttivan olostaan. Tällä kertaa Veeti jopa yhtyi noiden Numben ja Mendezin hömpötyksiin ja juoksi niin pirusti. Edellisellä kerralla Veeti vain seuraili sivusta.

huh huh

2008-01-01T14:49:00.000+02:00

Joulu ja uusi vuosi kerkes oikeestaan jo menemään ja minä en kerenny laittamaan tänne edes joulun ja uuden vuoden toivotuksia! No uutta vuotta voi vissiin vielä toivottaa koska tänään on kuitenkin uuden vuoden ensimmäinen päivä joten OIKEIN MENESTYKSELLISTÄ UUTTA VUOTTA 2008 KAIKILLE JA ERITYISESTI KOIRA IHMISILLE =) !

Viimeisimmät treenitkin on jääny raportoimatta ja kerrottakoon niistä hyvin lyhyesti että Tassujen reeneissä rikoimme kolmen esteen suoran rajan ja menimme jo viisi estettä + siinä oli kaksi estettä pituus kalikoita eli yhtäkkiä Veeti tajusi kesken reenin että hei näitä pituus palikoitahan voi hyppiä ja sen jälkeen niissä ei ollut mitään ongelmaa!
Tsaun reeneissä teimme sitten ensimmäisen kerran mutkan. Minä olin menossa sitä suoraa koko ajan mutta sitten meidän Jari-"koutsimme" (rinki se IHAN oikeesti on) päätti että nyt unohdat sen suoran ja nami purkin ja meette tän radan pätkän, missä oli hyppy-muuri-hyppy suorana ja sit 90 asteen käännös vasemmalle ja hyppy ja jälleen 90 asteen käännös vasemmalle ja putki. No en ollut yhtään varma että onnistutaanko siinä mutta sanoin että voidaan me kokeilla. Ja kas! Sehän meni hienosti! Vähän Veeti ihmetteli suoran päässä että missäs se purkki on mutta kun kutsuin sitä, näytin ja sanoin että hyppy niin se jatko hienosti ja jatkoi vielä sinne putkeen ja vielä ilman että mä oli putken suussa näyttämässä että tänne vaan näytin kauempaa ja huusin putki! Hiukan mä olin yllättynyt! Jaana oli sitten putken päässä nanna rasian kanssa joten sekin saatiin sitten sinne loppuun vielä. Menin sen saman pätkän toisenkin kerran mut sit en enää uskaltanu. Olin kyllä tosi yllättynyt tästä hienosta edistyksestä. Nyt vielä kun osais ottaa rauhallisesti ilman että rupee hätiköimään.

Nyt kun tuo vuosi on sitten vaihtunut niin olisi varmaan aika suunnitella tätä tulevaa vuotta. Koira puolella Veetillä on seuraavat tavoitteet: agilityssä olisi kiva päästä epävirallisiin kokeilemaan. Mitään vuoden aikaa en sano mutta kiva olisi tän vuoden puolellä päästä niihin epiksiin. Meillähän on tolla Tsaun porukalla tavoite että kaikki kisais vuoden 2009 tammikuussa Ahvenanmaalla, mutta sitä kattellaan sitten kun sen aika on. Tokossa olis kiva päästä joko johonkin epiksiin tai sitten alo luokkaa kisaamaan mutta tämäkin on hyvin varovainen tavoite ja harkitsin kauan että pistänkö sen tavoitteeksi eli tämä on tälläinen noin tavoite... =) Haussa tavoitteena on vain säännöllinen harjoittelu. Jälki myöskin on sellainen laji johon toistaikseksi kaipaan vain säännöllistä harjoittelua. Sen verran kerkesin tossa mietiskelee että ehkä niitä keppien ilmasuja vois harkita harjottelevansa nyt talvella sisällä, mutta tästä täytyy keskustellä näittä tuttujen jälki gurujen kanssa =) . Tottis tulee varmastikkin samalla kun tuo tokokin.

Mulla oli myös sellainen uusi ajatus että voitais Veetin kanssa alkaa toimimaan kaverikoirana. Ajattelin sitä tuossa kun minun isoäitini on jo 91v. ja hän aina ihastelee meidän nuorempien koiria (okei hiukan myös pelkää kun ne ovat niin nopeita liikkeissään, mutta selvästi nauttii eliäimistä), että olis kiva jakaa sitä myös muille kuin vaan isoäidilleni. Otin tuossa jo yhteyttä yhteen yhdyshenkilöön ja kirjoitin hänelle että muut harrastukset menee edellä mutta että välillä me voitas tulla mukaan. Katsotaan sitä nyt sitten miten tämän asia käy. Veeti sopis kyllä mainiosti tähän ku se niin tykkää ihmisistä ja rakastaa rapsutteluja!

Tuosta tokosta vielä sen verran että alan nyt taas harkitsemaan sen aloittamista kun tuo agility on lähtenyt niin mukavasti käyntiin.

Oman elämän suunnittelusta en tiedä muuta kuin että opinnäytetyö pitäis saada valmiiks kevääks. Nyt kaikki pitää peukkuja ja varpaita pystyssä että niin myös käy, eikö? Tämän jälkeen pidän pienen kesäloman ja lähdemme Espanjaan 10 päiväksi tapaamaan Danin sukulaisia ja sen jälkeen olisi varmaan aika alkaa ihan tosissaan hakea töitä. Muusta en tiedä!

Eiköhän näillä suunnitelmilla ainakin jonnekkin pötkitä =)!

Jälleen agilitaamista ja muita kuulumisia

2007-12-14T15:12:00.000+02:00

Oltiin viime tiistaina Tassu areenalla agilitaamassa. Otin jälleen niitä kolmen esteen suoria. Ensin taisi tosiaan olla vaan kolme hyppyä. Sitten otettiin putki aloitus esteeksi ja kolmannella kerralla meillä oli putken jälkeen pari palikkaa pituutta ja hyppy. Kaikki muut onnistui ihan hyvin paitsi tuo pituus. Veeti ei ole tajunnut että se pituus pitää myös hypätä jos se on joku niistä kolmesta esteestä. Otettiin sitä pituutta muutaman kerran yksikseen, mikä meni hyvin, ja sitten vaihdettiin paikalle tavallinen hyppy jälleen. Tämä onnistui hyvin ja lopetettiin siihen. Ainiin otettiin me siinä leikin huumassa myös mutkalla olevaa putkea ihan kerran kaks.

Tälläkin kertaa minulla oli kaikki palkat nannaa ja ne olivat siellä purkissa ja sitten siinä väliaikoina välillä leikitin repimällä jotain lelua. Myös ihan viimeiseksi leikittiin ja riekuttiin oikein kunnolla siellä kentällä. Tässä samassa tapahtui myös se puoli vahingossa mutkalla olevaan putkeen meno.

Ennen treenejä lämmitin Veetin ravuuttamalla sitä sellaiset viisi minuuttia ja sitten tekemällä kaikkea kasia jalkojen ympäri ja menemällä ympyrää ja kaikkia sellaisia temppuja tekemällä mitkä lämmittää erityisesti niitä selkä lihaksia. Olen myös alkanut harkitsemaan takin käyttöä. Olen myös harkinnut hankkivani sellaisen Back on Track takin, koska siinä on se keraaminen kangas, mikä olisi todella hyvä. Jäähdyttely yleensä tapahtuu ihan kävely lenkillä, missä sitten joko kuljetaan remmissä tai riekutaan kavereitten kanssa.

Torstaina oltiin Tsaukkilassa. Me myöhästyimme sieltä sellaiset 45 minuuttia, mutta ei hätiä mitiä, olihan meillä vielä toiset huikeat 45 minuuttia aikaa ottaa pari kolmen esteen suoraa ja kerran kujia. Ensimmäisellä suoralla oli vain kolme hyppyä. Tämä meni hyvin ja sitä otettiin eri suuntiin ja eri puolilta. Sitten otettiin niin että meillä oli hyppy-putki-hyppy-hyppy. Vaikka nanna oli purkissa esteiden perässä ja Veetiä pidettiin kiinni niin että minä pääsin näyttämään sitä putkea siihen putken suulle, Veeti meni silti ohi putkesta. Onneksi Tuija oli sen verran lähellä että nappasi purkin pois ettei Veeti saa palkkaa. Muutaman kerran Veeti meni siitä putkesta ohi, mutta lopulta se meni ensimmäisen hypyn jälkeen putkeen ja hyppäsi yhden hypyn sen jälkeen minkä jälkeen Tuija olikin jo vastassa nanna purkin kanssa.

Kujilla ei oikeastaan ollut ongelmia. Kuja oli hiukan kapeampi mitä ennen ja otettiin pari kertaa pelkkä kuja. Tämä meni hyvin ja otettiin hyppy mukaan. Ensimmäisellä kerralla Veeti meni kujasta ohi, mutta luulen että se johtui minusta, kun olin sen verran kaukana kepeistä. Toisella kerralla katsoin tarkemmin paikkani ja homma onnistui hyvin. Ja treeni loppui siihen. Vielä vähän riekuttiin ja käytiin loppu kävelyllä.

Eli ennen kun siirrytään mutkiin, niin täytyy opetella nuo muutamat esteet niin että ne tosiaan osataan siellä suorillakin.

Vois miettiä että jos treenin koostumus menisi jotenkin näin:

1 treeni kerta omistetaan yhdelle esteelle eli vain se yksi este.

jos ollaan tsaukkilassa niin 1 treeni kerta kujia ja

1 treeni kerta näitä suoria tai

jos ollaan Tassu areenalla niin sitten 2 kertaa noita suoria.

Eikös toi olis ihan hyvä. Tietenkin siellä on sitten sitä riekkumista ja muuta puuhaamista, ihan vaan sen takia kun Veetillä tuo vire laskee todella helposti.

Tällä viikolla kävin sitten Wilman kanssa eläinlääkärillä kun sillä oli silmät jotenkin kauheen punaset ja ne rähmi. No tulehtunuhan ne oli. Saatiin tippoja ja Wilman kannalta näyttää hyvältä. Tosin nyt Veetillä taitaa olla tulehdus ainakin toisessa silmässä että sitä hoidetaan sitten seuraavaksi. Wilmalle täytyy käydä viel ens viikol ottamas rokotukset ku siitäkin on nyt sit jo vähä reilu 2 vuotta ku ne on viimeks otettu... Siit oon kyllä tyytyväinen että me ollaan ainakin viel toistaseks selvitty tosta kennel yskästä pelkällä pälkähdyksellä. No nyt tietty kun sanon näin niin huomenna jompi kumpi rupee köhkimään... *koputtaa puuta*.

Agia viime torstaina ja eilen

2007-12-07T10:40:00.000+02:00

Agi 29.11.2007:
Tsaukkilassa jälleen. Tällä kertaa halusin kokeilla sitä suoraa etenemistä niin että esteiden takana oli nannaa.

Eka harjoituksessa oli kolme hyppy estettä. Vietiin Veetin kanssa yhdessä nannat purkkiin esteiden taakse ja mentiin alkuun. Veetiä pidettiin kiinni ja minä menin ensimmäisen esteen taakse ja huusin Veetiä ja annoin hyppy käskyn. Jostain syystä Veeti tuli minun perään kun olin oikealla puolella, mutta vasemmalla puolella ollessani Veeti ei enää tullut perääni. Alkuunsa Veeti oli myös aika pihalla niistä nannoista, kun kuvitteli saavansa ne minulta eikä tajunnut että ne ovatkin siinä maassa purkissa. Äkkiä se sen kuitenkin oppi ja vauhti vain kiihtyi.

Kun kolme hyppy estettä meni ihan ok, otettiin ensimmäinen hyppy pois ja laitettiin tilalle putki. Jälleen Veetiä pidettiin kiinni ja minä menin hiukan pidemmälle. Tämä harjoitus meni hyvin molemmilta puolilta ja vauhti lisääntyi koko ajan. Viimeiseksi otettiin vielä niin että Anette juoksi nannan kanssa edellä ja hyppi kaksi estettä, kun Veeti lähetettiin putkeen.

Nämä kaksi harjoitusta meni niin hienosti että lopetettiin niihin kun oli vielä hauskaa. Veeti vielä hetsaantu jonkun verran kentän reunalla kun Raija otti keinua ja leikki, ja ajattelin että jääpähän ensi kerraksi jotain odotettavaa, siis Veetille.

Käytiin viimeiseksi vielä Aneten, Raijan ja Irman kanssa lenkillä.

Agi eilen:
Oltiin itsenäisyyspäivän kunniaksi treenaamassa Tsaukkilassa. Tällä kertaa Veeti oikein elämöi kentän reunalla. Se huusi ja kilju kun Turo meni radalla. Taitaa poika saada otetta tästä lajista.

Otettiin alkuun samalla tavalla, kun viimeksi. Ihan vaan sen takia jotta meidän ”koutsi” (vaikka rinkihän se oikeasti on…), Jari, näkee miten Veetin vauhti on kasvanut. Yllätyin oikein itsekin kuinka kovaa Veeti meni. Kokeiltiin sitten vielä niin että kolmannen esteen jälkeen tuli putki. Tämä ei onnistunut ihan niin kuin kuviteltiin vaan Veeti meni aina putken ohi kun en kerinnyt näyttämään putkea ja ilmeisesti Veeti ei vielä osaa putki käskyä. Otettiin putkea sitten ihan erikseen pari kertaa ja sitten yhden hypyn takaa ja jätettiin siihen.

Toinen harjoitus oli sitten ihan erilainen kun otettiin kuja keppejä. Otettiin tällä kertaa niin että ensin oli yksi hyppy ja sitten kepit. Otettiin tätä muutamaan otteeseen ja minä aina yritin tehdä jotain erilailla eli juoksin poispäin vaihdoin puolta jne. Lopuksi otettiin vielä niin että kepit tuli eka ja sitten vasta hyppy. Tämä otettiin kerran molemmilta puolilta ja lopetettiin siihen.

Veeti pääsi vielä Turon kanssa leikkimään ja juoksemaan ennen kuin lähdettiin kotiin.

Ensi kerralla haluaisin kokeilla miten Veeti reagoi jos laitan esteen ja putken 90 asteen kulmaan toisiinsa nähden ja putken taakse nanna purkki. Olisi mielenkiintoista nähdä kuunteleeko se minua ollenkaan vai juokseeko se suoraa purkille… Voi tietty olla että kiirehdin liikaa, mutta voihan sitä kokeilla… Vai voiko..?

Agihidastelua (ei voi kutsua vielä agiliidoksi) viime torstaina

2007-11-27T12:28:00.000+02:00

Tsaukkilassa oltiin toista kertaa ja eka harjoitus oli yksi hyppy kutsumalla ja ajattelin että käytän Mikan vinkkiä hyväksi ja käyttää palloa palkkana jotta palkkaan koiran itsestäni poispäin. Veeti hyppäsi tosi nätisti ja lähti aina pallon perään kun heitin sen, mutta se ei kovin kauan jaksanut pallon kanssa leikkiä vaan alkoi haistella kenttää. Ja vaikka kuinka yritin saada sen leikkimään, niin ei…

Seuraava harjoitus oli kuja kepit ja siinä tehtiin niin että laitettiin näkyvä kuppi pari metriä keppien lopusta ja sinne nannaa. Kuja oli noin puoli metriä leveä. Pidin itse Veetiä kiinni ja kun päästin irti, hoin vain käskyä ”kepit” ja juoksin milloin miltäkin puolelta perään. Tämä harjoitus meni hyvin ja Veetillä oli hyvä vauhti.

Täytyy vaan käyttää sitä nannaa ja kuppia enemmän. Leikkiä täytyy myös harjoitella hallissa. Voisi kokeilla niin, että jättää koiran yksikseen seisoskelee kentän reunalle ja seurailemaan tilannetta ja kun on sen vuoro, hetsaa vähän niin ettei se pääse lelun luo ja sitten vasta ottaa sen mukaan harjoitukseen…

Oikein agi viikko!

2007-11-18T15:32:00.000+02:00

Meidän Tassuissa pidettävät treenit on nyt sitten siirretty tiistaille. Syy siihen on se että kouluttaja on päässyt harjoitus rinkiin Tsaulle, johon on pitkään halunnut ja tämä rinki kokoontuu aina torstaisin klo 17-18.30, kun entiset treenit oli torstaisin klo 16.30-18.30.

Tiistai treenit oli Peten pitämät, ja ensin kokeiltiin vähän jotain ohjattua, mutta Veeti oli jotenkin vaisu. No sitten kokeiltiin sellaista että minä juoksentelen pitkin kenttää ja yritän saada Veetin suorittamaan edes jotain esteitä ihan satunnaisesti. Tämäkään ei onnisutnut. Sitten kokeiltiin vielä niin että edelleen juoksentelen pitkin kenttää, mutta samalla hyppelin itse niitä esteitä ja koira perässä. Tämä onnistui paremmin ja Veeti alkoi rentoutua ja vapautua. Jätimme treenin siihen kun oli hauskaa.

Keskiviikkona oli sitten agi palaveri Tsaukkilassa. Nimittäin allekirjoittanut itsekkin pääsi tuohon samaiseen harjoittelu rinkiin mihin koutsikin. Tosiaan palaverissa parannettiin maailmaa ja nimenomaan agimaailmaa. Koirat koulutettiin myös oikein perusteellisesti ja vietettiin grilli-iltoja, kisa matkoja ja asetettiin omia tavotteita. Tämä oli hauskaa ja odotankin innolla mitä tämä porukka vielä ammentaa koiristaan ja muista hörhötyksistä. Rinkiin kuuluu myös toinen auspai, mikä oli mukava yllätys!

Taidan jättää tuon tokon/tottiksen vähäksi aikaa pois kokonaan, jotta saan tuohon koiraan hiukan varmuutta tuolla agi kentillä. Kun tuntuu, ettei se irtoa ollenkaan kun ohjailen sitä siellä eli varmaan joku parin kuukauden tauko noissa tottis hommissa, Eli teema viikot jää pois ainakin tokon ja tottiksen osalta. Agia voidaan harjotella kotosalla edelleen.

Jälleen tuumailua

2007-11-12T14:42:00.000+02:00

Täytyneen alkaa vaihtelemaan noiden teema viikkojen lajiakin kokonaan, jotta saisi tuo agilitykin vähän huomiota. Eli jos nyt pitäisin vielä sen maahan meno homman tämän viikon teemana ja sitten vois kokeilla vaihtaa kokonaan lajia.

Agia viime torstaina

2007-11-12T14:41:00.001+02:00

Tassuilla oltiin treenaamassa ja tällä kertaa otettiin ylösmeno kontaktia, keppejä ja putki-hyppy-hyppy-hyppy –pätkää.

Ylösmeno kontaktia harjoiteltiin tällä kertaa niin että Pete oli nannan kanssa kontaktilla ja minä vaan ohjasin Veetin kontaktille ja sanoin sen ota-käskyn. Tämä ei onnistunut ihan niin kuin piti, sillä Veeti ei mennyt ihan niin nopeasti maahan mitä se menee minun kanssa. Eli jatketaan harjoittelua niin että minä palkkaan ja ohjaan Veetin siihen kontaktille. Haluisin saada sen asennon niin hyväksi että vaikka siellä kontaktilla olisi mitä tai kuka tahansa.

Keppejä otettiin ensin niin pari kertaa että laitettiin kepin puolikkaat vierekkäin niin että saatiin kujakepit ja sen jälkeen otin Veetin pari kertaa vastaan kun Pete lähetti toiselta puolelta. Sitten otettiin niin että olin selkä Veetiä päin ja juoksin eteenpäin kutsuen Veetiä. Tämäkin otettiin pariin kertaan ja eri puolilta tietty. Pidettiin pieni tauko ja sen jälkeen ihan pujoteltiin kepit muutamaan otteeseen ja jälleen eri puolilta. Veetihän pujottelee ainoastaan nannan kanssa ja niin päin että minä perutan ja namikäden kanssa ohjaan että mihin väliin.

Putki-hyppy-hyppy-hyppy –pätkä oli niin että putki oli ihan suorana ja kolme estettä oli kaaressa eli hyppy, 90 astetta vasemmalle, hyppy, 90 astetta vasemmalle ja hyppy. Tämä meni putki päästä hyvin, mutta toisin päin ei. Toisin päin päästiin ehkä yksi hyppy ja se siitä.
Lopetettiin onnistuneeseen pätkään.

Tällä kertaa Veeti leikki minun kanssa niin kauan kunnes Pete koski siihen leluun. En ole vieläkään löytänyt sellaista isoa patukkaa mistään. Joten en ole vielä päässyt toteamaan johtuuko leikkimättömyys ”lasten leluista”. Ainakin se Peten patukka tuntui kelpaavan todella hyvin.

Kuvia

2007-11-08T22:52:00.000+02:00

Matka kuvat on ollu jo jonkun aikaa lisättynä ja nyt lisäsin lisää kuvia koirista.

Tuumailua

2007-11-05T12:58:00.000+02:00

Ajattelin ottaa tokossa/tottiksessa käyttöön teema viikot eli joka viikko minulla on jokin aihe ja siihen liittyvä tavoite, minkä pyrin saavuttamaan sen viikon aikana.

Tälle viikolle ajattelin ottaa aiheeksi paikallaan makuu, ja siinä meidän tämän viikon tavoitteena on, että Veeti osaa mennä maahan käskystä. Eli Veetihän ei osaa mennä maahan vielä käskystä vaan vihjeestä eli muistutan sitä aina että mistä on kyse viemällä sen maahan ja sen jälkeen odotan että se tarjoaa sitä itse. Haluan että Veeti osaa mennä maahan käskystä minun vierellä ja kauempana, sekä pienien häiriöiden alla.

Otan vähän väljemmän aikataulun kun en halua ottaa mitään paniikkia näistä harjoitteluista ja näin kun minulla on väljä aika taulu, voin ottaa nopeita treeni kertoja silloin tällöin.

Epävirallisia ja virallisia

2007-10-29T19:28:00.000+02:00

Lauantaina oltiin kattomassa Veetin kanssa Tassujen epävirallisia. Siellä tavattiin myös pieni paimenpoika Enska-Penska! Enska oli mainio pikku paimenkoira! Niin siis aussiesta puhelen parhaillaan. Veeti pääsi vähän kurmittamaan Enska-Penskaa ja kyllä Enskallakin aika ronskit otteet oli. Ainakin sillon ku oltiin remmissä eikä Veeti päässy vastaamaan Enskan lällätyksiin. Enska lällätti myös parille muulle koiralle kun pääsi vähän juoksemaan kun muut oli kiinni. Kyllä sillä Enskalla on luonnetta! Ihana pikku poika! Sovittiin että nähään vähän useammin että pysyis nää urokset uros ystävällisenä! Ja muutenkin onpahan meilläkin pieni muotoinen aussie tapaaminen täällä Salossa päin.

Sunnuntaina mentiin käymään ATTn virallisissa kisoissa ihan sen takia että tulee vähän kokemusta hallista jossa on ihmisiä huru mykce (vai miten se nyt sit kirjotetaan)! Ensin Veeti oli hiukan pihalla ja ihmetteli että mistähän on kyse. Katottiin yks maksi rata kokonaan ja sit vein Veetin autoon. Se olikin ihan tarpeen nimittäin Veeti ei viittiny edes päätään nostaa kun kävin muutaman kerran autossa millon mitäkin hakemassa. Juuri ennen toista maksi rataa kävin taas autolla ja sillon Veeti oli jo hereillä ja istuskeli takaluukussa ja katteli maailman menoa. Otin Veetin jälleen mukaan kattomaan maksi koiria. Tällä kertaa Veeti oikein elämöi radan reunalla. Melkein jokaisen koiran kohdalla kun ne lähti suorittamaan rataa Veeti oli ihan menossa mukana ja ulisi, haukkui ja ulvoi radan reunalla. Kyllähän minä sitä tuppuuttelin vähän ettei kilpailijat häiriinny ja muut katsojat. Joku siinä vaan totesi että Veetihän alkaa heräämään tähän lajiin! Hyvä niin!

HAKUA

2007-10-29T19:26:00.000+02:00

Oltiin Pettilässä. Taas oli kolme äijää. Kaikki kolme äijää oli perään lähtöjä.

Ensimmäisellä äijällä oli pressu. Äijä lähti juoksemaan mettään niin, että Veeti näki ja kun oli löytänyt sopivan piilon, minä päästin Veetin hakemaan. Veeti oikein vinku ja steppaili paikallaan kun odotti että pääsee hakemaan. Edelleen oli sitä että hiljentää 30-40m, mutta lähtee hyvin äkkiä jatkamaan. Veeti löysi hienosti ensimmäisen äijän.

Toinen äijä oli myös perään lähtö ja jälleen odotin että äijä pääsee piiloon ennen kuin päästin perään. Tällä kertaa äijä oli hiukan liian vaikea ja Veeti ei heti löytänyt. Otin äijän uudelleen näytille ja odotin jälleen että pääsee piiloon. Tällä kertaa Veeti löysi, mutta motivaatio kärsi ensimmäisestä hutista.

Kolmas äijä oli jälleen perään lähtö ja tällä kertaa äijä meni umppariin, mutta niin että umppärin seinä oli täysin auki. Jälleen tuli yksi huti ja jälleen otin äijän uudelleen näytille. Toisella Veeti jo löysikin ja oli kuuleman ihmeissään katsonut, että mitä sä sielä teet!? Leikkimistä ei otettu koska Veeti ei suostunut leikkimään keskilinjalla viimeisen äijän kanssa, joten meinattiin että ei se leiki sitten kyllä metsässäkään. Motskari hiukan laski niistä huteista, mutta hienosti mies jakso hakea ja oli taas vähän haikean oloinen kun lähdettiin metsästä pois.

Jatketaan näitä samoja ja hiukan voisi vielä helpottaa. Leikkiminen voidaan kokeilla ensi kerralla vaikka ensimmäisellä äijällä kun se on intoa täynä.

AGIA

2007-10-29T19:23:00.000+02:00

Viime torstaina oltiin jälleen agilityssä. Otettiin jälleen yhtä ja kahta hyppyä, ylösmeno kontaktia, pussia, kiertämistä ja pientä radan pätkää jossa oli hyppy-putki-pituus (parilla palikalla).

Tällä kertaa kokeiltiin niitä yhtä ja kahta hyppyä niin että ohjaan Veetin kaartuvalla linjalla sille hypylle. Näin minun ei tarvinnut kauheasti varmistella Veetin hyppäämistä kurottamalla siivekkeen yli, mikä usein johti siihen, että Veeti tuli toisen esteen ohi minun perään. Tämä onnistui hyvin ja Veeti ei enää tullut minun perään ensimmäisen esteen jälkeen. Tätä hinkattiin muutaman kerran molemmista suunnista.

Ylös meno kontakti sujuu jo aika hyvin ja enää ei tarvitse painaa Veetiä alas vaan se hakee itse itsensä makuu asentoon kun laittaa nannakäden nyrkissä kontaktille.

Pussiakin kokeiltiin niin että minä olin pitelemässä pussin toista päätä auki ja Pete vei Veetin toiseen päähän ja ohjasi pussiin kun minä huutelin toisesta päästä. Pussi ei alkuunsa ainakaan ollut kauhean kiva juttu ja aika pelottavakin, mutta saatiin muutama onnistunut läpi meno ja siihen lopetettiin.

Kiertämistä harjoittelin ensin muurin pääty palalla ja sen jälkeen hyppy esteen siivekkeellä. Veeti oppi sen ihan hetkessä. Ei mennyt kauan kun se kiersi vaikka minä en mennyt lähellekään tuota tolppaa ja siivekettä.

Pieneen radan pätkään tutustuttiin este kerrallaan ja pikku hiljaa niitä yhdistämällä. Jostain syystä rata ei onnistunut kun ohjasin oikealta puolelta, mutta vasemmalta puolelta kun ohjasin, Veeti meni tosi hienosti! Alkuunsa oli vaikeaa yhdistää putki ja pituus hyppy, mutta kyllä sekin sitten loppujen lopuksi onnistui.

Ylösmeno kontaktia voisi kokeilla niin että joku muu pitää nannaa kontaktilla ja minä ohjaan Veetin siihen niin kuin minä ohjaisin ihan oikeastikin.
Myös oikealta puolelta ohjaamista pitää opetella kun se tuntui tökkivän viimeksi.
Lisäksi kaikkea muuta mitä nyt voi harjoitella.

Viimeisen kerran Rymättylässä

2007-10-29T19:12:00.000+02:00

Viimeinen kerta Rymättylässä. Kokeiltiin hiukan hyppyä ja sitä kapulan (käytetään myös muita esineitä) pitoa. Myös luokse tuloa tehtiin.

Hyppyä tehtiin tällä kertaa niin, että oli ihan tavallinen koiran ruokakuppi. Johon Kaisa näyttävästi laittoi nannaa, kun minä pidin kiinni. Kun Kaisa oli väistänyt minä sanoin hyppy ja päästin samalla irti. Kun Veeti oli syönyt nannansa kupista, minä hyppyytin sen takaisin. Sama juttu toistettiin. Kolmannella kerralla tehtiin niin että Kaisa oli laittavinaan nannaa kuppiin ja kun minä sanoin hyppy, Veeti hyppäsi iloisesti esteen yli ja meni kupille. Sillä aikaa minä menin hypylle ja palkkasin Veetin esteen toiselle puolelle niin että se seisoi. Jätin namilukon Veetin nenään ja kiersin esteen toiselle puolelle Veetin viereen, palkkasin ja vapautin.

Kapulan pidossa oltiin siinä vaiheessa, että Veeti kyllä kosketti sitä kapulaa siihen keskelle, mutta ei ottanut vielä kiinni. Rymättylässä sain Veetin ottamaan kapulasta ihan kiinni. Ensin pienen aikaa harjoiteltiin sitä koskettamista ja sen jälkeen aloin vaatimaan että se koskettaa hampailla. Mitään ei tapahtunut pitkään aikaan ja Veeti alkoi tehdä kaikkea muuta. Päätin kokeilla saalistus menetelmää eli vedin kapulaa maata pitkin ihan niin kuin kaikkia muitakin leluja. Tästä innostuneena Veeti tarttui kapulaan ja vielä oikeaan paikkaan heti ”Jes” ja palkka. Tämän jälkeen kokeilin heti että tajusiko Veeti mistä oli kyse ja pidin kapulaa paikallaan edessäni. Veeti ei tajunu. Toistin leikin vielä pari kertaa tämän jälkeen ja joka kerta testasin että tajusiko Veeti. Parin leikin jälkeen Veeti tajusi mistä oli kyse ja alkoi tarjoamaan kapulasta kiinni ottamista. Tätä leikki hommaa ei kannata tehdä kauan ettei koira yhdistä sitä leikkimiseen, mutta muutaman kerran voi kokeilla alussa jotta koira tajuaa idean.

Tällä kertaa otettiin vauhti luokse tuloja. Eli Kaisa piti kiinni ja minä juoksin lelun kanssa pidemmälle. Huusin luokse tulo käskyn ja puolessa välissä, kun koira oli täydessä vauhdissa aloin kehumaan, käännyin sivuttain koiraan nähden ja heitin lelun koiran meno suuntaan. Kun koira oli mennyt minun ohi juoksin perään leikkimään lelulla. Tämä toistettiin pari kertaa. Veetille täytyy yrittää kehittää lisä vauhtia jostain. Se on kyllä vielä sen verran nuori että se voi tulla iän kanssa ihan itsekseen.

Nyt siis kokeillaan omia siipiä. Ensimmäinen mitä pitäisi alkaa tekemään niin antaa käskyt eri liikkeille ja varsinkin niille jotka alkaa näyttää siltä miltä niitten pitäisi. Sitten aletaan miettiä jatkoa.

Hakua 20.10.

2007-10-22T15:04:00.000+02:00

Pitkästä aikaa mentiin haku treeneihin. Otettiin kolme äijää ja sitten kokeiltiin leikkimistä vielä reppujen luona.
Kaikki kolme äijää oli peräänlähtöjä ja kaikki meni noin 30-40 metriin. Veetillä oli jälleen se että 20-30 metrissä se jäi ihmettelee mutta lähti kuitenkin syvemmälle. Silmillä hakeminen on edelleen vahvaa ja tämän takia otetaan peitot ja viltit mukaan. Maalimiehellä pysymisessä ei ollut mitään ongelmaa. Veetillä ei ollut mikään kiire takaisin keskilinjalle. Leikkiminen onnistui kyllä, mutta se ei ole vielä ihan niin vahvaa ja Mirva oli sitä mieltä että sitä voi käyttää viimeisellä äijällä ja minä olen sitä mieltä että joo viimeisellä äijällä ja niin kauan kun se on huteralla pohjalla, seillä täytyy olla joku hyvä leikittäjä.

Agi 18.10.

2007-10-22T15:02:00.000+02:00

Tällä kertaa otettiin hyppy-putki, hyppy-putki-hyppy, hyppyjä mitkä oli 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden ja sitten puomin ylösmenokontaktia.
Kaikki meni ihan mukavasti muuten paitsi silloin kun on toinen hyppy kuvioissa. Olen jonkun verran ottanut sitä Mikan (Veetin kasvattajan) neuvomaa eteen meno harjoitusta ja lelun kanssa Veeti menee todella hienosti vaikka kolmen esteen yli, mutta jos minä ohjaan sitä vierestä niin Veeti tulee välistä pois minun perään. Nytkin treeneissä, kun mentiin niitä kahta hyppyä mitkä oli 90 asteen kulmassa, niin jouduin toisen hypyn ottamaan niin että heitin pallon esteen yli, jotta Veeti hyppää sen hypyn eikä tule minun perään.
Kiertämistä kuuleman kannattaa harjoitella ja sitten tietty sitä odottamista.

Tottis kurssi Rymättylässä 17.10.

2007-10-22T15:00:00.000+02:00

Rymättylässä jälleen. Seuraamista ainakin otettiin niin että Kaisa ohjasi niin kuin liikkeen ohjaaja ohjaa kokeissa ja sitten oli vielä niin että oli iso kourallinen makupaloja jossain purkissa odottamassa kentän laidalla ja itse seuraamisessa minulla oli makupaloja kädessä, jotta Veeti ei karkaisi purkille ennen aikojaan. Imuttamistahan se oikeasti oli. Imutus alkaa sujumaan tosi hyvin ja kuuleman voin alkaa ihan kävellä vasemmalle kääntymiset, koska Veeti tarjoaa takapään taakse viemistä jo niin hyvin.
Luoksetuloa harjoiteltiin myös oikeastaan samalla tavalla kun ennenkin. Myös temmon vaihtoja harjoiteltiin hiukan.
Nyt en muista mitä muuta harjoiteltiin. Kaikenlaista täytyy harjoitella, ja meillä olisi työn alla toi odottaminen maassa. Sitä kun tarvitaan sekä agilityssa että tottiksessa.

Tän viikon harjottelut

2007-10-12T11:09:00.000+02:00

Maanantaina olin TSAUn toko ihmisten järjestämässä tapaamisessa. Aiheena oli pienet reeniporukat missä ei ole vetäjiä mutta tää porukka reenailis keskenään ja kaikki neuvois kaikkia -systeemi. Mä sovin yhen tiistai ryhmän kanssa että voisin käydä reenailemassa heijän kanssa mutta ensin hoidan ton Kaisa Hilskan kurssin pois. Ja onhan toi Sjärven porukka kans tossa lähellä.

Keskiviikkona oltiin jälleen Rymättylässä. Tällä kertaa harjoiteltiin luoksepäästävyyttä. Muuten vaan kestävyyttä sivulla istumisessa ja myös paikallaan makuuta pienen häiriön alla. Luoksepäästävyy meni hyvin ja Veeti keskittyi vain nannoihin. Veeti tarjosi todella hyvin kestävyyttä sivulla istumisessa vaikka nanna ei ollutkaan nenässä. Paikallaan makuu ei sujunutkaan ihan niin hyvin, mutta harjoittelulla sekin varmaan onnistuu.
Seuraamista opeteltiin nyt niin että käveltiin pidempi suora ja sen suoran aikana piti imuttaa ja saada koira seuraamaan pari askelta ilman imutusta. Tää onnistui ihan ok, mutta kun piti alkaa heiluttaa käsiä ni johan meni vaikeeks. Käsiä piti heiluttaa viel niin että oikea heiluu ihan kunnolla ja vasen ihan vähän jotta koira tottuu siihen eikä mee sen käden tahtiin. Se oli VAIKEETA. Käännökisäkin harjoiteltiin neliö systeemillä. Eli ensin mentiin neliötän vasemmalle ja ait oikealle. Veeti alkaa selvästi itse työntää sitä peppua taakse päin kun mä oon kääntynyt. Oikealle menossa ei ollut mitään ongelmia.
Sitten oli vuorossa nouto ja hyppy. Noutoa lähettiin opettelee niin että otettiin nouto kapula ja yritettiin saada koira koskemaan sen noutokapulan keskelle eli siihen mistä se ottaa kiinni. Ja tästä aina palkka. Tämä onnistui ihan kohtalaisesti. Muuta ei keretty tekemään sen eteen kun tuli jo meidän vuoro mennä hypylle. Hypyllä kokeiltiin ensin lelun kanssa, mutta Veeti ei tajunut sitä ja vaihdettiin nannaan. Otin Veetin perusasentoon ja otin kaulapannasta kiinni. Kaisa näytti nanna ja laittoi sen hypyn toiselle puolelle väärinpäin olevan ämpärin päälle. Sen jälkeen sanoin hyppy Veetille ja Veetin piti hypätä ja hakea nanna. Ekalla kerralla Veeti ei meinannut vieläkään ymmärtää vaan kiersi hypyn, mutta sen jälkeen se alkoi jo ymmärtämään mistä oli kyse. Joka kerta kun Veeti hyppäsi hakemaan nannaa minä hypytin sen takaisin päin.
Luokse tuloa harjoiteltiin myös ja tällä kertaa kiinnitettiin hakaneula liiviin kiinni. Veeti ei oikein tajunu kun otin käden pois sen hakaneulan vierestä mutta kun käsi oli siinä lähellä niin homma toimi.

KOTILÄKSY: Seuraamista eli se käsi homma ja noita käännöksiä. Noutokapulan kanssa täytyy tehä hommia. Samoin sen paikalla makaamisen kanssa. Ja sit oli myös se luoksetulo.

Torstaina oltiin taas agilityssä ja Tuija koutsina. Tällä kertaa otettiin ensin pari hyppyä peräkkäin. Taas oli sitä että se tulee mun perässä sen toisen hypyn ohi. Sit tehtiin niin että meen molempien hyppyjen taakse ja kutsun sieltä sillai ohjaavassa asennossa. Nää meni hyvin. Sit oli vuorossa hyppy ja putki, mutta tällä kertaa putki oli 90 asteen kulmassa hypystä eli vino ohjaus. Ensin ei mainannut onnistua, mutta kun muutaman kerran otettiin niin sit alkoi lyyti kirjottamaan. Tätä mentiin muutaman kerran. Sen jälkeen otettiin vielä toinen putki perään eli nyt oli hyppy putki putki. Ekoilla kerroilla ei menny putkeen mutta kun Veeti oivalsi niin sitä ei pidätellyt mikään. Harjotukset meni tosi hyvin loppujen lopuksi. Viimeiseksi otettiin vielä niitä hyppyjä mutta nehän sujuu jo. Veetiä ei oikein kiinnostanu leikkiä ja nannat oli kaikkei paras juttu torstaina, joten otettiin reenien jälkeen niin että Anette leikki Raijan kanssa ihan Veetin edessä niin että Veeti oli ratketa liitoksistaan kun Anette sai Raijan irti lelusta mä otin lelun ja aloin leikki Veetin kanssa. Näin tehtiin pari kertaan ja sit lopetettiin. Se meni hyvin ja Veeti oli taas hyvin mukana siin leikissä. Ainiin katottiin me vähän niitä kontakteja, mut ei mitään erikoista.

Siinä ne taas oli

Viime viikon harjottelut

2007-10-10T10:51:00.000+02:00

Viime kerralla siellä kurssilla tehtiin käännöksiä molempiin suuntiin kuten myös täyskäännöksiä. Meijät ohjaajat opetettiin kääntymään niin että vasen jalka on se kääntyvä jalka ja se astuu aina siihen oikean jalan eteen varpaat siihen suuntaan mihin ollaan kääntymässä ja samalla hartialinja kääntyy samaan suuntaa. Tää on oikeesti hankalaa koska mä meinaan kaatua aina koiran päälle vasemmalle käännyttäessä.
Otettiin myös sitä maahan menoa ja seisomista. Veeti meni maahan niin että muistutin sitä ensin että näin mennään maahan viemällä käden maahan ja sen jälkeen se meni maahan niin että olin kyykyssä enkä näyttäny sille mitään merkkejä. Kädet oli sylissä. Maahan menoon yhdistettiin myös seisominen niin että tehtiin vipujalka harjoitus eli vipujaloilla seisomisesta maahan ja maasta seisomaan jne. myös istumasta seisomaan ja seisomasta istumaan harjoiteltiin. Seisomasta harjoiteltiin myös niin että trampattiin pitkin kenttää ja aina kun koira seisahti sun lähellä palkattiin.
Odottamista harjoiteltiin myös. Tämä tarkoitti meillä sitä että minä jätin nami lukon eli nami vierellä istuvan Veetin nenään ja lähden kiertämään Veetin toiselle puolelle pitäen nannaa edelleen nenässä. Ja kun olen takasin vierellä asenossa annan palkan.
Tähän liitettiin luoksetulon loppuasento. Eli jätin Veetin odottamaan ja kiersin Veetin eteen ja laitoin hakaneulan oikeaan paikkaan ja annoin Veetin tulla koskettamaan neulaa. Odotin vielä että Veeti istuu ja koskee siihen neulaan ja sen jälkeen palkka hakaneulan kohdalta.

KOTILÄKSY: Eli käännökset kaikki neljä. Maahanmenoa ja seisomista. Vipujalkahommat myös istu-seiso versio. Odottaminen ja luoksetulon loppuasento.

Torstaina oli tietenkin agility. Tällä kertaa Pete oli koutsina. Otettiin hyppyjä sillai kaksi peräkkäin. No se oli ihan tyhmä juttu jo. Sit otettiin pituus este mukaan mut vaan parilla palikalla. No se oli jo hiukan hauskempaa. Sit otettiin viel lopuks putkea ja hyppy se oli sit jo tosi kivaa. Kaikki meni loppujen lopuksi ihan hyvin ensin oli sellasta pientä ohittelun makua eli ekan hypyn hyppäs mutta toinen tultiin mun perässä ohi. Mut sekin saatiin sit korjattua ja pikku hiljaa kaikki alkoi sujumaan mukavemmin. Pientä leikkiäkin saatiin mukaan.

Siinä oli tän viikon hommat + tietty kaikki kotona tehdyt mut niit ei jaksa selittää ku tulokset näkyy noissa treeneissä... =)

Esteiden siirtoa ja luentoja!

2007-10-02T15:40:00.000+02:00

Eli viime sunnuntaina oli Märyn paloasemalla Kaisa Hilskan luento jossa käytiin läpi tätä naksutin koulutuksen periaatetta ja vähän muutakin. Asiat olivat oikeastaa ihan tuttuja mutta luento oli hyvää muistutusta ja sieltä sai muutaman hyvän käytännön vinkin. Ikävä kyllä jouduin lähtemään luennolta kesken kaiken, kun kuvittelin että luento tosiaan kestää sen 2,5h mitä ilmoitettiin ja että kerkeisin olemaan koko luennon sillä olin lupautunut esteen siirto talkoisiin kahdeksi.

Menin sitten esteen siirto talkoisiin kahdeksi ja olin värvännyt Daninkin mukaan. Paljoon ei ollut porukkaa paikalla, mutta silti siirto meni nopesti ja vaivattomasti. Kiitos Pekan meillä oli hyvä kuljetus vehje!

Eipä tässä suurempia. Oon ollu jälleen yhteydessä Leena Piiraan ja Leena on sitä mieltä että kokeillaan toista ainetta siihen kivekseen. Toivotaan että alkaisi nää hoidot piakkoin auttamaan.

Agia!

2007-09-28T09:19:00.000+02:00

Jälleen oltiin Tassiksella Tuijan koulutettavana. Taas otettiin ohajuksia, mutta tällä kertaa niin että siivekkeet oli ihan niin kun niitten oikeesti pitää olla. Veeti meni ihan kivasti muutama vipa tuli mutta mitä me niistä kun ei nekään meistä. Olin kattovinani siinä jossain vaiheessa että Veeti olisi ollut tulossä esteestä ohi, mutta korjaskin ja tuli esteen yli eli alkaiskohan sille pikku hiljaa valjeta mistä on kyse... Vauhtia alkaa tulla lisää tuohon agiinkin, kuulemman Veeti aina nykii kun Tuija pitää siitä kiinni ja odottaa että mä pääsen sellaseen optimaaliseen paikkaan ohjauksen kannalta.
Sitten otettiin putkea ja siinä mä rupesin jo jäämään jälkeen ku poika livahti sieltä niin nopeesti että alta pois! Putki meni hienosti. Sitten vielä katottiin mitenkäs nuo kontaktit sujuu ja Tuija opetti uuden tavan opettaa kontaktit ja nyt ruvetaan sitä sitten tekemään.

Olin kattovinani illalla ku tultiin kotiin että Veeti olis klinkannu vasenta etujalkaansa, mutta kun aloin tarkemmin kattomaan ni en huomannu siinä mitään vikaa eikä Veeti osottanu mitään kipu reaktioita ku kokeilin taitella ja painella jalkaa. Myöskään se ei sitä klinkannu enään sen jälkeen... Täytyypi nyt seurailla sitä ja kattoo että jos se jossain vaiheessa viel klinkkaa sitä ni sit mennään heti el:iin.

Jep siin oli taas vähän kuulumisia!

Kurssilla jälleen!

2007-09-27T13:49:00.000+02:00

Eilen oltiin taas Rymättylässä Kaisa Hilskan kurssilla. Kotona oltiin harjoiteltu sivulletuloja ja imuttamista leikki-nanna-leikki periaatteella. Eilen sitten otettiin jälleen sitä imuttamista, mutta tällä kertaa kaheksikkoa. Nyt piti katsoa ettei kaadu kumpaakaan suuntaan sivuttain vaan että rintakehä kääntyy sinne suuntaan mihin ollaan menossa. Tämäkin otettiin leikki-nanna-leikki periaattella ja nanna osion ei välttämättä tarvinut olla koko kaheksikko vaan pieni pätkä ja taas leikkiä. Tämän harjoituksen aikana Veeti leikki todella hyvin ja harjoitus meni muutenkin todella hyvin.
Seuraavaksi otettiin siitten maahanmenoja. Veeti toimi nannan kanssa paljon paremmin kuin lelun kanssa ja alkoi tajumaan mitä siltä pyydän kun laitan nanna käden maahan.
Sitten oli luoksetulon loppuasennon vuoro. Sitä alettaan harjoittelemaan niin että opetan Veetin koskettamaan hakaneulaa ja kun se osaa sen niin se laitettaan liiviin optimaaliselle korkeudelle kiinni niin että Veeti pystyy koskemaan sitä kun se istuu mun edessä nenä ylhäällä.
Kotiläksyksi tuli sen imutuksen harjoittelu, maahanmenon harjoittelu niin että Veeti menee maahan ku mä oon kyykyssä ja kädet sylissä ja sitten se hakaneulan opettaminen niin että Veeti osaa koskettaa sitä vaikka mä vaihtelisin sen paikkaa.

Mutta siinä oli taas vähäks aikaa...

Noniin!

2007-09-20T19:20:00.000+02:00

Elikkäs oltiin viime perjantaina Leena Piiralla ja hyviä uutisia lantio oli huomattavasti paremmassa kunossa mitä se oli. Kiveskin alkaa olee aika lähellä, joten vielä pidetään peukkuja että se sieltä tipahtais! Kuulemman pitäisi opetella askeltamaan rappusia alaspäin pompun sijaan, jotta saatais enemmän liikettä sinne takapäähän.

Eilen oltiin sitten Kaisa Hilskan kilpailutottiksen alkeet -kurssilla ensimmäistä kertaa ja olen todella tyytyväinen että mentiin sinne vaikka sinne on todella pitkä matka täältä meiltä. Harjoiteltiin sivulletuloa, "imuttamista" eli seuraamista ja rauhottumista, mikä valmisteli paikalla makuuseen. Kaikki harjoitukset tehtiin pienissä jaksoissa, mikä tarkoitti meillä 5 makupalaa ja paikan vaihto.
Sivulletuloa tehtiin takaanta joko suoraan tai viistosti vasemmalta tai oikealta (helpoin kulma koiralle). Tässä Veeti ei vielä oikein jaksanut keskittyä ja minä olin hidas. Sain kuitenkin muutaman liikkeen onnistumaan.
Seuraavaksi oli vuorossa "imutus" eli koira otettiin lennosta viereen ja kierrettiin palkka käsi koiran ulkopuolelle niin että koira tavallaan nojaa ohjaajan jalkaan ja annetaan koko ajan makupalaa. Hetki meni itsellä opetellessa oikeaa asentoa, mutta kun se alkoi sujumaan alkoi Veetilläkin sujumaan.
Lopuksi otettiin sitä rentoutumista, missä meillä ei oikein onnannut eli Veeti vahtas vaan niitä nannoja.
Kotiläksyksi saatiin sen ehdollistamis sanan miettiminen ja ehdollistaminen, sitten piti noita sivulletulo juttuja ja sitä "imuttamis" hommia tehä ja sitten piti opetella sellanen että ensin leikitään sitten isketään nannat koiran nenään ja lähetään "imuttamaan" ja sitten taas leikitään.

Tänään oltiin sitten agility treeneissä ja siel meni kans ihan mukavasti. Otettii jälleen niitä ohjaus juttuja parilla esteellä ja sitten putkea jonkun verran. Tänään Veeti LEIKKI MUN KANSSA! Se ihan oikeesti leikki ja todella hyvin mun kanssa vaikka paikalla oli koko treeni porukka koirineen. Olin todella onnellinen ja sanoinki muille että se oli ihan yllätys et se leikki mun kanssa sillai.
Otettiin myös siin odottelun ohessa yksi sarja niitä sivulletuloja ja sitä imuttamista ja ne meni hyvin, itseasiassa tosi hyvin. Veeti pääsi sitten treenien jälkeen leikkimään muitten koirien kanssa ja kyllä oli hauskaa. Veeti sai ihan ihme spurtti kohtauksia ja juoksi Tassukallioo päästä päähän. Kummasti on ruvennu pojalta löytymään tuota vauhtia ja taistelu halua.
Kotiin kun päästiin otin Veetin kanssa sitä leikki-"imutus"-leikki-"imutus"-leikki. Hienosti meni koti pihalla nyt täytyy kattoo et miten se menee häiriön alla.

Veeti on ollu täs pari päivää mun mukana tuolla Salossa yhden kaverin luona ku oon menny sinne tekee meijän opinnäytetyötä. Ideana on ollu se ettei mun tarvii ajaa aina koulun ja treenien välissä kotiin ja taas takasin Saloon/Turkuun. Tässä on säästetty sellanen 50 km eli ei mikään pikku juttu. Kiitos vaan Heinille että saadaan häiriköidä sielä kämpillä!

Tässä tais olla kaikki tärkeimmät jälleen!

Laiskottelua!

2007-09-13T08:25:00.000+02:00

Kyllä tää on nyt menny ihan laiskotteluks... Sitä leikkimistä ollaa jonku verran otettu mut ei mitenkään kauheen paljon. Veeti alkaa varmaan jo unohtamaan kaiken... Oon miettiny et jos löytäisin jostain sellasen sopivan hintasen toko/tottis alkeiskurssin niin menisin sinne vähän harjottelemaan, ku tuntuu että oon jotenkin ihan hukassa ton toko/tottis homman kanssa... Ton leikkimisen kanssa on nyt ilmennyt että Veeti kyllä leikkii vieraissa paikoissa, mutta siinä ei saa olla juurikaan tuttuja ihmisiä tai koiria lähellä, muuten ne vie voiton lelusta.

Haku treeneissä ollaan kerran oltu loman jälkeen. Ilmeisesti tauko teki vähn hallaa. Vaikka äijät ei ollu sen kummosempia ku ennen (paitsi yks) ni tuntu että Veeti oli ihan hukassa ja motskari laski ku lehmän häntä, joten ens kerralla ihan pelkkää motskarin nostamista.

Loma reissu meni ihan mukavasti ajettiin ihan tuota länsimerenrantaa pitkin (millon pikku teitä ja millon 8 tietä) Raaheen saakka ja sieltä lähettiin ajamaan Iisalmea päin ja sieltä Nilsiään ja sieltä sitten Pieksämäen, Mikkelin ja Imatran kautta Lapeenrantaa ja sit sieltä etelärantaa pitkin kotiin. Ensimmäinen yöpymis pysäkki oli Porin Yyteri, sit seuraavana päivänä ajettiin Kokkolaan saakka ja seuraavana taas Kalajoelle (on muuten todella hieno paikka, kuviakin on kunhan saan ne vaan koneelle). Sitten ajettiin Raahen kautta Iisalmeen ja yövyttiin siellä. Seuraavana päivänä ajettiin Nilsiään katsomaan minun kummi-tätiä ja -setää ja käytiin katsastamassa Tahko vuoren juuri, mikä on muuttunu ihan alppikyläksi vai pitäskö sanoo kyliksi. Huikeita rakennuksia joka puolella ja paljon hienoja hirsimökkejä. Täytyy kyllä joskus talvella mennä sinne ihan laskettelu reissulle. Voidaan sitten yöpyä siellä kummien luona... Nilsiästä sitten suunnattiin seuraavana päivänä Suonenjoen kautta Pieksämäelle. Siellä käytiin kurkaamassa Danin puol pappan sukulaisia kolmessa eri paikassa. Sieltä jatkettiin samana päivänä vielä Mikkelin ja Imatran kautta (kiitos Petrin lähettiin tosiaan ajamaan Imatran suuntaan eikä suinkaan suoraan Lappeenrantaa, niin kuin oltiin alunperin suunniteltu) Lappeenrantaan. Seuraavana päivänä jälleen jatkettiin matkaa kohden kotia. Tultiin Haminan, Kotkan, Loviisan ja Porvoon kautta Halsinkiin ja siitä kotiin. Lappeenrannasta ku lähettiin ajettiin sellasta pikku tietä aika lähellä Venäjän rajaa ja tultiin tälle surullisen kuuluisalle Vaalimaalle. Päästinpä todistamaan näitä hirvittävän pitkiä rekka jonoja joita sielä edelleen on. Täytyy sano että kyllä se oli PITKÄ! Mutta siellä on välissä kohtia missä ei oo rekkoja ollenkaan mitkä tietenkin kasvattaa sitä jonoa hurjasti. Muutaman kerran jo luulin että nyt se jono loppu, mutta kun hetki ajettiin eteenpäin niin sieltä tuli jälleen vastaan tien reunaan pysäköityjä rekkoja... Mietin vaan että montakohan päivää ne viimesimmät rekat joutuu odottamaan...
Mutta voi sitä riemua kun päästiin kotiin. Jotenkin oli kyllä niin kiva tulla kotiin ja kisukin on ollu sen jälkeen niin hellyyden kipee että.

Nyt puurretaan koulussa sitten opinnäytetyön merkeissä. Muutenkin pitäis alkaa pääsemään takas normaaliin arkeen ku koko kesä on ollu vähän niinku poikkeus ku on ollu vuoro töissä. Tänään olis pitkästä aikaa agility treenit ja sinne ollaan kyllä kovin menossa ku siitä on niin pitkä aika ku ollaan viimeks oltu.

Koitan saada ne kuvat mahd. nopeesti koneelle ja nettiin... Ainiin ois mul yks kiva video Veetist mut se on niin iso etten saa sitä näihin albumeihin... Täytyy yrittää saada se pakattuu jollain jossain vaiheessa tai sit siit vois leikata pois sellasii tyhmii kohtii.... No kattellaan!

Jouten

2007-08-19T20:05:00.000+02:00

Tää viikko ollaan vaan oltu tai siis koirat on vaan ollu ja mä oon hosunu omiani. En oo tehny mitään kummankaan kanssa paitsi mitä nyt antanu ruokaa ja vähän lenkillä käyttäny, mutta siinä se. Wilman kanssa oon vähän leikkiny niin että Veeti näkee, mut siin on kaikki mitä ollaan tehty. Syy tähän löytyy viimeisestä työ viikosta ja pienestä loma järjestelyistä. Ideana on myös ollut se että saisin Veetin vähän niin kuin kyllästymään jotta sillä olis vähän enemmän virtaa tuohon tekemiseen, siis kaikkeen tekemiseen. Seuraavat kaksi viikkoa oon lomalla ja ens viikolla yritän saada kämpän sen näköseks että täällä asuu ihmisiä eikä sikoja =) . Ens viikolla yritän myös alkaa taas tekemään Veetin kanssa kaiken näköistä.
Elokuun viimeisellä viikolla lähetään koko konkkaronkka reissuun. Vuokrataan asuntoauto viikoksi ja lähetään tästä tuota länsirantaa pitkin ajamaan ylös päin. Ajetaan varmaan Raaheen saakka ja lähetään siitä sitten sisämaahan päin ja käydään sukuloimassa parissakin paikkaa itä-Suomessa. Sitten ajetaan ensin ihan etelä rannalle saakka ja ajetaan sitä pitkin kotiin. Koirat siis lähtee mukaan ja kissa jää naapurien hoivaan. Muutama koirataphtumakin olis tossa matkan varrella mutta saa nähä saanko puhuttua tuota isäntää ympäri... Pitäs varmaan keksiä vastineeksi jotain jalkapallo juttuja... Matkalla ajattelin käyttää hyväkseni kaikkia uusia paikkoja tuon Veetin kanssa, jotta saisin Veetin leikkimään muuallakin kun kotona. Toivottavasti tää viikon tekemättömyys ajaa asiansa!

Ensimmäinen jälki ja vähän muutakin

2007-08-11T13:56:00.000+02:00

Viime lauantaina tein Veetille ensimmäisen, pari metrisen jäljen. Se meni oikein hyvin! Ensin Veeti oli sillai et en varmaan oo tulossa sun kanssa sinne mettään, mut sitten ku päästiin siihen alku nanna kasalle ni johan rupes lyyti kirjottamaan.

Tein jäljen sammaleelle (en tiiä oliko sopiva alusta alottavalle koiralle) ja talloin ensin tasajalkaa pienen alueen alku nanna kasalle sitten lähdin siitä tekemään jälkeä niin että ainakun otin askeleen eteen päin, askeleen ottaneen jalan kantapää jäi paikalla olleen jalan varpaiden kohdalle ja siihen väliin aina nanna.
Hyvin Veeti haisteli siinä kun jälkeä mentiin eteenpäin mutta varmaan se niitä nannoja ennemmin haki kun jälkeä. Veeti eteni tosi rauhallisesti! Ei tarvinu ku kerran hiukan pidättää että kerkee syömään kaikki nannat, mut muuten meni tosi hienosti ja loppu palkkakin (ruoka) löyty sieltä loppujen lopuksi. Ensin ei meinattu mennä mettään ja nyt ei meinattu tulla pois. Tätä nyt jatketaan jonkun aikaa ja aletaan hiukan pidentää sitä jälkeä.

Torstaina oltiin sitten agiliyt reeneissä ja sielläkin meni tosi kivasti. Veeti innostu jonkun verran leikkimään ja kaikki harjotukset meni tosi mukavasti.
Eka harjoitus oli sellanen että oli kolme hyppyä vierekkäin ja me mentiin sellasta serpenttiiniä niissä eli ensin eka hyppy sitten toinen hyppy toiselta puolelta ja sit kolmas hyppy toiselta puolelta. Me mentiin molemmat niistä hypyistä eli itte juoksin aina hypyn läpi ja pidin huolen että Veeti seuraa. Rimat oli edelleen ihan matalalla jo ihan ton Veetin lantion takia. Tätä mentiin muutaman kerran.
Sitten mentiin muutaman kerran putkea ilman mitään veturia. Sekin meni ihan okei.
Viimeinen harjoitus oli sellanen että oli kolme hyppyä peräkkäin. Ensin menin kutsumaan Veetiä ensimmäisen hypyn taakse niin että mulla oli kuitenkin selkä Veetiin päin eli ihan kuin ohjaisin täysin oppinutta agikoiraa. Tämä meni ihan ok. Sitten menin kahden hypyn taakse ja taas sama homma. Tämäkin meni vallan mainiosti. Tämä otettiin toiseenkin kertaan. Sekin meni ok. Viimeiseksi menin kolmannen hypyn taakse ja jälleen sama juttu ja tosi hienosti meni. Tätäkin otettiin muutaman kerran ja kaikki onnistui.
Tämän jälkeen teimme niin että hypyistä käännettiin kaikki oikean puoleiset siivekkeet 90 asteen kulmaan hyppyyn nähden. Tämän jälkeen ohjasin Veetin kaikille hypyille niin että minulla oli nannaa vasemmassa kädessä ja nanna magneettina ohjasin Veetin aina siivekkeen toiselle puolelle hyppäämään riman. Tämäkin onnistui tosi hyvin vaikka minä ja Tuija ei kumpikaan uskottu että se onnistuis.

Nämä muutamat onnistuneet reenit on taas antanu lisää puhtia kun jo tossa kerkesin masentumaan ja ajattelemaan että ei musta oo koiran kouluttajaksi tai ylipäätäs koiran pitäjäksi.

No sitten muita asioita. Meillä alkaa pikku hiljaa tuo vinttikin valmistumaan vielä puuttu joitakin sellaisia asioita ettei sinne voida vielä muuttaa ja vessa puuttu kokonaan, mutta sillä ei nyt vielä ole mikään hirvittävä kiirre. Sitä tehään siinä sitten pikku hiljaa kun muut paikat on kunnossa. Rappusetkin tuli jokin aika sitten ja tässä niistä kuva.

Myös ilmalämpöpumppu on asennettu tuonne vasempaan ylä kulmaan mutta se ei tuossa kuvassa näy.

Minä taas oon saanu pitkä aikaisen projektini valmiiksi (niin onhan tässä vielä noin puoli kuukautta kesää jäljellä =)) ja tässä kuva siitä.

Tälläistä tällä kertaa!

Voi, voi!

2007-08-04T15:04:00.000+02:00

Ollaan oltu haku treeneissä, Leena Piiralla ja tottis treeneissä.

Haussa oltiin keskiviikko aamuna. Tällä kertaa saatiin hiukan Veetin nenää auki.
- Eka äijä oli parissakympissä pressun alla. Äijä heilutti hiukan niin että Veeti näki ja piiloutui. Lähetin Veetin kolme kertaa tälle äijälle, koska Veeti etsi silmillä ja ihmetteli äijän edessä että mihin se oikein katos! Kolmannella kerralla Veeti hokas että siinä pressun alla haisee joku ja löysi äijän!
- Toinen äijä oli helpompi ilmeisesti vaikka sekin oli pressun alla parissakympissä ja antoi ääniavun. Veeti oli kuulemman juossut ensin ohi mutta oli sitten pysähtynyt ja kääntynyt suoraan maalimiehelle eli ilmeisesti eka äijä riitti siihen että Veeti tajusi että sen äijän voi löytää nenällä.
- Kolmas äijä oli sitten taas vaikeampi. Tämäkin oli parissakympissä pressun alla ja antoi ääni avun. Nyt Veeti selvästi käytti nenäänsä alusta asti, mutta siinä oli pieni paha kallio minkä kolossa äijä oli ja tuuli pyöri siinä maalimihen edessä niin pahasti ettei Veeti meinannut löytää. Tällekkin jouduin lähettämään kolme kertaa kunnes äijä löytyi.
- Neljäs äijä oli haamu eli äijä näyttäytyi metsässä niin että Veeti näki ja meni piiloon. Tämän Veeti löysi heti.
Kaikin puoli onnistunut treeni mielestäni ja olo oli hyvä kun lähettiin kotiin päin.

Siihen se hyvä olo sitten loppuikin!
Torstaina mentiin fysioterapeutti-homeopaatti Leena Piiralle, kun niitten kivesten kanssa on ja on ollut ongelmia. Sieltä tuli diagnoosi että lantio on vinoutunut ja huomasin sen siellä itsekkin. Leena hieroi Veetiä selästä mikä teki sille selvästi hyvää ja Veeti nautti ensi hetkistä lähtien! Hieronnan jälkeen Veetin istuminen parani huomattavasti. Lantion vinoutuminen voi johtua liukastelusta ja/tai jos pentu on isojen koirien kanssa leikkinyt ja jäänyt jalkoihin pyörimään ja näitähän Veeti on tehnyt molempia. Nyt hoitona on sitten ravauttaminen (rentouttaa selkää), selkärangan vierestä hellästi, pyörivin liikkein hierominen ja oikein istumista (eli takajalat täytyy olla suoraan eteenpäin).

Tottiksessa oltiin sitten eilen perjantaina ja tein taas reippaan kävely lenkin, mutta kun tulin takasin niin Veeti kerkes siin olemaan jonkun aikaa ja sen kiinnostus tehä jotain lopahti siinä. Ja olin aivan surkeena kun tulin kotiin jo ihan sen takia kun treeni porukka oli sitä mieltä ettei se lantion vinoutuminen johdu mistää liukasteluista ja muista vaan on synnynnäistä ja muutenkin tuli sellanen olo että olen taas onnistunut heidän mielestä valitsemaan sen surkeimman koiran ikinä! Tähän vielä lisäksi se ettei Veeti viitsinyt toimia kentällä ollenkaan niin masennuksen avaintekijät olivat valmiit. Laitettakoon nyt vielä että itse en pidä Veeti ollenkaan surkeimpana koirana vaan syytän itseäni kun en saa sitä toimimaan tottis kentällä. Ei varmaan pitäis olla niin "huolissaan" siitä mitä muut ajattelee, mut mä oon vaan sellanen et se masentaa!

Joo no katsotaan mitä elämä tuo tullessaan!

Hakuilua!

2007-07-27T14:22:00.000+02:00

Eilen oltiin haku treeneissä. Otettiin neljä äijää pressujen kanssa. Eli eka maalimies lähti juoksemaan mettään pienen matkan päästä keskilinjasta ja pressun kanssa. Päästyään piiloon maalimies laittoi pressun vain jalkojen päälle. Minä lähetin Veetin vasta kun maalimies oli valmis. Veeti pysähtyi puolessa välissä ihmettelemään että mihin se äijä nyt katos mutta jatkoi reippaasti eteenpäin ja löysi maalimiehen. Toinen maalimies meni muuten samalla tavalla paitsi että tällä kertaa pressu oli hartioilla. Jälleen Veeti pysähtyi puoleen väliin ihmettelemään mutta jatkoi silti. Kolmannella oli pressu jo päänkin päällä ja Veetikin käväisi pressun alla =) . Tämä meni niin kuin muutkin. Nyt tuli kauhee muistikatkos että oliko meillä neljättä äijää ollenkaan... Tais meillä olla mutta en kyllä yhtään muista miten se meni... Mulla on varmaan tää nuoruus ajan dementia tai jotain... Tosin dementikot ei kuulemman suostu kylpemään ja mä taas rakastan saunomista ja uimista, joten ehkä mulla vielä on toivoa! Mutta en vieläkään kyllä saa päähäni että mitenkähän se neljäs maalimies meni! Joka tapauksessa Veeti ei ollut moksiskaan pressusta.

Nyt meinataan täst lähin ottaa tuuli harjoituksia. Eli otetaan pelkkää tuuli vainua Veetille, jotta se alkais ettii nenällään eikä silmillään, mitä se nyt tekee. Nyt vaan toivotaan että tuulee seuraavissa treeneissä.

Tänään olis tottis treenit ja kaipa me ollaan sinne menossa. Otetaan varmaan eka sivulle tuloa nannalla ja sit varmaan vähän leikitään. Ei varmaan tuon kummosempaa.